Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

29.12.2017

Aatelishäitä

Kansalliskirjaston arkisto
tekstissä mainittu kirkko on siirretty
Helsingin Seurasaareen 1900-luvun alussa
Karunan kirkossa vietettiin lokakuussa 1754 juhlallisia häitä. Silloin avioliiton siteet solmivat yhteen kaksi vanhaa aatelissukua, Sjöstiernat ja De la Mottet. Sulhanen oli Paimion Fuilassa asunut luutnantti Carl Otto Siöstierna, jonka isoisän isä oli lyypekkiläinen porvari ja räätäli. Tämän poika Otto Kröger oli aateloitu vuonna 1693 ja introdusoitu Ruotsin ritarihuoneeseen numerolla 1303 neljä vuotta myöhemmin. Samalla Kröger vaihtui Siöstiernaksi. Carl Otto syntyi 1713 Ruotsin Grönössä ja isänsä sekä isoisänsä tavoin hän antautui sotilasuralle. Carl Otto yleni 1764 kapteeniksi, mutta menehtyi jo seuraavana vuonna – eräiden tietojen mukaan Karunan Savisalossa. Seurakunnan haudattujen luettelossa häntä ei tosin mainita.

Edellä mainittujen häiden morsian oli kotoisin Karunan Timarissa. Nuorikon nimi oli Elsa Beata. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Reinhold De la Motte ja Margareta Charlotta Geete. Myös tämä Geete suku oli aatelinen. De la Motten suvun kantaisänä pidetään Sääksmäellä 1600-luvun alussa asunutta ranskalaista Samson de la Mottea, joka ehti olla kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisen vaimon, Anna Rappin kuoltua hän nai Halikosta kotoisin olleen Brita Munch af Fulkilan. De la Mottet aateloitiin 1642 numerolla 280 Ruotsin ritarihuoneeseen. Elsa Beata menehtyi syntymäkodissaan, Karunan Timarissa vuonna 1777.

Carl Otto Siöstierna ja Elsa Beata de la Motte saivat vain yhden lapsen, 1755 syntyneen Ulrika Margaretan. Tuohon aikaan pariskunta asui Fuilassa. Puolisokseen tämä ainokainen perillinen sai aatelissukuun 902 kuuluneen kapteeni Vilhelm Gyllenskeppin. Tämä pariskunta asui 1770-luvun lopulla Karunan TImarissa, jossa syntyi heidän ensimmäinen tyttärensä Brita Ulrica. Kymmenkunta vuotta myöhemmin näki päivänvalon toinen tytär Charlotta, joka kuoli 1815 naimattomana. Brita Ulrican nai majuri Carl Joakim Fock. Hän oli syntynyt Turussa, mutta hänen sukulaisiaan asui Paimion Fuilassa 1770-luvulta alkaen. Fockin ja Gyllenskeppin perhe asui Kemiön Germundsvidjassa 1800-luvun alkupuolella. Isä Vilhelm Gyllenskepp kuoli 1807 ja äiti Ulrica Siöstierna Kemiönsaaren Tjudalla 1841.

Komealta kalskahtavista nimistä huolimatta useat maassamme asuneet aatelisperheet eivät olleet eurooppalaisen mittapuun mukaan erityisen vauraita. Mitä taas tulee esimerkiksi Fuilaan ja Timarin rustholliin, niitä asuttivat 1800-luvun alkupuoliskolla lähinnä lampuodit ja tavallisesta kansasta nousseet henkilöt. Heistä esimerkkinä Timarin isäntä Johan Mauritz Nordling 1820-luvulla. Hän oli tosin ylioppilas, mutta isänsä ammatiltaan värjäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...