Stigellit

Nummen pitäjän Lukkarin talossa syntyi huhtikuun 11. päivänä 1807 poikalapsi, jolle annettiin nimi Henrik. Hänen vanhempansa olivat rusthollari Erik Eriksson ja vaimonsa Eva Greta Tötterman. Isä Erik oli kotoisin Lukkarilta, kun taas äiti Eva Greta oli syntynyt Pusulan Kaukelan kylän Kauhalassa. Molempien vanhempien esipolvista löytyy lähinnä Nummen ja Pusulan ratsutiloja. Näitä olikin näissä Lohjan kappeliseurakunnissa runsaasti.

Henrik Eriksson asui kotitalossaan, kunnes 1820-luvun puolenvälin tienoilla ryhtyi tienaamaan leipänsä renkimiehenä muuttaen talosta taloon lähes vuosittain. Elämä rauhoittui vasta avioliiton myötä. Tammikuun toiseksi viimeisenä päivänä 1831 Henrik purjehti avioliiton satamaan piika Anna Silenin kanssa. Jo puolta vuotta aiemmin he olivat saaneet ensimmäisen yhteisen lapsen. Vuoden 1832 aikana syntyi poika Henrik Johan, jonka kastemerkintää ei näyttäisi löytyvän mistään.

Henrik ja Anna muuttivat Helsinkiin viimeistään 1834, sillä seuraavat lapset syntyvät siellä. Isä työskenteli kasvavassa pääkaupungissa muurarikisällinä ja äiti Anna hoivasi perhettä. Tässä vaiheessa Anna oli vaihtanut sukunimensä Granforsiksi, joka oli ollut myös hänen torppari-isänsä käyttämä nimi. Hänen veljensä Johan, joka oli Nummen varalukkari, käytti sukunimeä Silen.

Edellä mainitusta Henrik Johanista tuli isänsä tavoin muurarikisälli. Hän nai marraskuussa 1855 helsinkiläisen tilanomistajan, Karolina Vilhelmina Hidströmin. Tämä oli miestään seitsemisen vuotta iäkkäämpi. Pariskunta asui yhdessä Suomenlinnassa jo ilmeisesti saman vuosikymmenen alussa, sillä 1852 oli syntynyt heidän esikoisensa Robert Konstantin.

Henrik Johan Stigellistä tuli kivenhakkaajamestari 1855 ja seuraavina vuosikymmeninä hän erikoistui hautakiviin. Hänen vasaransa ja talttansa antoivat muodon mm. M.A. Castrenin, Y.A. Wallinin, K. Collanin, A.E. Ramsayn, F. Cygnaeuksen ja Magnus von Wrightin muistokiville Helsingin Hietaniemen hautausmaalla. Stigell teki opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan, Italiaan ja Ranskaan. Vuonna 1876 hänet palkittiin hopeamitalilla Helsingin teollisuusnäyttelyssä ja kaksi vuotta myöhemmin Pariisin maailmannäyttelyssä Stigellille ojennettiin pronssimitali. Luottamustoimista voidaan mainita Helsingin kirkkoraadin sekä köyhäinhoitokunnan jäsenyydet.

Poika Robert Stigell kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua 1869-70 ja matkusti 1872 Roomaan perehtyäkseen kuvanveistoon. Siellä hän opiskeli St. Lucan taideakatemiassa saaden 1875 palkinnon töistään. Pietarin taideakatemia nimitti Stigellin ensimmäisen luokan taiteilijaksi nähtyään tämän marmorisen pystykuvan "Amor ja ruusu" ja kipsiteoksen "Vellamo" vuonna 1878. Viimeksi mainittu oli esillä Pariisin maailmanäyttelyssä. Robert siirtyi Cavelier'n ateljeehen Pariisissa, missä hänet palkittiin "Linkoojastaan".

Pariisi oli muutoinkin tuttu paikka Stigellille, sillä hän asui siellä lähes 20 vuotta opiskellen 1876-78 Ecole des Beaux-Arts -koulussa. Ehkä tunnetuin Stigellin teoksista on Helsingin Tähtitorninmäelle 1898 pystytetty "Haaksirikkoiset".

Robert Stigell oli mennyt 1886 naimisiin Helmi Maria Lindqvistin kanssa, mutta tämä kuoli vain kuukauden päästä häistä. Toisen avioliiton Stigell solmi 1899 Helena Sofia Sahlbergin kanssa. Tästä avioliitosta oli yksi poika.


Henrik Johan Stigell kuoli 25.1.1904 ja poika Robert 1.12.1907.

Kommentit

Suositut tekstit