Maakauppias Johansson

Tammikuussa 1895 kuoli Suomusjärvellä maakauppias Johan Albert Johansson sairastettuaan tätä ennen pitkään. Hän oli syntynyt Ahtialan kylän Siukun talossa vuonna 1848. Suku oli asunut jo vuosikymmeniä Siukulla. Johan Albertin - itseasiassa kastettujen luettelossa pelkkä Albert - sisaruksia olivat Ulrika Matilda, Ida Vilhelmiina ja Erik.

Heistä Ida kuoli aivan pienenä. Ulrika Matilda meni naimisiin Laidikkeen kylän Jusalan l. Jussilan talon isännän, Juho Juseliuksen kanssa. Juhon sukujuurista löytyy yhteyksiä mm. Elias Lönnrotin esivanhempiin. Erik puolestaan nai Karjalohjan Karkalinniemessä syntyneen Eeva Kristinan, jonka perniöläissyntyinen isä Karl Karlsson oli tullut tämän yksinäistalon isännäksi 1830-luvulla.

Johan Albertin sydämen vei 1870-luvun alussa Teijon tehtaalla syntynyt Maria Josefa Ljungqvist, mylläri Johan Adolf Ljungdelllin ja Josefa Matsdotterin tytär. Maria Josefa oli ennen Suomusjärvelle tuloaan asunut Saloon tuolloin kuuluneella Kirjakkalan ruukilla, jossa hänen isänsä harjoitti em. ammattia.

Johan Albert ja Maria Josefa asuivat Siukulla, jossa heille syntyivät lapset Johan Edvard, Jenny Maria Matilda ja Aksel Albert. Näistä tytär Jenny menehtyi lapsena. Isä Johan Albert oli jo hyvin nuorena miehenä ryhtynyt maakauppiaaksi ja vähitellen hänen onnistui tarmokkaana miehenä kasvattaa liiketoimintansa seudun laajimmaksi yritykseksi alallaan. Pienenä osoituksena tästä oli se, että hän panetti vuonna 1886 sanomalehteen ilmoituksen avoimesta työpaikasta otsikolla "Palwelukseen halutaan". Siinä patronyymistään sukunimen muodostanut J. A. Johansson halusi palkata "siiwon nuorukaisen, joka myöskin on harjoittanut räätälin ammattia sekä taitaa kirjoittaa ja luvunlaskentaa". Tämä nuorukainen saisi Johanssonilta "edullisen paikan".

Maakauppias Johanssonia arvostettiin muutenkin paikkakunnalla ja niinpä mm. lakisääteisiä maakäräjiä istuttiin Ahtialan Siukun talossa vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Tosin nämä käräjien pitopaikat olivat hyvin vanhaa perua ja pikemminkin paikka- kuin isäntäsidonnaisia.


Maakauppiaita alkoi tulla vuoden 1859 jälkeen, sillä tuolloin kauppojen perustaminen maaseudulle sallittiin. Siihen saakka maaseutuväestön oli pitänyt tehdä ostoksensa markkinoilla tai harvalukuisilla kaupunkimatkoillaan. Nyt valtiovallan tarkoituksena oli helpottaa maalaisten elämää ja ehkä myös parantaa heidän mahdollisuuksiaan saada omia tuotteitaan myyntiin. Aluksi kauppa toimi vaihtoperiaatteella eli asiakas halusi vaikkapa kilon suolaa ja lupasi tuoda vastapalveluna muutaman riekon metsästysreissultaan. Vähitellen rahatalous tuli kuitenkin hallitsevaksi.

Itseasiassa maaseudulla oli jo kauan ennen vuotta 1859 ollut maakauppiaita, sillä esimerkiksi Jaakko Ilkan sanotaan olleen rikkaan maakauppiaan ratsutilansa lisäksi.