Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

Kitaristi Jorma Kaukonen

Suomalaiset sukujuuret omaavista rock-muusikoista ylivoimaisesta arvostetuin ja menestynein on ollut yhä uraansa jatkava Jorma Kaukonen. Hän aloitti kitaristin uransa mm. Janis Joplinin kanssa, saavutti suurimmat yleisömäärät Jefferson Airplanen riveissä ja perusti lopulta Hot Tuna -nimisen yhtyeen Jack Casadyn kanssa. Jack oli ollut Airplanen basisti. Jorma on tehnyt kymmeniä levytyksiä sekä Hot Tunan kanssa että sooloartistina. Hän on myös esiintynyt runsaasti vierailevana tähtenä, monesti Yhdysvaltain Länsirannikolta tulleiden muusikoiden levyillä tai konserteissa. Kun Jefferson Airplane koottiin uudelleen vuonna 1989 yhtä levyä ja kiertuetta varten, oli Kaukonen itseoikeutetusti mukana. Rockin Hall of Fameen hänet valittiin Airplanen jäsenenä vuonna 1996.
Nykyisen Jorma Kaukonen keikkailee sekä sooloartistina että Hot Tunan kera. Suurimman osan hänen ajastaan vie kuitenkin Fur Peace Ranch, Kaukosen vaimonsa Vanessan kanssa 1989 perustama "kitaristeja kasvattava farmi". …

Kustaa Ahlströmin onneton markkinareissu

Lokakuun alussa 1877 vietettiin Hämeenlinnan kaupungissa markkinoita. Väkeä oli aikaisempia vuosia selkeästi vähemmän ja samoin myytävää tavaraa. Ainoastaan kalakauppa kävi entiseen tapaan. Tärkein kauppatavara oli kuitenkin karja, mutta vuoden 1877 Hämeenlinnassa oli tarjonta kerrassaan heikkoa. Aikalaisten mukaan talonpojilla oli jonkin verran kelvollisia elukoita, mutta myyntiin saakka niitä ei ilmeisesti riittänyt.

Kysyntää olisi ollut hyvistä pito- ja teuraseläimistä, sillä lähitienoilla ei juuri kannattanut pitää vasikoita maidon korkean hinnan takia. Ostajien joukossa oli runsaasti teuraseläinten hankkijoita, jotka tosin maksoivat hyvästä elukasta vain hieman enemmän kuin huonosta. Kerrottiin turkulaisten "voisaksojen" entisaikoina yrittäneen tätä samaa ja tätä kautta maalaisten into myyntiin oli heikonlaista.

Eläimien ja kalojen lisäksi tarjolla oli rukiita, pellavia, suolattua lohta ja siikaa sekä mm. voita. Markkinahumuun kuuluivat myös hevosvarkaudet, jotka aiheut…

Sananen tehtailija Fromholztin elämästä

Kiskon Liipolan kylän Alhan talon lampuodiksi tuli 1810-luvulla Pohjan pitäjän Järnvikissä syntynyt Johan Jacob Fromholdt. Hänen vaimonsa Eva Maria Holmberg oli myös kotoisin Pohjasta, Skurun kylästä. Nuori pari asusti ensi alkuun miehen kotitalossa, Järnvikin Wästergårdissa. Sieltä he lähtivät 1810-luvun alussa Liipolaan. Järnvikin Fromholdteista moni muutti Kiskoon avioliiton myötä ja niinpä Johan Jacobilla oli paljon sukulaisia mm. Liipolan naapurissa sijaitsevassa Haapaniemen kylässä.

Alhalta Fromholdtien perhe muutti vuonna 1818 Haapaniemen keskiaikaisten linnanraunioiden vieressä sijaitsevaan säterikartanoon, jossa isä Johan Jacob jatkoi lampuodin uraansa. Kiskon Kirkkojärven Uudenmaan puolella sijainneet talot ja torpat omisti lähes kokonaan Kosken ruukki, joten varsinaisia talollisia ei tuolla seudulla ollut. Komeasta säterikartanosta perhe siirtyi jo 1821 Hirvelän torppaan. Siellä isä Johan Jacob myös kuoli 1834. Täten ennen lapsikatraasta suurin osa oli ehtinyt hajaantua maa…

Etsintäkuulutus kadonneesta veistoksesta

Kirjoittelin hieman vajaa vuosi sitten eräästä Stigell-perheestä, jonka jälkeläisiin kuului mm. kuvanveistäjä Robert S.

Hänen tunnetuin teoksensa on Tähtitorninmäellä Helsingissä oleva "Haaksirikkoiset", joka pystytettiin 1898. Robert Stigell menehtyi 1907 vain 51 vuotiaana jättäen jälkeensä mm. keskeneräisen "Runonlaulaja" veistoksen. Tämän teoksen myöhemmistä vaiheista ei ole tarkempaa tietoa.

Se on saattanut tuhoutua Stigellin jäämistöä realisoitaessa tai sitten joku tuntematon taho pitää sitä unohdetussa kätkössään. Otavan vuonna 1933 julkaisemassa teoksessa "Vuosisatamme kuvissa - oman aikamme historia osa 1" on kuva tästä työstä, joka varmasti olisi ansainnut paikkansa maamme kuvanveistotaiteen aikakirjoissa.

Näin ollen on aika etsintäkuulutukselle! Löydä tämä teos tai kerro mitä sille aikoinaan tapahtui. Vastaukset joko kommenttina tai sähköpostitse, osoitteen löydät profiilistani.

Kirjoituksen innoittajana ja lähteenä Tuhoutuneen taiteen museo

Ruumiin polttohautaus

Hautausmaiden täyttyminen ja erilaiset tartuntataudit saivat 1870-luvun Englannissa aikaan keskustelun polttohautauksen käyttöön ottamisesta. Erityisesti lääkärit suosittelivat tätä hautaustapaa, sillä muistissa olivat vielä muutamia vuosikymmeniä aiemmin riehuneet koleraepidemiat. Tärkeä askel otettiin 1874, kun pappi Hugh Haweis julkaisi teoksensa "Ashes to Ashes, a Cremation Prelude". Huhtikuussa saman vuonna perustettiin "Iso-Britannian ruumiinpolttoyhdistys", jonka tarkoituksena oli perustaan Englannin ensimmäinen krematorio. Tämä hanke onnistui vasta 1878, mutta seuraavana vuonna uudessa krematoriossa tuhkattiin vain yksi hevonen. Sisäasiainministeriöltä ei heltynyt lupaa ihmisten polttamiseen. Vasta 1882 tapahtui maan ensimmäinen virallinen tuhkaus kapteeni Hanhamin yksityisessä krematoriossa Dorset'n Manstonin tilalla.


Yhdysvalloissa ensimmäinen krematorio aloitti toimintansa 1876, mutta jo paria vuotta aiemmin olivat sielläkin valistuneet lääkärit ryht…

Katajanokka - tuo paheiden pesä

Katajanokalle tehdyt ja tekemättömät isot rakennukset ovat vuosikymmenet toisensa jälkeen nostattaneet suuria tunteita. Itseasiassa paikka on ollut ongelmallinen lähes alusta alkaen, sillä jo 1860-luvulla tämä kallioinen niemi aiheutti harmaita hiuksia kaupungin päättäjille. Jopa virallisen lehdistön taholta otettiin asiaan kantaa seuraavaan tapaan;

"Katawan-nokka on wielä Helsingin wiimeinen, jälellejäänyt wanhan-ajan muotoinen kaupungin-osa. Siellä on satojä mökkiä, jotka owat niin kurjat ja rumat, niin waiwaloiset, ettei niiden wertaisia enään näe maakuntie kylissäkään. Ja moni näitä on wiinan sala-lähteitä.



Sitä on jo kauwan moitittu kaupungin riettauden ja siiwottomuuden pesäksi, - waikka on siinä tähän asti siiwo-ihmisiäkin asunut. Näissä hökkeleissä pimeyden työt piiloitetaan: wieras tawara peittyy niiden lian alle; riita ja riettaus on wallalla.


Wihdoin on nyt päätetty, miten tämän kaupungin osan esitetty uudestaan rakentaminen on järjestettäwä. Wanhat hökkelit häwitetään po…

Kauppias Blomroosin muistolle

Turussa vuonna 1823 merimiehen poikana syntynyt Isak Blomroos ryhtyi jo nuorella iällä erään kauppiaan palvelukseen. Vaikka Blomroos jo sai porvarioikeudet jo vuonna 1858, jatkoi hän edelleen saman työnantajan palveluksessa työskennellen tässä itselleni tuntemattomaksi jääneessä yrityksessä yhteensä noin 20 vuoden ajan.

Lopulta 1863 Isak Blomroos avasi oman kaupan, joka oli ajalle tyypillinen ruokapuoti. Sen valikoimista kauppiaamme mainosti 1870-luvulle tultaessa erityisesti alkoholijuomia. Esimerkiksi tammikuussa 1871 Blomroosilla oli tarjota ostajilleen Norjan isoja ja pieniä sillejä, ladottuja Ahvenanmaan silakoita, Riikan itäviä pellavansiemeniä sekä ennen kaikkea kirsikkaviiniä pullottain tai kannuttain monessa lajissa. Tämän viinin oli valmistanut herra Melcherson, jonka tehdas oli kapteenska Jakobssonin talossa Linnankatu 28:n kohdalla. Lisäksi hyllyistä löytyi portviiniä 1,50 markalla "poteli" tai viidellä markalla kannu.

Luottamustoimenaan Blomroosilla oli ainakin …

T-paitaa tarjolla

Kiinnostaisiko sinua upea T-paita humoristisella painatuksella?

Hinta 12,50€ toimituskuluineen.

Koot S, M, L tai XL

Tilaukset palaute@varola.fi

Muista mainita haluamasi koko ja oma postiosoitteesi.


Paitoja on hyvin rajoitettu määrä, joten nopeat syövät hitaat.

Muonamiehen palkka

Yksi maamme vähävaraisimpia yhteiskuntaluokkia oli 1800-luvun loppupuolella runsaaksi kasvanut muonamiesten joukko. Nämä "vähempiarvoiset" talollisten ja rusthollareitten apuvoimat asuivat vaatimattomissa mökeissään ja puursivat omalta osaltaan yhteiskunnan parhaaksi hiljaisuudessaan. Omista esivanhemmistani Juho Ahlberg Kuusjoen Diskarlan kylässä työskenteli Haikian talossa torpparina, mutta mainitaan kuollessaan muonamieheksi. Hänen vaatimaton omaisuutensa lueteltiin perukirjassa, josta kirjoitin pari vuotta sitten joulun alla.

Mutta mitä muonamies sitten täsmälleen ottaen sai palkakseen? Sopimuksia oli monenlaisia, mutta erään näkökulman avasi sanomalehti Hämäläinen kesällä 1879 udeltuaan joltain muonamieheltä tämän ansioita. Vastauksensa mies muotoili näin;

"Kuusi tynnyriä rukiita vuodessa, johon tulee vapaa asunto ja poltinpuut, laidunta lehmälle sekä yhden lehmän varalle talveksi niittua, jonka minun itse tulee korjata; yksi parmas olkia ja kolme kappaa suoloja. T…

Maanjäristys Riihimäellä ja Viipurissa 1904

Kuten olen joskus aiemmin kirjoitellut, löytyy Helsingin Yliopiston Seismologian instituutin sivuilta luettelo Suomessa rekisteröidyistä maanjäristyksistä vuodesta 1610 alkaen. Tämä lista on koostettu sekä historiatiedoista että vuodesta 1950 alkaen laittein havaituista maanliikkeistä. Vanhemman ajan tietoja on koottu mm. sanomalehdistä, paikallishistorioista ja rippikirjoista. Lista on hyvin pitkä, mutta ainakin yksi tapaus on jäänyt kirjaamatta muistiin. Siitä kertoi mm. sanomalehti Uusimaa lokakuun 26. päivänä vuonna 1904 seuraavalla tavalla;
"Viime sunnuntaina klo 12 päivällä tuntui Riihimäen asemalla maanjäristys. Hiukan myöhemmin seurasi toinen lievempi järistys. Tapauksesta kerrotaan HBL:lle seuraavaa; Klo 12.12 päivällä huomasi Riihimäen asemapäällikkö omituisen ilmiön asunnossaan asematalon toisessa kerroksessa.

Hänestä tuntui kuin hän olisi saanut pyörrytyskohtauksen ja keinutuoli, jossa hän keinui, tuntui rupeavan heilumaan sivuille päin. Hänen rouvansa teki saman hava…

Testamentin kanssa käräjillä

Karjalohjan Lönnhammarin kylän Norsin tilalla helmikuun neljäntenä päivänä 1895 talvikäräjille kokoontunut kihlakunnanoikeus joutui ottamaan kantaa mm. entisen kirkonvartijan, Nils Gabriel Heermanin ja hänen toisen vaimonsa Kristina Sofian keskinäiseen testamenttiin. Nils Gabriel oli jäänyt edellisen vuoden marraskuussa leskeksi ja perillisten oikeuksien turvaamiseksi oikeus kävi läpi seuraavan asiakirjan;

Keskinäinen testamentti




Allekirjoittaneet selitämme täten viimeisen tahtomme olevan, että toisen meistä kuoltua on jälkeen jäänyt häiritsemättä oleva pesän omistajana elinaikansa; sittenkuin me molemmat olemme kuolleet, saavat likimäiset sukulaiset molempain puoleltain tasan periä mitä jälellä on; joka tarkan mietinnön jälkeen ja wapatahtoisesti alla mainittujen sitä varten saapuville kutsuttujen vierasten miesten läsnäollessa omakätisellä allekirjoituksellamme vahvistettiin, Karjalohjalla 24.p. Joulukuu 1892.


N. G. Heerman K. S. Heerman



Varsinaisen testamentin olivat vahvistaneet Kall…

Eduskuntavaalit Marttilassa 1907

Näin tulevien eduskuntavaalien alla voi muistella hetkisen tapahtumia Marttilassa kevättalvella 1907. Tuolloin käynnissä olleiden vaalien ensimmäisenä iltana pitäjän itäisen äänestysalueen puheenjohtaja, Sjöman aikoi viedä vaalipaikkana toimineelta Ollilan kansakoululta vaaliuurnan entisen nimismiehen, Johan Edvard Sjömanin taloon. Siellä arvokas laatikko oli tarkoitus lukita talossa sijainneen Säästöpankin kassaholviin.

Tämä menettelytapaan ei oltu lainkaan tyytyväisiä siinä toiseen sataan kohonneessa väkijoukossa, mikä oli kerääntynyt vaalipaikan ulkopuolelle. Esimerkiksi Suomalaisen Puolueen kannattajat ajattelivat uurnan olevan paremmin turvassa, mikäli se jätettäisiin yksinkertaisesti paikalleen ja kukin puolue valitsisi keskuudestaan kaksi jäsentään sitä vartioimaan yön ajaksi.
Puheenjohtaja Sjöman ei ollut kaikkien marttilalaisten suosiossa tuohon aikaan ja kenelläkään ei ollut tullut edes mieleenkään, että hän veisi uurnan mennessään. Vaalilautakunta oli joka tapauksessa tämän …

Värjärimestari Nymanin tytär

Karjalohjan Mustlahden Uusmiehen talossa syntyi 1800 poika Gabriel, joka sukulaistensa tavoin ryhtyi käyttämään nimeä Nyman. Hän meni naimisiin saman pitäjän Sakkolan kylän Heikintalosta kotoisin olleen Lovisa Ulrika Saxellin kanssa.
Pariskunta ei jäänyt Karjalohjalle, vaan viimeistään 1829 he muuttivat Hämeenlinnan kaupunkiin. Siellä Gabriel Nyman työskenteli värjärikisällinä äiti Lovisa Ulrikan pitäessä huolta perheen kolmesta tyttärestä, Sofia Lovisasta, Carolina Charlottasta ja Amanda Mariasta. Tyttäristä vanhin, Sofia Lovisa, syntyi huhtikuun lopulla 1829.
Vuoden 1848 viimeisenä päivänä hänet vei vihille Messukylän silloinen kruununnimismies Johan Edvard Wendell. Tämä oli Tammisaaressa pedagogina, Tenholassa maanviljelijänä ja Hangossa majakanvartijana toimineen Noach Wendellin ja Gustava Lovisa Ingmanin poika. Isän isä Johan Johansson oli ollut Tenholan Gennarbyssä lampuotina, kun taas äiti sukujuuret vievät mm. Pohjan pitäjän Mörbyn rusthollari Mats Matsson Ingmaniin.
Sofia Lovis…

Loimaan Raittiusseuran edesottamuksista

Yksi voimakkaimmista kansalaisliikkeistä ainakin sanomalehtien antaman palstatilan suhteen olivat 1800-luvun loppupuolella kukoistustaan eläneet raittiusseurat. Silloisen sivistyneistön äänitorvena toiminut lehdistö uutisoi jokaisen pienenkin juopottelun vastaiseen taisteluun liittyneen tapahtuman näkyvästi. Näin oli myös toukokuussa 1897, kun Loimaan raittiusseura oli järjestänyt Hirvikosken koululla eli "pitäjän keskipisteessä" kuukausikokouksensa.

Loimaan seurakuntaan kuului tuossa vaiheessa lähes 10,000 henkeä, mutta kuukausikokoukseen tuosta väkipaljoudesta oli ehtinyt kokonaista kolme miestä seuran puheenjohtajan ja kirjurin lisäksi. Näin vain yksi 2000 asukkaasta piti raittiusaatteen hyväksi tehtävää työtä tarpeeksi kiinnostavana ottaakseen osaa illanviettoon. Paikan päälle oli hankittu monipuolista ohjelmaa; esitelmiä, omakustanteista sanomalehteä, satuja, runoja, neliäänistä laulua ja kolme valmiiksi opeteltua vuoropuhelua.

Edes nämä eivät riittäneet laiskoille loim…

Paljasjalka-Kalle

Kemiön Trotbyssä kuoli tammikuussa 1880 merkillinen mies. Rakennusmestari ja talonisäntä Karl Sederholm oli syntynyt 5.1.1799 Kaskärrin kylän Nedegårdissä isäntä Anders Michelssonin ja Maja Johansdotterin perheeseen. Sukunimensä Karl on ottanut jostain muualta, sillä hänen omassa perheessään sitä ei näyttäisi käytetyn.
Nuorempi sukupolvi ei enää vuonna 1880 tietänyt kovin paljoa Karlin nuoruuden ajoista, mutta hänen suuren varallisuutensa tiedettiin olleen perua miehen rakennustöistä Turun suuren palon jälkeen viitisenkymmentä vuotta aiemmin. Tosin eräiden mielestä Sederholm oli aikanaan löytänyt aarteen, mutta todellisuudessa ainoa aarre oli miehen ahkeruus ja säästäväisyys.
Hän asui viimeistään 1830-luvulta alkaen Kemiön Östermarkin Mellangårdin talossa, josta paria vuotta ennen kuolemaansa muutti Trotbyn Östergårdiin.
Karl Sederholm työskenteli kovassakin pakkasessa paljain jaloin. Jos joku tätä erehtyi surkuttelemaan ja lahjoittamaan uudet saappaat miehelle, oli tämä taas seuraavana …

Sadan vuoden elämä

Vuoden 1881 lokakuussa lehdissä uutisoitiin Pyhämaan Harmaan talon entisestä emännästä, Regina Antintyttärestä, joka oli edellisessä kuussa täyttänyt kunnioitettavat sata vuotta. Vanhalla leskirouvalla oli edelleen tallessa latinankielinen kinkeritodistus, jonka mukaan hän oli syntynyt 25.9.1781.
Regina oli todellakin syntynyt jo syyskuussa 1781, Kalannin Kodialan Ryttölän talossa isäntä Antti Mikonpojalle ja Maria Juhontyttärelle. Hän oli viisilapsisen perheen toiseksi vanhin jälkeläinen. Vajaan 30 vuoden iässä Regina avioitui Pyhärannan Rohdaisten kylän Pietilän taloa isännöineen leskimies Mikko Juhonpojan kanssa.
Tästä avioliitosta syntyivät lapset Juho Fredriikki, Kustaa Adolf, Otto Vilhelmi, Amalia Juliana, Maijastiina ja Regina Vilhelmiina. Jostain syystä Pyhärannan kastettujen luetteloista löytyy vain osa tästä katraasta. Mikko kuoli vuoden 1825 toukokuussa ja paria vuotta myöhemmin Regina muutti Laitilaan. Sieltä hän palasi takaisin Pyhärannan Ketteliksen Harmaan taloon marrasku…

Valloonisepän jälkeläisen kuolema

Silloisessa Leppävirran seurakunnassa sijainnut Varkauden ruukki työllisti ammattimiehiä läheltä ja kaukaa. Kuten niin monessa muussakin ruukki- tai tehdasyhteisössä, eivät työväen vapaa-ajan harrastukset nousseet kovin korkealle tasolle Varkaudessakaan. Niinpä tapaamme erään pyhäiltana vuonna 1863 vasaraseppä Heikki Hagmanin viinanhakureissulla kylillä.

Läheisestä naapuritalosta hän sai kuin saikin puoli tuoppia paloviinaa, niin kuin monet muut häntä ennen. Tämän tilkan hän nautiskeli yksinään lähtien sitten tuttavansa, ruukin palveluksesta erotetun vasaraseppä Olli Bergströmin luo. Tämä asui lähellä ruukkia, mutta Joroisten puolella Ruokojärven kylässä. Bergström ja Hagman läksivät nyt yhdessä ostamaan lisää tulijuomaa, jota sitten saatiin tuopin verran.

Seppätoverit palasivat Bergströmin pieneen torppaan nauttimaan ostoksiaan. Koska paloviina oli hyvin ankaran makuista, mukaan sekoitettiin hieman sokeria. Ryypiskelyn jatkuessa puheet muuttuivat kärjekkäiksi ja lopulta päädyttiin kä…

Muistovärssy lapselle

Pienten lasten kuolinilmoitukset ovat aina liikuttavia ja Suomenkin lehdistössä nähtiin 1800-luvun loppupuolelta alkaen kauniita muistokirjoituksia pienokaisia menehtyneille. Yksi näistä ilmestyi Sanomia Turusta -lehden numerossa 80 lokakuussa 1876. Saman kuun neljäntenä päivänä oli kuollut maakauppias Johanssonin ja hänen vaimonsa Maria Josefa Ljungvistin järjestyksessä kolmas lapsi, poika Hjalmar Noak Ireneus. Ilmoituksen mukaan poikanen kuoli "tautinsa perästä rauhallisesti" kello puoli kolmen aikaan aamulla.

Muistovärssynä pojalleen vanhemmat julkaisivat tämän tekstin;

Siell' on nyt tallella hän luona Herran,
Suo, Jesus, että sinne saamme kerra
Myös mekin tulla
Ja hänen kuulla
Weisaavan woitonwirttä ilosuulla!


Tämä teksti ei ollut mitenkään ainutkertainen, sillä samaa värssyä on käytetty ja käytetään vielä nykyisinkin lapsena kuolleiden muistona.

Karinaisten outo kivivalli

Pöytyän pitäjän Karinaisten läpi virtaa pieni Tarvasjoki. Tämän uoman länsipuolella, noin 130 metriä joesta, on itään viettävässä metsärinteessä omituinen kivivalli. Sen pituus on noin 100 metriä ja valli kulkee suurin piirtein kaakosta luoteeseen. Osa tästä rakennelmasta on sortunut tai purettu. Maastoltaan tämä rinne on kalliopohjaista sekametsää. Paikallistie kulkee muutamia metrejä vallia alempana ja sen sekä joen välissä on peltoa.

Kivivallin tarkoitus on hämärän peitossa, vaikka jotkut ovat arvelleet sitä esihistorialliseksi. Se vaikuttaa amatöörin silmin liian heppoiselta ollakseen puolustuslaitteen perustuksen ja taas liian hyvin tehdyltä pelkäksi pellolta kerättyjen kivien riviksi. Koska kivirakenteella on pituutta satakunta metriä, ei se sovellu ladon tai talonkaan perustukseksi. Yleensä tämän kaltaiset rakenteet ovat puolustusvalleja, mutta tässä tapauksessa herää kysymys mitä vastaan? Karinaisten kirkolta vajaan kilometrin päässä oleva rinne ei ole koskaan sijainnut strate…

Kaarlo Värrin ajatuksia

Huittisissa syntynyt, mutta nykyisessä Pöytyän pitäjässä elämäntyönsä tehnyt Kaarlo Värri oli talollinen, valtiopäivämies ja talonpoikaissäädyn puhemies valtiopäivillä. Tässä ominaisuudessa hän oli mm. Suuren lähetystön jäsenenä pyrkimässä Venäjän tsaarin puheille vuonna 1899. Edelleen hän puhemiehenä osallistui sekä Aleksanteri III:n hautajaisiin että tämän seuraajan, Nikolai II:n kruunajaisiin. Vuoden 1924 Kansanvalistusseuran kalenterissa Niilo Liakka kirjoitti Värristä (23.2.1839-12.1.1923) seuraavat muistosanat;

"Ani harva suomalainen talonpoika on sopusuhtaisessa henkilöllisessä kehityksessä, menestyksellisessä toimellisuudessa ja monipuolisessa sangen hedelmällisessä kansalaistoiminnassa kunnan ja seurakunnan, maakunnan, valtion ja kirkon palveluksessa kohonnut niin korkealle kuin ratsutilallinen Kaarle Wärri, joka vanhuudesta raihnaana pääsi lepoon kotonaan Pöytyällä 12. tammik. 1923."

Esimerkkinä Värrin ajatuksista olkoot hänen 17.5.1886 Kupittaan ravintolassa pidet…

Anton Kurjen hurja elämä ja kuolema

Toukokuun alkupäivinä 1908 oli käynnissä suuri tukinuitto Paimionjoessa. Kun Uudessakaupungissa sijainneen Janhuan Höyrysahaosakeyhtiön miehet ehtivät Juvan koskelle Tarvasjoella, alkoivat tukit kasaantua pahaksi ruuhkaksi. Ongelman aiheuttajaksi huomattiin pian poikittain jäänyt puu.

Tätä tukkia lähti työmies Anton Kurki hakkaamaan poikki kirveellään. Hänen vyötäistensä ympärille oli sidottu köysi, jonka avulla työtovereiden piti kiskoa Anton turvaan suman lähtiessä liikkeelle. Riuskasti Kurki nakutteli kirvellään tukkia saaden sen lopulta poikki, mutta valitettavasti muut miehet eivät olleet valppaana. Nämä eivät vetäneet Antonia riittävän nopeasti turvaan, vaan eräs alaspäin syöksyvä tukki iskeytyi häntä suoraan takaraivoon. Anton Kurki menehtyi välittömästi.

Anton oli syntynyt Kangaksen Karjalan Koiviston pitäjän Kurkelassa. Hänen isällään, talollinen Nikodemus Kurjella ja äiti Maria Josefintytär Rouskulla oli viisi lasta, joista Anton oli syntynyt kuopuksena elokuun lopulla 1880.…

Heikolassa palaa

Joulukuun lopulla 1888 menivät Marttilassa naimisiin jo kypsään ikään ehtineet Antti Juho Suominen ja Fredriikka Matintytär. Kodikseen tuore pariskunta löysi Heikolan kylän Anttilan eli Kylänmäen talon mailla sijainneen pienen torpan. Molempien puolisoiden sukujuuret olivat tukevasti Marttilan ja Tarvasjoen seudulla ajassa taaksepäin mentäessä. Antti Juho oli syntynyt rengin poikana Tarvasjoen Euran kylän Kirstillä, kun taas Fredriikan oli kotoisin Palaisten Hannulan talosta. Vihille mennessään Antti Juho oli jo 46 vuoden ikäinen ja Fredriikka viisi vuotta nuorempi. Ehkäpä avioparin iästä johtuen heillä ei ollut lainkaan omia lapsia. Elantonsa Antti Juho hankki suutarin ammatissa.

Fredriikan äiti Maria Antintytär oli sen onnettoman Antti Antinpojan sisko, joka jäi historiaamme yhtenä viimeisistä rauhanajalla teloitetuista lokakuussa 1824. Hänen jälkeensä nähtiin vielä kaksi kaulankatkaisua. Näistä ensimmäinen oli Nilsiässä pari viikkoa myöhemmin ja vihoviimeinen tapahtui Hämeenkyrössä …