Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2012.

Vihdin Ruskelan Olinien tarina päättyy

Ruskelan kylän viljelysmaat jaettiin isojaossa 1780, niityt ja metsämaat 1789. Rusko eli Isotalo jaettiin 1788 Yli- ja Alitaloiksi. Ali-Ruskon osaksi tuli 547 ha ja Yli-Ruskon 329 ha. Erik Johan Olin, kastettu 15.5. 1772, tuli isojaossa halotun Ruskon talon Ali-Ruskon ratsutilallinen. Hän avioitui 1794, puoliso oli Maria Juliana Levonius, s. 1773, Siuntion (nyk. Lohjan) Lieviön Näppisen rusthollin tytär. Vaikka Erik avioituessa oli käyttänyt sukunimeä Nordberg, käytti hän viimeistään viimeisen lapsen syntyessä 1814 nimeä Olin; samaa nimeä oli hänen siskonsa Maja Lovisa käyttänyt avioituessaan Helsinkiin 1804.

Vuonna 1800 oli Ruskon talojen netto-omaisuus 1.145 ja 1.354 taalaria; Vihdin rusthollien keskiarvo oli 1.524 taalaria. Vihdin pitäjässä oli asukkaita n. 3.750 henkeä, koko Suomessa n. 1 miljoona.


Maria Juliana kuoli 5.6.1832 ja Erik keuhkotautiin 16.12.1832, 60 vuoden iässä. Heidän syntyessäään oli Suomi jo satoja vuosia ollut Ruotsin valtakunnan itäinen osa, mutta heidän kuolless…

Vihdin Olinit 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa

Ruskon ratsutilallinen Johan Johaninpoika syntyi Isovihan miehityskaudella 1716 ja avioitui 17.6.1746 Maria Jakobintyttären (s. 1724) kanssa Härkälän Terosesta. Samana päivänä Johanin sisko Katarina Johanintytär avioitui Lusilan Hannulan nuoren ratsutilallisen Tomas Nilsinpojan kanssa. Ruskelassa oli silloin varmasti isot juhlat. Vaimo Maria lienee ollut Terosen ratsutilallisen Jakob Abrahaminpojan (s. 1686 tai 1689, eli vielä 1759) tytär. Maria haudattiin 29.3.1761. Johan meni uudelleen naimisiin, toinen vaimo oli nimeltään Anna Erikintytär, s. 1739; heille ehti vielä syntyä 3 lasta vuosina 1763-68 (Erik s. 1763, David? s. 1765, Kristina s. 1768) ennen Johanin kuolemaa tammikuussa 1768. Ilmeisesti viimeinen lapsi syntyi vasta Johanin poismenon jälkeen. Jälkimmäisen liiton vanhimmasta pojasta Erik Johaninpojastaa tuli Ruskelan Ylitalon ratsutilallinen isojaon yhteydessä 1780-luvun lopulla; ensimmäisen liiton Johan Johaninpojasta tuli Alitalon ratsutilallinen. Johanilla ja Marialla oli…

Ratsutilallisia ja markkinoita Vihdissä

Matts Michelinpoika oli todennäköisen veljensä Erikin jälkeen ratsutilallinen Ruskolla 1641 – 68. Nimestään päätellen molemmat olivat Michel Andersinpojan poikia. Mattsin puoliso oli Elin Erikintytär.
Rustholli eli ratsutila varusti kruunun käyttöön ratsusotilaan hevosineen ja varusteineen. Siitä hyvästä talo sai 30 hopeataalarin verovapauden. Ratsutiloiksi pyrittiin hyväksymään täyden veroyksikön eli manttaalin taloja (manttaalilla, ruots. sanasta ”mantal”, "miesluku", tarkoitettiin keskiajalla veronmaksukykyistä ja jakamatonta taloa). Jos tilan vero alitti mainitun summan, se sai hyvityksenä jonkun naapuritilan (augmenttitalon) verot tai rahakorvauksen. Kyseessä oli tuntuva taloudellinen helpotus. Siinä oli kuitenkin se riski, että talo joutui hankkimaan uuden ratsusotilaan tai varusteet, jos näille sattui jotakin. Itse ratsusotilaan menettäminen sotakentällä ei ollut huolestuttavaa – niitä sai uusia tilalle suhteellisen edullisesti – mutta jos usein joutui hankkimaan uude…

Yhdeksän härkää ja mitä varten?

Markus Erikinpoika oli Ruskon isäntä 1577(81) – 1587(92). Nimestään päätellen hän oli Erik Larsinpojan poika.

Anders Markuksenpoika oli Ruskon isäntä vv. 1588(92) – 1619(30). Nimestään päätellen hän oli Markus Erikinpojan poika. Vuonna 1606 merkittiin, että Andersin taloudessa asui kolme henkilöä. Anders oli talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivillä joulukuussa 1627, jolloin Tukholmassa päätettiin, että kuningas Kustaa II Aadolfin vuonna 1626, ainoa avioliitossa syntynyt ja henkiin jäänyt lapsi, kruununprinsessa Kristiina, saisi aikanaan periä kruunun. Vihti kuului siihen aikaan Raaseporin lääniin, joten Andersin valinta valtiopäiväedustajaksi on täytynyt tapahtua käräjillä joko Tammisaaressa tai todennäköisemmin Espoossa. Matkaan hänen on täytynyt lähteä syksyllä hyvissä ajoin ennen jäiden tuloa ja kotiin Anders todennäköisesti pääsi vasta keväällä 1628, jolloin purjehdus taas oli mahdollista. Kaupunkien porvareiden osalta olivat valtiopäivämiehen edellytyksiä asiantuntemus, ruotsi…

Vihdin Ruskelan Olin-suvun juuria

Vihdin vanhimmat veroluettelot ovat 1540-luvulta. Eräs Erik Larsinpoika mainittiin vv. 1540 – 1576(81) isäntänä siinä talossa, joka myöhemmin tultiin tuntemaan Ruskelan Isotalona tai Ruskona. Hän saattoi hyvinkin olla jälkeläinen niille uudisasukkaille, jotka 1200- tai 1300-luvulla olivat asuttaneet kylän maat. Kylän neljä muuta isäntää olivat nimeltään Mårten Klemensinpoika, Lasse Poolinpoika, Peder Hemminginpoika ja Hemming Olsinpoika. Kaikki maksoivat 1/6 veron, joten kylässä oli ehkä alunperin ollut 6 taloa.

Ruskelan kylän isännät Lars, Erik, Peer ja Morten sakotettiin 1.10.1563 siitä, että olivat vastoin lakia ja oikeutta ottaneet Hulttilan Micheliltä ja Järvenpään Olofilta niityn, joka tuotti 8 talvikuormaa heinää. Koska Ruskela alun alkaen oli kirjattuna Enäjärven veropiiriin, oli kylän asutus ehkä alun perin tullut lännestä päin, Hulttilasta tai Järvenpäästä.

Vuoden 1571 ns. hopeaveroluettelo kertoo myös hieman Ruskelan kylän (luettelossa "Ruskell by") isäntien irtai…

Lisää taustatietoja Vihdin Olin -suvun asuinsijoista

Ruskelan kylässä Vihdin etelälaidalla oli 5 taloa vuonna 1550; 3 taloa vuonna 1580 ja 2 taloa (Rusko eli Isotalo sekä Sälli) vuonna 1600. Kuten muuallakin, väheni taloluku 1500-luvun puolivälin jälkeen – syy lienee ollut vv. 1570-95 pitkä ja kuluttava sota Venäjää vastaan, ns. pitkä viha. Koko alkuperäinen 5-taloinen kylä sijaitsi silloin nykyisten Ali- ja Yli-Ruskojen välissä n. 100-150 metriä Salmijärven (Kortjärven) koillisrannalta, jossa vieläkin on nähtävissa asumusten jälkiä.

Nimi Ruskela on mielenkiintoinen. Päätteestä –la voidaan olettaa, että kylän nimi on annettu esim. Rusko-lisänimisen henkilön mukaan (vertailun vuoksi: esim. eräs Mikael Ruskonpoica asui Maskussa 1447), tai se voi mahdollisesti olla muodostettu Ambrosius-nimestä. Sana ”ruskea” tarkoitti aikoinaan punertavaa; esim. Agricola käytti termiä ”aamurusko” punertavasta aamutaivaasta, vuoden 1642 Biblia määritteli kananmunan keltuaisen ”ruskuaiseksi” ja Juslenius 1745 kirjoitti ”ruskea”, kun hän tarkoitti punoitusta.…

Vihdin Olinit

Tuhatluvun alussa oli Uusimaa etupäässä tyhjä vakituisesta asustuksesta. Nykyinen maakunta oli jaettu ulkoalueiksi hämäläisten sukujen ja kyläkuntien kesken. Siellä he kävivät metsässä, kalassa ja kaskeamassa. Niinä aikoina oli suomalaisheimojen tärkein ulkomaankauppatuote sisämaan turkikset, joita kuljetettiin rannikolle lähinnä vesistöjä pitkin. Eräs sellainen reitti, ns. Meritie, kulki ilmeisesti nykyisen Vihdin kirkonkylän läpi etelään, sekä edelleen Lohjanjärvelle ja Pikkalanlahteen.

Muistoja tästä kauppareitistä on jäänyt elämään esim. nykyisen Nummelan katunimeen Meritie, joka sai nimensä Härköilän kylän Meritienniitystä. 1200-luvun loppupuoleen mennessä saivat ruotsalaiset ulotettua hallintonsa kaikkien suomalaisten heimojen keskuuteen - itäkarjalaiset jäivät kuitenkin novgorodilaisten vaikutuspiiriin. Olot olivat nyt hieman rauhoittuneet aikaisempien vuosisatojen mylleryksestä. Ruotsalaisten asutusliike Uudenmaan rannikolle ja samalla hämäläisten asettumista pysyvästi entis…

Kiitoksia

Tämän päivän blogipostaus on hyvin lyhyt. Suku Forumilla on nimittäin kaivattu kokemuksia eri seurakuntien palvelutasosta koskien sukututkimuspyyntöjä. Annan tässä nyt valtavan isot kiitokset Vihtiin toimistosihteeri Taina Karvaselle.


Lähetin viime viikon perjantaina eli 16. päivä marraskuuta ruokatunnillani pyynnön ym. seurakuntaan koskien erään henkilön syntymäkylää, hänen vanhempiaan ja näiden syntymäpitäjää. Minulla oli siis ennestään tiedossani kohdehenkilön tarkka syntymäaika, mutta ei mitään muuta.

Vastaus tuli tiistaina perinteisessä kirjepostissa jo eilen tiistaina, 20. päivänä marraskuuta. Kun lisäksi Itella päätti yhdistää aamu- ja iltajakelun tässä pitäjässä, sain kirjeen avatuksi jo ennen töihin menoa puoli seitsemän maissa.

Sain kaikki pyytämäni tiedot ja mikä parasta; laskun loppusumma oli ainoastaan 4,50 euroa sisältäen postituskulut. Täten julistan omasta puolestani Vihdin seurakunnan tämän kauden parhaaksi sukututkijan kaveriksi mitä tulee virkatodistuksiin ja kiitän k…

Erään hautakiven kertomaa

Kävin Kiskon kirkkomaalla viime toukokuussa ja napsin muutamia hajanaisia valokuvia lähisuvun haudoista sekä muutaman "kiinnostavalta" tuntuvan kiven. Kun sitten jossain välissä viime viikkoa katselin näitä otoksia, kiinnitin huomioni erääseen Johan Oskar Abramssoniin. Hän eli vuosina 1871-1949 ja vaimonsa Sofia Emilia 1877-1941.

Koska patronyymiä Abramsson löytyy Kiskon Kajalan kylästä runsaasti, innostuin tutkimaan tarkemmin tätä kauan sitten manan majoille joutunutta pariskuntaa. Kiskon kastetuista sen kummemmin kuin Suomusjärveltä en onnistunut löytämään Sofia Emiliaa, joten hänen sukunsa jää toistaiseksi odottamaan lisäselvityksiä.

Sen sijaan Johan Oskarin vanhemmat tietokantani tiesi kertoa samantien. He olivat Kajalan kylän Pakkan eli Backan lampuoti Abraham Johansson (1830-1889) ja vaimonsa Maria Kristina (s. 1840). Maria Kristina eli tuttavallisemmin Maja Stina oli kotoisin Vilikkalan kylästä. Abrahamin sukujuuret olivat Pakkalla, jonka lampuodiksi hänen oma isänsä J…

Gunnarlan murha

Lokakuun 17. päivänä vuonna 1869 tapahtui Lohjan Gunnarlan kylässä järkyttävä joukkomurha. Muonatorppari Adolf Fredrik Lindroos oli syystä tai toisesta menettänyt järkensä ja käynyt lähiomaisten sekä puolituntemattomien kimppuun.

Muonatorppari Lindroos teki tekosensa sunnuntaina, jumalanpalveluksen aikaan. Näin kukaan ulkopuolinen ei ehtinyt apuun ennen kuin oli liian myöhäistä. Henkensä menettivät Lindroosin vaimo Maria Karoliina, Laakspohjan kartanon mailla asunut loisvaimo Greta Stenberg, tämän alaikäinen tytär Sofia Stenberg sekä vajaat kaksi vuotta vanha talollisenpoika August Grönroos.


Pikku-Augustin vanhemmat olivat Gunnarsin nuori isäntä Erik Johan Grönroos ja tämän vaimo Ulrika Skogberg. Ulrika oli lohjalaista sukuperää, mutta Erik Johanin oma isä Erik oli kotoisin Janakkalasta. Äiti Sara Adamsdotter oli puolestaan syntynyt Vanajalla, mikäli on uskominen Lohjan rippikirjaa 1853-1860.

Adolf Fredrikin ja Maria Karolina Lindroosin sukuperä jää toistaiseksi selvittämättä eikä Sofia …

Väittelytilaisuus Turussa vuonna 1831

Yksi kuuluisan kemian professori Johan Gadolinin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Hedvig Thilemanin lapsista oli vuonna 1797 syntynyt Jakob Algot. Poika opiskeli vuodesta 1808 lähtien Turun katedraalikoulussa päästen ylioppilaaksi 1815. Opiskeluvuosien, väitöskirjojen ja kaiken muun jälkeen hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa kesäkuussa 1832.

Mainittu väitöskirja aiheutti aikanaan melkoisen skandaalin. Kävi nimittäin niin, että teologisen moraalin professorinvirkaa hakivat sekä Jakob Algot Gadolin että kymnaasinrehtori J.M. Sundvall. Viimeksi mainittu oli pohjalaisten ylioppilaitten suosikki. Tuohon aikaan tapana oli, että kilpahakijat julkisesti puolustivat kyseisen viran saamiseksi tekemäänsä väitöskirjaa.

Gadolin sai väitellessään varsinaisilta vastaväittäjiltä lempeähkön arvostelu, mutta yllättäen ylimääräiseksi vastaväittäjäksi ilmaantui dosentti A.A. Laurell. Hän aikoi sanojensa mukaan todistaa Gadolinin väitöskirjan epätieteelliseksi ja kokonaan kelvottomaksi. Hegeliläisel…

Isotalon aarre ja muita kertomuksia Auranmaalta

LC Tarvasjoen kustantama kirja "Isotalon aarre ja muita kertomuksia Auranmaalta" on nyt ilmestynyt!
Kirjan hinta on 10 euroa ja tämä summa käytetään kokonaisuudessaan paikallisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin Lions -periaatteiden mukaisesti.

Sijoittamalla kympin viisaasti saat samalla itsellesi n. 160 sivua kivaa lukemista menneiltä vuosisadoilta Auranmaalla!




Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen palaute@varola.fi

Toimituskulut postitse vain 2,50€ - lasku seuraa lähetystä.

Mikäli tilaat useamman kuin kaksi kirjaa, et maksa lainkaan toimituskuluja, kahdestä kirjasta hinta on kolme euroa!



Filosofian professorin small talk

Filosofian professori Karl Gabriel Thiodolf Rein, tuttavallisemmin Th. Rein jatkoi työssään edeltäjänsä J. V. Snellmanin jalanjäljissä. Hän työskenteli venäläistämistä vastaan yliopiston hallinnassa toimien mm. rehtorina, kanslerina, valtiopäiväedustajana ja poliitikkona professorin vakanssin lisäksi.

Karl Gabriel Thiodolfin (s. 1838 - k. 1919) vanhemmat olivat professori, kanslianeuvos Gabriel Rein ja vaimonsa Sedig Edla Ekbom. Hän syntyi Helsingissä, missä myös teki koko uransa. Reinin puoliso oli Hedvig Maria Florin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1864. Rouva Florin kuoli 1907.


Professorin ajatukset liitelivät yleensä filosofisissa kysymyksissä, joten arkielämän pikku ongelmissa hän oli melkoisen avuton. Reinin parikymmentä vuotta nuorempi Danielson-Kalmari oli mennyt naimisiin muuttaen omaan kotiin nuorikkonsa kanssa. Kävipä kerran niin, että Rein päätti lähteä kyläilemään tuttavansa luona. Danielson-Kalmari ei ollut itse kotona, mutta vaimo Jenny Heurlin kylläkin. Tämä jo…

Professori "Mossbergin" tentissä

Ruotsissa vuonna 1835 syntyneestä Sextus Otto Lindbergistä tuli 1865 Helsingin Yliopiston kasvitieteen professori. Hän oli viran ainoa hakija ja pysyikin sitten virassaan aina kuolemaansa saakka vuonna 1889.

Kasvitiedettä Lindberg harrasti jo nuoresta pojasta lähtien ja lopulta hänestä tuli Pohjoismaiden paras sammalten asiantuntija. Tämä siitä huolimatta, että tieteilijänä hän oli itseoppinut.

S. O. Lindbergin puoliso oli Tukholmassa 1833 syntynyt laulajatar Hilda Fausta Cecilia Sällström, joka kuoli Lohjalla 1914. Hildan vanhemmat olivat oopperalaulaja Peter Mikael S. ja Märta Fagerberg.

Persoonana Mossberg, kuten aikalaiset häntä hyväntahtoisesti nimittävät, oli originelli. Kun hänellä kerran oli kaksi ylioppilasta tentissä, kysyi Mossberg nuorukaisten nimiä. Toinen tentittävä vastasi silloin ujosti; "Hilden".






"Etunimi?" , mörähti professori paheksuvasti.

"Karl".

"Entä onko toista?", jatkoi Mossberg.

"Julius".

Professori kysyi sitten toi…

Lauri Kivekkään approbatur

Lääninrovasti Karl Fredrik Stenbäckin ja Emilia Ottiliana Kristina von Essenin Alavudellla vuonna 1852 syntynyt poika Gösta Lauri eli lyhyen, mutta kiihkeän elämän. Opiskeltuaan ylioppilaaksi hän valmisteli kandidaattitutkintoaan hieman erikoiseen tapaan. Saatuaan muut aineet kasaan, jäi jäljelle vielä fyysis-matemaattiselta osastolta tarvittu approbatur. Lopulta jäljellä oli vain kaksi päivää, mikä ei luonnollisesti riittänyt minkään yliopiston arvosanojen lukemiseen eikä varsinkaan tenttimiseen.

Hätä ei lukenut lakia, joten Lauri, joka käytti sukunimeä Kivekäs, otti tärpiksi kasvitieteen. Aineen opettajana oli tuohon aikaan professori Sextus Otto Lindberg, joka tunnettiin hyvin lempeänä tutkijana mitä tuli filologien approbatureihin. Tietysti Kivekkään oli osoitettava, että hän tiesi edes jotain tentittävästä aiheesta.

Miehemme meni yliopiston kirjastoon lukien siellä kaikista saatavilla olleista teoksista kaiken mahdollisen tiedon tavalllisesta koivupuusta, jonka latinankielinen n…

Tuokiokuva Yrjö August Wallinista

Suomen ehkä kuuluisin tutkimusmatkailija on ollut dosentti Yrjö August Wallin, Ahvenanmaan Sundissa vuonna 1811 syntynyt kamarineuvos Israel W:n ja Johanna Ahrenbergin poika. Hän kävi Turun katedraalikoulua vuosina 1822-1826 päästen ylioppilaaksi Helsingissä 1820. Väitöskirjansa hän julkisti kesällä 1839 tehden sen jälkeen lukuisia tutkimusmatkoja Lähi-itään. Välillä hän opiskeli Pietarin Itämaisessa Instituutissa. Yrjö August Wallin menehtyi naimattomana ja lapsettomana syksyllä 1852. Hän jätti jälkeensä runsaasti tarinoita ja kaskuja, joista yksi tapahtui perintöruhtinas Aleksanterin käydessä Suomessa 1842. Myöhemmin tästä ruhtinaasta tuli tsaari Aleksanteri II.

Perintöruhtinaan kunniaksi järjestetyissä juhlissa joutui Wallin esitellyksi korkea-arvoiselle vieraalle. Juhlallisuudet vaivasivat suuresti vaatimatonta matkailijaa. Niinpä hän ei kertoman mukaan saanut tilaisuudesta vihdoin pois päästessään pitkään aikaa yhtään sanaa suustaan. Lopulta Yrjö August totesi tovereilleen:

&quo…

Halkoja Helsinkiin

Näin talven kynnyksellä on syytä huolehtia siitä, että mahdollista takkaa varten on riittävästi polttopuita. Melko tarkalleen 150 vuotta sitten ei Helsingissä tai ylipäätänsä Uudellamaalla ollut tarpeeksi halkoja, joilla lämmittää taloja. Helppokäyttöinen sähkö- tai öljylämmitys oli tulossa vasta vuosikymmenien päästä.

Niinpä polttopuuta rahdattiin pääkaupunkiseudulle ympäri maata ja mikä olisikaan ollut näppärämpi keino kuljetuksille kuin vasta avattu rautatie Hämeenlinnan ja Helsingin välillä. Luonnollisesti rahtitavaralle oli määriteltävä hinnat ja niinpä maaliskuun 24. päivänä vuonna 1862 kuljetuspäällikkö Strömberg sai kunnian ilmoittaa rautatien johtokunnan määräämät viralliset taksat;

"Joko niitä enempi eli vähempi lähetetään asemista tahi lastipaikoista pohjaispuolelta Hyvinkää eteläisiin asemiin ja Helsingin kaupunkiin, pitää maksettaman puoli kopeekkaa centneristä penikulmalta ja haloista joita kuljetteaan vähempi kuin viisisataa syltä Hyvingän asemasta ja muista Hyvingä…

Varamaanmittarin hautapaikka

Turun kaupungin ruotsalaisessa seurakunnassa kastettiin lokakuussa 1817 raatihuoneen aktuaari Gustaf Stålhandsken ja hänen vaimonsa Gustava Rosenqvistin poika Karl Gustaf. Teini-iässä tämä nuorukainen lähetettiin triviaalikoulun penkille, jossa hän opiskeli nelisen vuotta. Ylioppilaaksi nuorukainen pääsi Helsingissä joulun alla 1839 arvosanalla approbatur. Yliopiston turkulaisen osakunnan jäsen hänestä tuli helmikuussa 184, jonka jälkeen seurasivat maanmittausopinnot.

Opiskelut sujuivat mainiosti ja keväällä 1845 Karl Gustaf Stålhandske nimitettiin maanmittausauskultantiksi. Varamaanmittarin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1853. Samoihin aikoihin Karl Gustaf meni naimisiin Lovisa Charlotta Idmanin kanssa, jonka isä oli Huittisissa tilanomistajana ollut merikapteeni Fredrik Idman. Mainittakoon vielä, että Karl Gustaf Stålhandsken siskon,  Amanda Matildan puoliso oli Karvian kappalaisena työskennellyt Richard Teofil Pontelius.

Karl Gustaf ja Lovisa Charlotta asuivat viimeistään 1870-luv…

Kirjanpitäjä Järvenojalta

Auranmaalla on aikojen kuluessa vaikuttanut useitakin Hilden -sukuisia. Marttilan rakastetusta kirkkoherrasta olen kirjoitellut jo aikaa sitten, mutta myös Prunkkalan silloisesta kappeliseurakunnasta löytyy tämän nimen käyttäjiä.

Vuonna 1749 syntyi Kustavissa pitäjän silloisen kappalaisen, Henrik Hildenin ja hänen vaimonsa Maria Elisabet Demoueun perheeseen poika, jolle annettiin sama etunimi kuin isälleen. Reilun 20 vuoden iässä tapaamme nuoren Henrikin Prunkkalan Järvenojalla sijainneen paperiruukin kisällinä. Huhtikuussa 1771 hän käy Uudessakaupungissa mennäkseen siellä naimisiin. Morsian on porvari Smolanderin tytär Christina. Nuori pari asettuu Järvenojalle, jossa heille syntyvät lapset Abraham, Maria Magdalena, Salome ja Johanna vuoteen 1778 mennessä. Suurin osa lapsista kuoli aivan pienenä.

Samalla isä Henrikistä tulee tämän jo aikoja sitten kadonneen teollisuuslaitoksen kirjanpitäjä. Luultavasti hänellä on nykyajan kirjanpitäjää huomattavasti laajemmat valtuudet, sillä rippikirj…

Käsityöläiset Åstedt ja Wiman

Kiskon pitäjässä syntyi vuoden 1714 paikkeilla tyttö, jolle vanhemmat antoivat nimen Maria. Isä Johan oli tullut hiljattain Jylyn kylän Jaakkolan talon isännäksi puolisonaan Helena Caspersdotter. Äiti Helenan oma isä oli läheisen Leilän rusthollin aatelisia sukujuuria omannut Casper Lunden, jonka esivanhemmat olivat tulleet Ruotsista Suomeen 1600-luvun alkupuoliskolla.

Maria Johansdotterin ensimmäiseksi puolisoksi osui Henrik Henriksson, joka oli ammatiltaan pitäjänräätäli. Heille syntyi vuoteen 1746 mennessä neljä lasta, joista nuorimmaiset Henrik ja Daniel ryhtyivät hekin käsityöläisammatin harjoittajiksi. Kun isä Henrik sitten kuoli 1746, meni Maria naimisiin Christopher Henrikssonin kanssa. Myös tästä avioliitosta syntyi neljä lasta, joista kolme oli poikia. He kaikki eli Christopher, Gustav ja Petter harjoittivat aikanaan sepän ja suutarin ammattia. Asiaan kuuluvasti kuopus Esther meni naimisiin räätälin kanssa toisessa aviossaan.

Maria Johansdotterin ensimmäisen miehen jälkeläis…