Matthias Jacobi Hacklin (Hacklijn) tuli ylioppilaaksi Turussa 1699, hämäläisen osakunnan jäsenenä. Matthiaksen alkuperä jää hämärään. Vaikka Hacklin -nimi myöhemmin oli melko yleinen mm. sotilasnimenä, ei se kuitenkaan vielä 1600- tai 1700-luvun alussa ollut sitä. Matthiaksen nimi on todennäköisesti johdettu jostakin Hak -alkuisesta asutusnimestä, todennäköisesti Urjalan Hakkilasta, sillä ollessaan Turun katedraalikoulun jäsenenä mainittin Matthias nimellä ”Matthias Jacobi Urdialis”. Toinen vaihtoehto voisi olla esim. Hattulan Hakinmäki (esim. erään 1692 syntyneen vanhan kirkkoväärtin Fredrik Hacklinin mainitaan kuolleen Hattulan Rahkolassa 1762).Oltuaan ensin rykmentinpastori, ryhtyi Matthias taistoon Myrskylän kirkkoherranvirasta erään maisteri Nappeniuksen kanssa. Virka oli jäänyt vapaaksi marraskuussa 1711, kun edellinen viranhaltija Samuel Weckman kuoli. Weckman jätti jälkeensä lesken, Maria Elisabet Blanckenhagenin sekä neljä lasta. Asia sai ratkaisunsa Matthiaksen eduksi siten, että Matthias nai lesken ja lupasi kasvattaa lapset. Tällainen oli melko tavallinen tapa, ja kaikkien osapuolten eduksi, myös seurakunnan jäsenille. Piispakin oli sanonut kirjeessään: ”Olisi suotavaa, että kurja kuolinpesä tulisi huolletuksi”. Hän sanoi myös Hacklinilla olevan hyviä ansioita.
Matthiaksen alkuaikojen toiminnasta kirkkoherrana (1712 alkaen) on vain vähän tietoa. Alkoihan heti parin vuoden sisällä venäläisten miehitysvalta, Isoviha. Myöhempien tietojen perusteella tuntuu siltä kuin Matthias olisi ollut kaikin tavoin voimakasluontoinen mies, jonka päähuolena oli taloudellisen asemansa korjaaminen maanviljelyksen avulla. Hän omisti Hannula -nimisen talon - se oli kartanon maitten naapurina, jonka vuoksi Matthias sai alituiseen käräjöidä sekä pappilan maitten että oman tilansa eduista.
Hänellä oli ainakin 16 käräjäjuttua, esim. everstiluutnantti Lorentz Melliniä vastaan Hannulalle vanhastaan kuuluneista Kynnerin pellosta (Kynnes) ja Sillanpäänpellosta. Lopulta he sopivat ja Mellin lupasi kirkkoherralle kaikkea kunnioitusta, koska heidän välillään oli tehty kristillinen ja laillinen sopimus. Toisella kerralla Matthias vaatii Anttilan talolta useita niittyjä, mm. Koirankorpea, Lakiasuota, Jussinsuota, Suvasuota, Pyanpaloa. Lisäksi hän hankki kartanon torppareille kiellon käyttää kylän yhteismaita ja metsiä ja kielsi oikopolkujen tekemistä pappilan maiden läpi kirkkomatkalla.
Useaan kertaan hän vaati oikeudessa seurakuntaansa täyttämään velvollisuutensa kirkonkorjaustöissä ja pappilan rakennusten huollossa, jossa hän sanoi rahvaan osoittavan suurta vastahakoisuutta. Kihlakunnanoikeus tiesi kait kirkkoherran vaativaiseksi mieheksi, koskapa pappilan rakennusten suhteen määrättiin, että jos eivät seurakuntalaiset sovi asioista keskenään, niin maaherran on tutkittava, mitä pappila rakennussuhteessa kaipaa. Matthias valitti myös, että seurakuntalaiset eivät osoita tarpeellista kunnioitusta papilleen. Entinen nimismies Kristoffer Ståle sanoi kirkkoherrasta että "hän on monta sielua surmannut", viitaten tällä nähtävästi kohdehenkilön vähemmän kristillisiin toimintatapoihin.
Matthias ei aina itse ollut syyttävänä osapuolena. Niinpä kerrankin antoi lautamies Erik Jöransson Jaakkolasta haastaa Matthiaksen kihlakunnanoikeuteen, koska hän epäili, että kirkkoherra oli 1713 kehoittanut venäläisiä rakuunoja tulemaan hänen taloonsa. He olivat ryöstäneet mm. 11 tynnyriä rukiita, joita hän nyt vaati kirkkoherraa maksamaan. Oikeus katsoi, ettei asiaa voitu toteen näyttää. Olihan kirkkoherralta itseltäänkin ryöstetty viljaa.
Matthias kuoli vuoteen 1732 mennessä, sillä silloin leski valvoi käräjillä kuolinpesän maksamatta jääneitä saatavia. Maria Elisabet kuoli 13.1.1742 ja haudattiin kirkkoon. Heillä oli lapset:
1. Karin Hacklin.
2. Maria Hacklijn, joka avioitu viimeistään 1735 Pyhtään kappalaisen Jonas Solitanderin kanssa (Maria kuoli nähtävästi Vehkalahdella kirkkoherran leskenä 62 vuoden iässä 4.5.1780).
3. Kristina Hacklin, jonka puoliso 29.6.1739 oli Myrskylän pitäjänapulainen Jakob Ammelin.
4. Jakob Hackelin, joka tuli ylioppilaaksi Turussa 1739 (opiskeltuaan sitä ennen Porvoossa), oli osallinen kapteeni Beckmanin tappoon Myrskylän pappilassa 1741 ja pakeni Rääveliin; mahdollisesti sama joka oli aviottoman lapsen isä Pernajan Isnäsissä 14.4.1746, mahdollisesti sama kuin porvari Jakob Hackelin, joka 1748 avioitui itseään 17 vuotta vanhemman lesken Elisabet Lundborgin kanssa Porvoossa ja kuoli siellä 55 vuoden ikäisenä 1773.
Kiitos RR!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti