Vaimo Tallinnasta

Tallinnaa lokakuussa 2017 - kuva kirjoittajan

Pöytyän Auvaisten kylän Pelto-Äärin torpparilla Kustaa Malakias Hakalalla ja vaimollaan Eeva Stiina Matintyttärellä oli useita lapsia, joista vanhin oli nimeltään Kustaa Nikolai (s. 1877). Vaikka usein olen itsekin kirjoitellut, miten maaseudun väestö haki puolisonsa, ellei nyt ihan kotipitäjästä, niin ainakin naapurista, joudun tällä kertaa toteamaan aivan muuta. Puuseppänä elantonsa hankkinut Kustaa Nikolai nimittäin löysi morsiamensa Räävelistä eli Tallinnasta. Nuorikko oli nimeltään Anna Maria Natalia, jolle ainakin Pöytyän rippikirjoissa on annettu sukunimi Tallin. Anna Maria Natalia oli sulhastaan kahta päivää vaille 14 vuotta vanhempi. Heidät vihittiin elokuussa 1901 ja jo joulukuun alussa samana vuonna syntyi perheen esikoinen, Valfrid Nikolai.

Sitten perhe muuttikin vaimo kotikonnuille Tallinnaan, jossa syntyivät tyttäret Anna ja Olga Lovisa sekä poika Albert Johannes. Vuonna 1906 koko pesue palasi takaisin Pöytyälle asettuen jälleen Pelto-Äärille. Samassa paikassa asuivat 1900-luvun alussa myös Kustaa Nikolain veljet Kaarle Viktor ja Matias Nestori omien perheidensä kera. Tosin ensin mainittu muutti jo 1902 Maskuun.
Pöytyän rippikirjoista selviää sellainen mielenkiintoinen asia, että sekä Kustaa Hakala että hänen vaimonsa Anna Maria Natalia Tallin olivat molemmat kuuromykkiä. Kustaan kerrotaan lisäksi käyneen Turun koulua. Melko varmasti tämä tarkoitti Turun kuurojenkoulua, joka oli aloittanut toimintansa 1860. Siellä opetettiin sekä kuuroja lapsia, että jo oppivelvollisuusiän ylittäneitä.

Aiemmassa rippikirjassa tämä todetaankin selkeästi, sillä 1877-1878 käytössä olleeseen niteeseen on kirjattu Kustaa Nikolain kohdalle ”Kuuro. Mykkin Koulun oppilas”.  Turun koulussa oli aluksi 25 oppilasta, mutta 1892 annetun asetuksen jälkeen oppilasmäärä lähes nelinkertaistui. Iältään oppilaat olivat tuolloin 8-12 vuotiaita. Puuseppä Hakala on varmasti saanut olla tyytyväinen päästyään kouluun, sillä sangen usein kuuromykkien kohtalona oli joutua kunnan vaivaistaloon aikuisiällään.
Osa oppilaista asui erityisessä asuntolassa, kun taas toisille oli Turun kaupunki järjestänyt täysihoidon jonnekin. Vuonna 1934 tuli voimaan asetus, jonka mukaan Turun kuurojenkoulun oppilaiden tuli olla oppivelvollisia, joita ei voitu opettaa kansakoulussa. Sen tehtävänä oli antaa kansakoulun oppimäärää vastaavat tiedot. Lisäksi opetettiin sellaisia käytännön taitoja, joilla voisi saavuttaa aineellisen toimeentulon.

Kuurojenkoulun ensimmäinen opettaja oli ollut Porvoossa ensimmäistä yksityistä kuurojen opetuslaitosta pitänyt Carl Oscar Malm. Johtajana puolestaan oli Porvoon yläalkeiskoulun kollega Carl Henrik Alopaeus, joka oli opiskellut kuurojenopetuksen menetelmiä Ruotsin, Tanskan ja Saksan yliopistoissa.  Kustaa Nikolai Hakala ehti luultavasti käydä koulunsa ennen vuotta 1892, jolloin siihen tuli suuria muutoksia. Kirjoitusmetodilla toiminut kaksikielinen oppilaitos sekä yli-ikäisten opetus lakkautettiin ja tilalle tuli suomenkielinen puhekoulu. Turun kuurojenkoulu lakkautettiin elokuun ensimmäisenä päivänä 1974.

Mainittakoon lopuksi, että Kustaa Nikolain Hakalan perheineen voi jokainen katsastaa Tallinnan rippikirjoista. Viron oma arkistolaitos on digitoinut kirkonkirjoja ja ne ovat vapaasti saatavilla netissä osoitteessa http://www.ra.ee/dgs/addon/nimreg/ - toiminto vaatii rekisteröitymisen, mutta on täysin veloitukseton.