Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2009.

Marttilan olemattomat sillat

Reilut sata vuotta sitten Marttilan pitäjän jakoi suurin piirtein puoliksi paitsi Hämeen Härkätie, niin myös Paimionjoki. Koko kunnassa ei nimittäin ollut ainuttakaan siltaa, vaan liikenne hoidettiin pienillä lautoilla. Tämä oli luonnollisesti äärimmäisen hankalaa, sillä varsinkin eläinten kuljettaminen joen ylitse oli vaarallista. Joen rannat ovat hyvin jyrkät ja lautalle tulo erityisesti eläinten kanssa oli äärimmäisen hankalaa.

Hevosten jalat jäivät lautan jatkosten väliin ja välillä joku elukka saattoi ottaa kylmän kylvyn joessa. Talvella päästiin kulkemaan helposti jäätä pitkin, mutta syksyisin ja keväisin oli muutama viikko todella vaikeaa aikaa.

Kaikki joen eteläpuolisten kylien asukkaat myönsivät auliisti siltojen tarpeellisuuden, mutta ainoastaan Palaisissa oli ryhdytty vuoteen 1906 mennessä tositoimiin. Neljän talon yhteisvoimin saatiin rakennetuksi asiallinen silta melko vuolaaseen virran kohtaan.

Samaan aikaan valistuneimmat pitäjäläiset ihmettelivät, miksi huomattavasti väki…

Kummitustarina Turusta

Vuodenvaihteessa 1851/52 kerrottiin Turussa hurjaa kummitustarinaa. Koska tarina kokonaisuudessaan antaa hauskan kuvauksen kansamme taikauskoisuudesta, on se syytä kertoa nykypolvillekin.

Eräässä kaupungin pohjoispuolella olevassa talossa kuoli eräs itsellismies, joka oli asunut vuokralaisena talossa. Miehen hautaamisen väitettiin olevan mahdotonta, sillä arkkuun pantuna mies nousi sieltä aina uudestaan ja uudestaan ylös. Yhtenä aamuna talon väki oli mennyt kynttilänvalossa siihen huoneeseen, missä ruumista säilytettiin. Heidän tarkoituksenaan oli laittaa vainaja asianmukaisesti arkkuunsa.

Kun he olivat avanneet kyseisen kamarin oven, olikin vainaja juossut heitä vastaan vuoteeltaan. Sisään tulossa olleet eivät jääneet ihmettelemään outoa näkyä, vaan painelivat pää kolmantena jalkana pakoon kiittäen Luojaansa päästessään ehjänä pois.

Pakenijoiden huudot ja vauhti herättivät naapuritalojenkin asukkaiden huomion, sillä he luulivat talon olevan tulessa. Niinpä kuolleen miehen asunnolle koko…

Oskar Merikannon kiitoskirje

Joulun jälkitunnelmissa palanen suomalaista kulttuurihistoriaa Helsingin Wiikko-Sanomista vuodelta 1883;

Arwoisassa lehdessänne pyydän sijaa lausuakseni nöyrän, sydämmellisen kiitokseni niille tuntemattomille ja kunnioitetuille antajille täällä, jotka jalomielisesti owat ottaneet osaa kalliiseen ja ikäni muistettawaan joululahjaani, lahjoittamalla minulle aiwan uuden Pianinon ynnä nuotteja.

Tästä rakkaasta lahjasta en woi sanoilla kyllin lausua sydämmellistä kiitostani; waan haluni on wähäisellä kyvylläni koettaa täyttää ne toiwomukset, joita jalot antajat tällä lahjalla owat tarkoittaneet.

Helsingissä 27 päivä Joulukuuta 1883


Teidän nöyrin kiitollinen
nuorukaisenne
Frans Oskar Merikanto



Tuolloin vasta 15 vuoden ikäinen Oskar Merikanto oli syntynyt Helsingissä ylikonduktööri Frans Ferdinand Ala-Kannon ja Anna Helena Tammelinin perheeseen. Isä Frans oli kotoisin Jalasjärveltä, kun taas Anna Helena syntyi Nastolassa. Frans Oskar menetti äitinsä jo toukokuussa 1885, kun Anna Helena menehtyi 43 …

Raswan synnystä ja häviämisestä

Näin joulun jälkeen on syytä muistaa, mitä Oulun Lehti kirjoitti vuonna 1884 "Raswan synnystä ja häwiämisestä ihmisruumiista".

"Kun iloitsemme nähdessämme lasten pyöreitä poskia, kun ihmettelemme naisten kauniita ruumiinmuotoja, ei meidän silmäämme silloin miellytä lihasten pyöreys , vaan näiden lihaksien ja nahan välillä makaava rasva, joka täyttää ne nurkat ja pyöristää ne särmät, jotka kauhistuttavat meitä laihojen ihmisten kasvoissa.

Jonkun tutun ulkonäkö kauhistuttaa meitä usein, kun hän on parantunut kovasta taudista. Näemme hänen silmänsä kuopallansa, poskipäitten pistävän esiin ihan kuin pääkallosta, otsan kulmikkaana ja ulkonevana, nenän suippona, ikäänkuin olisi se pidennyt, posket velttona ja lontollansa, suun ja leuan esiinpistävänä, ihon kurttuisena, koko laihtuneen ruumiin ryhdin kokoon kutistuneena. Näemme hänet, kauhistumme ja kysymme; kuinka on mahdollista, että niin lyhyen aikaa kestävä tauti voi matkaan saada tämmöisen hävityksen ja niin turmella lujaa …

Runo äidille

Mäntsälän kartanossa vuonna 1785 syntynyt Catharina Charlotta Möllersvärd oli parin vuoden ikäisenä käymässä Tukholmassa runoilija Bengt Lidnerin vieraana. Tyttösen äiti Charlotta L'Estrade oli tämän taiteilijan harras mesenaatti ja suojelijatar. Yksi Lidnerin parhaista runoista, Unohtus, on omistettu rouva L'Estradille.

Catharina Charlottan isä taasen oli majuri ja myöhempi maaherra Carl Adolf Möllersvärd. Perheen lapsista tytär Ulrica Ottiliana tuli kuuluisaksi Venäjän keisari Aleksanteri I:n ihastuttua tähän Porvoon valtiopäivien aikaan 1809. Väitetäänpä hänen ylhäisyytensä jopa suudelleen Ulricaa l. Ullaa lähtiessään Mäntsälän kartanosta siellä järjestettyjen maalaistanssiaisten jälkeisenä päivänä.


Catharina Charlottan lapsuudesta on säilynyt eräs hellyttyvä tekstinpätkä. Alussa mainitulla Tukholman matkallaan hän lähetti äidilleen kirjeen tammikuun 11. pävänä 1787, jonka toki kirjoitti tytön puolesta herra Lidner;


Min ömna mor!

det var nu nyss
utaf din mor jag fick en kyss,
och…

24.12.2009

Talvi

Jo tuli talwi Pohjolaan,
Jo peittää lumi maamme,
Ei enää linnut lauluillaan
huvita luontoamme.

Ne pienet laululintuset,
Ku kesän pohjolassa
On huviksemme laulelleet,
Nyt owat muissa maissa.

Nyt luonto näyttää kuolleelta
Lumisen waipan alla,
Waan kenpä woipi kumoa
Sen suuren Luojan wallan?

Hän kyllä kewään lähettää,
Sen kanssa lintusetki,
Ne laulujansa wisertää
Luojamme kiitokseksi.



Frans F. Ahlman

Mukava löytö Tammisaaresta

Joskus ihan pienikin löytö ilahduttaa mukavasti. Olin joskus 2005 etsinyt edellisen kerran Lohjan Varolan Warelius -sukuun vuonna 1770 syntyneen Anna Kreetan myöhempiä vaiheita. Lohjan rippikirjat kyseiseltä vuosisadalta ovat käytännössä tuhoutuneet eikä vihittyjen tai haudattujen luetteloistakaan ollut apua. Ainoa vihje oli eräs Anna Kreetta Wareljus, joka vuonna 1813 vihittiin Tammisaaressa porvari Fredric Styfverin kanssa. Ilman tarkempia tietoja ei häntä voinut varmuudella todeta juuri oikeaksi henkilöksi, jonka isä olisi ollut suora esi-isäni räätäli Niilo Warell. Niilo asui perheineen Varolassa.

Onneksi suurenmoinen Digiarkisto saapui selventämään Anna Kreetan tapausta. Viime viikon lopulla yhdistyksen nettisivuille ilmestyi joukko Tammisaaren rippikirjoja ja niistä paikantui nopeasti Niilo Warellin veli, porvari Isak Warelius perheineen. Joskus 1800-luvun taitteessa em. Anna Kreetta ilmestyykin Isakin perheen piiaksi ja heidän talostaan hänet vie lopulta vihille porvari Styfver.…

Robert Tigerstedt - fysiologian professori

Arno Forsius kirjoittaa nettisivuillaan fysiologi Robert Tigerstedtistä artikkelissaan "Robert Tigerstedt (1853—1923) — maailmankuulu suomalainen fysiologi" mm. seuraavaa;

"Robert Adolf Armand Tigerstedt (1853—1923) on ollut kautta aikain merkittävimpiä suomalaisia tiedemiehiä. Hän syntyi 28.2.1853 Helsingissä ja kuoli siellä 2.12.1923. Hänen vanhempansa olivat historiantutkija, lehtori Karl Konstantin Tigerstedt ja Evelina Theresia Degerman. Robert Tigerstedt avioitui vuonna 1878 serkkunsa Ljubov Ludmilla Martinaun (K 1935) kanssa. Avioparin poika Carl Christian Oskar Robert Tigerstedt (1882—1930) opiskeli lääkäriksi ja oli isänsä jälkeen Helsingin yliopiston fysiologian professori vuosina 1920—1930.
Robert Tigerstedt kuoli 70 vuoden ikäisenä Helsingissä 2.12.1923. Hän oli energinen, työkykyinen ja tieteelle omistautunut tutkija, joka oli aikanaan eräs koko maailman etevimmistä ja arvostetuimmista fysiologeista. Hän harjoitti fysiologian eri alueilla menestyksellistä tut…

Gabriel Rein Storfurstenin matkassa

Englannissa 1837 rakennettu höyrylaiva Storfursten tuotiin toukokuussa samana vuonna Turkuun, mistä se saman tien lähti esittelymatkalle Helsinkiin. Jatkossa laiva liikennöi näiden kahden kaupungin väliä, kunnes vuoden lopulta lähtien se siirrettiin kulkemaan Tallinnan ja Kronstadtin väliä aina vuoteen 1849.

Kesäkuussa 1849 omistajayhtiö meni konkurssiin ja laiva siirtyi pakkohuutokaupassa turkulaiselle Åbo Nya Ångfartygsbolagille. Storfurstenin uudeksi reitiksi tuli Turku-Degerby-Tukholman vuodesta 1850 lähtien. Krimin sodan aikaan laivaa piiloteltiin englantilaisilta. Toimettomuuden jäljiltä alus oli niin huonossa kunnossa, että se päätettiin romuttaa 1856. Höyrykoneet ja siipirattaat myytiin 15000 ruplalla Päijäntelle, jossa ne asennettiin Suomi-laivaan. Koneiden siirrosta kirjoittelin muutama aika sitten - tarinan voit lukea tästä.

Rehtori Gabriel Rein teki kerran matkan Storfurstenilla Helsingistä Turkuun. Hän oli sijoittunut laivan salonkiin, jossa oli myös ylioppilaita, joiden ka…

Raittiusliikkeestä

Pöytyältä raportoitiin seuraavaa joulukuun 23. päivänä vuonna 1905;

"Juomalakkohomma on käynnissä Pöytyälläkin. Kansalaiskokouksen asettama toimikunta, jonka puheenjohtajana toimii rovastin rouva Boijer ja kirjurina ylioppilas Julia Boijer, on jo laatinut lakkolistat ja kutsunut joukon apulaisia pitäjän eri kulmilla niitä kuljettamaan.On päätetty kysyä jokaisen 16 vuotta täyttäneen mieltä ja merkitä muistiin nekin, jotka eivät lakkoon yhdy. Asian selvittämiseksi levitetään kirjallisuutta, toimitetaan kokouksia ja juhlia.

Ensimmäinen iltama on joulukuun 27. päivänä Mustanojan kansakoululla. Kun se taas on ensimmäinen, vakituinen raittiusiltama paikkakunnalla, mitä moniin vuosiin on pidetty, niin on syytä senkin vuoksi sinne saapua.Iltaman ohjelma tulee olemaan vakavan asian arvoinen ja pääsymaksu mitättömän alhainen, joten sekin kehottaa runsaaseen osanottoon."


Syytä kehotukseen olikin, sillä raittiustilaisuudet keräsivät yleensä heikosti väkeä. Niinä Karinaisten Korvan talossa …

Gustaf Johan Lönngrenin kanavahanke

Vuonna 1825 syntyi Suomusjärven Lemulan ratsutilalla poikalapsi, joka sai vanhemmiltaan nimen Gustaf Johan. Hänen isänsä oli rusthollarin poika Gustav Lönngren ja isoisänsä Niilo Lemberg, joka lienee muodostanut sukunimensä kotikylän perusteella. Gustaf Johanin äiti oli Kiskon Kurkelasta kotoisin ollut Maria Christina Ljufström. Gustavin l. Kustaan kuoltua "Maja Stina" uusiin naimisiin sammattilaisen torpparin, Gustaf Henrik Lönnrotin kanssa, joka oli Elias Lönnrotin setä. Maja Stina muutti Sammattiin 1837 ja vei mukanaan ensimmäisestä aviosta syntyneet lapset, Gustaf Johanin, Ulrika Johannan ja Lena Gustavan.
Sammattilainen Reino Silvanto kertoo Sammatti -kirjasessaan Gustaf Johan Lönngrenin myöhemmästä elämästä seuraavaa;

"Sammatin takasaloilla on Lihavan järven ja Tytylammen puolivälissä ollut Lönngrenin (Ali-Kottarin torpparin) jalkamylly (putous pari metriä), joka joutui rappiolle 1890 - 95. Tämän myllyn vesivaraston lisäämiseksi kaivoi Johan Lönngren ainakin n. 70 v…

Sukulaisuussuhteet

- Mies rukka, sanoi lääkäri eräälle tavattoman taipuisalle sairaalle. Voitteko mainita minulle mitään syytä mielisairauteenne?

- Kyllä, sanoi sairas. Tulin tuntemtaan erään lesken, jolla oli täysikasvuinen tytär, ja menin naimisiin lesken kanssa. Muutama aika sen jälkeen meni isäni naimisiin tytärpuoleni kanssa ja silloin tuli vaimoni appiukkonsa anopiksi, tytärpuoleni tuli minun äitipuolekseni ja isäni minun vävykseni.

Mutta sitten sai äitipuoleni, vaimoni tytärpuoli, pojan ja se poika oli luonnollisesti minun veljeni, koskapa hän oli isäni poika. Mutta hän oli myöskin vaimoni tyttären poika, joten minä jouduin velipuoleni äidin isäksi. Sitten sai minun vaimoni pojan ja siitä tuli minun lankoni...Minun poikani sisarpuoli oli hänen isoäitinsä, sillä poikani on hänen poikapuolensa lapsi.

Isäni on minun lapseni lanko, kun hänen sisarpuolensa on isäni vaimo. Minä olen siten oman poikani veli ja hän on isoäitinsä lapsi. Itse olen äitini lanko, vaimoni on oman lapsensa täti, poikani on isäni …

Tulipalojen vaarallisuudesta

Lokakuun 13. päivän aamuna vuonna 1875 tapahtui Paimion Huson kylässä todellinen suuronnettomuus. Tuomolan ratsutilan olkiladosta alkunsa saanut tulipalo tuhosi täysin sekä Tuomolan että Pietilän talot piharakennuksineen. Ainoastaan taloista hieman etäämmällä olleet riihet ja aitat pelastuivat.

Tuomolan karjasta kuolivat kaksi härkää, kuusi lehmää ja yksi sika. Muut eläimet ehdittiin pelastaa kyläläisten riennettyä yhtenä miehenä apuun. Avun tullessa rakennukset paloivat kauttaaltaan ja niiden sammuttaminen olisi ollut mahdotonta kahden paikalla olleen ruiskun avulla. Yhteisin ponnistuksin pystyttiin kuitenkin estämään tulen leviäminen kylän muihin taloihin. Tulen voima oli niin raju, että jopa perustuksien nurkkakivet murentuivat.Asukkaat saivat pelastettua vain muutamia parhaimmista huonekaluista sekä vaatteensa.


Tuomola oli vakuutettu Paimion palovakuusyhtiössä, mutta Pietilän omistajat eivät olleet valmistautuneet millään tavalla yllättävän tilanteen varalta. Näin vaivalla rakennetu…

Hauhon kirkonmäeltä

Isovihan ajoilta kerrotaan Hauhon kirkon saaneen kokea kovia. Syyskuun 29. päivä vuonna 1713 murtautui Hämeenlinnasta tullut venäläinen sotajoukko Hauhon kirkkoon. Aluksi miehet pyrkivät kirveillä rikkomaan eteläisen oven, mutta vankka uksi esti nämä yritykset. Sisälle miehet kuitenkin pääsivät ja eteisessä olleeseen pyhän Bartholomeuksen kuvaan olivat sotilaat hakanneet miekoillaan jälkiä.

Perimätiedon mukaan joukot olivat tuon häpäisyn lisäksi tehneet korvaamatonta vahinkoa polttamalla kirkonmäellä pitäjän kirkonkirjat ja koko joukon muita vanhoja "todistuskappaleita". Isovihan aikaan Hauholta hävisi näiden dokumenttien lisäksi ainakin messu- ja muistiinpanokirjoja.

Jotain 1700-lukua vanhempaakin Hauholla on toki säilynyt. Kirkon arkistossa oli vielä 1800-luvun lopulla eräs "kirkkomaan jakokirja" vuodelta 1615. Se sisälsi tiedot siitä, miten monta syltä maata kullakin kylällä oli kirkkomaalla. Maa oli siis jaettuna eri osiin kylien välillä ja erotuksena siellä seis…

Herra Miller

Maxamillian Christopher Miller syntyi Leipzigin kaupungissa, nykyisessä Saksassa. Herra Miller tuli tunnetuksi aikalaistensa keskuudessa pituudestaan. Mies venyi lopulta kahdeksan englannin jalan mittaan eli lähes 2,5 metrin pituiseksi.

Hän vietti elämänsä kierrellen Euroopassa ja erilaisissa näytöksissä Milleriä esiteltiin Jättiläisenä.

Vuonna 1733 hän matkusti Englantiin, missä hän herätti huomiota paitsi pituudellaan ja päänsä koolla, niin myös erinomaisella pukeutumistyylillään. Maxamillian Christoper Millerin käsi oli valtava ja sormien sanotaan olleen yhdeksän tuumaa pitkien.

Miller kuoli Lontoossa 1734 noin 40 vuoden ikäisenä.

Stadin slangia 1940-luvulta

- Tiedätkö, nuorimies, neuvoa missä on Sörnäisten apteekki?



- Juu, ku herra dallaa tost kuppilan höörnestä vensteriin pari korttelikulmaa ja sitten höögeriin Römperin Jalin röökibudjuun ja siitä viikaa taas snadisti höögeriin kunnes tulee Elannoh rohdis miss on se kiva böönä fönsteriss, siit vielä litski matkaa eteenpäin ja siin staijaa tavallisest bamari jollt voi froogata ellei se ole föraamas jonkkaa boseen - juu ja tää neuvo tekis sitt huggefimtsikan jos herrall sattu olee fikkas snadii pesetaa.

Tarinointia muinaishoveista

Janakkalan Koverolta kerrotaan seuraavaa tarinaa;

Siellä oli muinoin linna, kuten Ryömässäkin Tuuloksessa, suurine rautaisine portteineen, joita suljettaessa jyskyvä rämy kajahteli aina Hämeenlinnaan saakka. Linnassa sanotaan asuneen hyvin huonoa väkeä, joka kätki varkaita ja muita pahantekijöitä.

Pyydettiinpä kerran pappia tänne sairasta ripittämään, mutta pantiinkin sänkyyn koira, joka papin tultua hyppäsi hänen kasvoilleen, jotta ripitysastiat sekä kaikki, mitä niissä oli, putosivat maahan. Siitä rupesi pappi manaamaan, että vihdoin huone tavaroineen ja kalpineen lensi ilmaan, paitsi palkki, jolla pappi seisoi.

Kalut hajailivat mikä minnekin; lusikka lensi Viralan järven taakse, mutta hirret putosivat maalle vasta Hausjärven Ryttylän tienoilla, josta Hirsimäen nimi vielä todistaa. Silakat, makkarat ja muut ruoat menivät samaa tietä ja niistä saivat Silakka-, Makkara- ja Kiulumäet nimensä.

Edellä mainitun Ryömän linnan väitetään sijainneen Toivaniemen kartanon mailla. Linnasta ei 1800-l…

Muutamia hautakivikirjoituksia

Laurence Lideardin hautausmaalla

The man that rests in this grave has had 8 wives,
by whom he had 45 children, and 20 grand-
children. He was born rich, lived and
died poor, aged 94 years,
July 30th, 1774
Born at Bewdley in Worcestershire in 1650.


Ann Jennings, Wolstanton

Some have children - some have none -
Here lies the mother of twenty-one.


Hedon, Holderness, East Yorshire

Here lyeth the body of
William Strutton, of Patrington
Buried the 18th of May 1734
Aged 97

Who had, by his first wife, twenty-eight children,
And by a second seventeen;
Own father to forty-five
Grand-father to eighty-six,
Great grand-father to ninety-seven,
And Great, great-grand-father to twenty-three;
In all two hundred and fifty-one.


Joskus 1700-luvun lopulla tuli tavaksi leikitellä englannin sanoilla siten, että kirjaimia järjestämällä se saatiin muistuttamaan latinaa. Kuvassa näkyvällä epitafilla oli tarkoitus kiusoitella Oxfordin, Cambridgen ja Etonin oppineita. Hautakiven tekstin saa melko nopeasti selville, mutta tulkoon se j…

Loimaan perinnesuksi –näyttely Juvalla

Loimaan Juvalla ulkoilukeskuksen huoltorakennukseen on kerätty näyttelyksi parisataa suksiparia, hiihtosauvoja, monoja, suksivoiteita, hiihtoasuja, kansanhiihto- ja kilpailujulisteita, valokuvia, kelkkoja ja 1900-luvun ensimmäisen puoliskon luistimia. Näyttely oli viime talvena auki säännöllisesti lumiajan sunnuntaisin klo 12 - 16 ja arkisin tilauksesta koululaisille ja järjestöille. Opastus on hoitunut talkoolaisten voimin kuten muukin näyttelyn pyörittäminen. Tällä tavalla on tarkoitus jatkaa tänäkin talvena. Aiomme esim. antaa koululaisryhmien kokeilla vanhoja Voitto- tai Y-siteillä varustettuja sälesuksia.

Näyttelyyn tarvitaan täydennystä

Näyttely elää ja täydentyy jatkuvasti ja siksi lähestymme Teitä.

Voisitteko ystävällisesti tuttavapiirissänne pistää sanaa kiertämään, josko ullakoilta löytyisi vanhoja hiihtotamineita tai alussa lueteltujen näyttelyesineiden joukkoon täydennystä?

Suksia ja ruokosauvoja meillä on jo aika mukavasti, mutta esimerkiksi
- nahka- tai kumipohjaisia monoja m…

Junalla Marttilaan tai Tarvasjoelle

Turun ja Toijalan välinen rautatie valmistui 1876 ja samalla Kyrön asemaseutu sai nopeasti vilinää raitilleen. Aseman kautta kulki viereisen sahan tavaraliikenne, kauppiaat toimittavat hankintansa rautateitse ja matkustavaiset pääsivät nopeasti asioilleen Turkuun tai Loimaalle.

Myös marttilalaiset olivat kovasti toivoneet rautatien vetämistä pitäjänsä läpi. Useissa sanomalehtiartikkeleissa hehkutettiin sitä, kuinka edullista olisi ollut vetää Helsingistä Turkuun kulkevaksi suunniteltu rantarata Salon jälkeen Marttilaan. Paimio ja Piikkiö eivät junaa tarvinneet, sillä näistä pitäjistä pääsi Kuninkaantietä pitkin helposti Turun suuntaan. Puuhamiesten mukaan rautatie pitäisi linjata Salosta Halikon Hajalaan ja sieltä edelleen Kumion kautta Marttilaan. Paimionjoki ylitettäisiin Laurilan ja Prunkilan kylien rajamailla, missä ”jokirannat ovat lantot, mutta kuitenkin kallioperäiset”. Raiteet jatkuisivat Yrjäntilän ja Horisten kautta kohti nykyistä Auran keskustaa, jossa rata liitettäisiin Tur…

Könduktööri Rautell

Olen kirjoitellut useampaan eri otteeseen Lohjan Roution rusthollista lähteneen Rautell -suvun jälkeläisistä. Tämän suvun lisäksi olen hieman tutkaillut Turun kaupungissa 1700-luvulta lähtien vaikuttaneita Rautelleita, mutta heistä näyttäisi löytyvän yhteyttä Lohjan väkeen. Lisäksi mm. Somerolla ja Suomusjärvellä on ollut sepän ammattiin viittaava sukunimi käytössä.

Kun Historiallinen Sanomalehtiarkisto antoi vinkin Oulussa sata vuotta sitten kuolleesta ylikonduktööri David Rautellista, heräsi kiinnostukseni välittömästi. Lohjan suvun Tenholaan ja Siuntioon siirtyneillä jälkeläisillä oli käytössä tämä etunimi silloin tällöin. Ehkäpä rautateidemme edesmennyt virkamies oli muuttanut pohjoiseen kaupunkiin Uudeltamaalta.

Helsingin Sanomien kuolinilmoituksessa heinäkuulta 1909 hänen kerrotaan syntyneen 3.5.1844, mutta paikkakuntaa ei mainita. Vainajaa oli jäänyt kaipaamaan muiden sukulaisten ja tuttavien lisäksi kaksi poikaa, tytär sekä leski Maria Paananen. Näillä tienoilla ja ilman Oulun r…

Kahvinjuonnin vaaroista

Marttilan ensimmäisen kahvipannun omistajan kerrotaan olleen Simalan Tapanin talon leskiemäntä Eevan vuoden 1834 paikkeilla. Ilmeisesti tällä tarkoitetaan Eeva Loviisa Lindströmiä, jonka puoliso Heikki Yrjönpoika oli kuollut 1833. Eeva Lovisa oli Purhalassa asuneen siltavouti Fredrik Lindströmin tytär. Vuonna 1835 Eeva Loviisa muutti Pöytyän Naaranojan Alatalon, jossa hänestä tuli isäntä Aleksanteri Saurenin kolmas puoliso. Eeva kuoli 1842 ja herra Saurenin ehtiessä vielä neljännenkin kerran naimisiin.

Kahvin juomisesta tuli kansan keskuudessa nopeassa tahdissa todella suosittua, mutta tätä eivät kaikki sivistyneistön edustajat hyväksyneet. Vielä 1880-luvun loppupuolella nimimerkki Kaffe halusi Kaiku -sanomalehden sivuilla kertoa muutamia sanoja kahvinjuonnin turmiollisuudesta;

Kahvinjuonti on nykyaikoina tullut tavaksi kautta koko maamme ja tuskinpa löytyy niin pientä perhettä, jolla ei ole tuota hyvää, rakasta tuttavaa kahvipannua. Monesti on tilaisuudessa näkemään sellaisia perheitä,…

Patajärven kappalainen

Heikki Klemetti piti tuleville papeille lukuisia esitelmiä "asian vierestä". Niissä hän lausui huolestumisensa pappissivistyksen alhaisesta tasosta höystäen puhettaan monenmoisin vertauksin ja sanakääntein. Moitteissaan hän alati vihjasi keksimäänsä Patajärven kappalaiseen, joka oli kehnojen pappismiesten vikojen ruumiillistuma.

Peloitukseksi ja ojennukseksi hän sellaisen maalasi "papinsällien" silmien eteen. Patajärven kappalainen oli mies, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo, hänen knallinsa vihertää, hän on isoleerattu kaikesta työstä ja pyörii akkain tiellä.

Klemetti toivoi, että se edes tutkisi oman kirkkonsa vanhoja arkistoja löytääkseen kirkkomusiikin aarteita. Erään luentonsa alussa Klemetti kuulutti riemullisesti;

"Olen julkaissut uuden kirjan, jossa olen kertakaikkisesti hylännyt sanan äänijänne ja ottanut käytäntöön sen sijasta sanan äänihuuli, tietäen hyvin, että Patajärven kappalainen saa halvauksen ja viisi lukkaria kuolee päälle."

Hovin torppa

Juvan kartano Tarvasjoella oli vuosisatoja tämän entisen Euran saarnahuonekunnan sydän. Se toi pieneen maaseutupitäjään suuren maailman kaikuja säätyläisten ja sotilasvirkamiesten mukana. Itse tilaa hoitivat monesti lampuodit eli oman aikansa vuokraviljelijät. Kartanon laajat pellot, niityt ja metsät tarvitsivat luonnollisesti runsaasti työvoimaa.

Renkien ja piikojen lisäksi apua saatiin mm. torppareilta. He saivat kartanon mailta pienen maapalasen torppaa ja viljelyksiä varten. Olipa joillain torppareilla lehmä ja muutama kanakin. Torpat toimivat myös kasvavan väestön ja esimerkiksi ikääntyvien sotilaiden eduksi. Niissä asuivat talollisten nuoremmat veljet tai aikuistuvat pojat. Torppien väki saattoi vaihtua tiheään, mutta päinvastaistakin kehitystä on ollut. Saattoipa eräissä tapauksissa syntyä eräänlaisia torpparisukuja, joissa sukupolvesta toiseen pojat seurasivat isiensä jalanjälkiä ja veljet sekä serkut olivat hekin torppareita. Esimerkiksi Karjalohjan eräässä kylässä oli torppia…

Suomennettu pöytäkirja kesäkäräjiltä Pieksämäen rahvaan kanssa.

Vuonna 1674 heinäkuun 6, 7 ja 8 päivänä pidettiin tavallisia laillisia kihlakunnan kesäkäräjiä Pieksämäen pitäjän rahvaan kanssa, nimismiehen Pietari Markuksenpojan talossa, kruunun vallesmannin, hyvin uskotun Juhana Croellin ja lautamiehien

Olli Isosen
Lauri Hännisen
Antti Tiihosen
Heikki Väisäsen
Eerik Janhusen
Mikkel Äijäläisen
Matti Vauhkosen
Mikkel Kiiskisen
Heikki Jäppisen
Lauri Pulkkisen
Paavo Janhusen
Antti Janhusen

läsnä ollessa.

Tuomas Jaakonpoika Hänninen syytti Eerik Ylöistä siitä, että hän tahtoo laajentaa tuomiotaan yli sen, mitä siinä myönnytetään ja pyrkii muutaman notkon yli omistamaan jota kuta osaa hänen Kunnonmäessä; pyytäen oikeutta asiasta. Tätä vasten näytti Ylönen tuomionsa, julistettu 1658 tammikuun 26, 27 ja 28 päivänä, jossa tuomitaan Erik Ylönen pitämään sitä niemeä mikä on yhtä maata Särkimäen kanssa ja ne notkot kummallakin puolella, jotka erottavat Hännisen Kunnonmäen yhdeltä ja Eteläahon toiselta puolelta oikeaksi rajaksi ja erotukseksi; anoen saada jäädä oikeuteensa…

Maailman pisin esipolvitaulusto?

Vuonna 1910 amerikkalainen George Edward Congdon julkaisi sukututkimuksellisesti ehkä kaikkien aikojen pisimmän esipolvilinjauksen. Kirjassaan "One Hundred Thirty-eight Generations From Adam" hän osoitti vääjämättä suoran esivanhempain linjan itsestään aina Aatamiin saakka. Tämä teoksen edessä kuka tahansa sukututkija voi tuntea suurta nöyryyttä.

Hera Congdon oli jo aiemmin askarrellut kokoon esipolvilinjauksen Skotlannin keskiaikaisiin kuninkaisiin saakka, mutta nyt joutui "sukulaisten ja ystävien" pyynnöstä julkaisemaan tutkimuksensa uudelleen. Hän kuitenkin päätti tehdä siitä kunnianhimoisemman ja käyttäen eri lähteitä hän onnistui kattamaan koko tunnetun ihmishistorian. George Congdon tosin toteaa esipuheessaan, että hän on tehnyt kirjasensa pelkästä uteliaisuudesta. Hän ei oletakaan lukijan luottavan tekstiin kaikilta osin.

Tarina alkaa siis Aatamista, jolla oli Eevan kanssa pojat Kain ja Abel. Sukua jatkoi Kain, joka tunnetuin seurauksin oli tappanut Abelin. Ka…