Juhan suku-uutiset

Tällä hetkellä Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Norjassa ja Ruotsissa on sallittu samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitot. Lisäksi muutamat yksittäiset osavaltiot Yhdysvalloissa ovat hyväksyneet tämän Suomessa vielä tuntemattoman aviomuodon. Monissa maissa asia kaatuu jo siihen, että avioliitto on lainsäädännössä määritelty vain eri sukupuolta oleville pareille. Onpa maita, joissa vihkimisestä seuraisi kuolemanrangaistus. Ensimmäisenä samaa sukupuolta olevien avioliitot laillistettiin Alankomaissa ensimmäisenä päivänä huhtikuuta vuonna 2001. Siellä ei todennäköisesti tiedetty, että melkein täsmälleen sata vuotta aiemmin oli Espanjan Madrisissa tapahtunut kenties ensimmäinen kahden naisen vihkiminen. Asiasta uutisoitiin myös Suomessa heinäkuussa 1901. " Awioliitto kahden naisen kesken. Madridissa on äskettäin saatu selwille, että kaksi naista on solminut keskenään laillisen awioliiton. Toinen heistä, joka oli pukeutunut mieheksi, saapui wiime

Nummen pitäjän Lukkarin talossa syntyi huhtikuun 11. päivänä 1807 poikalapsi, jolle annettiin nimi Henrik. Hänen vanhempansa olivat rusthollari Erik Eriksson ja vaimonsa Eva Greta Tötterman. Isä Erik oli kotoisin Lukkarilta, kun taas äiti Eva Greta oli syntynyt Pusulan Kaukelan kylän Kauhalassa. Molempien vanhempien esipolvista löytyy lähinnä Nummen ja Pusulan ratsutiloja. Näitä olikin näissä Lohjan kappeliseurakunnissa runsaasti. Henrik Eriksson asui kotitalossaan, kunnes 1820-luvun puolenvälin tienoilla ryhtyi tienaamaan leipänsä renkimiehenä muuttaen talosta taloon lähes vuosittain. Elämä rauhoittui vasta avioliiton myötä. Tammikuun toiseksi viimeisenä päivänä 1831 Henrik purjehti avioliiton satamaan piika Anna Silenin kanssa. Jo puolta vuotta aiemmin he olivat saaneet ensimmäisen yhteisen lapsen. Vuoden 1832 aikana syntyi poika Henrik Johan, jonka kastemerkintää ei näyttäisi löytyvän mistään. Henrik ja Anna muuttivat Helsinkiin viimeistään 1834, sillä seuraavat lapset syntyvät siel

Tracing genetic genealogy on a global scale | PRI.ORG

Toukokuussa 1660 Turun tuomiokapitulin pöytäkirjoihin merkittiin eräs tapaus, jota ei nykyaikana aiheuttaisi edes kulmakarvojen kohoamista oikeuslaitoksesta puhumattakaan. Pöytyäläinen renkimies Antti oli kosiskellut jo jonkin aikaa Karinaisten Mäenpään kylässä asunutta piikaa, Marketta Yrjänäntytärtä. Lopulta he olivat Marttilan kirkkossa lupautuneet toinen toiselleen eli menneet kihloihin. Entisaikaan tämä oli hyvin vakavamielinen lupaus eikä sen purkaminen ollut yhtä yksinkertaista kuin nykyisin. Joka tapauksessa Antti ja Marketta olivat lopul ta tilanteessa, että kihlaus haluttiin muiden taholta purkaa. Renki Antti joutui sitten tulemaan Turkuun, konsistorin eteen selittämään asiaa. Mukaansa hän oli ottanut erään pöytyäläisen talollisen. Marketan serkku (tai sisaren lapsi) kertoi, että he olivat muuten ottaneet Antin hyvin vastaan perheessä, mutta kornetti Tilkasen vaimo Riitta oli toista mieltä. Hän ei ollut koskaan antanut suostumustaan mokomalle kihlaukselle. Riitta joutui tosin

Kuningatar Margareetan aikaan 1300-luvun lopulla eli lappalaisista vanhemmista syntynyt nainen, jonka nimi oli sama kuin kuningattarella. Lapin Margareeta oli kastettu kristityksi ja hän oli näyssä saanut kutsumuksen käännyttää pakanoita kristinuskoon. Tämä kutsumus oli niin voimakas, että se vaivasi häntä päivin ja öin. Margareetan pyynnöstä Lundin arkkipiispa ja kuningatar laativat vuonna 1389 latinankielisen kirjeen lappalaisille. Siinä heille kuvattiin lyhyesti syntiinlankeemus ja Vapahtajan autuaaksi tekevä oppi. Lappalaisia kehoitettiin luopumaan käsintehtyjen epäjumalankuvien palvonnasta, sillä he tuottaisi vain ikuisen kadotuksen. Kirjeen lopussa kehoitettiin Upsalan arkkipiispaa ja Korsholman linnaläänin voutia pitämään huolta lappalaisten käännyttämisestä. Kirje ei ainakaan vakaumuksellisen Margareetan mielestä täyttänyt hänen toiveitaan, sillä hän kiersi jatkuvasti Norjan, Ruotsin ja Tanskan hoveja sekä luostareita rukoilllen ruhtinaita ja ylimyksiä pitämään parempaa huolta

Perttelin Kaukolan kylän Mikkolan rusthollissa syntyi tammikuun viidentenä päivänä 1749 poikalapsi, jolle annettiin nimi Kustaa. Hänen vanhempansa oli isäntä Matti Kaarlenpoika ja Stiina Matintytär. Isä Matti oli ollut aiemmin naimisissa Hähkänän kylästä kotoisin olleen Kirsti Juhontyttären kanssa ja tämän kuoltua lapsivuoteeseen nainut Stiinan. Isänsä jälkeen Kustaasta tuli Mikkolan uusi rusthollari. Puolisokseen hän sai Uskelan Lopen kylän Pertun rusthollarin tyttären, Annan. Tämä oli miestään kolmisen vuotta nuorempi. Annan äiti oli Pertun tyttäriä ja isä Heikki oli tullut sinne Sauvon kirkonkylästä. Kustaa käytti 1700-luvun lopulla kotitalonsa nimeä sukunimen tapaisesti. Annan kanssa heille syntyi yhteensä kymmenen lasta, mutta vain yksi tytär oli elossa vanhempiensa kuoltua. Anna menehtyi 1826 ja Kustaa kolme vuotta myöhemmin. Vaikka Kustaa piti kotitalonsa kunnossa, muistaa jälkimaailma hänet ennen kaikkea talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehenä Norrköpingin valtiopäivillä vuonna

Tammikuu 1899 Influenssa raivoaa pelottavasti New Yorkissa, yksin lääkärienkin joukossa! Columbia-yliopiston lääkeopillinen osasto on suljettu, koska kolme professoria makaa sairaana. Afääriliikkeet siitä myös pahasti kärsivät. Yhdestä ainoasta henkivakuutusyhtiön pääkonttorista on 300 naispuolista apulaista sairaana. New Jerseystä kerrotaan, että terveyslautakunta on yleisellä julistuksella kie ltänyt suutelemisen, koska se on tarttumaa levittävää. Tämä kielto tuli mm. hyvin sopimattomaan aikaan insinööri Hobsonille, Santiagon sankarille, joka juuri on kiertomatkalla tässä valtiossa. Hän on näet tukuttain saanut naisilta suosionosoituksia suutelojen muodossa. Kansasissa on hän suudellut 700 naista, mutta ei ole vielä sittenkään tyytyväinen. Siitä syystä ovat hänen esimiehensä nyt päättäneet lähettää hänet Manilan varusväkeen Filippiineillä. Kuvassa sotasankari Hobson, joka jäi ilman lisäsuudelmiaan.

Ainakin jälkipolvien silmin katsottuna ilmestyi eräs Fordell-niminen (Fordel, Fordeel) suku keskiajan lopulla Pohjanmaalle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Suvusta tuli merkittävä kauppias- ja voutisuku alueella. Heidän alkuperää ei tiedetä ja on arveltu kantaisä Jönsin olleen kotoisin Suomesta tai Tukholmasta (koska monet suvun jäsenet viettivät siellä paljon aikaa ja suvulla selvästi oli sinne yhteyksiä) tai jopa Saksasta. Nimi Fordell kirjattiin ensimmäisen kerran aikakirjoihin Tukholmassa 1485, kun eräs Knut Fordell sai sakkoja yöllisestä häiriköinnistä. Tämän Knutin mahdollisesta sukulaisuudesta Pohjanmaan Fordelleihin ei ole tiedetä. Kantaisä Jöns Fordell oli 1499 Pohjois-Pohjanmaan laamannikunnan edustajana kuningasvaalilautakunnassa, kun etsittiin Kristian II:lle jatkajaa. Jöns osti samana vuonna 150:llä markalla valtionhoitaja Sten Sture vanhemmalta Turun piispalle kuuluneen tilan Saloisten (Salon; nyk. Raahen alue) pitäjästä. Sen edustalla sijaitsi satama ja markkinapaikka,

Schultz-nimiset (Schult, Schultz, Schoultz, Schultze etc.) suvut ovat hyvin levinneitä ja mm. sen nimisiä kauppiassukuja on vaikuttanut laajasti Itämeren alueella. Turussa 1600-luvulla eläneiden Schultzien kantaisä oli lyypekkiläinen kauppias Jochim Schultz, joka mahdollisesti itsekin ehti asua Turussa, jossa 1611 mainittiin eräs Jochim Skult tai Skultz. Turun suvun vanhin tunnettu jäsen oli kuitenkin Jochim Schultz (mahdollisesti edellisen poika), joka syntyi Lyypekissä 24.11.1605. Hän aloitti työuransa kotikaupungissaan sukulaisensa Reggert von Dykin palveluksessa 1621. Turkuun hän tuli 1624 “jotta oppisi jotain suomen ja ruotsin kielistä”. Turussa hänen työnantajansa oli "rehellinen ja ymmärtäväinen" Reggert von Munster. Seuraavana vuonna hän oli Petter Jesenhausenin katupuotirenki ja kauppa-apulainen samaisen luona 1631. Jonkin aikaa Jochim näyttää olleen Porissakin, kunnes hän aloitti oman, Kuurinmaahan suuntautuneen, kauppatoimintansa. Vuonna 1634 hän sai porvarioikeude

Paavi Leo X:nen aikaan saapui hänen yliasiamiehensä Arcimboldus, joka toimi myös Milanon arkkipiispana, Ruotsiin tekemään mm. anekauppaa. Hän siis myi ihmisille näiden entiset ja tulevat synnit anteeksi keräten samalla melkoisen kassan vietäväksi Roomaan. Tuo rahaa ja arvotavaroita sisältänyt omaisuus tosin ryöstettiin Archimboldukselta Tanskan tyrannikuninkaan, Kristianin toimesta. Paavilla oli kova rahantarve, sillä hänen hovinsa kulutti surutta edeltäjien keräämiä varoja. Sanotaankin Leo X:nen käyttäneen rahaa yhtä paljon kuin kolme edellistä paavia yhteensä. Niinpä aneita myytiin aggressiivisesti kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Samaan aikaan Martti Lutherin aloittama uskonpuhdistus kohdistui pitkälti paavinvallan epäkohtiin. Vastineeksi syntiensä myymisestä sai kyseinen henkilö erityisen anekirjan. Näitä dokumentteja on säilynyt vain muutamia ja e räs niistä on liimattu aikoinaan Naantalin kirkonarkistossa olleeseen paavin ajan psalttariin eli laulukirjaan. Kyseinen kappale on lyypek

Kunnanvaltuustojen kokoukset saattavat joskus olla hyvin värikkäitä ja pitkiä. Aina tähän ei toki ole tarvetta, jos käsiteltäviä asioita on hyvin vähän tai ne on valmisteltu huolellisesti. Eräänlainen Suomen ennätys voitaneen lukea Marttilan pitäjän tammikuun 16. päivän kohdalta vuodelta 1887. Silloin kokoontui nykymuotoisen kuntahallinnon esimuoto, kunnalliskokous. Sen asialistalla oli tuona talvisena päivänä kokonaista yksi asia, joka kokonaisuudessaan kuului seuraavasti; "Pappilan torpparin poika Kalle Jaakola toi esiin ketun naha, josta karwat pois leikattiin, ja sanoi wiime tuorstaina ampumalla haaskalta ketun saaneensa, josta pyysi palkintoa ja päätettiin hänelle metsästyssääntömme jälkeen maksaa 3 markkaa". Koska muita asioita ei ollut käsiteltävänä, puheenjohtaja nuiji saman tien päätöksen pöytään ja lopetti kokouksen. Pöytäkirjantarkastajiksi valitut talolliset Kustaa Tattari, Kalle Juusela ja Juho Tapani olivat hekin kaikki paikallaa. He totesivat pöytäkirjan asianm

Varsinais-Suomen Kiikalassa järjestettiin vuonna 1932 pitäjän 600 -vuotisjuhlallisuuksia. Kiikalan kirkossa niihin oli yhdistetty uudistusjuhlat, sillä korjattu pyhättö oli saanut mm. uudet kirkkotekstiilit. Niinpä kirkkosali oli ääriään myöten täynnä väkeä lauantaina 15. päivä lokakuuta. Juhla aloitettiin laulamalla virsi 177 ja alttaripalveluksen suorittivat kirkkoherrat Hjalmar Alve ja liturgina E. Kiviluoto. Tervehdyspuheen piti kirkkoherra Alve käyttäen pohjana psalmin sanoja "Sinä, Herra, pysyt aina samana, eikä vuotesi lopu". Aluksi mainitsi Alve, että Jumala on aina sama, jotavastoin ihmisten kesken on toisin. Me kaikki muutumme ja katoamme. Tämän jälkeen huomautti puhuja, kuinka monien vaiheittein alaisena on Kiikalankin seurakunta aikain saatossa ollut. Siunattu hetki oli varmaankin, kun kirkko valmistui ja siunatut ovat olleet, ne hetket, kun siinä on Jumalaa lähestytty. Nyt on seurakunnan vanha pyhättö uusittu ja harras toivomme on, että se saisi edelleenkin opett

Massachusettsin osavaltiossa oli 1900-luvun alussa suomenruotsalaisia siirtolaisia enemmän kuin missään muualla Amerikassa. Yhdysvaltojen itäosien valtioista nimenomaan suomalaisia asui eniten juuri siellä. Muutamia kymmeniä kilometrejä Bostonista pohjoiseen on Gloucesterin kaupunki, joka tunnettiin sata vuotta sitten erityisesti kalastajien paikkana. Kaupunki on lahden poukamassa ja sen pohjoispuolella olevan pitkän niemen nimesivät suomalaiset Kiipiksi. Kiipillä oli tuolloin neljä kauppalaa, joista jokaisessa asui todella paljon suomalaisia. Itärannalla olivat Rockport ja Pigeon Cove, vastakkaisella puolella niemeä taasen Bay View ja Lanesville. Ensimmäisten maanmiestemme arvellaan tulleen kauppaloihin kesällä 1876. Saapuminen Kiipin niemelle ei ollut kovin arvokas. Kävi nimittäin niin, että eräästä Bostonin satamassa olleesta laivasta karkasi seitsemän miestä ja samoihin aikoihin Kiipille tuli seitsemän outoa miestä. Poliisit arvelivat kyseessä olevan samojen kavereiden ja heitä läh

Anglosaksien vanhat kalenterit sisältävät erinomaisia kuvauksia keskiajan maataloudesta. Oheiset kuvat ovat ennen normannien valtaannousua tehdystä kalenterista. Maanviljelijöiden elämän lisäksi olen tähän suomentanut teoksesta Cassell's illustrated history of England selostuksia tarinoista eri kuukausien takana. Osa jutuista voi kuulostaa hieman tutulta, mutta osa lienee tuntemattomia täällä pohjoisemmassa maassamme. Tammikuu Saksit kutsuivat tätä susikuukaudeksi, koska pedot olivat tuohon aikaan saalistusviettinsä huipulla. Ajanjakso sanottiin myös "Aefter-Yula" -nimellä. Tämä termi kertookin, mitä kautta kristikunnan suurin juhla on saanut suomalaisen nimensä joulu. Kuvassa neljä härkää vetää kyntöauraa. Hevosia ei siis vielä käytetty tähän työhön ja vielä 1800-luvulla Suomessakin härät saattoivat joutua äkeeseen. Helmikuu Viimeisenä talvikuukautena talonpojat hakkaavat polttopuita varastoon. Saksit kutsuivat helmikuuta nimellä "Sprout-kele". Kylmänä talvipäi

Paimionjoessa sijaitsevassa Juntolan koskessa on tätä nykyä massiivinen voimalaitos patoineen. 1900-luvun teknologiaa kuvastavan rakennelman vierellä on myös puinen kouru jäänteenä siltä ajalta, kun joessa vielä uitettiin tukkeja. Tämä uittoväylän rakentamiseen liittyi suuria tunteita, sillä Juntolan talon omistajana 1800-luvun loppupuolella ollut kunnallisneuvos Klas Albert Limnell oli aikanaan hakenut koko lauttauksen kieltämistä. Hänen mielestään Paimionjokea pitkin, Juntolan ohitse ei sopinut uittaa tukkeja ennen kuin uittokouru olisi saatu rakennetuksi. Niinpä Turun lääninkanslian antamalla välipäätöksellä lauttaus keskeytettiin toukokuussa 1888 toistaiseksi. Perusteena tälle sahatavaran toimittajia ja myyjiä suuresti haitanneelle toimelle oli Hänen Keisarillisen Majesteettinsa päätös metsätuotteiden lauttauksesta Paimionjoessa toukokuulta 1886. Seuraavien vuosien aikana Turun ja Porin lääninkanslia sai ottaa vastaan useita hakemuksia milloin uiton puolesta, milloin sitä vastaan.

Lars Eriksson, tukholmalainen porvari kuoli joulukuussa 1611. Hän oli ollut naimisissa erään Margaretan kanssa ja tästä aviosta oli poika Erik Larsson. Erik syntyi viimeistään 1580-luvulla ja nuoruudessaan hän elätti itsensä kauppiaana Englannissa, Espanjassa, Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa. Kotikaupunki Tukholmassa hän vannoi porvarinvalan toukokuussa 1604. Samaan aikaan Erik avioitui ensimmäisen kerran, mutta puolison nimi on jäänyt jälkimaailmalle tuntemattomaksi. Tästä liitosta ehti kuitenkin syntyä kaksi tytärtä. Erik Larssonin toinen vaimo oli Tukholman saksalaisen seurakunnan kirkkoväärtin Jakob Lohrmanin tytär Vendela. Vendelan äidin, Gertrudin isä taasen oli Berendt Hafverstad. Jakob Lohrmanilla 1ja vaimo Gertrudilla oli Vendelan lisäksi pojat Gert ja Bernt. Edellisestä tuli Falunin ja jälkimmäisestä Hudiksvallin pormestari. Jakob kävi jo 1570-luvulta lähtien kauppaa enimmäkseen raudalla, jota hän ajoittain osti suuriakin määriä, ja vei sitä voin ja vuotien lisäksi etupää

Laukkuryssiksi kutsuttiin lähinnä Arkangelin tienoilta tulleita kierteleviä kauppiaita. He myivät suurista nahkarepuistaan lähinnä erilaisia tekstiilejä, nappeja ja nauhoja. Kauppiaat olivat keskenään jakaneet Suomen osiin ja näin myyntitoiminta oli hyvin tehokasta. Rikkaimpien laukkuryssien kerrotaan rakennuttaneen komeita länsisuomalaistyyppisiä taloja kotiseudulleen nykyisen itärajamme taakse. Esivallalle nämä kulkurit olivat kauhistus ja heitä epäiltiin, osin syystäkin, keisarillisen esivallan vakoojiksi. Erityisesti tämä korostui 1800-luvun loppuvuosina,kun isänmaallinen liikehdintä Suomessa nousi huippuunsa. Niinpä maaliskuussa 1899 tuli kolme miestä hevosella ajaen Tarvasjoen Liedonperän kylän Tapanin taloon. He puhuivat keskenään venäjää, mutta talonväen kanssa erittäin hyvää suomea. Yhdellä miehistä oli jalassaan pohjalaiset "ruojut", kun taas toisilla oli pitkävartiset saappaat. Yllään heillä oli tavalliset verkapalttoot. Taloon tultuaan oli yksi miehistä huomannut

Gartz-nimen lähtökohta on todennäköisesti pomorinkielen (saks. polabish) sana ”garz”, ”linnoitus”, jonka juuri on länsigermaaninen "garder", "suojata, pitää hallussaan" (vrt. esim. nykyenglannin "guard"). Pomorit olivat länsilaavilainen heimo, joka keskiajalla asutti Itämeren etelärantaa ja perusti valtakunnan, josta myöhemmin tuli Pommerin maakunta (slaavilaiskielillä ”po more” tarkoittaa ”rannikon luona”). Vaikka herttuakuntiin jaetulla valtakunnalla oli pomorihallitsijoita vielä 1600-luvulle asti, jäivät pomorit käytännössä kuitenkin jo satoja vuosia aikaisemmin saksalaisekspansion jalkoihin. Garz- sana jäi elämään paikkakuntanimissä. Garz/Gartz/Garze/Gaarz/Gartzigar- nimisiä, tai sanan sisältäviä (kuten Gaarzer See ja Garzberge) paikkakuntia löytyy edelleenkin nyky-Saksan alueella vähintään 14 kpl; Puolassa on lisäksi kymmeniä sanaan pohjautuvia nimiä, kuten esim. Gardziec, Garczegorze sekä Garzyn-/Gorz -alkuisia paikkakuntanimä. Manner-eurooppalaiset

Odin, joka tunnetaan myös nimillä Wodan, Woden, Wotan ja Oden, oli muinainen germaanijumala. Odinia palvottiin paitsi Skandinaviassa, niin myös Englannissa ja Manner-Euroopassa. Nykyihmiselle hän on tullut tutuksi lähinnä viikinkien kautta. Viikinkien jumalat jakautuivat aasoihin ja vaaneihin. Odin oli ensimmäisen aasan, alkujumala Búrin pojan Börrin poika. Odinilla oli kaksi veljeä, Vili ja Ve. Isänsä ja veljiensä kanssa Odin tapppoi Ymir-jättiläisen tehden tämän ruumista maailman. Odinin vaimo oli nimeltään Frigga, mutta vanhoissa saagoissa hänellä on muitakin puolisoita. Odinin poikia olivat Thor, Balder, Hodr, Vidar ja Vali. Oli täysin luonnollista, että viikinkiruhtinaat halusivat esittää näin mahtavan jumalahahmon omien esivanhempiensa joukossa. Jos yhdistetään todellisten, historiallisten henkilöiden tietoja saagojen kertomuksiin ja lasketaan sukupolvien väliseksi ajaksi noin 30 vuotta, voidaan todeta Odinin eläneen suurin piirtein ensimmäisellä vuosisadalla jälkeen ajanlaskumme

Henrik Johan Gummerus syntyi Kosken Tl kappeliseurakunnan Tuimalan kylässä toukokuussa 1775. Hänen vanhempansa olivat kappalainen Henrik G. ja vaimonsa Johanna Bäcksteen. Henrikillä oli useita sisaruksia, joista sisko Eva Katarina meni vanhoilla päivillään naimisiin Kosken Tl kappalaisena vuodesta 1808 olleen Joakim Johssonin kanssa. Gummerus suvun esi-isänä pidetään Loimaan Pihkalan talosta lähtenyttä Josefia, joka oli Orivedellä kappalaisena vuodesta 1618 lähtien. Myöhemmin hänestä tuli pitäjän kirkkoherra. Hän oli naimisissa Skolastika Matintyttären kanssa ja tästä liitosta oli Oriveden seuraava kirkkoherra Henrik Gummerus. Suvussa oli kuuden seuraavan sukupolven aikana vähintään 15 pappisvirkaa hoitanutta jälkeläistä. Henrik Johan Gummerus pääsi ylioppilaaksi Turussa 1796 ja pian tämän jälkeen hänestä tuli yksi kaupungin puhutuimmista nuorukaisista. Hän nimittäin osallistui voimakkaana miehenä innokkaasti ylioppilaitten ja kisällien välisiin katutappeluihin, vaikka samaan aikaan op

Kesäkuun 12. päivänä vuonna 1910 joutui Hangosta Karjaan kautta Helsinkiin matkalla ollut henkilöjuna pahaan onnettomuuteen. Kauniina kesäpäivänä viideltä Hangosta lähteneeseen junaan nousi joka asemalta yhä lisää ja lisää matkustajia, jotka olivat pyhäpäivän kunniaksi olleet rentoutumassa maaseudun rauhassa. Niinpä Espoon tienoilla veturilla oli perässään jo 11 tai 12 vaunua täynnä väkeä. Kello yhdeksän aikoihin illalla juna saapui Pi täjänmäen aseman luo. Sieltä juna lähti kohti Huopalahtea, kun ohjesäännön mukaisesti oli ensin varmistettu radan olevan tyhjän muulta liikenteeltä. Vain kolmisensataa metriä kuljettuaan, juuri vauhtiin päästyään, junan matkustajat kuulivat kimakoita veturipillin vihellyksiä ja tunsivat, kuinka ilmajarrut lähtivät äkkiä toimimaan koko voimallaan. Mitään muuta eivät ihmiset ehtineet huomata, mutta veturinkuljettaja tiesi mitä tuleman piti. Hän oli nimittäin huomannut Helsingin suunnasta lähestyvän tavarajunan, joka kulki täyttä vauhtia kohti Hangon junaa.

Padasjoen Kauratteen kylän Postin talossa 1746 syntynyt David Lönström, joka myöhemmin käytti sukunimeä Lönneström, oli ns. vanhan kansan pappeja. Hän ei ollut opiskellut ns. tieteitä, vaan keskittyi saarnaamaan Jumalan sanaa voimallisesti ja uskollisesti. Lönneström ei kertoman mukaan oppinut kahta asiaa koko ikänään; puhumaan ruotsin kieltä puhtaasti ja suvaitsemaan aatelisherroja. David kävi Hämeenlinnan triviaalikoulua vuoden 1760 paikkeilla ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1766. Muutaman vuoden päästä hänet vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa ja saman tien hänestä tuli Hollolan kirkkoherran apulainen. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän toimi Hollolan pitäjänapulaisena Kärkölässä. Varapastorin arvon Lönneström sai 1787. Vihdoin 1818 David Lönneströmin kirkollinen ura huipentui Iitin seurakunnan kirkkoherraksi nimittämiseen. Kovin kauaa hän ei asemastaan saanut nauttia, sillä Lönneström menehtyi 72 vuoden iässä huhtikuussa 1819. Noin 40 vuotta myöhemmin sanomalehti Suomettaressa