Sotilasnimi Ståltia esiintyy pitkin Varsinais-Suomea ilman kokoavaa tekijää, kuten tämän tapaiselle "sukunimelle" onkin ominaista. Larsin jälkeläisten joukossa nimi muuntuu vähitellen todelliseksi sukunimeksi ja sukuun kuuluvia Ståltejä tavataan vielä 1900-luvullakin.

Hänellä ja Anders Johanilla oli kolme poikaa, Anders Johan, Gabriel ja Isak sekä tytär Lovisa. Avioliitto loppui Lovisan kuolemaan vuoden 1816 lopulla. Ehkäpä taipaleella Kajalasta Orijärvelle leski Anders Johan tutustui pitäjänmylläri Erik Burmanin nuoreen tyttäreen, Lovisaan. Joka tapauksessa Lovisa ja Anders Johan vihittiin 1817 morsiamen ollessa noin 16 vuotta sulhastaan nuoremman. Vuosien mittaan perhe kasvoi peräti yhdeksällä lapsella, joista nuorimmainen syntyi 1841.
Torppari ja kaivosrenki Ståltin kolmestatoista lapsesta tytär Lovisalla oli kaksi aviotonta lasta. Poika Isakista tuli puuseppämestari ja hän oli naimisissa Lohjan Hermalan Niklan talosta kotoisin olleen Maija Stina Öhmanin kanssa. Maija Stinan sukujuurista löytyy lukuisia joukko Karjalohjan ja Lohjan rusthollareita sekä talollisia.
Isakin nuorempi velipoika Emanuel työskenteli Orijärven vierellä sijainneessa Malmbergin kaivoksessa ja oli jo 30 vuoden iässä kaivosmiesten oltermannina. Myöhemmin hänestä tuli kaivoksen vouti ja tämä muistetaan mainita myös Emanuelin kuolinilmoituksessa. Puoliso Gustava Nicklen oli Kiskon rippikirjojen mukaan kotoisin Lohjalta, mutta hänen tarkempi syntyperänsä on selvittämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti