Viikinkien jumalat jakautuivat aasoihin ja vaaneihin. Odin oli ensimmäisen aasan, alkujumala Búrin pojan Börrin poika. Odinilla oli kaksi veljeä, Vili ja Ve. Isänsä ja veljiensä kanssa Odin tapppoi Ymir-jättiläisen tehden tämän ruumista maailman. Odinin vaimo oli nimeltään Frigga, mutta vanhoissa saagoissa hänellä on muitakin puolisoita. Odinin poikia olivat Thor, Balder, Hodr, Vidar ja Vali.
Oli täysin luonnollista, että viikinkiruhtinaat halusivat esittää näin mahtavan jumalahahmon omien esivanhempiensa joukossa. Jos yhdistetään todellisten, historiallisten henkilöiden tietoja saagojen kertomuksiin ja lasketaan sukupolvien väliseksi ajaksi noin 30 vuotta, voidaan todeta Odinin eläneen suurin piirtein ensimmäisellä vuosisadalla jälkeen ajanlaskumme alun. On selvää, että nämä sukutarinat ovat fiktiivisiä, mutta yhtä kaikki erittäin mielenkiintoisia. Omaa historiaa kaunistelemalla pystyi keskiajan ihminen erottumaan muista ja perustelemaan ylemmyytensä muihin nähden.
Ynglingatal on sukututkimuksellinen runo, jonka tekijänä pidetään Þjóðólfr af Hviniä. Hän oli Ragnvald Olavinpojan skaldi eli hovirunoilija. Hänen tehtäviinsä kuului sepittää ylistysrunoja hallitsijastaan. Ragnvald oli Norjan ensimmäisen kuninkaan, Harald Kaunotukan serkku. Serkkunsa kunniaksi pyysi Rangvald Þjóðólfriltä runoa Haraldin esivanhemmista. Näin sai alkunsa em. Ynglingatal.
Runon perusteella Odin olisi elänyt noin sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja hänestä Ragnvaldiin olisi ollut 30 sukupolvea. Ajoitusta antaa myös Edda -saagan kertomus Skjöldin jälkeläisistä;
"Skjöld oli Odinin poika, joka hallitsi nykyisin Tanskaksi kutsuttua maata, kun sen nimi vielä oli Gotlanti. Skjöldillä oli poika Fridleif, joka tuli valtiaaksi isänsä jälkeen.
Fridleifin jälkeen kuninkaaksi tuli hänen poikansa Frodi. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun keisari Augustus teki rauhan koko maailmaan. Koska Frodi oli kaikista voimakkain kuningas Pohjolassa, kutsuivat Pohjan miehet häntä nimellä Rauhan Frodi. Tuohon aikaan ei kukaan vahingoittanut toista, vaikka olisi kohdannut veljensä tai isänsä murhaajan silmästä silmään. Varkauksia ja ryöstöjä ei myöskään ollut."
Muinaisten, pohjoismaisten kuninkaiden ja jumaluuksien keskinäiseen historiaan olisi mukava paneutua, mutta tällä kertaa esitys jää tähän pieneen sukupuuhun. Se on peräisin Paul B. Du Chaillun kirjasta "The Early History, Manners and Customs of the Ancestors of the English-speaking Nations", vuodelta 1890.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti