Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Hiljainen nimismies

Suomen tarkk’ampujapataljoonan kuulunut Carl Gustaf Hull eli Domander oli naimisissa Lovisa Cecilia Hultmanin kanssa. Tämän pariskunnan poika oli Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa syyskuussa 1848 syntynyt Gustaf Adolf, joka käytti sukunimeä Demander. Sekä isä että äiti olivat syntyneet Tampereella. Myös Gustaf Adolfin vanhin sisko Lovisa Charlotta oli tamperelainen, mutta toinen isosisko Augusta Cecilia oli puolestaan syntynyt Uudenmaan Pohjan pitäjässä. Pian Gustaf Adolfin syntymän jälkeen viisihenkinen perhe muutti Turkuun. Aikuisiällä Gustaf Adolfista kuoriutui virkamies, joka aloitti uransa Hämeen läänin lääninhallituksessa. Sieltä hän siirtyi Turkuun täkäläisen kaupunginvoudin apulaiseksi. Muutaman ajan päästä hän pääsi lääninhallitukseen töihin ja sieltä edelleen kuvernöörinvirastoon. Vuonna 1883 hänet valittiin Pöytyän piirin nimismieheksi. Tässä virassa hän oli aikalaisten mukaan luonteeltaan sovitteleva ja hiljainen. Näillä ominaisuuksilla kruununnimismies Demander saavutt

Aatelishäitä

Kansalliskirjaston arkisto tekstissä mainittu kirkko on siirretty Helsingin Seurasaareen 1900-luvun alussa Karunan kirkossa vietettiin lokakuussa 1754 juhlallisia häitä. Silloin avioliiton siteet solmivat yhteen kaksi vanhaa aatelissukua, Sjöstiernat ja De la Mottet. Sulhanen oli Paimion Fuilassa asunut luutnantti Carl Otto Siöstierna, jonka isoisän isä oli lyypekkiläinen porvari ja räätäli. Tämän poika Otto Kröger oli aateloitu vuonna 1693 ja introdusoitu Ruotsin ritarihuoneeseen numerolla 1303 neljä vuotta myöhemmin. Samalla Kröger vaihtui Siöstiernaksi. Carl Otto syntyi 1713 Ruotsin Grönössä ja isänsä sekä isoisänsä tavoin hän antautui sotilasuralle. Carl Otto yleni 1764 kapteeniksi, mutta menehtyi jo seuraavana vuonna – eräiden tietojen mukaan Karunan Savisalossa. Seurakunnan haudattujen luettelossa häntä ei tosin mainita. Edellä mainittujen häiden morsian oli kotoisin Karunan Timarissa. Nuorikon nimi oli Elsa Beata. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Reinhold De la Motte ja

Jouluaaton lapsi

Tasan kaksisataa vuotta sitten jouluaattona syntyi Paimion Yrjövuoren kylässä renki Juho Jaakonpojalle ja hänen vaimolleen Anna Juhontyttärelle poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Kustaa. Kastetilaisuus järjestettiin jo Joulupäivänä. Kummeiksi tulivat Tanisin rusthollaripariskunta Matti Matinpoika ja Liisa Matintytär, piika Leena Juhontytär samoin Tanisista sekä Yrjövuoren Supan torppari Henrik Valle. Juholle ja Annalle oli tätä ennen syntynyt kolme lasta ja vuoteen 1831 mennessä perheeseen ilmaantui vielä viisi lasta. Esikoispoika Juho syntyi 1811 Kasvalassa, josta renki Juho muutti perheineen Sauvoon. Siellä syntyivät Anna Stiina ja Fredrik, kunnes perhe palasi Paimioon. Muuttojen yhteydessä äiti Anna nuorenee rippikirjoissa äkisti kuusi vuotta, kun syntymävuodesta 1791 tuleekin 1797. Isä Juho oli syntynyt 1787 Piikkiössä. Hänen isänsä oli rakuuna Jaakko Kurnfelt. Sopivasti myös Annan isä oli sotilas, nimittäin Sillilässä asunut rakuuna Juho Fager. Juho Jaakonpoika ei peru

Jouluaaton tytär Liisa

Marttilassa vihittiin lokakuussa vuonna 1803 Laurilan rusthollissa asunut Jaakko Matinpoika sekä Leena Erkintytär. Leena oli syntynyt 1777 Paimion Siililässä vanhan rakuunan, Erkki Akselinpojan perheen kuopuksena. Vihkimisen aikaan hän oli piikana Laurilan rusthollissa. Jaakon koti löytyy Tarvasjoen Kirkonkylän Vähätalosta, missä hänen isänsä Matti Juhonpoika oli ollut poikansa syntymän aikaan vuonna 1779 isäntänä. Jaakon ja Leenan ensimmäinen lapsi Juho syntyi Prunkilassa kesän alussa 1804. Sieltä perhe muutti Tarvasjoen Kallelan kylän Kuukkalan talon Hakalan torppaan. Juho sai pian seuraa sisaruksista Liisa, Jaakko, Maria, Matti, Henrik ja Liisa. Vuonna 1806 syntynyt Liisa-tyttönen kuoli pienenä ja jouluaattona 1817 eli tasan kaksisataa vuotta sitten syntynyt perheen kuopus sai saman nimen kuin edesmennyt sisarensa. Tämä oli hyvin tyypillinen tapa suuren lapsikuolleisuuden aikoina. Ikävä kyllä jouluaattona syntyminen ei taannut pienokaiselle turvallista tulevaisuutta. Liisa kuoli

Jouluna 2017

Isäntä Johanna

Alkuvuodesta 1828 vihittiin Paimiossa Kyysilän Kapan talollisen, Mikko Jaakonpojan ja Leena Juhontyttären tytär Hedvig. Morsian oli syntynyt syyskuussa 1806, kun taas sulhanen, Sauvon Härmälän Ylitalon rusthollarin poika Kaarle Heikinpoika, oli nähnyt päivänvalon ensimmäisen kerran syyskuussa 1800. Vihkiminen tapahtui kirkossa ja morsian, nuhteettomana, sai pukeutua huntuun. Nuori pari asettui Härmälän kylän Ylitaloon, sillä Kaarlesta tuli sen uusi isäntä isänsä jalanjäljissä.  Vuosien 1829-1843 välisenä aikana perheeseen syntyi neljä tytärtä ja kaksi poikaa. Vuonna 1844 perhe muutti Paimion Meri-Anttilan yksinäistaloon, Paimionjoen varteen. Talon edellinen isäntä oli kuollut ja hänen poikansa muutti pois. Näin Kaarle Juhonpojasta tuli tämän rälssitalon isäntä. Luultavasti paikalla oli tuossa vaiheessa asuttu vähintäänkin satoja vuosia, sillä sen alueelta löytyy yksi Paimion monista rautakautisista hautaröykkiöistä. Seuraavan vuosikymmenen alkuun mennessä lapsista olivat elossa enä

Eräs Vendelin-suku

Taulu 1. I. Abraham Mickelsson. Synt. n 1665. Kuollut (hosta, åld.) 16.11.1754 Tenala Kälkala Mellangård. -  Pso 29.10.1693 Kisko Lisbeta Matsdotter. Synt. n 1665, haud. (82å) 13.12.1747 Tenala Kälkala Mellangård p70.  II. Lapsia: Lisa Abramsdotter. Synt. (RK) 11.4.1699. Kuollut (åld.br. 86å) 11.4.1787 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. 28/4. -  Pso Hans Kristersson. Synt. (RK) 10.7.1698. Kuollut (svullnad) 21.5.1776 Tenala Kälkala Mellangård p141, haud. 27/5.  Anna Abramsdotter.  Johan Abramsson.  Ingeborg Abramsdotter.  Erik Abramsson.  -  Pso Maria. Abraham Abramsson. Synt. (RK) 1713 Tenala.  Taulu 2. Taulu 2. II. Abraham Abramsson (isä Abraham Mickelsson, Taulu 1). Synt. (RK) 1713 Tenala. Kuollut (RK) 6.11.1786 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. (diarrhè 76å) 19.11.1786. -  Pso 4.10.1749 Tenala Maria Johansdotter. Synt. (RK) 19.4.1729 Tenala Gundby. Kuollut (åld.sv. 77å) 25.10.1806 Tenala Perskanböle (RK Kälkala Mellangård p106), haud. 26/10. Vnht: Johan Ma

Avioliittoja Pöytyällä

Tilaa tämä e-kirja klikkaamalla kuvaa Auranlaakson kansalaisopistolla pitämääni luentoa varten keräsin tietoja Pöytyällä solmituista avioliitoista aikavälillä 1750-1850. Näitä vihkimisiä oli tuolla ajanjaksolla 1999 kappaletta. Niiden seulomiseen käytin Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokantaa, mistä löytyvät myös Pöytyällä vihityt aina vuoteen 1850 saakka. HisKi-tietokantaa liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, sillä se on suurelta osin kopion kopio. Toisin sanoen alkuperäiset luettelot kirjoitettiin aikoinaan puhtaaksi Sukututkimusseuran toimesta paperiarkeille, jotka sitten sidottiin mustiin vahakansiin. Näitä vihkoja vanhemman polven sukututkijat kutsuivat nimellä Mustat Kirjat. Kun internetin aikakausi koitti 1990-luvun puolivälissä, kehitettiin HisKi-tietokanta. Sen sisällöksi tulivat em. kastettujen, vihittyjen, haudattujen sekä myös muuttaneiden luettelot. Tietokoneelle syötettiin vapaaehtoistyöntekijöiden voimin tietoja Mustista Kirjoista. Näin mahdolliset kopiointivirh

Kätilön työtä

Tammikuun lopulla vuonna 1904 piti Marttilan pitäjän kätilöllä kiirettä. Ensin hänet kutsuttiin 18. päivänä Simalan kylän Tapanin taloon. Talollinen Juho Juhonpojan vaimo Iida Juhontytär oli viimeisillään raskaana ja kätilön avulla maailmaan putkahti saman tien kokonaista kolme lasta, joista tosin kahden syntyessä ehti jo vuorokausikin muuttua. Kolmosille annettiin nimet Varma Amanda, Paavo Henrik ja Voitto Heikki Marttilan kastettujen luettelon mukaan. Kummeina näillä lapsosilla olivat kätilö Maria Virtanen, torppari Kaarle Ojala Palaisista sekä hänen vaimonsa Elina. Neljäs kummi oli Ojalan ”talon muori Anna”. Vanhempien suureksi murheeksi Paavo Henrik kuoli vielä saman päivän aikana. Tapanin isäntä Juho Juhonpoika oli kotoisin Liedon, kun taas Ida oli Simalan Haverin isännän, Juho Juhonpojan ja vaimonsa Ulriikan tytär. Idalla oli syntynyt kaksosena siskon saadessa nimen Elina. Varma ja Voitto sekä heidän vanhemmat sisaruksensa Alma, Fanny, Juho ja Pauli jäivät sangen varhain orvoik

Pitkä palvelus

Perniön Yliskylän Lill-Träskin torpassa syntyi joulukuussa 1829 poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Kaarle Fredrik. Isä Juho tunnettiin vielä patronyymillä, mutta perheen lapsista ainakin Kaarle ryhtyi käyttämään sukunimeä Lindolm. Vuonna 1852 Kaarle Lindholm jätti taakseen Yliskylän maisemat ja matkusti Kuninkaantietä Piikkiöön saakka. Salvelan kartano kaipasi tuohon aikaan työvoimaa ja niinpä Kaarle asettui tuon nykyisin päiväkotina toimivan talon maille. Toinen mahdollisuus Piikkiöön siirtymiselle oli ihastuminen täkäläiseen tyttöön, sillä Kaarle vihittiin jo helmikuussa 1852 Tammelan torpparin tyttären, Lovisa Johanna Engblomin kanssa. Suomen maatilat, III osa, Salvelan päärakennus 1931 tai 1932 Pariskunnan esikoinen, isänsä kaima Kaarle Fredrik syntyi jo ennen vihkimistä, tammikuussa 1852. Pariskunta oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa hakenut kuulutukset, joten poikaa ei merkitty aviottomaksi. Pikkusisko Matilda Miina syntyi Salvelassa toukokuussa 1860. Kolmas lapsi J

Amalia armas

Janakkalan Viralan kylän Äijälässä syntyi heinäkuussa 1844 torpparin poika Vilhelm. Hänen vanhempansa olivat Erik Johan Johansson ja Greta Johansdotter. Sekä isä että äiti olivat torppareiden lapsia, Erik Johan Äijälästä ja Greta Haagasta. Heidät oli vihitty 1837 ja vuoteen 1856 mennessä pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta, joista yksi kuolleena. Vilhelm lähti kotoaan vuoden 1865 lopulla mennen rengiksi Viralan Rekolan rälssitaloon. Siellä hän ehti olla normaalin sopimusajan eli vuoden, jonka jälkeen tie vei Tarimaan Räikälän verotaloon. Räikälässä Vilhelm viihtyi useamman vuoden ja vasta 1871 hän hakeutui uuteen pestiin. Tällä kertaa paikka oli todella upea, sillä Sauvalan kartano oli muodostettu jo 1600-luvulla kylän talonpoikaistaloista. Vuodesta 1864 sen oli omistanut Danielsson -suku. Vilhelm Eriksson tai Ville, kuten häntä aikalaiset kutsuivat, viihtyi mainiosti Sauvalassa. Myös isäntäväki oli häneen erittäin tyytyväinen ja vuodesta 1892 kartanoa isännöinyt Väinö Danielsson

Vaimo Tallinnasta

Tallinnaa lokakuussa 2017 - kuva kirjoittajan Pöytyän Auvaisten kylän Pelto-Äärin torpparilla Kustaa Malakias Hakalalla ja vaimollaan Eeva Stiina Matintyttärellä oli useita lapsia, joista vanhin oli nimeltään Kustaa Nikolai (s. 1877). Vaikka usein olen itsekin kirjoitellut, miten maaseudun väestö haki puolisonsa, ellei nyt ihan kotipitäjästä, niin ainakin naapurista, joudun tällä kertaa toteamaan aivan muuta. Puuseppänä elantonsa hankkinut Kustaa Nikolai nimittäin löysi morsiamensa Räävelistä eli Tallinnasta. Nuorikko oli nimeltään Anna Maria Natalia, jolle ainakin Pöytyän rippikirjoissa on annettu sukunimi Tallin. Anna Maria Natalia oli sulhastaan kahta päivää vaille 14 vuotta vanhempi. Heidät vihittiin elokuussa 1901 ja jo joulukuun alussa samana vuonna syntyi perheen esikoinen, Valfrid Nikolai. Sitten perhe muuttikin vaimo kotikonnuille Tallinnaan, jossa syntyivät tyttäret Anna ja Olga Lovisa sekä poika Albert Johannes. Vuonna 1906 koko pesue palasi takaisin Pöytyälle asettuen

Opettajia Ollilaan

Kansalliskirjasto, sanomalehtiarkisto Kansakoulun lehti - kasvatusopillinen aikakauskirja kodille ja kouluille julkaisi toukokuussa 1905 työpaikkailmoituksen, joka koski Marttilan Ollilaa. Kylän kansakouluun kaivattiin uutta opettajapariskuntaa, sillä viran edelliset hoitajat olivat päättäneet muuttaa muualle. Antero Aalto ja vaimonsa Dagmar Eriksson lähtivät 1906 miehen kotipitäjään, Sysmään tultuaan Marttilaan Utsjoelta 1903.  Heitä ennen Ollilan kansakoulun kynttilöinä loistivat Otto Sihvonen ja Matilda Majala. Ollilan ylemmän kansakoulun johtokunta lupasi ilmoituksessaan tavallisen valtioavun lisäksi miesopettajalle palkkaa 300 ja apuopettajattarelle 250 markkaa. Näihin summiin sisältyisi korvaus lehmän ruuasta ja laitumesta. Lisäksi tuli puolet sisäänkirjoitusrahoista, lämpö ja valo. Asuntokin oli luvassa sekä miehelle että naiselle, mutta eri talosta. Miesopettajaksi tuli valituksi Rymättylässä vuonna 1873 syntynyt Juho Feliks Ansas, jonka vaimo Ilo Aina Gustava Lehtinen o

Lasinpuhaltajia

Yläneen Tourulan lasitehdas imi työvoimaa laajalta alueelta. Lasinpuhallus ei ollut ammatti, joka olisi sopinut kenelle tahansa. Niinpä esimerkiksi 1880-luvulla näitä ”glasblåsareita” oli Tourulassa ainakin Kiikalasta, Merikarvialta, Mäntsälästä, Perttelistä ja Pirttikylästä. Mukaan mahtui ainakin pari oman pitäjän miestä, Fabian Ström ja Karl Johan Waltzer. Hän kuului Someron Åvikin lasitehtaalle 1700-luvulla rantautuneeseen saksalaissukuun.  Fabianin isä taasen oli ollut poikansa syntymän aikaan Tourulassa töissä, joten ammatti kulki monesti suvussa. Eräs näistä kauempaa tulleista lasinpuhaltajista oli Merikarvialla 1854 syntynyt Frans Juhanpoika Rosendal, jonka vaimo oli Iin pitäjästä kotoisin ollut Vendla Maria Julin. Tässä yhteydessä voisi mainita, että maassamme on ollut lukuisia Julin -sukunimeä käyttäneitä perheitä. Näillä perheillä ei välttämättä ollut mitään sukuyhteyttä keskenään eikä niillä varsinkaan ollut sukusidettä aateliseen von Julin -sukuun. Fransille ja Vendlall

Furst Mencshikoffin kapteeni

Pöytyän Viilalan Urpon säterissä ja Lahdon kylän Veräjänkorvalla asui 1877-1888 mielenkiintoinen herrasmies, Tyko Fridolf Schoultz. Hän oli syntynyt Sipoossa 1829 ja mennyt naimisiin kokkolalaisen Gustava Georgina  Öllerin kanssa. Puolison isä Göran Öller oli kotoisin Ruotsista, mutta äiti Kristina oli Kokkolan tyttöjä. Pöytyältä tämä pari muutti Turkuun, mistä he olivat tulleetkin. Rippikirja kertoo Tyko Fridoltin olleen kauppalaivan kapteenin. Hän oli suorittanut kapteenintutkinnon 1853. Tätä hän todellakin oli aikoinaan ollut, sillä esimerkiksi kesällä 1860 Schoultz kipparoi höyrylaiva Furst Menschikoffia. Tämä alus oli ensimmäinen kokonaan Suomessa rakennettu suurikokoinen höyrylaiva. Sen rungon teki Åbo Gamla Skeppsvarv ja koneiston Ericsson & Cowie. Nämä molemmat laitokset sijaitsivat Turussa. Laivassa oli 28 makuupaikkaa. Neitsytmatkan laiva teki Turusta Tukholmaan heinäkuussa 1850 ja seuraavan vielä samassa kuussa Turusta Kronstadtiin. Sen jälkeen alus liikennöi mm. reite

Murhattu työmies

Heinäkuisena lauantaina vuonna 1897 oli mm. Piikkiössä palkanmaksupäivä Turun ja Karjaan väliin vedettävän rantaradan työmaalla. Palkkaa menivät nostamaan muiden joukossa työmiehet Kortesoja, Paavo Moilanen ja Möykkynen. Rahat saatuaan kolmikko poikkesi Kuusvuoren kylässä majailleen Kortesojan asunnolla. Sieltä Kortesoja ja Möykkynen lähtivät saattamaan toveriaan Moilasta läheiseen Kasvalan taloon. Kuusvuoren ja Kasvalan välisellä tiellä tuli miehiä vastaan nuorisojoukkio, joka alkoi välittömästi haastaa riitaa. Joku nuorukaisista löi jonkinlaisella astalolla Kortesojaa. Paavo Moilanen yritti puolestaan torjua itseensä osuvia iskuja sateenvarjollaan ollen samalla hieman etäämmällä tovereistaan. Silloin Nakolinnassa asunut renki Oskar Tauren iski takaapäin Moilasta puukolla tehden suuren haavan tämän selkään. Moilanen kaatui välittömästi maahan, jonka jälkeen nuoret vielä potkivat maassa olevaa miestä. Möykkynen juoksi hakemaan apua Kasvalasta, josta puukotuksen uhria lähdettiinkin

Juusten

Suomen Sukutukimusseuran Vuosikirja I (1917), s. 6-10. -PIISPA PAAVALI JUUSTENIN JÄLKELÄISISTÄ. Esittänyt Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa p. maalisk. 1917 K. Grotenfelt. Juustenin suku on Suomen huomattavimpia uudenajan alussa. Polveuten arvokkaasta v. 1530 kuolleesta Viipurin porvarista Pekko Juustisesta (nimimuoto »Pekko» on tavallinen Petrus (Pietari)-nimen vastine Viipurin kaikkein vanhimmissa porvarisluetteloissa), antoi tämä suku mainitun vuosisadan lopulla Suomelle yhden mainion piispan ja yhden amiraalin, puhumatta muista kirkon, hallinnonja sotalaitoksen palveluksessa olleista jäsenistä, ja neljä aatelissukua - Juusten, Gyllenlood, Rosencröel, ja Starckhaupt - sai siitä alkunsa, kaksi ensinmainittua mies-. kaksi jälkimäistä naiskannalta. Miespuolelta Juusten-suku tosin ei saanut kovin pitkää ikää, sillä se näyttää päättyneen jo piispa Paavalin pojanpoikiin, ja myös Gyllenlood-suku sammui 1750 vuoden vaiheilla, mutta naiskannalta se jatkui ja levisi hyvin laajalle,

Ruotsalainen meijeristi

Turun Lehti 2.4.1901 - Kansalliskirjasto Sauvon pitäjään muutti keväällä 1895 herra Olof Pehrsson perheineen Dragsfjärdistä. Hänen vaimonsa oli Karunassa syntynyt Hulda Sofia Forström, jonka isä omisti jonkin aikaa Karunan Kärknäsin allodiaalisäterin. Hulda Sofian molemmat vanhemmat, Gustaf Reinhold Forström ja Sofia Bergroth olivat kotoisin Perniöstä. Olof Pehrssonilla ja Hulda Sofialla oli useita lapsia, joista kolme oli syntynyt jo ennen perheen asettumista Sauvoon. Uudessa kotipitäjässä pesue kasvoi vielä toisella mokomalla, joten yhteensä lapsia oli kuusi. Tyttäriä oli vain yksi, Anna Sofia. Poikien kohdalla silmään pistää hieman erikoinen nimeämistapa. Pehrssonien miespuoliset jälkeläiset kulkivat nimillä Ernst Olof, Georg Olof, Konrad Johan Olof, Rudolf Olof ja Harald Olof. Olof Pehrsson oli ennen kaikkea hyvin tarmokas mies ja hän perustikin Sauvoon, Piikkiöön ja Paimioon höyrymeijereitä. Yksin ei meijeristimme laitoksia pyörittänyt, vaan apuna oli joukko meijerskoja j

Karunan kartanon ihmisiä

Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto, Otava 1.3.1915 Karunan kartano 1910-luvulla Karunan kartanoon muutti syksyllä 1859 Rauman maalaiskunnassa 1835 syntynyt Frans Fredrik Nordling palvelijaksi. Lähtöpaikkana hänellä oli Fredriksforsin eli suomalaisitta Leineperin ruukki Kullaalla. Vuoden päästä syksyllä Frans Fredrik vei vihille ”jungfru” Edla Gustava Fagerlundin. Edla Gustava oli syntynyt Turun kaupungisssa puuseppäoppilas Petter Fagerlundin perheeseen. Ikävä kyllä tyttönen jäi puoliorvoksi jo vajaan kahden vuoden iässä isän menehdyttä onnettomuudessa saamiinsa vammoihin kesällä 1831. Miksi sitten palvelija Frans Fredrik Nordling tuli Kullaalta Karunan kartanolle töihin? Selitys löytyy ruukin ja kartanon omistaja eli laamanni Paul Emil Falckista. Leineperiä hallitsi vuosina 1830-1851 salaneuvos Anders Henrik Falck, jonka jälkeen Paul Emil hankki isänsä perikunnalta ruukin 1855. Hän myi sen edelleen hovioikeuden notaari Lönegrenille 1858. Tämän jälkeen Paul Emil Falck osti Kar

Esimerkki rajariidasta

 Maanmittaushallituksen uudistusarkisto > Lohjan maalaiskunta > Warola; Rågångskarta med beskrifning 1752-1752 (B27a:18/1) Vuonna 1752 Lohjan Varolan talon isännälle ja Outamon rusthollin haltijalle tuli kiistaa tiluksien välisistä rajoista. Niinpä paikalle tilattiin maanmittaustoimitus, jonka yhteydessä tehtiin oheinen kartta. Kartan sivuun kirjattiin tapahtuma kokonaisuudessaan ja se löytyy tästä vapaasti suomennettuna. Vuonna 1752 lokakuun 8. oli allekirjoittanut maanmittari Varolan kylässä Uudenmaan läänissä, Raaseporin itäistä kihlakuntaa ja Lohjan pitäjää, mitä nöyrimmin suorittamassa korkeasti jalosukuisen maaherra herra kreivin ja ritarin kunink. Pohjantähden ritarikuntaa, Gustav  Gyllenborgin erittäin suosiollista määräystä syyskuun 22. päivältä, käydä ja asiaankuuluvasti avustaa kihlakunnan katsastusoikeudessa, rajariidassa jota on nyt lain keinoin ryhdytty selvittämään kyseisen tilan toisaalta sekä Outamon rusthollin puolelta toisaalta, minkä katsastuksen pi

Nuori äiti

Piikkiön hautausmaalla lepää turkulaisen kauppiaan, Michael Maexmontanin ja hänen vaimonsa, apteekkarin tytär Christina Wilhelmina Åkermanin tytär Marie. Hänet kastettiin Turun ruotsalaisessa seurakunnassa 3. päivä kesäkuuta vuonna 1829 ja nimekseen hän sai Maria Wilhelmina Edmea. Hautaristissä etunimi on sitten muodossa Marie. Äiti Christina Wilhelmina Åkerman oli syntynyt 3.12.1794 Turun akatemian apteekkarin, Christian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin seitsenlapsisen perheen esikoisena. Christina Wilhelmina oli vain 16 vuoden ikäinen mennessään 9.4.1811 naimisiin Michael Maexmontanin kanssa. Michael oli nuorikkoon hyvän matkaa vanhempi, sillä hän oli syntynyt jo 1773. Samana vuonna myös äiti Maria Christina Elfving meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa oikeusraatimies Karl von Hausenin kanssa. Isä Kristian Åkerman oli kuollut vuonna 1810. Michaelin ja Christinan ensimmäinen lapsi syntyi jo tammikuussa 1812. Tytär sai nimen Anna Christine Emeli. Kahta vuotta myöhemmin hän s

Abt

Herra Karl Fredrik Abt syntyi Tukholmassa keskikesällä 1784. Hänen isänsä oli luultavasti Käkisalmessa 1806 kuollut luutnantti Fredrik Abt.  Joka tapauksessa Karl Fredrik pääsi ylioppilaaksi Turussa kesällä 1806 suorittaen tuomarintutkinnon neljä vuotta myöhemmin. Saman tien hänet nimitettiin Turun hovioikeuden auskultantiksi. Tästä toimesta hän siirtyi Länsi-Uudenman Tammisaareen kaupunginnotaariksi vuonna 1817. Varmaankin akateeminen koulutus sai aikaan sen, että hänestä tuli myös yksi kaupungin raatimiehestä. Tammisaareessa hän viihtyi ainoastaan vuoden ottaen eron jo 1818. Seuraavaksi hän muutti Uuteenkaupunkiin, jossa hän oli paitsi kaupunginnotaari ja raatimies, niin myös kassanhoitaja. Eläkkeelle miehemmin siirtyi 1846. Puolisonsa Anna Lena Sarlinin löysi 1815 Mynämäen Kälälästä. Karl Fredrikin ja Anna Lenan lapsista ensimmäinen, Franz Fredrik syntyi jo edellisenä vuonna Mynämäellä. Toinen poika, Karl August syntyi 1818 perheen asuessa Kalannissa. Anna Lena Sarlinin oli jo 180

Haartman

Turun yliopiston lääketieteen professorin, Gabriel Eric Haartmanin ja hänen vaimonsa Fredrika Lovisa von Mellssin tunnetuin jälkeläinen oli valtioneuvos, lääkäri ja professori Carl Daniel von Haartman. Hän syntyi 1792 Turussa ja pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1806 – vain 14 vuoden ikäisenä.Nuorena miehenä hän teki opintomatkoja mm. Tanskaan, Saksaan, Englantiin ja Skotlantiin. Kotiuduttuaan seurasi lähes riemuvoittoinen ura maamme lääketieteen parissa. Tästä ajasta voidaan mainita vaikkapa toimiminen Turun kaupunginlääkärinä sekä kirurgian ja synnytysopin professorina. Erottuaan viroistaan 1855 sai hän vielä 1869 riemumaisterin arvon. Carl Daniel von Haartman kuoli 1877. Hän asui perheineen sekä Helsingissä että Turussa, mutta eritoten Piikkiön Raadelman kartanossa. Puolisoita hänellä ehti pitkän elämänsä aika olla kolme. Maria Helena Rosina Franzenin kanssa hänet vihittiin 1818. Tämän kuoltua 1840 von Haartman nai Juliana Sofia Ramsayn. Hän puolestaan kuoli 1858. Kahta vuotta myöhem