Puhelintoimintaa kolmella vuosisadalla

Joulukuun kuudentena päivänä 1897 raportoitiin Uusi Aura -lehdelle Marttilan pitäjästä seuraavaa;

"Jopa Marttilassakin jotain kuuluu, hymähtelee kai monikin nähdessään tämän kirjeen. Ehkäpä sieltä kuuluukin jotain uutta ja erinomaista, kun kerran kuuluu. Niin hyvät lukijat, uutta ja Marttilan kehittymiseen nähden erinomaista täältä kuuluukin. Näin päivinä on, näet, saatu Marttilan kaukopuhelinverkko (telefooniverkko) valmiiksi ja nyt ovat marttilalaiset lähemmässä yhteydessä "ison maailman" kanssa.

Eikö ole jotain uutta?

Osallisia tähän verkkoon ei tosin vielä ole monta, vaan kipinästä tuli syttyy. Alkunsa se saa Kosken kappelista, jossa keskusasema on Tuimalan kylässä. Toinen keskusasema on Marttilan apteekissa ja kolmas Euran kappelin (myöh. Tarvasjoen) Euran kylässä.

Haaralinjoja keskusasemiin tulee kaikkiaan 14, joista Kosken kappelin keskukseen kuusi, Marttilaan viisi ja loput Euralle.

Vaikka Marttilan kaukopuhelinverkko on vasta eilispäivän ilmiö, on se saanut jo kestää vastuksia. Lukuun ottamatta niitä pienempiä vastuksia, joita perustustöissä ilmaantui, tekivät viimeiset myrskyt tuntuvia vaurioita. Mitä muutoin tähän laitokseen tulee, luulen että kaikki sen osakkaat ovat siihen varsin tyytyväisiä ja toivonkin, että tämä saisi vireämmän yhteistoiminnan pitäjäläisten kesken aikaan."


Yhteistoiminnan jatko olisi toisen tekstin paikka, mutta mainittu puhelinyhtiö elää ja voi edelleen hyvin. Monen muun suomalaisen, lähinnä asiakkaidensa omistuksessa pysyneiden puhelinyhtiöiden tavoin, on se ollut olemassa jo kolmella eri vuosisadalla.

Marttilan Telefooniosakeyhtiön varsinainen perustamiskokous pidettiin 8.12.1897 eli vain kaksi päivää sen jälkeen, kun em. lukijakirje oli lehdessä ilmestynyt. Kokouksessa olivat paikalla tuomari Edvard Edlund, kruununnimismies Edvard Sjöman, maatilanhaltija Johannes Nyberg, tilalliset Magnus Grönfors, Oskar Puras, Juho Laurinen Ylitalo, Mikko Wanhatalo ja Heikki Ali-Liipola sekä Kauppaliike C. G. Penttisen puolesta Edvard Penttinen. Kaikki muut olivat tulleet henkilökohtaisesti paikalle, paitsi Yliliipola, jota edusti hänen poikansa, puutarhuri Onni Liipola.

Kokouspaikkana oli Talon tila Hirvaksen kylässä ja lopputuloksena oli pöytäkirja, jonka mukaan perustettavan yhtiön "tarkoituksena on rakentaa ja ylläpitää telefooni verkkoa Turun kaupungin ja Kosken kappelin välillä läpi Euran kappelin ja Marttilan kunnan". Mielenkiintoa herättää erityisesti tapa, jolla päätettiin kerätä maksuja ulkopuolisilta puhelimenkäyttäjiltä;

"Kullakin telefoonin tilaajalla pitää olla lukulla varustettu säästölaatikko, johonka kootaan maksut puhumisesta niiltä henkilöiltä, joilla ei ole osaa telefooniin eikä muutenkaan oikeutta sen käyttämiseen. Maksu puhumisesta on kaikilta, joilla ei ole itsellä telefoonia kymmenen penniä, kuin puhutaan yhtiön piirissä; ulkopuolella sitä kaksikymmentäviisi penniä kultakin eri kerralta, mikä maksu on heti suoritettava ja säilytettävä säästölaatikossa".

Puhelinverkko ei toiminnan ensimmäisten vuosikymmenien aikana juuri muuttunut, jonka voi todeta kuvan piirroksista. Ne kuvaavat tilannetta Marttilan Telefooniyhtiön osalta perustamisen aikaan 1897 sekä yleisemmin Turun aluetta 27 vuotta myöhemmin.