Kirkkoherra Bergroth Pöytyältä

Suodenniemellä syntyi kesäkuussa 1814 poika Mouhijären pitäjänapulaisena tuolloin toimineen Fredrik Efraim Bergrothin ja hänen ensimmäisen vaimonsa, Ida Katarina Dahlin perheeseen. Nimekseen tämä perheensä viides lapsi Viktor Adrian. Kolmisen vuotta myöhemmin syntyi vielä pikkuveli Emil Ferdinand. Viktor ollessa noin kahdeksan vuoden iässä, sai isä Fredrik nimityksen Punkalaitumen kirkkoherraksi.

Fredrik Bergorth oli itsekin kirkkoherran poika. Hän oli nimittäin syntynyt Taivassalossa, missä hänen oma isänsä Henrik Johan B. oli tuolloin pitäjänapulaisena. Myöhemmin Henrik Johanista tuli Säkylän ja sittemmin Ikaalisten kirkkoherra sekä sotarovasti. Suvun pappisperinteet ulottuvat vielä yhden sukupolven taaksepäin. Henrik Johanin isä oli nimeltään Henrik ja hän oli syntynyt Länsi-Uudenmaan Nummen Näkkilän kylän Heeran talossa isovihan aikaan 1717. Nummen vuosien 1729-34 rippikirjassa mainitaan myös ensimmäisen kerran sukunimi Bergroth, tosin muodossa Bergroot.

Henrik oli naimisissa Margareta Kristina Tolletin kanssa ja he asuivat lopulta Pirkkalan kappalaisen puustellissa. Henrik oli tullut Pirkkalaan jo 1739 pitäjänapulaiseksi ja kappalainen hänestä tuli 1755. Hänen vanhempansa olivat Heeran isäntä Mats Matsson ja tämän ensimmäinen puoliso Kaisa Eriksdotter.
Suodenniemellä 1814 syntynyt Viktor Adrian lähti opintielle 14 vuoden iässä ja tuolloin suuntana oli Porin triviaalikoulu. Käytyään sitä kaksi vuotta hän siirtyi Turun lukioon kolmeksi vuodeksi päästen ylioppilaaksi Helsingissä syksyllä 1833. Papiksi vihkiminen seurasi joulun alla 1836 ja tämän jälkeen Viktor Adrian työskenteli pappina Kirkkonummella, Huittisissa ja Alastarolla. Vuonna 1844 tuomiokapituli nimitti hänet Lavian kappalaiseksi ja paria vuotta myöhemmin varapastoriksi.

Vakinaisempaan virkaan Viktor pääsi vihdoin 1859, kun hänestä tuli Varsinais-Suomessa sijaitsevan Pöytyän kirkkoherra. Muutaman vuoden moitteettoman virkauran jälkeen seurasi nimitys rovastiksi ja lopulta lääninrovastiksi. Tästä virasta hän erosi 1872 ja neljä vuotta myöhemmin, tammikuun lopulla 1876 Viktor Adrian Bergroth kuoli vaikean sairauden murtamana. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso Selma Katarina Hornborh ja peräti kymmenen lasta. Selma oli lähes 40 vuotta miehensä kuoleman jälkeen kuollen vasta 1912.
Viktor Adrian, Selma Katarina ja heidän poikansa Elis Mikael on haudattu Pöytyän nykyisen kirkon vieressä levittäytyvälle vanhan kirkon hautausmaalle. Tätä hautausmaata ympäröi 1600-luvulta peräisin oleva hirsinen, hyvin massiivinen aitarakenne. Kyseessä oleva vanha kirkko rakennettiin joskus 1400-luvulla ja purettiin 1790-luvulla nykyisen kirkon valmistuttua. Vanhan kirkon sakaristosta otettiin kiven vuonna 1805 rakennettuun seurakunnan pappilaan, joka nykyisin toimii kotiseutumuseona kesäsunnuntaisin.


Käsittelemättä on vielä Viktorin puolison, Selma Katarinan sukuperä. Hän oli syntynyt Alastarolla, lähellä Loimaata sekä tietysti Pöytyääkin. Isä Anders Johan Hornborg oli tuolloin kappalaisena tässä Loimaan kappeliseurakunnassa, kunnes 1835 sai nimityksen Karkun kirkkoherraksi. Äiti Katarina Corpolander oli Noormarkun kappalaisen, Elias Daniel C:n tytär. Tämän suvun juuret olivat Loimaalla, missä eräs kornetti Johan Corpolander kuoli vuonna 1760. Johan oli naimisissa Säkylän kappalaisena 1710-20 -luvuilla olleen Henrik Laihianderin tyttären, Katarinan kanssa. Tämän Katarinan äiti oli myöskin sukujuuriltaan loimaalainen, nimittäin pappissukuinen Maria Rungia. Tämän suvun tunnetuin jäsen lienee Maria kaukainen esisetä, Keminmaan muumio Nicolaus Rungius.

Tämä pieni, osin sekavakin esimerkki osoittanee niitä moninaisia sukuyhteyksiä, mitä suomalaisten pappissukujen välillä vallitsi. Samantapaisia ja osin vieläkin voimakkaampia siteitä oli mm. Pohjanmaalla ja näistä aineksista Genealogia Sursillianan alkuperäinen kokoaja, Turun piispa Johannes Terserus sai innoituksensa tutkia lähemmin suomalaisen pappisväen keskinäisiä sukulaisuuksia.