Juhan suku-uutiset

Rauman vanhan kaupungin Kirstin talo sijaitsee osoitteessa Pohjankatu kolme, mutta sen entinen tontinnumero oli 44. Vuonna 1756 Kirstin omisti Mikko Tiula, mutta seuraavan vuosisadan sarastaessa porvari Johan Panelius nuorempi oli tullut talon uudeksi isännäksi. Kirstin nykyistä asuinrakennusta kuvaillaan Rauman kaupungin museon nettisivuilla seuraavasti; "Kaksiosain en, pitkänurkkainen asuinrakennus 1700-luvulta, porttikäytävä, pystylaudoitus, osittain peiterimalaudoitettu, satulakatto." Näin ollen Johan Paneliuksen suku asui juuri tässä talossa. Porvari Panelius oli syntynyt heinäkuussa 1765, mutta hänen vaimonsa Maria Helena Ahlgren vasta 22 vuotta myöhemmin. Molemmat olivat porvareitta lapsia Raumalta. Johanilla ja Maria Helenalla itselleen ehti syntyä viisi lasta vuosien 1813-25 välisenä aikana. Isä Johan oli siis melko iäkäs perheenisä ja hän kuoli keuhkotautiin kevättalvella 1827 vanhimmankin lapsena ollessa vasta noin 14 vuoden ikäinen. Äiti Maria Helenan kohtaloksi k

Suomalainen rälssi- eli aatelissuku Horn muodostui oikeastaan kahdesta eri haarasta; Horn af Åminne ja Horn af Kanckas. Näiden yhteinen kantaisä oli unioniajan lopulla elänyt Etelä-Suomen laamanni Klaus Henrikinpoika, jonka poikia olivat Krister Klausinpoika (af Åminne) ja Henrik Klausinpoika (af Kanckas). Nämä lisänimet tarkoittavat yhä vieläkin olemassa olevia Halikon Joensuun ja Maskun Kankaisten kartanoita. Aikalaisten silmissä Hornien elämänvaiheet nousivat myyttisiin mittoihin. Pitkin eteläistä Suomea kerrotaan herra "Huurnien" uroteoista sekä varsinkin heidän ankaruudestaan vihollisia kohtaan. Yhden näistä muinaisista taruista kertoili Suometar vuoden 1854 eräässä lisänumerossaan. Tässäkin tarinassa ovat fakta ja fiktio sekoittuneet aikain kuluessa. Tapahtumien kulku sijoitettu tässä tapauksessa entiseen Uskelan suurpitäjään, mutta samantapaisia tarinoita löytyy oikeastaan läpi Euroopan. ” Kärkää (todellinen suurtila Uskelassa) oli muinen suuri hovi. Sen herrat hallits

Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genoksen vuoden 2008 viimeinen numero tipahti postilaatikkoon eilen. Hieman myöhässä ollut aviisia kannatti taas kerran odottaa. Genos on onnistunut tekemään lehtimaailmassa jotain ainutlaatuista - sen ulkomuoto ja sisältö ei ole juurikaan muuttunut sitten 1930-luvun. Tämä ei todellakaan ole moite. On harvinaista, että seuran ja tässä tapauksessa Genoksen toimituksen näkemys lehdestä on säilynyt samana läpi vuosikymmenten. Genos on korkeatasoisten, hyvin dokumentoitujen ja tieteellisesti kirjoitettujen sukututkimukseen liittyvien artikkelien julkaisija. Aloitteleva sukututkija ei ehkä saa lehdestä kovin paljoa irti, mutta hänenkin olisi syytä siihen tutustua. Artikkeleiden lähdeviitteet antavat nimittäin runsaasti tietoa omaa tiedonhakua varten. On mukava huomata, että on itse voinut täysin ohittaa sellaisia lähdemateriaaleja, jotka antavat muitakin faktoja kuin nimet ja päivämäärät. Uusimmassa numerossa artikkeleita ovat Antti Lehtosen " Or

Vihdin Palojärven Pohjankartanoa 1800-luvun alkuvuosikymmenet hallinneen Abraham Lunderbergin isänpuoleinen suku oli lähtöisin Kiskon Leilän rusthollista . Abraham äiti Anna Tötterman oli puolestaan syntynyt Lohjan Vähä-Teutarin rusthollista ja äidinäiti oli kotoisin saman pitäjän Vaanilasta. Näin miehen esivanhemmat muodostivat kattavan otoksen alueen vauraimmista ratsutiloista ja pitäjien merkkihenkilöistä. Vaimonsa Maria Christina Dahlmanin Abraham löysi Karjalohjan Katteluksen rusthollista. Mar ia Chris tinan kotitalossa olot olivat 1700-luvun jälkipuoliskolla hieman sekavat. Tila oli jaettu Ylimmäiseen ja Alimmaiseen, jota sitten hallitsivat veljekset Johan ja Niilo Dahlman - osin hyvin riitaisissa merkeissä. Lisäksi erilaisten taloudellisten ongelmien takia Katteluksen tilan osia myytiin edestakaisin vuosikymmenten saatossa. Abraham ja Maria Christina saattoivat varmaankin unohtaa ainakin osan näistä ongelmista muuttaessaan Vihdin Palojärven Pohjankartanoon. Tämä Palojärven pohjo

Mommolan yksinäistalo Nummen pitäjässä sijaitsee Pitkäjärven rannalla, hyvin etäällä seudun muista kylistä. Sen tarkkaa perustamisaikaa on mahdotonta sanoa ja ensimmäisten asukkaiden kotiseutukin on vain arvailujen varassa. Todennäköisesti nämä tulivat Satakunnasta tai Hämeestä päin, kuten monet muutkin Nummen ja viereisen Pusulan alkuperäisasukkaat. Nummen kappalaisena vuosina 1634-45 oli Johan Collinus, jonka suku oli Naantalist a lähtöisin. Hänen jälkeläisensä Johan Jakobsson Collinus meni naimisiin Mommolassa asuneen, Nummen ensimmäisenä kappalaisena toimineen Pietari Tavian tyttären, Margaretan kanssa. Tätä kautta Mommolan tila siirtyi Collinus -suvulle ja pysyi samalla kappalaisen virka-asuntona. Johan Collinuksen jälkeen kappalaisena ollut Henrik Talpaeus ei sitten jostain syystä halunnut asua kyseisessä talossa, vaan majoittui perheineen kreivi Gustav Mauritz Lewenhauptin seurakunnalle lahjoittamaan Jättölän kylän Rasun puustelliin. Tämä muutto Rasulle tapahtui vuonna 1680, mut

Nykyisen Tarvasjoen alueella syntyneistä miehistä kuuluisin on ilman muuta kreiv Kustaa Mauritz Armfelt . Kuitenkin jo sata vuotta ennen hänen syntymäänsä silloinen Euran kappeli antoi panoksesta valtakunnan kehittämiseen. Tyllilän kylän Puntarin talon isäntä Yrjö Yrjöpoika nimittäin oli Ruotsin valtiopäivien talonpoikaissäädyn edustajana vuonna 1650 Halikon tuomiokunnan asettamana. Valtiopäivät kestivät tuona vuonna heinäkuusta marraskuulle ja erinomaisena huipentumana niillä olivat kuningatar Kristiinan kruunajaiset lokakuun 20. päivänä. Yrjö Puntarin valtiopäivät eivät jääneet p elkästään juhlahumuun. Hänen osakseen tuli jättää säädyille "rahvaan valitus". Siinä oli yhteensä kuusi osaa, jotka kuuluivat suurin piirtein seuraavasti; 1) Talonpoikien vapauttaminen sotaväenottorahojen maksamisesta 2) veronhuojennusten myöntäminen edellisen vuoden ka don johdosta 3) täsmällisten ohjeiden antaminen läänitettyjen perintötalollisten päivätöiden ja kyytimatkojen määrästä 4) kaikki

Isänsä ja isoisänsä nimet perinyt Joachim von Glan syntyi Tukholmassa 14.4.1696 kaupunginkasöörin poikana. Hänen äitinsä Vendela Springerin isä Lorentz S. oli toiminut Avestan kruununruukin tarkastajana sekä Svean Hovioikeuden komissaarina . Nuorin näistä Joachim von Gla nseista tuli Tukholman saksalaisen koulun oppilaaksi vuonna 1708 ja opiskeli siellä kolmen vuoden ajan. Saman verran aikaa kului Strängnäsin lukiossa, kunnes oli vuorossa ylioppilaaksi pääsy 1714. Paikkana oli Uppsala. Nelisen vuotta tästä Joachim vihittiin papiksi Tukholmassa ja sai ensimmäiseksi paikakseen pataljoonan saarnajan toimen Dal-rykmentissä, joka tuolloin osallistui ankaraan Norjan sotaretkeen. Samaan aikaan oli luvassa onnellisiakin hetkiä - Joachim avioitui Juliana Feifin kanssa joulukuussa 1718. Alkuvuodesta 1719 Joachim von Glan sai uuden toimen, kun hänestä tuli erään Ruotsin valtakunnan mahtavimman miehen, valtaneuvos Magnus Julius De la Gardienin saarnaaja. Rikkailla ja vaikutusvaltaisilla miehillä o

Sääksmäen pitäjän Huittulan kylän Häkärlän rusthollin piika Kaisa Lisa Lindsten sai toukokuussa 1783 aviottoman tyttären, jonka nimeksi tuli Hedvig. Itselleni tuntemattomasta syystä Hedvig mainitaan jatkossa patronyymillä Andersdotter, vaikka ainakaan pitäjän kastettujen luettelosta ei tälle löydy selitystä. Äiti Kaisa Lisa ei koskaan mennyt naimisiin ja kuoli naimattomana Sääksmäellä talvella 1833. Sen sijaan tytär Hedvig lähti jo hyvin nuorena maailmalle tuhoisin seurauksin. (Sääksmäen kappalaisena vuosina 1765-86 oli syntyjään turkulainen Jakob Lindsten, mutta hänen mahdollista yhteyttään Kaisa Lisaan en ole tutkinut). Hedvigin tie vei Hausjärven ja Janakkalan pitäjiin. Ollessaan piiakana Hausjärven Karan talossa, hän ajautui intiimiin suhteeseen isäntä Fredrik von Konowin sukulaismiehen kanssa. Suhteesta syntyi tyttölapsi. Tästä rikoksesta kristillisiä oppeja vastaan Hedvig sai ankaran puhuttelun pitäjän kirkkoherralta. Karalta Hedvig lähti sitten Janakkalan Leppäkosken kartanoon

Suomalaisessa sukututkimuksessa on loppujen lopuksi unohdettu melko täydellisesti naisten huomattava merkitys yhteiskunnallemme. Erityisesti tämä koskee hieman vanhempia selvityksiä, mutta vielä nykyäänkin puhutaan mielellään suvuista nimenomaan mieskantaisina. Koska esivanhemmistamme tismalleen puolet edustavat vastakkaista sukupuolta, on mielestäni kohtuullista käsitellä heidän vaiheitaan yhtä suurella pieetillä kuin "vahvempaa" puoliskoa. Yksi, lähes unohduksiin jäänyt, mutta erittäin kiinnostava hahmo 1800-luvun suomalaisessa naiskuvassa on kulttuuripersoona Selma Borg. Hän oli 1860-luvun alussa mukan a "Ruotsalaisessa naiskvartetissa - Swedish Ladies' Quartet", joka kiersi vuosikymmenien ajan eri kokoonpanoilla Yhdysvaltoja. Selma Borg lähti vuonna 1864 heidän mukanaan Valtoihin ja päätti myös jäädä sinne. Elantonsa Borg hankki aluksi kääntämällä sekä suomalaisten että ruotsalaisten kirjailijoiden teoksia englanniksi. Hän työskenteli myös opettajana ja muus

Heinäkuun neljäntenä päivänä vuonna 1895 sattui Viipurin pitäjässä onnettomuus, joka ei ikävä kyllä ollut täysin ainutkertainen maassamme 1800-luvun aikana. Annetaanpa aikalaisten kertoa tästä Viipurin pitäjän vaivaistalon palosta Ylä-Säiniön kylässä kesäisenä aamupäivänä noin 114 vuotta sitten; "Aamupäivällä oli johtaja Aalto lähettänyt pari hoitolaista jotakin kattoa tervaamaan. Miehet väittivät tervan olevan niin kylmää, ettei se juokse katolla. Silloin johtaja antoi kannattaa tervapadan hourujen rakennuksessa olevaan leipomahuoneeseen, asetti sen hellalle ja tulta pantiin alle, että terva kuumenisi. Johtaja läksi itse paikalta ja jätti erään naisen tervapataa vartioimaan. Miten lieneekään tervaa läikähtänyt tuliselle hellalle. Se heti leimahti tuleen. Silmänräpäyksessä nuoleksivat liekit ympäri huonetta. Hätään riennettiin, koppeja koetettiin avata ja tulta sammuttaa - mutta kaikki turhaan. Kertomukset koppien avainten säilytyspaikoista ovat ristiriitaiset. Toiset sanovat avai

...........jatkoa perjantailta "Taudista toivuttuani palasin vielä samana vuonna Turkuun Adolf Serenille, entiselle palveluskumppanilleni, joka jo oli saanut puotinsa varustetuksi tarpeellisimmilla kauppatavaroilla. Viimeisinä vuosinani hänellä rupesin saamaan palkkaakin, mutta vaan puoleksi mitä muualla annettiin, 150 riksiä; siihen asti en muuta kun vaatteet ja ruuan. En tuota palkkaa olisi sentään tarvinnut vähäksyä, jos olisin voinut estää äyrit luistamasta sormistani muuhun kun vaatteisin mutta minulla oli muuta tarvetta, johon en saanut estetyksi rahaa menemästä, nimittäin kirjoihin. Niitä tarttui pian pikkunen kaapillinen, ja kun se tuli ahtaaksi, oli suurempi kaappi ostaminen. Romaania ei ainoakaan ollut niiden joukossa, enkä koskaan ole yhtäkään semmosta lukenut, ainoastansa muutamasta nimilehden, ja siinä on ollut kaikki. Kun menot rupesi kiipeemään yli tulojen, täytyi pyytääni palkan lisäystä, mutta kun siitä pahastuttiin minua, niin päätin muuttaa, jos sovelias paikka

Juhana Fredriikki Granlund syntyi Porissa 6.9. 1809 köyhissä oloissa ja lähetettiin pari vuotta koulua käytyänsä Turkuun puotiin. Ahkeruudella ja kelvollisuudella eteni hän kuitenkin paikasta paikkaan, kunnes vuonna 1856 oston kautta tuli (Frenckellien) kirjapainon isännäksi. Granlund oli jo nuorena tunnettu pienien laulujen ja runoelmien sepittäjäksi; useammat painatti hän toimittamassaan "Vähäisessä laulukirjassa". Kuoli 14.12 1874 Turussa. Maaliskuussa 1875 "Sanomia Turussa" julkaisi sille lähetetyn tekstin otsikolla "Kirjanpainaja J. F. Grandlundin itse kirjoittama elämänkertomus". "Syntymävuodekseni ilmoittaa kirkonkirja Vesilahdessa vuoden 1808, mutta äitivainajani, joka piti vuosiluvun vääränä ja pyysi monasti pappeja sitä muuttamaan, sanoi minun syntyneen "vuotta sen jälkeen, kun Ryssä maahan tuli, 8. päivänä Maaliskuuta 1809". Hän piti tämän vuosiluvun muuttamisen mielensä mukaiseksi erinomaisen tärkeänä ja tarpeellisena asiana, ja

"Wiimeisessä kesäkuussa kuoli Sawon maassa Kangasniemen pitäjässä ympäri 90 wuotta wanhana kapteini Gustaf Joachim Gisselkorss, joka oli syntynyt Lappeen-rannassa ja sen jälkeen asunut Pohjanmaalla. Hän kahesta soasta uskollisesti ja urhollisesti palwellut Isänmaata. Ensin oli hän unterupsierinä Pommerin 7-wuotisessa soassa, jossa hän joutui wankeuteen. Joku aika sen jälkeen otti hän eronsa sotawäestä; mutta kuin sota wuonna 1788 syttyi Suomessa Wenäjän ja Ruorin waltakunnan wälillä, meni hän wielä wanhoillansa jälleen sotapalwelukseen. Porrassalmen tappelussa Mikkelin pitäjässä läpi-ammuttiin hänen reitensä. Jo monta vuotta sitten kuoli, ilman perillisiä, hänen waimonsa, joka oli jonkun ajan ollut sokea. Muutamia wuosia ennenkuin kapteini Gisselkorss kuoli, eksyi hän kerran ongella ollessansa suureen sywänmaahan, ja oli siellä ilman ruuata kolmatta päiwää kauheassa sateessa, ennenkuin hän sieltä hakemalla löyttiin. Pari wuotta sen jälkeen paloi hänen kartanonsa, muun wäen kirkoss

Nummen Järvenpään kylän Uotilan ratsutilalla syntyi vuonna 1833 poikalapsi, jolle annettiin nimeksi Abel. Hänen esipolvistaan löytyy komea valikoima pitäjän säätyläisiä sekä hieman pidemmälle mentäessä jopa aatelisia. Hänen isänsä, rusthollari Johan Landen oli syntynyt vuonna 1806 Uotilan edellisen isännän, Johan Erikssonin ja Maria Salinin perheen kolmantena lapsena. Johanilla sisaruksista vanhin oli Christina, joka meni naimisiin Lohjan Outamon tilanvuokraajana olleen Herman Henrik Carlingin kanssa. Seuraavana syntynyt Maria oli naimisissa Pusulan Marttilan kylän rusthollari Carl Stenbergin kanssa. Johania paria vuotta nuorempi Eva taasen avioitui Leppäkorven kylän Li nnun rusthollarin, Henrik Johan Stenbergin kanssa. Myös neljäs ja nuorin sisko Henrika oli naimisissa ratsutilallisen kanssa. Tämänkin herran nimi oli Carl Stenberg, mutta hänen talonsa oli Pusulan Karisjärven Harmin rustholli. Perheen kuopus Erik syntyi vasta 1822, jolloin isä Johan oli jo reilusti viisikymppin en. Eri

Muutama sata vuotta sitten rälssi- ja aatelissuvuilla oli tapana kehitellä mitä omituisimpia tarinoita sukujensa alkuperästä. Tämä saattoi tulla kyseeseen erityisesti silloin, kun sukua yritettiin saada virallisesti aateloiduksi. Yksi ehkä kaikkein mielikuvituksellisen tarina on peräisin Teit -suvun papereista 1640-luvulta. Vuoden 1642 toukokuussa pernajalaiset ylimajoitusmestari Nils Boije ja ratsumestari Fabian Berndes antoivat nimittäin Tukholmassa todistuksen 1550-luvun puolivälissä eläneen Lars Matsson Teetin pojanpojanpojan, kapteeni Johan Matsson Teetin aatelisesta sukuperästä. Tämä tapahtui Johanin hakiessa paikkaa tuolloin perustettuun Ruotsin Ritarihuoneeseen. " Eräs aatelismies Skotlannista, Henning Teet af Perno, palveli Birger jaarlia sinä aikana kuin tämä valloitti Hämeen ja Uudenmaan Ruotsin kruunulle Anno Christi 1250. Sitä kautta hänestä tuli kunnioitettu mies Suomessa ja hän rakensi Pernajan kirkon ja nimitti kirkon ja pitäjän isänsä talon Pärnon mukaan Skotlanni

Kiskon Tieksmäen kylän Lampolan talossa kuili marraskuun lopulla vuonna 1888 isäntä Adolf Fredrik Ahllöf. H änen leskensä Ulrika Wilhelmina ilmoitti "kaukana asuwille sukulaisille ja ystäwille" tästä ikävästä tapahtumasta sanomalehti Auran maaseutupainoksessa joulukuun neljäntenä päivänä. Adolf Fredrikiä jäivät kaipaamaan Ulrika lisäksi kuusi tytärtä, yksi poika ja vävy. Lähiomaisten joukossa olivat myös hänen siskonsa ja kaksi veljeään. Vainaja oli tullut Lampolaan Halikosta vuonna 1859. Talon edellinen isäntä Daniel Brandt oli kuollut jo 1850 ja Lampolaa oli hoitanut leskivaimo Gustava Eliasdotter yhdessä lastensa kanssa. Voimia talonpitoon ei ilmeisesti ollut riittävästi ja niinpä omistajuus tässä vanhassa verotalossa vaihtui. Adolf Fredrik Pettersson Ahllöf, jonka suku myöhemmin suome nsi nimensä Lampolaksi, oli itse syntynyt Halikossa toukokuussa 1828. Hänen vanhempansa olivat Petter Johansson ja Maria Andersdotter, jotka olivat poikansa tavoin "siirtolaisia".

Suodenniemellä syntyi kesäkuussa 1814 poika Mouhijären pitäjänapulaisena tuolloin toimineen Fredrik Efraim Bergrothin ja hänen ensimmäisen vaimonsa, Ida Katarina Dahlin perheeseen. Nimekseen tämä perheensä viides lapsi Viktor Adrian. Kolmisen vuotta myöhemmin syntyi vielä pikkuveli Emil Ferdinand. Viktor ollessa noin kahdeksan vuoden iässä, sai isä Fredrik nimityksen Punkalaitumen kirkkoherraksi. Fredrik Bergorth oli itsekin kirkkoherran poika. Hän oli nimittäin syntynyt Taivassalossa, missä hänen oma isänsä Henrik Johan B. oli tuolloin pitäjänapulaisena. Myöhemmin Henrik Johanista tuli Säkylän ja sittemmin Ikaalisten kirkkoherra sekä sotarovasti. Suvun pappisperinteet ulottuvat vielä yhden sukupolven taaksepäin. Henrik Johanin isä oli nimeltään Henrik ja hän oli syntynyt Länsi-Uudenmaan Nummen Näkkilän kylän Heeran talossa isovihan aikaan 1717. Nummen vuosien 1729-34 rippikirjassa mainitaan myös ensimmäisen kerran sukunimi Bergroth, tosin muodossa Bergroot. Henrik oli naimisissa Marga

Kiskon Orijärven kaivoksen "inspektorina" oli 1820-luvun puolivälistä lähtien Lohjalla 1798 syntynyt Johan Adolf Willde. Hänen vanhempansa olivat myöhemmin Inkoon Bredsissä asunut ratsumestari Johan Nils Willde ja vaimonsa Margareta Woivalen. Isänpuoleiset isovanhemmat puolestaan olivat Saaren kartanon tallimestari Johan Nils Wilde ja Magdalena Oldenburg. Magdalena Woivalenin isä Jakob Johan W. o misti Nummen pitäjässä sijainneen Kovelan kartanon ja hänellä oli äitinsä Magdalena Gjösin kautta aatelisia sukujuuria. Jakob Johanin puoliso, Magdalenan äiti oli Uudenmaan jalkaväkirykmentin kapteenin, Gustav Stormerin tytär Eva Katarina. Johan Adolf tuli siis Orijärvelle joskus 1820-luvun alkupuoliskolla ja 1825 hän avioitui Anna Elisabet Grönroosin kanssa. Ruukki- ja kaivosmaisemat olivat tuttuja Annalle jo lapsuudesta, sillä hänen isänsä Johan Henrik G. oli inspektori Orijärven lähellä sijainneella Kärkelän kuparihytillä . Johan Adolf Willdellä ja Anna Elisabet Grönroosilla ei