Juhan suku-uutiset

Karjaan läpi virtaava Mustionjoki laajenee eräässä kohdassa pieneksi järveksi, joka on saanut nimen Päsarträsket. Järvestä hieman kaakkoon sijaitsee upea Fängkärrsberget, jonka laella on muinaishauta. Kuvasin tuon jo ammoin laonneen kivirakennelman toukokuussa 1981. Läheisillä kallioilla sijaitsee useita muita vastaavan tyyppisiä hautoja. Karjaa on ollut asuttuna jo tuhansien vuosien ajan ja Mustionjoen varrella on myös salaperäisen Junkarsborgin rauniot. Tästäkin linnasta minulla pitäisi olla kuvia, jahka saan ne kaivettua esille jostain. Fängkärrbergetin eteläpuolella on Mjölbolstan kylä. Sen talot Jutans, Joddas, Knuts, Mangs, Klemets ja Mengels ovat tulleet tutuiksi mm. Tallqvist-suvun eri jälkeläishaarojen kohdalla. Päsarträsketistä länteen on Romsarbyn kylä. Sen nimen taustalla saattaa olla vanha ruotsinkielen verbi "romsa", joka tarkoittaa "seipäilyä". Kylän kohdalla joki nimittäin kapenee rajusti ja veneitä on tarvinnut lykkiä eteenpäin pitkillä kepeillä l.

Karjaalla sijaitsee monia kiehtovia, historiallisia muistomerkkejä. Yksi näistä on Grabbacka. Tämän kivisen kartanolinnan rakentamisen aloitti Måns Andersson, jonka poika Nils Grabbe tuli tunnetuksi mm. Viipurin linnan päällikkönä. Nils oli syntynyt Grabbackassa n. 1490. Hän kuoli 1549 ja tuli haudatuksi Karjaan kirkon lattian alle. Tämän jälkeen kartano siirtyi hänen vävylleen , Beata -tyttären puolisolle, Erik Stålarmille. He idän poikansa Arvid omisti tilan jonkin aikaa, kunnes se siirtyi hänen nuoremmille veljilleen. Suvun sisällä Grabbacka siirtyi aina vuoteen 1685, jolloin omistajaksi tuli Fagervikin ruukinpatruuna Karl Billsten. Vanha kartanolinna tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa 1672 ja sen perustuksien liepeille rakennettiin vaatimattomampi, puinen rakennus. Grabbackasta on nykyisin jäljellä kellarikerros sekä pieniä fragmenttejan yläkerroksista. Nämä oheiset kuvat olen ottanut 20.5.1981!

Pusulan kirkon vierellä levittäytyvältä hautausmaalta löytyi kesällä 2006 tämä muistokivi. Sen alla lepää Karisjärven kylän Heikkalan talon isäntä Johan Gustaf Hagerström, vaimonsa Agata Sofia Corenius sekä neljä heidän lastaan. Johanin isä oli ollut talon edellinen isäntä ja äiti Anna Kreetan isä puolestaan oli Öystin talollinen kirkonkylästä. Agata Sofian isä oli Järvenpään kylän Jukon talollinen.

Suomen Sukututkimusseura täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Siinä on tällä hetkellä seuran nettisivujen ( www.genealogia.fi ) mukaan noin vajaat 6000 jäsentä. Seuran tarkoituksena on edistää henkilö- ja sukuhistoriallista tutkimusta sekä tehdä tunnetuksi alan tutkimustuloksia. Suurelle yleisölle tunnetuin toiminnan muoto on varmastikin Hiski -projekti. Internetin kautta käytettävään tietokantaan on kattavasti tallennettu valtava määrä seurakuntien kastettujen, vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luetteleoita. Ne ovat helposti selattavissa miltä tahansa koneelta, veloituksetta. Koska kaikenlainen kehitystyö vaatii taloudellisia panostuksia, olisi mahdottoman hyvä saada Seuraan lisää jäseniä - erityisesti näin juhlavuoden alla. Vain näin voimme taata suomalaisen sukututkimuksen tulevaisuuden. Pyydänkin kaikki tämän tekstin lukeneita vakavasti harkitsemaan jäseneksi liittymistä. Ohjeet löytyvät ym. sivustolta. Vuosimaksu on 38 euroa ja se on todella pieni summa jopa aloittelijalle! Tervet

Olen vuosien mittaan saanut erittäin paljon pyyteetöntä apua omiin selvityksiini ja nyt on aika yrittää antaa jotain takaisin! Jos sinulla on 1700-1800-luvuilla joku ongelmakohta, johon kaipaisit apua, niin ota yhteyttä. Katsotaan yhdessä miten asia voisi ratketa. Autan mieluiten Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen sukuja tutkivia. En lupaa mitään, en veloita mitään - yritän nimittäin samalla itse opiskella sukututkimusta käytännön tasolla. Kaikki kysymykset ja niihin laatimani vastaukset ilmestyvät blogiini - tämä sen takia, että joku muukin voi kaivata samoja tietoja. Kysyjän nimi jää luonnollisesti vain omaan tietooni. Lähetä postia osoitteella sukupalaute@saunalahti.fi ps. tarkoitus on etsiä yksittäisiä "ongelmalapsia", ei tehdä varsinaisia sukuselvityksiä!

Muutama päivä sitten kirjoittelin ym. suvusta. Olen nyt muutamaan otteeseen päivittänyt ao. taulustoa, joka on näkyvillä tässä samassa blogissa. Kiitoksia Terhille ja Henrikille täydentävistä tiedoista ja korjauksista. Valitettavasti aivan kaikkea en ole vielä ehtinyt kirjata, mutta työn alla ovat.

Kiskon Kajalan kylän Tinon talon väki ja iso joukko naapureita kokoontui joskus 1940- tai 1950-luvulla heinätalkoisiin. Tauolla maistui emäntäväen keittämä kahvi ja taatusti kotitekoinen hiivaleipä! Kuvan etualalla hörppii isoisäni kahvit oikeaoppisesti tassilta.

Kuninkaallisessa kirjeessä 6.9.1628 mainitaan Casper von Lunden, suomalainen ratsukorpraali. Hän sai tuolloin eliniäkseen hallintaansa kaksi tilaa Pohjan pitäjän Skurusta. Tämä paikka sijaitse Pohjanlahden perimmäisessä pohjukassa. Nykyään alueella on mm. satama ja käytöstä poistunut rautatieasema. Muutamaa vuotta myöhemmin eli 1634-35 ratsumestari Casper mainitaan Kiskon Leilän ratsutilan omistajana. Tuosta ajankohdasta 150 vuotta eteenpäin talo oli mainitun suvun omistuksessa, kunnes perhe myi sen eräille ruukinpatruuna veljeksille. Werner Wickström on Suomen Sukututkimusseuran Genos-lehden numerossa 27. vuodelta 1956 tehnyt selkoa suvun alkuvaiheista muutaman sukupolven ajalta eli Leilän ratsutilan myyntiin saakka. Olen oheiseen taulustoon koonnut lisää jälkipolvia ja hieman laajentanut W. Wicktrömin miehiin keskittynyttä esitystä myös naispuolisia jälkeläisiä koskevaksi. Taulusto alkaa Casperin pojanpojasta, n. 1648 syntyneestä isoisänsä kaimasta. Hänen puolisonsa oli Brita Jörans

Kulosaaren Brenner-sukuun kuulunut kirkkoherra ja rovasti Claudius Martini Brennerus, tuttavallisemmin Clas, kirjoitti vuosina 1638, 1657 ja 1661 nimikirjoituksena kauniin lennokkaasti virkatehtävissään. Isänsä Mårten Simonssonin tavoin Clasilla oli oma sinetti, joka näkyy alimpana kuvassa. Vuonna 1912 julkaistussa "Slägterna Brenner i Finland" kirjasessa kerrotaan Clasista seuraavaa; magister, fältpredikant vid finska rytteriet 1630-1633, då han för sjukdom lämndae tjensten domkyrkoekonom i Åbo 26.4.1636-1638, der har Domkyrkan och Akademien mycket godt uträttat hafver, kyrkoherde i Loimijoki 1639, i Töfsala 21.5.1640, prost 1650, egare af Koivisto rusthåll och hemman if Töfsala, död i Töfsala 1670.

Isoenoni Väinö oli syntynyt Karjalohjalla 10.5.1919. Hän tuli perheensä mukana Lohjalle 1930, jossa isä Kustaa Fredrik kuoli saman vuoden lopulla. Väinö kävi ammattikoulua ja työskenteli 30-luvun lopulla viilarina Virkkalassa. Kuvassa nuoret miehet ovat kerääntyneet ehkä jo sotaan lähdön tunnelmissa. Väinö äärimmäisenä oikealla. Jatkosodassa Väinö palveli alikersantin arvolla ja elokuun 10. päivä vuonna 1941 hänen osastonsa joutui taisteluun Kiestingin Kapustnajajoella. Kellon 12 aikaan keskipäivällä hän haavoittui ja kuoli vammoihinsa seuraavana aamuna puoli yhdeksältä. Äiti Selina oli kuollut jo 1934 ja kahden sisaren raskaaksi velvollisuudeksi jäi vastaanottaa rykmentin pastorin kaavamainen kirje sodan uhriksi joutuneesta pikkuveljestä, joka kaatui ainoastaan 22-vuotiaana. Vieläkin ankarammaksi järkytys kasvoi, kun vain pari viikkoa myöhemmin perheen neljäs lapsi, Kalle, jäi sotavangiksi Aunuksen Levinassa. Kalle kuljetettiin vankileirille nro 99, Spasskin asutuskeskukseen Karaganda

Helsingin Kulosaaresta kotoisin ollut ns. Uudenmaan Brenner -suku on esitelty erittäin kattavasti Magnus Brennerin jo vuonna 1912 ilmestyneessä kirjasessa. Aivan ensimmäisten sukupolvien kohdalla hän on tehnyt eräitä virhepäätelmiä ja myöhemmät tutkijat ovat näitä sitten korjanneet. Mårten Simonssonia voitaneen pitää eräänlaisena suvun kantaisänä, vaikka hänestä voidaan edetä vielä muutamia sukupolvia taaksepäinkin. Mårten pojista useat kouluttautuivat papillisiin virkoihin ja hänen eräissä yhteyksissä kiistanalaistettu tyttärensä Helena oli Taivassalon kirkkoherran, herra Alftaniuksen puoliso. Yllä mainitusta kirjasta löytyy esimerkkeinä Mårtenin nimikirjoituksia ja sinettejä. Seuraavassa taulustossa on esitelty eräitä Mårtenin jälkipolvia aina kymmenenteen sukupolveen saakka - taulusto on taatusti puutteellinen! See the article on Mårten Simonsson

Esiäitini Sofia Andersdotter oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli Karjalohjan Katteluksen ja Tallaan ratsutilojen isäntä Henrik Svensson, joka kuoli vuonna 1650. Henrikin isä Sven Eriksson oli kapteeni, joka oli tullut Ruotsista Suomeen 1576 ja sai Tallaan lähellä sijainneen Katteluksen tilan vuonna 1586. Poika Henrik sai omistukseensa kaikkiaan kolme Tallaan kylän taloa 1630-luvull.a Sofian toinen aviomies oli Jesper Persson, joka ilmeisesti isännöi tiloja Henrikin kuoleman jälkeen. Jesperiltä tilat siirtyivät ensimmäisestä avioliitosta syntyneille pojille. Sofialla oli kahden puolisonsa kanssa ainakin kuusi lasta, joista viisi mainitaan nimeltä. Heillä kaikilla oli taas omia jälkeläisiä. Oheisessa taulustossa on Sofian jälkeläisiä aina kahdeksanteen sukupolveen saakka. Joukossa on niin torppareita, renkejä, merimiehiä kuin professoreita, rusthollareita ja rovasteja. See the article on Sofian 8 sukupolvea

Lohjan Varolan yksinäistalo oli itseasiassa kolmas kylään perustettu "savu". Jo vuonna 1587 häviävät kylän muut talot ja Varola jää yksin päivystämään Karkalinniemeen johtavan tien varrelle. Wareliusten suvun jäsenet omistivat Varolan vuodesta 1557 aina vuoteen 1878. Vuosina 1876-78 talo oli tosin ollut vuokralla. Tuon 321 vuoden aikana tilalla oli seuraavat omistajat - nimen perässä on sukulaisuussuhde edelliseen isäntään; Pietari Niilonpoika 1557-77 Erkki Pietarinpoika 1580, poika Niilo Pietarinpoika 1585-1604, veli Klemetti Niilonpoika 1605-08, poika Kreetta 1609-10, leskivaimo Isak Niilonpoika 1615-50, poika Niilo Isakinpoika 1650-76, poika Isak Niilonpoika 1680-1707, poika Niilo Isakinpoika 1708-44, poika Isak Niilonpoika 1744-72, poika Henrik Isakinpoika 1772-1800, poika Juho Henrikinpoika 1800-23 , poika Anna Stina 1823-34, leskivaimo Abraham Hällström 1834-59, vävy Ulrika 1859-62, leskivaimo Abraham Hällström 1862-68, poika Maria Hällström 1868, sisko Karl Henrik Thun

Lohjan Paloniemen, Outamon, Humppelan ja Varolan kylät sijaitsevat kaikki Lohjanjärven rantamaisemissa. Ensimmäiset torpat alueelle perustettiin jo 1730-luvulla. Osa torppareista oli talollisten nuorimpien poikien hallussa, toiset olivat sotilastorppia ja eräät taasen käsityöläisten kotimökkejä. Mainituissa kylissä olivat seuraavat torpat - luettelo päättyy vuoteen 1908. VAROLA Skräddarstorp, 1826 - 1852, sen jälkeen vuodet 1852-1862 nimellä Korkia Ahola, 1887-1908 Nybacka, 1887-1906 HUMPPELA Ristinsuo, 1836-1877 Sandbacka, 1877-1897, mainitaan myös nimellä Haavisto OUTAMO Lammi, 1736-1823 Kujanpää, 1736-1908 Skogsvakt, 1748, viimeistään 1773 nimellä Katterkallio Ristlaks, 1748-1853, 1762 nimellä Lahden torp tai Lahtis Dragon, 1773-1904, vuonna 1825 nimellä Kortbacka PALONIEMI Rolaks, 1736-1892, vuonna 1801 nimellä Ruolaks Framstugu torp, 1746-1815 Lauklaks, 1746-1885, myös nimillä Laukula, Laukkalaks, Laukkala Talvia, 1746-1891, vuodesta 1839 nimelä Stortalvia Terva, 1746-1772 Paidan

See the article on J G Ljufströmin esivanhempia Säästöpankkiaatteen esitti ensimmäisenä ranskalainen Hugues Delestre jo vuonna 1611. Englannissa samantyyppiset ajatukset saivat sijaa saman vuosisadan lopulla. Maailman ensimmäien säästöpankki oli Saksan Braunschweigissä 1765 avattu laitos. Sitä seurasi Hampuri 1778. Pohjoismaista ehti ensimmäiseksi Tanska 1820, Ruotsin seuratessa 1821 ja Norja 1822. Suomeen säästöpankkiaatteen toi teollisuusmies, silloinen apteekkari Johan Jacob von Julin. Hänen aloitteestaan perustettiin Turun Säästöpankki jo 1822. Ensimmäinen maaseudulla toiminut säästöpankki oli puolestaan Tenholassa. Se perustettiin tähän Kiskon naapurikuntaan vuonna 1847. Vihdoin vuonna 1889 saatiin Kiskoon oma rahalaitos. Varsinaisesti aloitteentekijästä ei ole olemassa kirjallisia todisteita, mutta pankin juhlajulkaisussa, Kiskon Säästöpankki 1889-1939, mainitaan hankkeen todennäköiseksi puuhamieheksi pitäjän kirkkoherra Jaakko Juselius. Vuoden 1887-88 aikana pankin perustamisest

Pistin kotisivuilleni päivitetyn version Kiskon kirkonkylässä sijainneen Vikarsin talon jälkeläisjoukosta; http://www.varola.fi/wikars Osa Wikströmeistä löysi tiensä torppareiksi Karjalohjan ja ennen kaikkea Sammatin eri kyliin. Eräs nuorukainen päätyi Karjalohjan pitäjänsepäksi, erään toisen isännöidessä Nummen pitäjän Järvenpään kylän Kiisken taloa. Kiskon kirkolla Viikarintie muistuttaa edelleen suvun kotitilasta.

Teoksesta "Oppineita Herroja" , koonnut Tauno Karilas, WSOY 1940 Helsingin Yliopiston piirustustaidon opettaja, professori Eero Järnefelt istui sukulaisensa Yrjö Rauanheimon kanssa Kämpissä keskustellen henkevästi. Virvokkeita nauttien kului aika nopeasti pikkutunneille, jolloin otettiin keskusteluaiheeksi, miten he olivat sukua toisilleen. Aikaa vaativan sukuselvittelyn jälkeen päästiin siihen lopputulokseen, että Eero Järnefelt oli Yrjö Rauanheimon täti! Eero Järnefeltin sukutausta lisää http://www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/exhibit/coming/eero/tausta.html Rauanheimo on Järnefelt-nimen suomalaistettu versio.