Lönneströmin kova saarna

Padasjoen Kauratteen kylän Postin talossa 1746 syntynyt David Lönström, joka myöhemmin käytti sukunimeä Lönneström, oli ns. vanhan kansan pappeja. Hän ei ollut opiskellut ns. tieteitä, vaan keskittyi saarnaamaan Jumalan sanaa voimallisesti ja uskollisesti. Lönneström ei kertoman mukaan oppinut kahta asiaa koko ikänään; puhumaan ruotsin kieltä puhtaasti ja suvaitsemaan aatelisherroja.


David kävi Hämeenlinnan triviaalikoulua vuoden 1760 paikkeilla ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1766. Muutaman vuoden päästä hänet vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa ja saman tien hänestä tuli Hollolan kirkkoherran apulainen. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän toimi Hollolan pitäjänapulaisena Kärkölässä. Varapastorin arvon Lönneström sai 1787.

Vihdoin 1818 David Lönneströmin kirkollinen ura huipentui Iitin seurakunnan kirkkoherraksi nimittämiseen. Kovin kauaa hän ei asemastaan saanut nauttia, sillä Lönneström menehtyi 72 vuoden iässä huhtikuussa 1819.

Noin 40 vuotta myöhemmin sanomalehti Suomettaressa hän muisteltiin erityisesti hänen suhtautumistaan säätyläisiin (teksti on osaksi muunnettu nykykielelle);

"Oikein hän vainosi niitä aatelisupseereitam jotka Anjalan liittolaisina olivat tahtoneet pettää kuninkaansa ja myydä maansa venäläisille. Niitä hän säälimättä soimasi ja sätti, sattuipa sitten seuroissa tai saarnatuolissaan heitä näkemään. Näistä anjalalaisista asui silloin Hollolassa everstiluutnantti Tandefelt, joka oli saanut pitää päänsä kuninkaan armosta.

Tandefelt sattui kerran Hollolan kirkkoon Lönneströmin ollessa saarnavuorossa. Hän sai korvansa niin täyteen, että veti varapastorin oikeuteen. Kihlakunnanoikeuden istunnossakin Lönneström katsoi aiheelliseksi syyttää Tandefeltiä isänmaansa pettäjäksi sekä Jumalan ja ihmisen lakien rikkojaksi. Everstiluutnantti rukoili oikeudelta, ettei se kuuntelisi sellaisen miehen puheita, jolla ei ollut päätä eikä häpyä.

Lönneström ilmoitti välittömästi ettei hänellä ollut mitään hävettävää, kun ei kerran ollut everstiluutnantin tavoin tehnyt mitään hävettävää työtä. Lönneström hän myös sanoi omaavansa paremman pään kuin Tandefelt. Viimeksi mainittu lause koski niin kipeästi everstiluutnanttiin, että hän käski varapastorin huutia tietämään ja takimmaiseen helvettiin menemään. Hän myös ihmetteli, miten tuhmalla papilla voisi olla parempi pää kuin vapaasukuisella aatelismiehellä?

Tämä toteamus ei Lönneströmiä lannistanut, sillä hän sanoi "minun pääni on Jumalalta, vaan herra överstluutnantin pää on ihmisen lahja, koska hän nyt olisi päättömänä, jos ei kuningas olisi häntä mestauspaikalla armahtanut".

Lönneström tuomittiin lopulta 300 taalarin sakkoihin. Varapastori ei tyytynyt tähän, vaan kävi peräti kuninkaan puheilla selostamassa asiaa. Kuningas maksoi omasta kukkarostaan sakon, mutta kielsi Lönneströmiä enää koskaan pitämästä mainitun kaltaisia saarnoja."

David Lönneström meni vuonna 1782 naimisiin Hollolan kirkkoherran, Jakob Krookin tyttären, Eeva Sofian kanssa. Tämä oli miestään 15 vuotta nuorempi. Avioliitosta oli useita lapsia, pojat Jakob Henrik ja David ylenivät valitsemallaan sotilasuralla aina luutnantiksi saakka. Tytär Margareta Sofian puoliso oli kihlakunnantuomari Gabriel Kekoni.