Juhan suku-uutiset

Säveltäjä Offenbach matkasi kerran Reiniä pitkin jokilaivalla. Samalla höyryaluksella oli matkassa myös Rassaun herttua, mutta tästä matkalaisesta oli säveltäjämme täysin tietämätön. Kun alus pääsi määränpäähänsä, oli sitä laiturilla vastassa suuri väkijoukko. Se tervehti laivaa eläköönhuudoilla ja liinoja heiluttamalla. Soittokuntakin oli tuotu paikalle ja se loihti ilmoille marssin erä ästä Offenbachin operetista. Offenbach tunki itsensä reelingin ääreen ja tervehti ihmisjoukkoa sanoen vierustoverilleen "ihanata todellakin on tulla tällä tavalla vastaanotetuksi". Mutta samassa astui herttuan adjutantti esiin ärjähtäen Offenbachille: "Pois edestä, että hänen Ylhäisyytensä pääsee maihin!" Musiikillisiin tunnelmiin vie myös tämän viikonlopun kuva-arvoitus: etsi piirroksesta siihen piiloutunut viulisti!

Iisalmen maaseurakuntaan kuuluneella Sonkajärvellä, talossa numero viisi, syntyi syyskuun toisena päivänä 1841 poikalapsi. Hän sai vanhemmiltaan, isäntä Lassi Juho Huttuselta ja Anna Revolta nimen Lassi Juho. Lars Juho ja Anna oli vihitty vuoden 1834 lopulla. Isä Lassi oli kotoisin Sonkajärveltä, kun taas Anna oli Svänninmäeltä. Poika Lassi Juho oli perheen kymmenestä lapsesta järjestyksessä neljäs. Lassi Juho Huttunen löysi puolisokseen itseään yhdeksän vuotta nuoremman S ohvi Kumpulaisen, joka taasen oli Marttisenjärven taloa viisi asuneen Juho K:n ja vaimonsa Riitta Heiskasen tytär. Juho Kumpulainen kuoli 1866 ja Riitta meni uusiin naimisiin Simo Rönkän kanssa. He asuivat samassa talossa, kunnes vävypoika Lassi Juho otti isännyyden joskus 1880- ja 1890-lukujen vaihteessa. Yksi Lassin ja Sohvin vävyistä oli muuan Heikki Halonen, jonka luo appiukko oli mennyt kyläilemään joskus loppukeväästä 1896. Iltapuhteella, kello yhdentoista aikoihin oli Lassi tuntenut itsensä huonovointiseksi. H

Joulukuun kuudentena päivänä 1897 raportoitiin Uusi Aura -lehdelle Marttilan pitäjästä seuraavaa; " Jopa Marttilassakin jotain kuuluu, hymähtelee kai monikin nähdessään tämän kirjeen. Ehkäpä sieltä kuuluukin jotain uutta ja erinomaista, kun kerran kuuluu. Niin hyvät lukijat, uutta ja Marttilan kehittymiseen nähden erinomaista täältä kuuluukin. Näin päivinä on, näet, saatu Marttilan kaukopuhelinverkko (telefooniverkko) valmiiksi ja nyt ova t marttilalaiset lähemmässä yhteydessä "ison maailman" ka nssa. Eikö ole jotain uutta? Osallisia tähän verkkoon ei tosin vielä ole monta, vaan kipinästä tuli syttyy. Alkunsa se saa Kosken kappelista, jossa keskusasema on Tuimalan kylässä. Toinen keskusasema on Marttilan apteekissa ja kolmas Euran kappelin (myöh. Tarvasjoen) Euran kylässä. Haaralinjoja keskusasemiin tulee kaikkiaan 14, joista Kosken kappelin keskukseen kuusi, Marttilaan viisi ja loput Euralle. Vaikka Marttilan kaukopuhelinverkko on vasta eilispäivän ilmiö, on se saanut j

Vaikka suomalainen puhelintoiminta alkoi jo 1880-luvulla, kesti vuosikymmeniä ennen kuin kuka tahansa saattoi käyttää tätä tiedonkulkua merkittävästi parantanutta laitetta. Joskus 1900-luvun alussa oli tyypillistä, että puhelimen omisti maaseutupitäjässä lähinnä kirkkoherra, nimismies, kauppias ja muutama suuremman maatilan omistaja tai säätyläinen. Osin tämän takia ei ollut ihme, että seuraava tapaus sai julkisuutta kesällä 1909 ainakin pääkaupunkiseudulla. Kävi nimittäin niin, että eräs Sörnä isten vankilassa tuomiotaan istunut vanki löysi laitoksen pihalla olleesta roskaläjästä vanhan, rikkinäisen puhelimen. Tuomitulla välähti heti, että tästä satunnaisesta löydöstä saattaisi olla hyötyä. Teknisesti lahjakkaana miehenä vanki korjasi tuota pikaa koneen ja sai sen myös toimimaan. Seuraava ongelma oli saada puhelinkone yhteyteen ulkomaailman kanssa. Mies oli onnekas, sillä heti vankilan katon yläpuolella kulki käytössä oleva puhelinlanka. Niinpä vankimme kiipesi katolle muka korjaustyö

Tammikuussa 1895 kuoli Suomusjärvellä maakauppias Johan Albert Johansson sairastettuaan tätä ennen pitkään. Hän oli syntynyt Ahtialan kylän Siukun talossa vuonna 1848. Suku oli asunut jo vuosikymmeniä Siukulla. Johan Albertin - itseasiassa kastettujen luettelossa pelkkä Albert - sisaruksia olivat Ulrika Matilda, Ida Vilhelmiina ja Erik. Heistä Ida kuoli aivan pienenä. Ulrika Matilda meni naimisiin Laidikkeen kylän Jusalan l. Jussilan talon isännän, Juho Juseliuksen kanssa. Juhon sukujuurista löyt yy yhteyksiä mm. Elias Lönnrotin esivanhempiin. Erik puolestaan nai Karjalohjan Karkalinniemessä syntyneen Eeva Kristinan, jonka perniöläissyntyinen isä Karl Karlsson oli tullut tämän yksinäistalon isännäksi 1830-luvulla. Johan Albertin sydämen vei 1870-luvun alussa Teijon tehtaalla syntynyt Maria Josefa Ljungqvist, mylläri Johan Adolf Ljungdelllin ja Josefa Matsdotterin tytär. Maria Josefa oli ennen Suomusjärvelle tuloaan asunut Saloon tuolloin kuuluneella Kirjakkalan ruukilla, jossa hänen is

Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1818 introdusoitu aatelissuku nro 65, von Rohr, sai alkunsa 1484 syntyneestä Hans von Rohrista. Hans oli Freienstienin, Meyenburgin, Neuhausen, Dremnitzin ja Leddin lääninherra nykyisen Saksan alueella. Itseasiassa von Rohrit mainitaan ensimmäisen kerran jo 1191, mutta tämän keskiaikaisen suvun yhteyttä Hansista alkavaan ruotsalaiseen haaraan ei ole pystytty osoittamaan. Hans von Rohrin vaimoksi tuli 1545 Lovisa Eleonora von Arnim, jonka syntymävuodeksi on joissain lähteissä sanottu 1494. Tämä ei luultavasti pidä paikkaansa, sillä perheen lapsista Georg syntyi vasta 1550. Lovisa Eleonora kuoli 1565 ja Hans von Rohr neljä vuotta myöhemmin. Edellä mainittu Georg von Rohr oli naimisissa kahdesti, ensin Ludovica Chemnitzin ja sitten Margareta von Fleetenin kanssa. Georg kuoli 1632 Siuntion Suitian kartanossa. Hänen poikansa Joakim Georg Fredrik von Rohr jatkoi sukua Suomessa. Joakimin pojanpojan poika oli Fredrik Gustaf von Rohr, joka syntyi Porvoossa 1740 ja

Vuoden 1832 alussa kauhistutti nykyisen Pöytyän ja silloisen Karinaisten pitäjäläisiä Suutarlan kylässä sattunut hyvin ikävä tapaus. Peltolan torppari Matti Matinpoika sattui tuolloin törmäämään veljeensä Kustaaseen. Tämä työskenteli jossain lähitalossa renkinä tuohon aikaan. Syystä tai toisesta oli veljesten välille syttynyt jotain kahinaa ja Kustaa oli lyönyt Mattia oikein olan takaa. Tämä ehkä äkkipikaisuuden puuskassa hutaistu isku oli niin kova, että Matti heitti henkensä puolen tunnin kuluttua siitä. Kustaa otettiin pian tämän jälkeen kiinni kuulusteluja varten. Maallinen oikeus varmasti huolehti asian jatkotoimista ja Kustaalle langetettiin tuomio. Tuohon aikaan olivat kuolemantuomiotkin vielä mahdollisia, mutta käytännössä ne muunnettiin aina esimerkiksi karkotukseksi Siperiaan. Sen sijaan kirkollisessa mielessä murha tahi tappo oli aina huomattavasti hankalampi tapaus. Ensinnäkin jälkeen jääville vainajan asianmukainen hautaaminen muodosti eräänlaisen rituaalin, jolla oli mer

Illallisen jälkeen menimme puutarhaan. Sää oli lämmin ja nautiskelimme teetä omenapuun varjossa. Muun keskustelun lomassa Newton kertoi minulle, että hän oli ollut täsmälleen samanlaisessa tilanteessa tehdessään aikaisemmin huomion painovoimasta. Miksi omena tippuu aina pystysuoraan alas, Maan keskipistettä kohti? The Royal Society on julkaissut sivuillaan vapaasti ladattavaksi William Stukeleyn teoksen "Life of Newton". Yllä oleva pätkä on Helsingin Sanom issa tänään julkaistu vapaa suomennos merkittävimmästä Newtoniin liittyvästä anekdootista. Oheista kuvaa klikkaamalla pääset tutustumaan tähän käsinkirjoitettuun teokseen. Teksti on suhteellisen helppolukuista, joten englantia taitaville avautuu mukava mahdollisuus kurkistaa kolmisen sataa vuotta sitten eläneen neron maineen ansainneen miehen elämään.

Iisalmen kauppalan ja myöhemmän kaupungin kehitykseen vaikutti merkittävällä tavalla Turussa 1838 syntynyt lääninagronomi Alfred Wilhelm Sjöström. Erityisesti hän otti asiakseen entisestään parantaa Kuopion läänin hyväksi tunnettua voita. Niinpä hän oli mukana, kun Peltosalmelle avattiin 1875 karjanhoito- ja meijerikoulu. Iisalmessa hänen merkittävän jälkensä löytyy kauppalan asemakaavasta, jonka hän laati vuonna 1876. Tuolloin voimassa olleesta vuoden 1861 asemakaavasta oli rakennettu vasta noin kymmenesosa. Sjöströmin suunnitelman mukaan Iisalmea laajentuisi lähinnä itään sekä pohjoiseen, paikallisen pappilan maiden suuntaan. Hän ehdotti rakentamista myös Paloistilan maille sekä Luuniemen tyveen. Edellä mainittu pappila oli tuttu paikka Sjöströmille, sillä hän avioitui 1871 kirkkoherra ja rovasti Laguksen tyttären, Sigridin kanssa. Alfred Wilhelmin ja Sigridin lapsia olivat mm. arkkitehti Einar ja taidemaalari Frans Wilhelm Sjöström. Perhe asettui asumaan lankomies Johan Laguksen naa

Gustaf Fredrik Ignatius syntyi Porissa tammikuussa 1844. Jo 19 vuoden iässä hän valmistui farmaseutiksi ja sai saman tien työpaikan Iisalmen maaseurakunnan Bergmanin apteekista. Siellä hän viihtyi vuoteen 1865. Proviisorin tutkinnon Ignatius suoritti 1867 saaden oikeuden perustaa oman apteekin Kotkaan. Kun Bergman kuoli 1873, osti Ignatius tutuksi tulleen liikkeen itselleen. Iisalmen apteekki sijaitsi Bergmanin rakennuttamassa talossa Ilvolankadun ja Kauppakadun kulmauksessa. Vielä nykyäänkin kulmakunta kantaa nimeä Apteekinmäki. Apteekkitoiminnan lisäksi Ignatius hoiti myös kirjakauppaa, jonka senkin oli Bergman pistänyt alulle. Edelleen hänen johdossaan oli Nilsiän haara- apteekki. Asessorin arvon Gustaf Fredrik Ignatius sai vuonna 1891. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1903 ja kuoli siellä 1931. Ignatius antoi merkittävän panoksen Iisalmen kehittymiselle. Hän oli jäsenenä kauppalan ensimmäisessä terveydenhoitolautakunnassa sekä vaivaishoitokunnan johtokunnassa. Iisalmen kauppalan ohjesä

Mårten Magnus Wilhelm Brenner syntyi Helsingissä toukokuussa 1843. Yhdeksän vuoden iässä hän lähti opintielle kaupungin ylempään kansakouluun ja sieltä jo vuoden päästä Porvoon kymnaasiin. Opiskelut jatkuivat Helsingin Yliopistossa syksyllä 1861 ja vajaat kuusi vuotta myöhemmin Magnus -nimeä käyttänyt nuori herra tuli filosofian kandidaatiksi. Vielä saman vuoden puolella oli vuorossa kasvatustieteiden kandidaatin arvo. Ahkera opiskelija promovoitiin lopulta 1869 filosofian maisteriksi. Samoihin aikoihin eli vuosina 1867-68 oli Magnus Brenner ollut opettajakokelaana Helsingin normaalikoulussa opettaen luonnonhistoriaa ylemmille luokille. Seuraavien vuosien aikana Brenner opetti kasvitiedettä, fysiikka ja geometriaa Helsingin lyseossa sekä alemmassa kansakoulussa. Jo vuonna 1863 oli Magnus liittynyt "Societas pro Fauna et Flora Fennica" -yhdistyksen jäseneksi ja asialleen omistautuneena miehenä hänestä tuli yhdistyksen sihteeri ja kirjastonhoitaja vuosiksi 1866-1876. Edelleen h

Lähinnä Kirkkonummella ja Espoossa vaikuttaneeseen Brenner -sivistyneistösukuun kuulunut Viktor Julius Brenner syntyi Kirkkonummen Vårnäsin kartanossa 18.1.1845. Hänen vanhempansa Anders Oskar Napoleon Brenner ja Maria Charlotta Wessell. Vuodesta 1864 lähtien Viktor Julius työskenteli notaarina Helsingin postikonttorilla, kunnes 1873 hän sai ylennyksen nuoremmaksi kirjanpitäjäksi ja 1876 nuoremmaksi ekspeditööriksi. Koko mainitun ajan hän palveli samassa toimipisteessä. Viktor Julius Brenner kuoli vain 41 vuoden ikäisenä elokuussa 1886. Hänen kerrotaan olleen luonteeltaan hiljaisen, hyväntahtoisen ja humaanin. Näin totesivat kaikki Viktor Juliuksen työtoverit. Kaipaamaan jäivät isoveli, tullitarkastaja Oskar Benedikt sekä nuorempi veli, kauppias Axel Rudolf. Perheen muut lapset Maria Charlotta, Axel Magnus ja Karl Arthur Konrad olivat kaikki kuolleet jo lapsena. Lisäksi Anders Oskar Napoleonin ja Maria Charlottan esikoispoika oli menehtynyt heti synnyttyään. Viktor Julius ei ollut kosk

Tervehdys Kiikalasta! Salon seudun Kivikauden arkeologinen yleisökaivaus siirtyy Kiskoon ensi kesänä. Viime kesän kaivaus Kiikalassa täytti odotukset. Yleisöä oli kaivamassa optimimäärä, yleisöä oli katsomassa mukavasti. Niin ja se kivikausikin löydettiin. Kaivauksen julkisuudessa pitämisessäkin onnistuttiin sekä lisäksi on blogi, joka toimii vielä ja täydennän sitä jälkeenpäinkin kun laboratoriotulokset ja loppuraportti valmistuvat. Kiikalan blogin löydät täältä !

Marraskuun viimeisenä päivänä 1907 menehtyi Marttilan Loven kylän Knaapin ratsutilan isäntä Matti Porthen äkillisesti. Hän oli syntynyt samassa talossa 50 vuotta aikaisemmin ja ottanut tilan isännyyden vuoden 1887 paikkeilla. Hänen vanhempansa Matti Matinpoika Porthen ja Anna Lisa Hemberg olivat lähettäneet Matin nuorena poikana Jyväskylän seminaariin, mutta opintie ei maistunut hänelle. Näin koulunkäynti jäi kesken ja Matti Porthen päätti jäädä kotipitäjäänsä. Isä Matin valistuneisuutta osoittaa sekin että hän oli toinen marttilalainen paikallisen paloapuyhdistyksen eli nykyisen Lähivakuutuksen perustamiskomitean jäsenistä Hirvaksen Mikko Erkinpojan kera. Tämä tapahtui heinäkuussa 1868 poika Matin ol lessa 11 vuoden ikäinen. Lähivakuutus onkin pitäjän vanhin yritys ja yksi koko maamme vanhimmista. Äiti Anna Lisa Hemberg oli sen Israel Hembergin tytär, joka aikanaan osti Kosken Tl Tuimalan Isotalon rusthollin kolmanneksen ja hieman myöhemmin Liedon Vanhalinnan ikivanhan tilan. Israel H

Kosken Tl Jättälän Uudentalon tienoilla eräs Matti -niminen vanhempi mies hakkasi halkoja vihollisten lähetessä. Vaikka kylänväki oli peloissaan, jatkoi Matti hätäilemättä työtään. Kun venäläiset olivat jo aivan kylän vierellä, oli Matti kirves kädessään mennyt talon portille katselemaan ohi marssivia miehiä. Joukkojen komentaja oli yllättäen käskeny t paria sotilasta retuuttamaan Matin marssiryhmän etumieheksi. Hänen taakseen jäi kaksi raipoilla varustettua miestä kolonnan jatkaessa matkaansa Turun suuntaan. Vaikka Matti ei ollut tämän maailman hätäisimpiä miehiä, nosti marssiminen vihollisten etunenässä kylmän hien hänen ohimoilleen. Jos Matti yritti hieman vilkuilla taakseen, sai hän tuta ruoskaniskuja raippamiehiltä. Näin edettiin aina Prunkilaan saakka, jossa joukko asettui lepäämään tien varteen. Ehkä tarkoituksella tai ehkä huolimattomuuttaan jättivät venäläiset Matin hetkeksi vaille vartiota. Tämä ei kauaa odotellut, vaan juoksi nopeasti peltoja pitkin lähimmän metsän suojaan.

Vaikka Suomen vuosien 1808-1809 sotaa on viime aikoina käsitelty runsaasti, sallittakoon vielä yksi muistelma. Someron korpimailla ei Ruotsin ja Venäjän välisistä konflikteista paljoa tiedetty. Marttilalaisen opettaja Ansaksen kotitalon vanha torpan vaari kertoi aikoinaan, miten Somerolla kaskea kaadettiin ja poltettiin sekä kylvettiin mehevään tuhkaan ruis. Särpimeksi perheen isä pudotteli teeriä ja metsoja piilukkoisella pyssyllään. Kotiaskareita tehtiin hiljaisissa oloissa, kunnes kyliltä saapui viesti " jo on ryssä tulossa kyläänkin! ". Nopeasti tämän jälkeen viholliset saapuivat mainittuun torppaankin ja asujaimille ei jäänyt aikaa paeta. Onneksi isä keksi pelastaa niukat elintarpeet nerokkaasti. Hän sulki uunin savupellin, kipusi katolle torpan leivät mukanaan laskien ne savupiipusta nätisti piiloon. Vastoin odotuksia venäläiset eivät tehneet väkivaltaa. Sen sijaan he ryhtyivät tutkimaan paikkoja nälissään ja asettivat torpan ainoan padan liedelle keittääkseen velliä. K

Pöytyän kirkkoherraksi vuonna 1707 nimitetty Matias Salinius oli syntynyt joskus 1670-luvun alussa Halikon lukkarina kuolleen Sigfrid Henrikssonin ja Elisabet Jöransdotterin perheeseen. Isä lähetti poikansa Turun katedraalikouluun maaliskuussa 1683. Oppilaitoksen kirjoihin hänet merkittiin latinalaiseen tyyliin nimellä Matthias Sigfridi Halickoens. Filius Aeditui. Vajaan kymmenen vuoden pää stä Matias kirjoitti itsensä ylioppilaaksi ja sai pappisvihkimyksen Turun hiippakunnassa marraskuun lopulla 1704. Tätä ennen hänet oli nimitetty Turun katedraalikoulun alimmaksi kollegaksi 1698 ja ylimmäksi 1701. Kirkkoherran viran saatuaan hänet mainitaan puhujana Turun pappeinkokouksessa 1708 ja saarnaajana 1726. Hän piti huolta pöytyäläisistä kolmenkymmenen vuoden ajan ja kuoli seurakuntalaisten rakastamana heinäkuussa 1737. Aika-ajoin Matiaksen työ oli hyvin vaivalloista, sillä hänellä oli vuosikausia vaivanaan eräs jukuripäinen pitäjänapulainen . Vuonna 1705 Matias oli mennyt naimisiin Pöytyän

Vihdin Niuhalan kylän Myyrin talossa vuonna 1825 syntynyt Johan Adolf Oxenius löysi vaimonsa, piika Eva Sofia Dahlmanin Helsingin pitäjän Tikkurilasta vuonna 1856. Samoihin aikoihin Johan Adolf työskenteli renkivoutina samassa kylässä. Pariskunnalla oli yksi poika isä Johanin menehtyessä "rintatautiin" vuoden 1874 huhtikuun viimeisenä päivänä. Renkivoudin titteli oli vaihtunut inspehtoriksi jossain välissä ja tämä on myös kaiverrettu miehen ammatiksi Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla olevaan kiveen. Johan Adolfin isänpuoleinen suku oli asunut jo pari sataa vuotta Myyrillä. Omiin selvityksiini ja sukuuni johtava reitti löytyy hänen isoisänsä isoäidistä, Karjalohjalla joskus 1600-luvun loppupuolella syntyneestä Sofia Henriksdotterista. Sofian isoisä Henrik oli Katteluksen kylästä lähteneen Tallqvist -suvun varsinainen kantaisä. Sofian elämä ei ollut helppoa, sillä hänen puolisonsa Johan Oxenius oli Vihdin kappalaisena isovihan ankarina vuosina. Kaarle Soikkeli kertoo Vihdi

Tammikuussa 1908 kuoli Kosken Tl kunnan siihen asti vanhin asukas, Hongiston kylän Purhaan talon entinen isäntä Juho Heikinpoika. Ikää hänelle oli kertynyt kunnioitettavat 89 vuotta ja 10 kuukautta. Hän oli syntynyt Purhaan talon vanhimpana poikana maaliskuussa 1818 Heikki Heikinpojalle ja Anna Matintyttärelle. Isä Heikin suku oli asunut Purhaalla jo pitkään, kun taas äiti Anna oli syntynyt Hongiston Mäen rusthollissa. Omaa isäänsä, Matti Antinpoikaa ei Anna ehtinyt koskaan nähdä, sillä tämä oli kuollut ennen tyttärensä syntymää. Juhoa ennen oli ehtinyt syntyä perheen esikoistytär Anna Liisa ja myöhemmin lapsikatrasta täydensivät Heikki, Jooseppi, Helena ja Kalle Kustaa. Pitkäaikaisten perinteiden tapaan Purhaan isännyys periytyi vanhimmalle pojalle. Näin Juhosta ja hänen vaimostaan Helena Matintyttärestä tuli Purhaan uusi isäntäpari Heikin sekä Annan jälkeen. Kaiken kaikkiaan Juho oli noin 50 vuotta talon isäntänä. Ikäännyttyään Juho myi Purhaan tilan nuorimmalle tyttärelleen Aurora L

Kiskon Kajalan kylän Pyölin torpassa asui 1700-luvun loppupuolelta lähtien sotilas Lars Stålt, joka oli naimisissa Kajalan Tinolla syntyneen Ester Johansdotterin kanssa. Pariskunta oli mennyt naimisiin alkusyksystä 1780 ja vuoteen 1797 mennessä heille oli syntynyt seitsemän lasta, joista osa kuoli pienenä. Isä Lars oli Kiskon rippikirjojen mukaan syntynyt 1752 ja äiti Ester 11 vuotta myöhemmin. Esterin vanhemmat olivat olleet Tinon isäntäparina, mutta Larsin sukuperästä en ole ottanut selkoa. Hän on todennäköisesti kotoisin jostain lähiseudulta, vaikkakaan ei Kiskosta. Sotilasnimi Ståltia esiintyy pitkin Varsinais-Suomea ilman kokoavaa tekijää, kuten tämän tapaiselle "sukunimelle" onkin ominaista. Larsin jälkeläisten joukossa nimi muuntuu vähitellen todelliseksi sukunimeksi ja sukuun kuuluvia Ståltejä tavataan vielä 1900-luvullakin. Larsin ja Esterin lapsista 1781 syntynyt Anders Johan oli isänsä jälkeen kajalan Pyölin torpparina työskennellen kuitenkin välillä Orijärven kaiv

Matthias Jacobi Hacklin (Hacklijn) tuli ylioppilaaksi Turussa 1699, hämäläisen osakunnan jäsenenä. Matthiaksen alkuperä jää hämärään. Vaikka Hacklin -nimi myöhemmin oli melko yleinen mm. sotilasnimenä, ei se kuitenkaan vielä 1600- tai 1700-luvun alussa ollut sitä. Matthiaksen nimi on todennäköisesti johdettu jostakin Hak -alkuisesta asutusnimestä, todennäköisesti Urjalan Hakkilasta, sillä ollessaan Turun katedraal ikoulun jäsenenä mainittin Matthias nimellä ”Matthias Jacobi Urdialis”. Toinen vaihtoehto voisi olla esim. Hattulan Hakinmäki (esim. erään 1692 syntyneen vanhan kirkkoväärtin Fredrik Hacklinin mainitaan kuolleen Hattulan Rahkolassa 1762). Oltuaan ensin rykmentinpastori, ryhtyi Matthias taistoon Myrskylän kirkkoherranvirasta erään maisteri Nappeniuksen kanssa. Virka oli jäänyt vapaaksi marraskuussa 1711, kun edellinen viranhaltija Samuel Weckman kuoli. Weckman jätti jälkeensä lesken, Maria Elisabet Blanckenhagenin sekä neljä lasta. Asia sai ratkaisunsa Matthiaksen eduksi siten

Avoin luentosarja keväällä 2010 Torstaisin klo 18.00 Tauno Nurmela -salissa 11.2. alkaen Luovan kirjallisuuden luentosarjassa esseistit, oppikirjailijat ja muut tietokirjailijat kertovat työstään. Tietokirjailijan työtä ei ehkä mielletä samalla tavalla luovaksi toiminnaksi kuin kaunokirjallisuuden kirjoittamista. Sen ajatellaan koostuvan lähinnä tiedon keräämisestä, järjestelemisestä ja esittämisestä. Tietokirjailijat tekevät kuitenkin kirjoittaessaan jatkuvasti valintoja, joista osa on luonteeltaan sisällöllisiä, osa taas selvästi retorisia tai esteettisiä. Miten viestin saa välitettyä lukijalle? Miten lukijan mielipiteeseen voisi vaikuttaa? Miten esitykseen saisi rakennettua draamallisen kaaren? Suomen eturivin tietokirjailijat avaavat luennoillaan työnsä arkea pohtimalla mm. aiheenvalintaa ja kirjoittamisen kauhua & hurmaa. Luentosarjalla nostetaan esiin myös kysymys tietokirjallisuuden tutkimisesta. Millainen ilmiö tietokirjallisuus on ja millaisista näkökulmista sitä voisi lä

Kaukainen serkkutyttöni Engla Gustava Hemming ei ollut kovinkaan onnekas aviomiestensä suhteen. Hän oli syntynyt Kiskon Orijärven kaivosyhteisössä malmin erottelijana toimineen Michel Hemmingin ja Anna Lisa Törnqvistin kolmantena lapsena kesällä 1807. Englan jälkeen perheeseen ilmestyi vielä neljä lasta. Molempien vanhempien sukujuurissa oli runsaastilähiseudun rautaruukkien työntekijöitä. Engla Gustava avioitui ensimmäisen kerran toukokuussa 1828. Sulhanen Elias Lindroos oli Orijärven ja Malmbergin kaivosrenkeja, mutta oli syntynyt Suomusjärven Arpalahden rusthollin torpassa. Nuori pari asui vaimon vanhempien tavoin Orijärven kaivosyhteisössä ja vuoteen 1835 mennessä heille syntyivät lapset Edla Gustava, Elias, Gustaf Adolf ja Johan Jacob. Liitto päättyi murheellisesti maaliskuussa 1837 Eliaksen kuollessa vain 30 vuoden ikäisenä. Näin Engla Gustava jäi yksin neljän lapsensa kanssa. Toimeentulo oli varmasti hyvin niukkaa, vaikkakin kaivoksen omstajien taholta oli järjestetty tukea omai

Matthew Buchinger syntyi Nurembergissä kesäkuun toisena päivänä vuonna 1674. Hän oli järjestyksessä perheen viimeinen eli yhdeksäs lapsi. Aikaisemmin vanhemmat olivat saaneet iloita seitsemästä pojasta ja yhdestä tyttärestä. Pienen Matthew'n erotti sisaruksistaan helposti - hän syntyi kädettömänä ja jalattomana. Hänen lantionsakaan ei ollut kehittynyt. Hänen lapsuudestaan ei ole säilynyt kuvauksia, mutta vartuttuaan miehen ikään hän herätti laajalti huomiota ympäri Manner-Eurooppaa. Suurta yleisöä kiinnosti se, miten fyysisesti hyvin vajavainen henkilö saattoi persoonana olla niin mielenkiintoinen. Herra Buchinger herätti ihastusta taidoilla, joiden sanottiin olevan todella ainutkertaisia. Hän pystyi soittamaan sujuvasti säkkipilliä, trumpettia ja dulcimeria. Buchinger myös suunnitteli mekaanisia apuvälineitä, joiden avulla hän pystyi kädentynkiensä avulla musisoimaan erilaisilla instrumenteilla. Hän osasi myös luovia musiikkityylien aallokossa. Paitsi musiikillisia oli Buchingeril