Arno Forsius kirjoittaa nettisivuillaan fysiologi Robert Tigerstedtistä artikkelissaan "Robert Tigerstedt (1853—1923) — maailmankuulu suomalainen fysiologi" mm. seuraavaa;"Robert Adolf Armand Tigerstedt (1853—1923) on ollut kautta aikain merkittävimpiä suomalaisia tiedemiehiä. Hän syntyi 28.2.1853 Helsingissä ja kuoli siellä 2.12.1923. Hänen vanhempansa olivat historiantutkija, lehtori Karl Konstantin Tigerstedt ja Evelina Theresia Degerman. Robert Tigerstedt avioitui vuonna 1878 serkkunsa Ljubov Ludmilla Martinaun (K 1935) kanssa. Avioparin poika Carl Christian Oskar Robert Tigerstedt (1882—1930) opiskeli lääkäriksi ja oli isänsä jälkeen Helsingin yliopiston fysiologian professori vuosina 1920—1930.
Robert Tigerstedt kuoli 70 vuoden ikäisenä Helsingissä 2.12.1923. Hän oli energinen, työkykyinen ja tieteelle omistautunut tutkija, joka oli aikanaan eräs koko maailman etevimmistä ja arvostetuimmista fysiologeista. Hän harjoitti fysiologian eri alueilla menestyksellistä tutkimusta, joka oli epäilemättä kaikkein mittavinta kokeellisen biologian alalla. Tigerstedtiä sanottiin kuoltuaan viimeiseksi fysiologiksi, joka hallitsi aikakautensa koko fysiologian ja hänen työnsä kantavuus ulottui pitkälle hänen oman aikansa yli."
Arno Forsius on kertonut kattavasti fysiologimme urasta, mutta hänen tekstiinsä lisäisin pari tunnelmakuvaa hänen persoonastaan. Tarinat ovat kirjasta "Oppineita Herroja", WSOY 1940.
* Robert Tigerstedt ei pitänyt monisanaisuudesta. Muuan ylioppilas oli kirjoittanut pitkän ja monisanaisen aineen, josta professori lausui;
- Ei pidä matkia Kalevalaa!
* Eräälle melko keskinkertaiselle kandidaatille oli Tigerstedt antanut jonkinlaisella polkupyörän tapaisella laitteella suoritettavaa lihasvoiman kulutusta koskevan väitöskirjan aiheen. Kun toiset ihmettelivät, kuinka hän nyt semmoisen aiheen antaa, hän sanoi;
- Niin, niin, kun se on päästään yksinkertainen, niin se saa tehdä jaloillaan työtä.
* Eräs lääketieteen ylioppilas oli jo ennen kandidaattitutkintoa Venäjällä sotilaslääkärinä ja sai siellä itselleen juhlallisen univormun ja sapelin, joka oli puolitoista kertaa niin pitkä kuin hän itse. Hän oli nimittäin hyvin pienikokoinen mies.
Ollakseen kohtelias lähetti hän Robert Tigerstedtille kuvansa tässä uudessa sotisovassa. Se olikin todella vallan mahtava kuva.
Tigerstedt pani sen valokuva-albumiinsa ja jokainen kandidaattiryhmä, joka oli hänen luonaan tenttimässä, sai katsoa sitä, ja professori aina kysyi;
- Tunnetteko tätä herraa, selittäen sitten, että mies oli hänen oppilaitaan.
Kerran kuitenkin eräs ruotsalainen hölmö professorin tehdessä asianomaisen kysymyksen koetti olla tälle mieliksi ja arvasi;
- Onko se professorin poika?
Sen jälkeen kuva katosi albumista.
* Kun Grönroos ja Kolster kilpailivat anatomian professuurista, niin Robert Tigerstedt esitti tiedekunnassa hakijain ansioita näyttäen käsillään;
- Kolster on kirjoittanut näin paljon (kädet kaukana toisistaan) ja sen arvo on näin paljon (kädet lähekkäin), kun taas Grönroos on kirjoittanut näin paljon (kädet lähekkäin) ja sen arvo on näin paljon (kädet kaukana toisistaan)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti