Kiikalan seurakunnan 600 -vuotisjuhlilta

Varsinais-Suomen Kiikalassa järjestettiin vuonna 1932 pitäjän 600 -vuotisjuhlallisuuksia. Kiikalan kirkossa niihin oli yhdistetty uudistusjuhlat, sillä korjattu pyhättö oli saanut mm. uudet kirkkotekstiilit. Niinpä kirkkosali oli ääriään myöten täynnä väkeä lauantaina 15. päivä lokakuuta.

Juhla aloitettiin laulamalla virsi 177 ja alttaripalveluksen suorittivat kirkkoherrat Hjalmar Alve ja liturgina E. Kiviluoto. Tervehdyspuheen piti kirkkoherra Alve käyttäen pohjana psalmin sanoja "Sinä, Herra, pysyt aina samana, eikä vuotesi lopu". Aluksi mainitsi Alve, että Jumala on aina sama, jotavastoin ihmisten kesken on toisin. Me kaikki muutumme ja katoamme. Tämän jälkeen huomautti puhuja, kuinka monien vaiheittein alaisena on Kiikalankin seurakunta aikain saatossa ollut.

Siunattu hetki oli varmaankin, kun kirkko valmistui ja siunatut ovat olleet, ne hetket, kun siinä on Jumalaa lähestytty. Nyt on seurakunnan vanha pyhättö uusittu ja harras toivomme on, että se saisi edelleenkin opettaa seurakuntaa etsimään ikiaikojen Jumalaa.

Puhuja lausui lopuksi kaikki vieraat ja seurakuntalaiset tervetulleiksi Herran huoneeseen ja seurakunnan vuosisataisjuhlille. Tämän jälkeen oli vuorossa agronomi Sulho Rantasalon esittämä yksinlaulu kanttori Leinon säestäessä uruilla.

Seuraavaksi tuli Suomusjärven kirkkoherran, rovasti J. H. Pulkin puhe, jossa hän käytti tekstinään Johanneksen ilmestyskirjaa. Rovasti kuvaili, että meidän on aina tämän elämän taisteluissa ja eri vaiheissa luotava katseemme siihen päämäärään, joka on meille asetettu. Hän toivoi Kiikalan seurakunnalle monia siunauksen hetkiä kauniissa, uudistetussa temppelissään.

Puheita seurasi normaali alttaripalvelus ja lehtori V. J. Kallion mielenkiinnolla seurattu esitelmä Kiikalan seurakunnan synnystä ja kehityksestä. Juhla päättyi "Isänmaan virteen".

Ylemmässä kuvassa kirkon vuoden 1932 uusittu alttari, jolle antependumin oli suunnitellut tekstiilitaiteilijatar Elsa Kallio. Alttariliina oli myös valmistettu hänen ateljeessaan. Alemmassa kuvassa uusi messukasukka, joka oli samoin Elsa Kallion sommittelema. Kutomistyön oli tehnyt taiteilijatar Karin Rydman. Kangas oli sinipunertavaa silkkiä, joka oli koristeltu mustalla silkillä ja oikealla kullalla.