Juhan suku-uutiset

Prunkkalan kappeliin saatiin oma kansakoulu 1890-luvun alussa. Rakennus kaikkinensa tuli kesällä 1894 valmistuneen selvityksen mukaan maksamaan 12002 silloista markkaa. Tätä tilintekoa Prunkkalan isäntämiehet kuuntelivat rauhallisesti, sillä suurin osa hankkeeseen uhratuista rahoista palautui oman pitäjän asukkaille erilaisten rakennustarvikkeiden myymisen takia. Itseasiassa kuntakokouksen väki oli sangen tyytyväinen lopputulokseen. Valtavaa porua syntyi vasta sen jälkeen, kun koulun tileistä huomattiin jouluna 1893 uhratun peräti 10 markkaa ”jouluhuwin valmistamiseen lapsille”. Tästä syntyi valtava myrsky kahden isännän toimesta ja lopulta muidenkin kärsivällisyys petti. Kansakoulun johtokuntaa haukuttiin tylysti yhteisten varojen väärinkäytöstä. Lopulta isännät katsoivat, että kyseisen johtokunnan täytyy omista rahoistaan maksaa koululle takaisin tuo 10 markkaa. Joulujuhlaa pidettiin täysin joutavana ja turhanpäiväisenä puuhana. Kun vauhtiin päästiin, huomattiin muutakin epämääräi

Harjavallan kappalaisena kuolleen Matias Sundvallin poika Johan, joka käytti sukunimeä muodossa Sundwall, syntyi Kokemäellä toukokuussa 1765. Johan kirjattin noin 11 vuoden iässä Turun katedraalikouluun. Hänellä vierähti siellä kolmisen vuotta, kunnes hänestä tuli ylioppilas 1780 eli hyvin nuorena. Vuoteen 1852 ylioppilaaksi pääsi läpäisemällä yliopiston eli tuolloisen Turun akatemian pääsykoekuulustelun. Johan Sundwall oli kaikesta päätellen erittäin tarmokas opiskelija. Opillinen ura sai erään päätepisteen pappisvihkimyksen myötä keväällä 1798. Kymmenkunta vuotta aikaisemmin hän oli löytänyt puolisokseen Fredrika Johanna Söderbergin, turkulaisen leipurimestarin tyttären. Pariskunnan lapsista Johan Matias oli Aleksanterin yliopiston teologisen siveysopin professori sekä palkkapitäjänsä Maskun kirkkoherra 1833 ja Janakkalan 1834. Hän oli myös maamme kenties vanhimman, edelleen toiminnassa olevan instituutin eli Turun tuomiokapitulin jäsen. Veli Karl Gustaf opiskeli lakia huipentaen u

Mielenterveysoireista ja ehkä myös dementoivista sairauksista kärsivien läheisten hoito oli pitkään lähinnä oman perheen vastuulla. Tämä aiheutti luonnollisesti monenlaisia ongelmia sekä sairaalle itselleen että erityisesti läheisille. Nykyisin tiedämme, että esimerkiksi muistisairaus saattaa muuttaa ihmisten psyykettä merkittävällä tavalla. Kun diagnostiikka oli vielä lapsenkengissään eikä hoitolaitoksia ollut käytännössä kuin yksi, joutuivat perheenjäsenet kantamaan raskaan taakan. Tuo mainittu laitos on tässä tapauksessa Seilin ”houruinhuone” eli mielisairaalla silloisen Nauvon pitäjän alueella. Tammikuun viimeisenä päivänä 1864 Euran kappelissa kokoonnuttiin kirkonkokoukseen, jonka aihepiiri oli tavallistakin vakavampaa laatua. Kokous käsitteli niitä ”asianomaisia”, jotka joutuvat mielipuoliansa pitämään, hoitamaan ja rauhoittamaan. Pitäjässä oli henkilöitä, jotka sairautensa takia olivat niin vaarallisia, että huusivat ”surmauhkauksiansa”. Marttilan kirkkoherra Elmgrenin johdo

Välillä sukulaisia löytää mitä kummallisimmalla tavalla. Tänään satuin autossa kuuntelemaan radiosta Yle Ykköstä, jossa soi Taru Valkaman laulamana eräs sävelmä. Esitystä säesti pianisti Meri Louhos. Ajattelin sivistää itseäni ja kurkistin Wikipedian tietoja kyseisestä, legendaarisesta pianistista. Hänen opettajakseen mainittiin mm. vuosina 1889-1960 elänyt säveltäjä ja pianisti Ernst Fredrik Linko. Ernst Lingon veli oli kapellimestari Erkki Linko (1893-1966) ja veljesten isä taasen Pohjan pitäjässä 1864 syntynyt kuoronjohtaja Ernst Lindroth. Veljesten äidinisä oli tamperelainen musiikkivaikuttaja Fredrik Lundelin. Tästä joukosta kiinnitti heti huomiota kuoronjohtaja Ernst Lindroth, sillä Pohjan pitässä on asunut ja asuu edelleen huomattava määrä sukulaisiani. Kun lisäksi sukunimi tuntui kovin tutulta, oli asia varmistettava kirkonkirjoista. Ernstin vanhemmiksi paljastuivat helposti Pohjan pitäjässä sijainneen Fiskarsin ruukin mekaanisella verstaalla oli 1860-luvulla töissä ollu

Oripään puinen ristikirkko valmistui vuonna 1827 italialaisen arkkitehdin, Bassin piirroksien perusteella. Edellisestä kirkosta jäi muistoksi saarnastuoli vuodelta 1675. Vuoden 1881 syksyllä kirkkoon saatiin kaunis lahjoitus, kun Makkarkosken Mattilan taloa tuolloin isännöinyt Karl Matintalo lahjoitti seurakunnalle kynttiläkruunun yhdeksälle kynttilälle, joiden kehän sisäpuolella oli ”suurenmoinen öljylamppu”, kuten ajan lehtitiedot kertoivat. Karl Matintalo oli siinä mielessä harvinainen lahjoittaja, että hän asui Oripäässä vain pienen hetken. Miehemme syntyi Paattisten Pajulassa maaliskuussa 1836, mutta jostain syystä hänen kastettaan ei koskaan ehditty merkitä seurakunnan syntyneiden luetteloon. Sekä isä Johan että äiti Maria olivat molemmat kotoisin Paattisilta. Pajulassa asuivat 1870-luvulle tultaessa sekä Karlin oma perhe että isoveli Johan Vilhelm. Karlin ensimmäinen puoliso oli loimaalaissyntyinen Maija Leena, mutta hänen kuoli jo 1865. Tästä avioliitosta ei syntynyt lainka

Pusa 70v juhlakuvassa Kirkko ja kansa lehdessä 1.9.1928 Vihtori eli myöhemmin Viktor Pusa syntyi Urjalassa lokakuussa 1858. Isänsä Isak oli Hakkilan kylässä sijainneen Pusan rusthollin isänsä ja kotoisin Lempäälästä. Viktorin perheessä riitti vilsketta, sillä häntä ennen oli syntynyt jo kahdeksan lasta ja hänen jälkeensä vielä yksi. Tarmokas Viktor, joka otti sukunimensä kotitalostaan, opiskeli Hämeenlinnan normaalilyseossa päästen sieltä ylioppilaaksi 1882. Hän kouluttautui kirkonmieheksi saaden pappisvihkimyksen 1887. Tämän jälkeen Pusa työskenteli ylimääräisenä pappina Jaakkimassa, Jyväskylän maaseurakunnassa, Padasjoella, Rautjärvellä ja Pieksämäellä. Auranmaalle hänet toi nimitys Marttilan kappalaiseksi vuonna 1896. Samalla Marttilaan muutti hänen vaimonsa Johanna Lovisa Schönberg, jonka edellinen puoliso oli ollut Padasjoen kappalainen Jaakko Sievo. Rouva Schönberg oli syntynyt Kronstadtin linnoituskaupungissa Pietarin edustalla. Tämä linnoitus oli perustettu 1700-luvu

Tilattavissa nyt verkkokaupastani ja saatavilla myös koulutustilaisuuksissani! Sisältää 12 pientä tarinaa aatelis- ja säätyläissukujen tiimoilta. Klikkaa ylempää kuvaa tilataksesi heti!

Auranmaalaiset pappismiehet muodostivat 1700- ja 1800-luvuilla monimutkaisia suhdeverkostoja avioliittojensa kautta. Heillä oli tietysti yhteyksiä myös muualle maassamme. Yksi näistä sukulaisuusverkkojen keskellä eläneistä oli Oripäähän 1835 kappalaiseksi nimitetty Frans Henrik Wellenius. Hän oli syntynyt Kiukaisissa täkäläisen kappalaisen poikana. Frans Henrik menetti isänsä, Isak Welleniuksen hyvin traagisella tavalla. Suomen sodan aikaan 1808 venäläiset sotajoukot sytyttivät Kiukaisten pappilan tuleen. Tunnollisena pappismiehenä kappalaisemme kiiruhti pelastamaan kirkonarkistoa jo palavasta rakennuksesta saaden putoavan hirren päähänsä. Tästä iskusta hänen kerrotaan tulleen mielisairaaksi ja lokakuussa 1808 hän menehtyi. Leski Hedvig Maria Malmberg jäi yksin suuren katraansa kanssa. Lapsista Frans Henrikin veli Isak Johan oli jo 1805 lähtenyt opintielle Porin triviaalikouluun päätyen lopulta 1846 Längelmäen kirkkoherraksi. Frans Henrik lähetettiin 1813 samoin Poriin oppia saam

Suku Taulu 1 . Kaarlo Malakias Jäntere. Syntynyt 1885. Kuollut 1957 Turku. Historian professori. Kaarlo Jäntere (1885-1957) oli Turun yliopiston oma kasvatti ja viime vaiheessa Arvi Korhosen oppilas. Hän hoiti vuosina 1931-1937 useaan otteeseen yleisen historian professuuria. Hän oli ennen kaikkea Rooman maailmanvallan idean tutkija. Jäntere teki myös tutkimuksen Turun yliopiston perustamisesta. Hänet nimitettiin Turun yliopiston yleisen historian professoriksi vuonna 1937. Tässä virassa Kaarlo Jäntere toimi aina vuoteen 1955 saakka. Lähde; http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/yleinenhistoria/esittely/historia/. Isä Taulu 2 . Taulu 2 I. Kaarlo Jäntere. Kuollut 18.01.1908 Kotka. Kirjanpitäjä, eläinlääkäri. Kävi koulua Tammisaaressa vuosina 1864-68. Sieltä palasi kotiinsa, mutta muutti melkein saman tien Tammelaan. Toimi sitten kirjanpitäjänä Kauttuan ruukilla ja eläinlääkärinä Kotkassa. Vaihtoi sukunimensä Järnström nimeen Jäntere. Syntynyt 16.11.

Turun kaupungissa vihittiin toukokuussa 1827 sotilas Josef Sjögren ja piika Gustava Åkerberg. Josef oli palvellut Turun pataljoonan Tampereen komppaniassa ensin sotilaana ja sitten tarkk’ampujana. Hän tuli palvelukseen vuoden 1820 paikkeilla. Pariskunnalle syntyi seuraavien vuosien aikana viis lasta, joista tosin esikoinen kuolleena. Kun tuon esikoisen aikaan isää nimitetään vielä sotilaaksi, on vuonna 1829 hänen ammatikseen tullut lumppukauppias. Tosin hän oli myös Turun pataljoonan muonavahduudessa samoihin aikoihin. Mitenkäs tämä kaikki sitten liittyy Auranmaahan. Selityksenä on nykyisessä Auran kunnassa sijainnut Järvenojan paperitehdas, joka virallisesti oli maamme järjestyksessä toinen ao. laitos. Ensimmäisenä pidetään yleisesti silloisessa Pohjan pitäjässä Uudellamaalla sijainnutta Tomasbölen paperiruukkia. Tosin Paimionjoen Juvankoskessa on myös saattanut olla lyhytaikainen paperitehdas, mutta tästä ei ole aukotonta kirjallista näyttöä. Järvenoja oli perustettu kauppias Brem

Sauvon Korvalan kylässä syntynyt sotilas Simo Ekmanin ja vaimonsa Riitta Leena Mikontyttären poika Vilhelm ansaitsi 1820-luvun puolivälistä lähtien elantonsa räätälin ammatilla. Hän asui vanhempiensa tavoin Korvalassa ja oli naimisissa vuodesta 1828 lähtien Koorlasta asuneen, mutta Perniössä syntyneen Anna Kreetta Grönmarkin kanssa. Pariskunnalle ehti syntyä vuoteen 1844 mennessä seitsemän lasta. Yhteiselo päättyi murheellisesti Anna Kreetan kuoltua viimeksi mainittuna vuonna. Koska perhettä oli melkoisesti, ei räätäli Ekman kauaa miettinyt uutta aviota. Jo seuraavana vuonna hän nai Angelniemeltä kotoisin olleen Riitta Liisa Erkintyttären. Samalla pariskunta muutti Paimion puolelle, Kuopilan puustellin vuokraajiksi. Kuopilassa asuivat tuolloin heidän lisäkseen leskivaimot Albertina Ithimaeus ja Ulrika Karolina Nyström sekä ensin mainitun poika Peter Albert Ithimaeus. Sekä Albertina että hänen poikansa kuolivat 1850-luvulle tultaessa. Ulrika Nyström taasen muutti muualle 1862. Toi

Jos henkilön kuollessa muistokirjoitus päättyy sanoihin ”lähinnä omaisia muistelee häntä kaipauksella koko paikkakunta”, on vainajan täytynyt olla hyvin merkittävä omalla seudullaan. Sitä marraskuussa 1920 kuollut Kaarlo Porthén todellakin oli. Loven Knaapilla 1853 syntyneen Kaarlon vanhemmat olivat Tammelasta syntynyt rusthollari Matti Porthén ja vaimonsa Anna Liisa Hemberg. Anna Liisa oli torpparin tytär Pitkäjärven Sarjalta, kun taas Matin koti löytyy Tammelan Portaan kylän Kauhan talosta. Kaarlo August oli perheensä esikoispoika, jonka kuudesta sisaruksesta kaksi menehtyi jo lapsena. Noin 24 vuoden iässä Kaarlo vei vihille Amanda Maria Ristimäen Karinaisten Suutarlan rusthollista. Nuori pari asettui Kosken kappeliin, Talolan kylän Knaapille. Tämän talon valikoitumista asuinpaikaksi ei tarvitse kummeksua, jos tietää sen edelliseksi omistajaksi Kaarlo Augustin äidinisän, herastuomari Israel Hembergin. Kaarlon ja Amanda Marian perheessä asui kasvattilapsena Lempi Justiina, jonka äit

Liedon Ankan kylän Ryngöllä syntyi tammikuussa 1821 rusthollari Matti Heikinpojan ja Ulrika Jaakontyttären perheeseen tytär, jolle annettiin nimeksi Kustaava Johanna. Vaikka Kustaava olikin tämän ison talon tytär, oli hänestä vuoteen 1856 mennessä tullut itsellisnainen. Hän asui Sillilän Lietniemessä, jossa myös syntyi hänen avioton tyttärensä Kustaava. Äiti mainitaan rippikirjassa ja kastettujen luettelossa lyhenteellä Lq eli lägre qvinna, maattu nainen. Tämä johtui siitä, että hänellä oli myös 1849 syntynyt avioton poika, Juho Kustaa. Lietniemen torpasta nämä kolme muuttivat Loukinaisten Iso-Heikkilän maille. Juho Kustaa muutti nuorena miehenä Turkuun ja näin äiti sekä tytär jäivät kahden. Tytär Kustaava alkoi tienaamaan leipää lähtemällä töihin Tampereelle 1870-luvulla viideksi vuodeksi. Tampereen vuosien jälkeen hän kävi töissä Littoisten verkatehtaalla. Tuossa vaiheessa Kustaava nuorempi otti käyttöön sukunimen Hummelin. Toukokuussa 1882 Paattisilta Lietoon muuttanut Setälän ren

Kauppalehti 10.2.1909 - Kansalliskirjasto Liedon nykyisessä keskustaajamassa eli Hyvättylän kylän Kyöstilässä syntyi tammikuun viimeisenä päivänä poikalapsi torppari Heikki Juhonpoika Viinamäen ja Maijastiina Juhontyttären perheeseen. Tämä perheensä kuopus sai nimen Juho. Hänen vanhempia sisaruksiaan olivat Risto, Vilhelmiina ja Maria, joista vain keskimmäinen selvisi yli lapsuusiän. Juhon lapsuus ei luultavasti ollut kovin harmoninen, sillä äiti Maijastiina menehtyi hänen ollessaan noin kolmevuotias. Isä meni pian uusiin naimisiin pöytyäläisen Kustava Saxfeldtin kanssa, mutta tämä liitto päättyi Heikki Juhonpojan kuolemaan elokuussa 1859. Leskivaimo Kustava sai 1861 uudeksi puolisoksi Kurkelan Knaapin torppari, Tuomas Pirttimäen. Kustava muutti saman tien Pirttimäkeen, mutta Juho jäi Viinamäen uuden torpparin mökkiin. Sieltä hän 1864 muutti Turun kaupunkiin. Käytännössä hän oli muuttanut sinne suutarinoppiin jo paria vuotta aiemmin. Turussa hän kävi samalla sunnuntaikoulua. Kisä