Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

20.7.2018

Majurin leski


Marttilan Heikolan kylän Hallin talossa kuoli lokakuussa 1855 majurinleski Sofia Maria Jägerskiöld. Tosin hän taisi vain olla kirjoilla Hallilla, sillä hänet haudattiin Porin kaupungissa. Siellä hän myös oli käynyt ehtoollisella rippikirjan mukaan.

Maria Sofia oli ennen kuolemaansa elänyt melko tarkkaan 40 vuoden ajan leskenä, sillä hän puolisonsa majuri Tomas Wahlberg oli kuollut lokakuussa 1815 Espoon Bodomissa. Wahlberg oli palvellut tykistössä. Hänellä ja Sofia Maria Jägerskiöldillä oli kaksi poikaa, Claes Adam ja Axel Fredrik, jotka syntyivät 1811 sekä 1813. He siis jäivät hyvin nuorena orvoiksi isästään.
Bodomin kartano oli samalla Sofia Marian syntymäkoti, sillä hänen isänsä Carl Johan Jägerskiöld oli aikoinaan hankkinut sen omistukseensa. Vielä nykyisin pystyssä oleva, kokous- ja juhlatiloina palveleva päärakennus valmistui 1797, Sofia Marian ollessa noin vajaan kymmenen vuoden ikäisen. Isä Carl Johan Jägerskiöld oli ollut kotoisin Sääksmäeltä ja palvellut tykistössä Ruotsin armeijaa. Hän osallistui mm. Pommerin sotaan 1750- ja 1760-lukujen vaihteessa saaden kiväärinkuulaan jalkaansa. Samalla tuolloin kersantin arvolla palvellut Carl Johan joutui vangiksi, mutta onnistui pakenemaan vain muutaman tunnin päästä mukanaan kolme ruotsalaista tykkimiestä ja näiden vartijat. Mentyään naimisiin helsinkiläisen Catharina Elisabet Gyllenbögelin kanssa asettui everstiluutnantin arvon lopulta saanut miehemme Espoon kartanoonsa kuollen siellä 1814.

Heikolan Hallilla asuneella Sofia Marialla oli yksi sisko, Carolina Elisabet, joka kuoli naimattomana Bodomilla jo 1820-luvun alkupuoliskolla.

Edellä mainittu Claes Adam Wahlberg syntyi myös Bodomissa saavuttaen komean uran oikeuslaitoksemme historiassa. Hän suoritti tuomarintutkinnon 1833 ja tuli varatuomariksi 1838. Palveltuaan mm. Porin pormestarina 1844-1859 tuli hänestä lopulta 1866 Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvos ja varapresidentti vuonna 1871. Turussa hän myös kuoli kolmisen vuotta myöhemmin. Puolisonsa oli Fredrika Emelie Örn.

Velipoika Axel Fredrik Wahlberg antautui isänsä tavoin sotilasuralle. Hänet löytää Haminan kadettikoulusta 1830-1835, josta hän ponkaisi vänrikiksi Venäjän armeijaan 1835. Everstiluutnantin arvon hän sai 1856 ja oli lopulta eversti ylisotamarsalkka Rumjantzoff-Sadunaiskin krenatöörirykmentissä 1859. Axel Fredrik Wahlberg kuoli Moskovassa 1862.
Sofia Maria Jägerskiöldin hautaamisen Poriin ymmärtää hyvin, kun tietää em. pojan olleen kaupungin pormestarina tuohon aikaan. Claes Adam asui vaimonsa kanssa torikorttelin talossa numero 230.

Sofia Maria oli muuttanut Heikolaan Naantalista vuonna 1842. Mukana tuli hänen oma piikansa, loimaalainen Eeva Liisa Joonaksentytär Fager. Koska piian isä Joonas Fager oli ollut ennen torppariksi ryhtymistään rummunsoittajana armeijassa, voisi kuvitella hänen löytyneen Sofia Marian upseerituttavien kautta. Joka tapauksessa Eeva Liisa huolehti itseään noin 15 vuotta vanhemmasta emännästään aina tämän kuolemaan saakka. Tämän jälkeen Fager siirtyi työskentelemään Marttilan tuolloisen pitäjänapulaisen, Carl Isak Nordlundin perheeseen. He asuivat puolestaan Heikolan Ali-Kraapan talossa. Carl Isak itse oli jo kuollut 1853 Seilin hospitaalissa jouduttuaan sinne mielenvikaisena.

17.7.2018

Iso-Mikko


Syksyllä 1709 syntyi Pöytyän Ellisten Mäkiritarin talossa poikalapsi, jolle vanhemmat Tuomas Erkinpoika ja Riitta Heikintytär antoivat nimen Mikko.  Aikuistuttuaan hänestä tuli suorastaan maankuulu tavattomien voimiensa takia. Kansan suussa säilyi useita tarinoita hänen elämästään. Erään kerran suurempi hämäläisäijien joukko oli matkallaan Turkuun poikennut Ellisiin. Mukanaan heillä oli parrukuorma.

Miehet menivät Kyläritarin taloon syömään sanoen ”Täälä kylässä kehutaan olevan vahvan miähen, muttei he usko, että se voittaa heitä, sillä heirän joukossaan on vahvoja miähiä. Menkää hakemaan se Vahva-Mikko.” Mikko olikin istunut tuvan penkillä hämäläisten häntä tuntematta. Mies meni vaivihkaa ulos ja nosteli kaikki jälkireet parruineen katon räystäille. Sen jälkeen Mikko tuli takaisin istuen rauhallisesti penkilleen. Eräs hämäläisistä meni ulos ja huomasi tapahtuneen. ”Nyt on Iso-Mikko ollut liikenteessä” hän totesi. Joku talonväestä sitten sanoi, että tässähän se Mikko istuu teidän keskellä. Halut Miko haastamiseen olivat menneet ja joukkio alistui pyytämään miehen apua saadakseen reet alas. Kun tämä oli tehty, istuivat miehet sovussa juomaan miestä väkevämpää.  Retkille lähtiessään ei Mikko halunnut kantaa evästä mukanaan, vaan söi sen etukäteen. Sellaiseksi kelpasi mm. palvattu lammas, jonka miehemme hotkaisi luineen päivineen.

Erään kerran Liedon Mäkkylässä olivat pöytyäläiset joutuneet tappeluun muiden matkaa tekevien kanssa. Kun Mikon nähtiin tulevan paikalle, huusivat pöytyäläiset tätä auttamaan sanoen olevan häviöllä. Mikko sanoi ”varrokkaas, panen kintaani korjuun, ettei lapset karota”. Tämän sanottuaan hän nosti erään aitan nurkan ylös laittaen lapaset sen alle. Kun riitaa tehneet näkivät tämän, lähtivät he vauhdilla pakoon. Suurimpia urotekoja Mikolta oli kuitenkin Pöytyän kirkon rakentamisessa tapahtuneen virheen korjaaminen. Ison oven puolella ollut poikkiparru oli asennettu väärin päin ja sen kääntäminen olisi vaatinut runsaasti työvoimaa sekä aikaa. Niinpä Mikko hoiti homman kokonaan itse. Rakennusmestari antoi siitä päivän palkan Mikolle.

Kansantarut ovat nimenomaan taruja, mutta tässä tapauksessa Ellisten Ritarin talossa todellakin syntyi Mikko-niminen poika. Oliko hän sitten tuo ”Iso-Mikko”, onkin eri asia. Tarun mukaan hän olisi elänyt 1700-luvun loppupuolella ja Pöytyän Himaisten kylässä asunut ”roteva ja voimakas” vaimoihminen olisi ollut hänen jälkeläisensä. Tuota naisen ulkomuodon luonnehdintaa on pidetty yhtenä perusteena sille, että Iso-Mikko oli todellinen hahmo Pöytyällä.  Ellisten kylän vuonna 1709 syntynyt Mikko kuoli marraskuussa 1779. Jostain syystä hänen kuolemaansa ei löydy haudattujen luettelosta. Hänellä ei myöskään näyttäisi olleen lapsia, joten tässäpä selvitettävää innokkaalle tutkijalle. Kuka ”Iso-Mikko” oli vai oliko hän vain pitkien talvi-iltojen ratoksi luotu hahmo. Pöytyän kirkkokin valmistui vasta 1793, joten Mikon osallisuus poikkiparrun asentamiseen on myös kyseenalainen.

Todella eläneitä voimamiehiä olivat Pöytyän kirkkoherran, Kaarle Heleniuksen pojat Niku ja Konra eli Nils ja Conrad. Kerran erään miehen hevosen perässä olleet kuormakärryt painuivat lasteineen ojaan Pöytyän kirkon tienoilla. Niku Helenius sattui olemaan viereisellä pellolla. Kärrykuski asteli pyytämään häneltä mehiä avuksi. Niku totesi, että eiköhän kärryt saa muutenkin ylös. Niinpä mies kannatteli kärryä aisoista ja Helenius nosti kärryt kuormineen takaisin maantielle. Mies ei uskaltanut edes kiittää Nikua, sillä piti tätä paholaisena. Toinen kertomus Nikun voimista on kertomus ruissäkkien kantamisesta. Hän asteli makasiinin parvelle pitäen säkkejä molemmissa käsissään, kädet suorina. Kun häneltä tivattiin syytä tähän hyvin raskaaseen kantotapaan, oli Helenius todennut, että näin ei takki tahriutuisi jauhopölyyn.

11.7.2018

Judiuksia


Marttilassa asui 1600-luvun puolivälin tienoilla herra Bertil Judius, joka mainitaan ylioppilaansa Turun akatemian konsistorin pöytäkirjassa marraskuussa 1643. Hänen isänsä Simon Judius oli ollut myös Marttilan kappalainen, mutta kuollut jo 1625. Poika Bertil ehti elämänsä aikana olla kaksi kertaa naimisissa. Noin vuodesta 1647 lähtien hänen puolisonaan mainitaan Kristina Staffansdotter ja tämän kuoltua 1652 Anna (Annika) Jakobsdotter Möther, jonka isä oli työskennellyt niin ikään kappalaisena, mutta Turun suomalaisessa seurakunnassa. Bertil Judiuksen velipoika Johan pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1635 antautuen tämän jälkeen lainlukijaksi. Hän palveli Piikkiön tuomiokunnan lainlukijana 1641–45, Ala-Satakunnan 1646–68, Ylä-Satakunnan 1658, Vehmaan 1663, 1665, Porin kreivikunnan 1651–68, Loimaan vapaaherrakunnan (1660) sekä Närpiön vapaaherrakunnan 1664–68. Kokemäeltä hän hankki omistukseensa Villiön kylän Simulan talon. Simon Judiuksen kolmas poika, Zachris, oli hänkin ylioppilas. Ensimmäinen papillinen virka hänellä oli Kosken Tl kappalaisen toimi. Pari vuosikymmentä myöhemmin hänestä leivottiin Marttilan kirkkoherra. Näiden kolmen veljeksen ympärille kietoutui monipolvinen kudos kappalaisia, kirkkoherroja ja saarnaajia.

Eräs muisto näistä ajoista löytyy Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisen tutkijakunnan matkaraportista kesältä 1885. Tuolloin tämä joukkio katsasti Euran, Kosken ja Karinaisten kappelikirkkojen lisäksi Marttilan emäkirkon sisustuksen ja irtaimiston. Kappeliseurakunnista tutkijat eivät juuri löytäneet mainitsemisen arvoista, sillä kaikki kolme kirkkoa puista kirkkoa oli rakennettu vasta melko hiljakkoin historiallisesta perspektiivistä. Euralta eli Tarvasjoelta herrat suvaitsivat merkitä muistiin seurakunnan pienemmän kirkonkellon tiedot, sillä se oli valettu Turussa vuonna 1706. Karinaisista löytyi kenties koko maan pienin alttaritaulu, pahville 1841 maalattu Kristus molemmilla puolillaan pyövelit. Karinaisten kirkon messupuku taasen oli valmistettu valkoisesta palttinasta. Koristeet oli tehty leveällä korko-ompeluksessa punaisesta pellavalangasta. Kosken kappelista tutkijakunta totesi, ettei sieltä löytynyt ainoatakaan esinettä, jolla olisi suurempaa taidehistoriallista arvoa.

Marttilan emäkirkosta sen sijaan löytyi runsain mitoin tutkittavaa. Yksi mielenkiintoisimmasta löydöistä oli vanha, paksu kangasverho. Sen oletettiin olleen muinoin jonkun ylimyksen asunnossa seinävaatteena. Sieltä se olisi sitten tullut lahjoituksena kirkolle. Kankaalle oli ”kömpelösti” kudottu leijonien ja kotkien kuvia.

Henkilöhistoriallisesti mielenkiintoisimpana voisi pitää tutkijakunnan kirkonarkistosta löytämiä, painettuja hautakirjoituksia. Niistä toinen oli painettu Turussa 1652. Tekijänä oli tuolloin Turun akatemian runousopin professori Ericus Johannis Justander. Tämä Mynämäen kirkkoherrana ja lääninrovastina kuollut mies oli taitava kynänkäyttäjä. Vuoden 1652 muistokirjoitus oli omistettu em. Kristina Staffansdotterille, edellä mainitun Bertil Judiuksen ensimmäiselle vaimolle. Sen ensimmäinen kappale olkoon esimerkkinä tuon ajan sanataiteesta – suomennos onkin eri asia!

Salomon suurest surkiudest
Ihmisten isost ilkiydest
Coco kirjan kirjoitti canss
Mailman mala muodollans
Catz cuing cuwattomast cohta
Hänen hauree hahmonsa hohta
Bettä pian bijcat bildit
Waimon wagat wiret wilpit
Jättä jälkin itkemähän
Monaist Miehins Murhettiman
Miehen mös murhella muista
Siust Sydämmen syriän kuista
Lyckä lapset lawoin uscon
Nuorna nijldä neuwon noucka

6.7.2018

Prunkkalan penkkijako

Kansallisarkiston Digitaaliarkisto
Auran seurakunnan arkisto

Vuonna 1690 Prunkkalan kappeliseurakunnassa kirkkoraati kokoontui erittäin tärkeään tehtävään.
Yhdessä professori ja Liedon kirkkoherra Pietari Laurbeckiuksen ja kappalainen Henrik Brunkanderin kanssa raadin miehet laativat penkkijaon Prunkkalan kirkkoon. Tuohon aikaan ei sanankuulijan sopinut istua mihin tahansa penkille kirkossa, vaan jokaisella talolla oli tarkkaan säädetty paikkansa. Lisäksi penkit oli jaettu miesten- ja naistenpuoleen.

Prunkkalassa 1690 miestenpuolen ensimmäiselle riville pääsivät istumaan pitäjän aateliset, upseerit ja vieraat. Toista riviä kansoittivat ne kauppiaat, jotka omistivat pitäjässä taloja. Kolmantena sanaa joutuivat kuulemaan nimismies ja Karviaisten kyän Simo Yrjönpoika. Miestenpuolen neljännellä rivillä olivat Karviaisten Abram ja Järsän Jaakko.

Naistenpuolella jako oli hieman samantapainen, sillä eturivissä olivat vieraat, aatelisnaiset ja kappalaisen emäntä. Toisella rivillä kauppiaiden puolisot ja kolmannelle nimismiehen sekä Karviaisten Simo Yrjönpojan puoliso. Neljänteen penkkiriviin jäivät sitten Karviaisten Abramin ja Järsän emännät.

Vuonna 1690 laadittu penkkijärjestys oli voimassa harvinaisen pitkään, sillä pääkohdiltaan sitä noudatettiin vuoteen 1804 saakka. Syksyllä 1736 tehdyn kirkon korjauksen yhteydessä oli tosin tehty pieniä muutoksia. Kokonaan uusi penkkijärjestys tuli ajankohtaiseksi kuuden kirkon myötä, joka valmistui em. vuotena legendaarisen Mikael Piimäsen johdolla.

Kirkkoihin liittyivät entisaikaan kiinteästi kynttilät, sillä muuta valaistusta ei talvipäivinä juuri ollut. Seurakuntalaisten velvollisuuksiin Prunkkalassa kuuluivat joulukirkkojen kynttilät. Nämä valontuojat valettiin maalaistaloissa itse ja Prunkkalan kappelissa 1700-luvulla joulukynttilöiden hankkiminen oli tarkasti suunniteltu prosessi. Muualta maasta ei tätä perinnettä ole juuri dokumentoitu, jos sellaista on ollutkaan käytössä. Karinaisissa on kuitenkin aikanaan valettu kirkkokynttilät tavallisuudesta poikkeavilla muoteilla muita kynttilöitä suuremmiksi.

Edellä mainittu kirkkoraati, luonnollisesti uusin jäsenin, päätti 1741, että koko manttaalin talosta oli tuotava kaksi kynttilää. Ellei näitä pystynyt tuomaan, joutui maksamaan kahdeksan kupariäyriä kirkonkassaan. Tällä rahalla lukkari sitten osti kynttilät jostain. Määräaika kynttilöiden tuonnille oli Tuomaanpäivä. Talot ja kirkon kynttiläkruunut oli nekin jaettu taitavasti. Karviaisten väki toi kahdeksan kynttilää messinkikruunuun. Käetyn kaksi talollista puolestaan alttarille kolme, Prunkkalan Isotalot saarnastuolin laidalle kaksi ja Järykselä  ja Satopää yhteensä viisi kynttilää papinpenkkiin. Edelleen Laukkaniityn, Leppäkosken, Leikola, Simolan, Järvenojan ja Seppälän talollisten 11 kynttilää sijoitettiin kirkkolaivan alipäässä olleeseen puiseen kruunuun. Samaan tyyliin käytiin läpi kaikki kappeliseurakunnan talot, jokaisella oli oma vastuualueensa valaistuksessa. Kaiken kaikkiaan kirkkoon tarvittiin tuohon aikaan 46 suurta kynttilää.

Prunkkalan kappelin vuoden 1690 penkkijaon löytää kirkon tilikirjasta, kun taas kynttilöiden justeerauksen kirkkoraadin kokouksen pöytäkirjasta tammikuulta 1741.

4.7.2018

Edlan esipolvia

Suku
Taulu 1

. Edla Gustava Sahlstedt. Syntynyt 12.12.1863 Karjalohja. Isä Taulu 2. Äiti Taulu 3.

Lapset
Klas Emil Sahlstedt. Syntynyt 16.04.1890 Pusula.
Taulu 2

I. Johan Sahlstedt. Syntynyt 09.10.1836 Suomusjärvi,Nummijärvi. Kastettu Suomusjärvi. Torppari. Tuli Sammattiin Suomusjärveltä 1880 - lopulta Karjalohjan Mustlaahden kylän Ylhäisten torpparina. Isä Nummijärven Sepän talollinen Jeremias Jeremiasson ja äiti Anna Maria Longström. Anna Marian vanhemmat olivat Karjalohjan Långvikin Skepparsin rusthollari Henrik Johansson ja vaimonsa Maja Lisa Tötterman. Vihkimisen aikaan Anna Maria kuitenkin asui rusthollari Hartzellin luona Kiskon kirkonkylässä. –Puoliso Eva Lovisa Wikström. Syntynyt 04.11.1840 Sammatti,Kiikala. Kuollut 20.08.1897 Karjalohja,Mustlahti. Taulu 3.

Lapset
Juha Vihtori Karilahti. Syntynyt 04.12.1861 Sammatti. Kastettu Sammatti. Kuollut 08.04.1924 Sammatti. Torppari. Sammatin Kiikalan kylän Pulkan talon Karilahden torppari. Isä Johan Sahlstedt oli kotoisin Nummijärven Sepän talosta - Joan Sahlstedtin äiti Anna Maria Långström oli kotoisin Karjalohjan Långvikin Skepparsin rusthollista, mutta oli asunut naimisiinmennessään Kiskon Kirkonkylässä rusthollari Hartzellin perheesssä. uha Vihtori oli sukua puolisolleen äitinsä kautta. Katso myös 3.
Edla Gustava Sahlstedt. Syntynyt 12.12.1863 Karjalohja. Taulu 1.
Ulrika Sahlstedt. Syntynyt 26.07.1867 Karjalohja. Katso myös 3.
Karl Fredrik Sahlstedt. Syntynyt 17.03.1871 Karjalohja. Katso myös 3.
Kustaa Adolf Sahlstedt. Syntynyt 27.06.1873 Karjalohja. Kuollut puukotettiin hengiltä 08.11.1908 Karjalohja,Mustlahti. Katso myös 3.
Amanda Wilhelmina Sahlstedt. Syntynyt 03.11.1875 Karjalohja. Kuollut 06.11.1946. Haudattu Sammatti. Katso myös 3.
Fridolf Efraim Salmela. Syntynyt 12.05.1878 Karjalohja,Mustlahti. Kuollut 23.04.1954 Salo. Haudattu 02.05.1954 Karjalohja. Maatyömies. Perhe asui ainakin 1910-luvulla Karjalohjan Mustlahden kylässä. Sahlstedt. Katso myös 3.
Emil Aleksander Lehtonen. Syntynyt 17.01.1881 Karjalohja. Katso myös 3.
Anna Sofia. Syntynyt 04.06.1883 Karjalohja. Katso myös 3.
Emma Erika. Syntynyt 17.06.1886 Karjalohja. Kuollut 23.01.1889 Karjalohja. Katso myös 3.
Taulu 3

I. Eva Lovisa Wikström. Syntynyt 04.11.1840 Sammatti,Kiikala. Kastettu 08.11.1840 Sammatti. Kuollut 20.08.1897 Karjalohja,Mustlahti. Isä Taulu 6. Äiti Taulu 7. –Puoliso Johan Sahlstedt. Syntynyt 09.10.1836 Suomusjärvi,Nummijärvi. Torppari. Taulu 2.

Lapset
Juha Vihtori Karilahti. Syntynyt 04.12.1861 Sammatti. Kuollut 08.04.1924 Sammatti. Torppari. Katso myös 2.
Edla Gustava Sahlstedt. Syntynyt 12.12.1863 Karjalohja. Taulu 1.
Ulrika Sahlstedt. Syntynyt 26.07.1867 Karjalohja. Katso myös 2.
Karl Fredrik Sahlstedt. Syntynyt 17.03.1871 Karjalohja. Katso myös 2.
Kustaa Adolf Sahlstedt. Syntynyt 27.06.1873 Karjalohja. Kuollut puukotettiin hengiltä 08.11.1908 Karjalohja,Mustlahti. Katso myös 2.
Amanda Wilhelmina Sahlstedt. Syntynyt 03.11.1875 Karjalohja. Kuollut 06.11.1946. Katso myös 2.
Fridolf Efraim Salmela. Syntynyt 12.05.1878 Karjalohja,Mustlahti. Kuollut 23.04.1954 Salo. Maatyömies. Katso myös 2.
Emil Aleksander Lehtonen. Syntynyt 17.01.1881 Karjalohja. Katso myös 2.
Anna Sofia. Syntynyt 04.06.1883 Karjalohja. Katso myös 2.
Emma Erika. Syntynyt 17.06.1886 Karjalohja. Kuollut 23.01.1889 Karjalohja. Katso myös 2.
Taulu 6

II. Elias Wikström. Syntynyt 11.01.1796 Sammatti,Kiikala. Kuollut 04.04.1865 Sammatti,Kiikala. Torppari. Sammatin Kiikalan kylän Ali-Kottarin talon torppari. Isä Taulu 12. Äiti Taulu 13. –Puoliso 1:o 29.09.1818 Sammatti Maja Stina Num. Syntynyt 27.08.1792 Kiikala,Yltäkylä. Kuollut 23.04.1835 Sammatti,Kiikala. Isä Sammatin Kiikalan kylän Kottarin talon torppari. –Puoliso 2:o 27.12.1836 Sammatti Maria Lovisa Tallqvist. Syntynyt 26.12.1806 Sammatti,Kaukola. Taulu 7.

I Lapset
1: Henrik Johan Wikström. Syntynyt 08.12.1819 Sammatti,Kiikala. Kastettu 11.12.1819 Sammatti. Muonatorppari. Muutti Sammatista Karjalohjalle marraskuun lopulla 1838. ummen pitäjän Kovelan säterikartanon muonatorppari.
1: Gustaf Evert Wikström. Syntynyt 09.01.1822 Sammatti,Kiikala. Muutti Suomusjärvelle loppuvuodesta 1837.
1: Anders Wikström. Syntynyt 1824 Sammatti,Kiikala. Muutti Kiskoon vuonna 1845.
1: Elias Wikström. Syntynyt 03.12.1827 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1827 Sammatti.
1: Elias Wikström. Syntynyt 24.04.1829 Sammatti,Kiikala.
1: Maria Helena Wikström. Syntynyt 10.11.1832 Sammatti,Kiikala. Kuollut kohtaus 18.08.1907 Mustio. Haudattu 25.08.1907 Mustio. Piika. Oli vihille mennessään piikana Mustion Klefvenin talossa.
2: Daniel Wikström. Syntynyt 1837 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1838 Sammatti. Katso myös 7.
2: Efraim Wikström. Syntynyt 14.03.1839 Sammatti,Kiikala. Muonamies,torppari. Kotoisin Sammatista, Kiikalan kylän Pyölin talon torpasta. Suomusjärven Laidikkeen kylän Sipilän talon muonamies ja torppai. Katso myös 7.
2: Eva Lovisa Wikström. Syntynyt 04.11.1840 Sammatti,Kiikala. Kuollut 20.08.1897 Karjalohja,Mustlahti. Taulu 3.
2: Serafia Wikström. Syntynyt 30.08.1843 Sammatti,Kiikala. Katso myös 7.
2: Johanna Wikström. Syntynyt 1847 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1848 Sammatti. Katso myös 7.
Taulu 7

II. Maria Lovisa Tallqvist. Syntynyt 26.12.1806 Sammatti,Kaukola. Isä Sammatin Kaukolan Kiimakorven torppari Gustaf Johansson ja äiti Greta Andersdotter. Marialla oli yksi veli, 1.5.1803 syntynyt Henrik Johan. Marian ja Henrik Johanin vanhemmilla ei näyttäisi olleen yhteyttä Karjalohjan Tallaan/Katteluksen Tallqvist-sukuihin. –Puoliso 27.12.1836 Sammatti Elias Wikström. Syntynyt 11.01.1796 Sammatti,Kiikala. Kuollut 04.04.1865 Sammatti,Kiikala. Torppari. Taulu 6.

I Lapset
Daniel Wikström. Syntynyt 1837 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1838 Sammatti. Katso myös 6.
Efraim Wikström. Syntynyt 14.03.1839 Sammatti,Kiikala. Muonamies,torppari. Katso myös 6.
Eva Lovisa Wikström. Syntynyt 04.11.1840 Sammatti,Kiikala. Kuollut 20.08.1897 Karjalohja,Mustlahti. Taulu 3.
Serafia Wikström. Syntynyt 30.08.1843 Sammatti,Kiikala. Katso myös 6.
Johanna Wikström. Syntynyt 1847 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1848 Sammatti. Katso myös 6.
Taulu 12

III. Elias Wikström. Syntynyt 01.11.1760 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.08.1832 Sammatti,Kiikala. Torppari. Sammatin Kiikalan kylän Vanha-Pyölin torppari. Eliaksella oli kahden puolisonsa kanssa yhteensä 17 lasta, joisa ainakin viidellä oli omia jälkeläisiä. Isä Taulu 24. Äiti Taulu 25. –Puoliso 1:o 28.03.1784 Sammatti Lena. Syntynyt 1757 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1800 Sammatti,Kiikala. Taulu 13. –Puoliso 2:o 09.06.1801 Suomusjärvi Maja Lisa. Syntynyt 10.03.1776 Suomusjärvi,Kettula. Kastettu 1776 Suomusjärvi. Kuollut 01.02.1835 Sammatti,Kiikala. Isä Suomusjärven Kettulan kylän Ällipään talollinen G. Eriksson,äiti Anna Andersdotter, joka oli syntyisin Lahnajärven Klemeläntalosta.

II Lapset
1: Isak Wikström. Syntynyt 1784. Katso myös 13.
1: Eva Wikström. Syntynyt 27.02.1786 Sammatti,Kiikala. Kotoisin Sammatin Kiikalan kylän Vanha-Pyölin torpasta. Katso myös 13.
1: Efraim Wikström. Syntynyt 26.12.1787 Sammatti,Kiikala. Kuollut 28.01.1788 Sammatti. Katso myös 13.
1: Henrik Wikström. Syntynyt 1789 Sammatti,Kiikala. Katso myös 13.
1: Anna Lena Wikström. Syntynyt 16.01.1791 Sammatti,Kiikala. Katso myös 13.
1: Maria Lovisa Wikström. Syntynyt 10.12.1792 Sammatti,Kiikala. Katso myös 13.
1: Elias Wikström. Syntynyt 11.01.1796 Sammatti,Kiikala. Kuollut 04.04.1865 Sammatti,Kiikala. Torppari. Taulu 6.
1: Maria Wikström. Syntynyt 23.09.1800 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1807 Sammatti. Katso myös 13.
1: Erik Wikström. Syntynyt 23.09.1800 Sammatti,Kiikala. Katso myös 13.
2: Lena Wikström. Syntynyt 07.02.1802 Sammatti,Kiikala.
2: Efraim Wikström. Syntynyt 11.01.1804 Sammatti,Kiikala. Kuollut 18.10.1868 Sammatti,Kiikala.
2: Gustaf Wikström. Syntynyt 1806 Sammatti,Kiikala. Muutti Kiskoon vuonna 1824.
2: Daniel Wikstedt. Syntynyt 26.08.1808 Sammatti,Kiikala. Oli Kiskossa vuodet 1823-26 ja näyttäisi muuttaneen Karjaalle 1831. Sieltä meni edelleen Lohjalle, jossa oli Paloniemen Fagernäsin renkivoutina 1850-luvulla.
2: Jakob Wikström. Syntynyt 11.07.1810 Sammatti,Kiikala. Kuollut 13.04.1881 Sammatti,Kiikala. Torppari. Sammatin Kiikalan kylän Junnin talon Lihavan torppari vuodesta 1840 lähtien.
2: Maria Christina Wikström. Syntynyt 26.10.1812 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1813 Sammatti.
2: Maria Stina Wikström. Syntynyt 12.06.1814 Sammatti,Kiikala. Muuttaa 1826 Karjalohjan Härjänvatsaan. On jälleen 1832 SammatinKiikalassa, josta muuttaa samana vuonna Kiskoon. Saapuu 1833 Suomusjärveltä takaisin Sammatin Kiikalaan. Muuttaa 24.2.1840 Kiskkoon?. Muuttaa miehensä kanssa 1848 Kiskosta Sammatin Kiikalan Ali-Kotarille torppaan. Leski muuttaa 1854 Sammatin Kiikalan Pulkalle nuorimman tyttären ja pojan kanssa. Mainitaan kirkonköyhänä.
2: Erik Johan Wikström. Syntynyt 17.03.1817 Sammatti,Kiikala. Kuollut 12.11.1882 Sammatti,Kiikala. Renki. Sammatin Kiikalan kylän Pyölin torpparin renki.
2: Helena Wikström. Syntynyt 20.11.1818. Sammatin rippikirjan mukaan olisi syntynyt Kiskossa 20.11.1818. Tuolla päivämäärällä ei löydy Kiskon tai sen kappeliseurakunnan,, Suomusjärven kastettujen luetteloista Helenaa. Vihittäessä vuonna 1840 mainitaan torpparin tyttäreksi Sammatinkappelista. Hyvin todennäköistä on, että Helena oli Kiikalan kylän Vanha-Pylin torpparin, Elias Wikströmin tytär.
Taulu 13

III. Lena. Syntynyt 1757 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1800 Sammatti,Kiikala. Annan isä Anders Abramsson oli ollut Sammatin Kiikalan kylän Vannha-Pyölin torpparina viimeistään vuodesta 1768 lähtien. Hänen toinen vaimonsa Lenan äidin kuoleman jälkeen oli KiikalanPulkan talon tytär Brita Jacobsdotter (1745-1825). Isä Taulu 26. Äiti Taulu 27. –Puoliso 28.03.1784 Sammatti Elias Wikström. Syntynyt 01.11.1760 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.08.1832 Sammatti,Kiikala. Torppari. Taulu 12.

II Lapset
Isak Wikström. Syntynyt 1784. Katso myös 12.
Eva Wikström. Syntynyt 27.02.1786 Sammatti,Kiikala. Katso myös 12.
Efraim Wikström. Syntynyt 26.12.1787 Sammatti,Kiikala. Kuollut 28.01.1788 Sammatti. Katso myös 12.
Henrik Wikström. Syntynyt 1789 Sammatti,Kiikala. Katso myös 12.
Anna Lena Wikström. Syntynyt 16.01.1791 Sammatti,Kiikala. Katso myös 12.
Maria Lovisa Wikström. Syntynyt 10.12.1792 Sammatti,Kiikala. Katso myös 12.
Elias Wikström. Syntynyt 11.01.1796 Sammatti,Kiikala. Kuollut 04.04.1865 Sammatti,Kiikala. Torppari. Taulu 6.
Maria Wikström. Syntynyt 23.09.1800 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1807 Sammatti. Katso myös 12.
Erik Wikström. Syntynyt 23.09.1800 Sammatti,Kiikala. Katso myös 12.
Taulu 24

IV. Isak. Syntynyt 12.08.1722 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 16.08.1722 Kisko. Kuollut 1773 Suomusjärvi,Salittu. Haudattu 17.10.1773 Salittu. Torppari. Vuonna 1760 mainitaan Kiskon Kirkonkylän torppariksi ja lopulta Suomusjärven Salitun Salmenrannan torppari. Isä Taulu 48. Äiti Taulu 49. –Puoliso 25.06.1754 Suomusjärvi Kaisa. Syntynyt 1732 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut 24.01.1794 Suomusjärvi,Salittu. Taulu 25.

III Lapset
Christopher Wikström. Syntynyt 10.10.1757 Kisko,Vikars. Kuollut 1811 Suomusjärvi,Salittu. Haudattu 23.06.1811 Suomusjärvi. Pitäjänräätäli. Suomusjärven pitäjänräätäli, asui vihittäessä Taipalon Salitussaa. Hän myös kuoli samassa kylässä keskikesällä 1811. Syntymäaika rippikirjasta 1796-1807. Aiempien Suomusjärven rippkirjojen mukaan Christopherin patronyymi oli Isaksson. Hän onkinerittäin todennäköisesti Kiskon Kirkonkylän Vikarsin talon pojan ja torpparin, Isak Mårtenssonin poika. Isakin suku käytti sukunimeä Wikström ja 1700-luvun loppupuolella Isak oli SuomusjärvenSalitun kylän Salmenrannan torpparina. Samassa kylässä asui myös Christopher. Katso myös 25.
Elias Wikström. Syntynyt 01.11.1760 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.08.1832 Sammatti,Kiikala. Torppari. Taulu 12.
Henrik. Syntynyt 02.03.1764 Kisko,Viiari. Kastettu 04.03.1764 Kisko. Katso myös 25.
Isak Wikström. Syntynyt 01.10.1766 Kisko,Viiari. Kastettu 03.10.1766 Kisko. Kuollut 02.03.1843 Suomusjärvi,Taipalo. Haudattu 1843 Suomusjärvi. Räätäli. Ainakin vuonna 1797 asui Suomusjärven Taipalon kylässä ja työskeenteli räätälinä. Vielä vihille mennessään vuotta aiemmin mainitaan räätälin renkinä. 1800-luvun alussa hänen perheessään asui myös räätälioppilas Heman Welin. Katso myös 25.
Taulu 25

IV. Kaisa. Syntynyt 1732 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut 24.01.1794 Suomusjärvi,Salittu. Haudattu 1794 Suomusjärvi. Suomusjärven Salitun kylän rusthollarin, Jacob Jörenssonin ja vaimonsa Brita Michelsdotterin tytär - syntymää ei löydy Suomusjärven kastettujen luettelosta. Rippikirjan mukaan oli syntynyt vuonna 1732. Isä Taulu 50. Äiti Taulu 51. –Puoliso 25.06.1754 Suomusjärvi Isak. Syntynyt 12.08.1722 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 1773 Suomusjärvi,Salittu. Torppari. Taulu 24.

III Lapset
Christopher Wikström. Syntynyt 10.10.1757 Kisko,Vikars. Kuollut 1811 Suomusjärvi,Salittu. Pitäjänräätäli. Katso myös 24.
Elias Wikström. Syntynyt 01.11.1760 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.08.1832 Sammatti,Kiikala. Torppari. Taulu 12.
Henrik. Syntynyt 02.03.1764 Kisko,Viiari. Katso myös 24.
Isak Wikström. Syntynyt 01.10.1766 Kisko,Viiari. Kuollut 02.03.1843 Suomusjärvi,Taipalo. Räätäli. Katso myös 24.
Taulu 26

IV. Anders. Syntynyt 1718. Torppari. Sammatin Kiikalan kylän Vanha-Pyölin torppari viimeistään vuodesta 1768 alkaen. –Puoliso 1:o Anna. Syntynyt 1715. Kuollut 06.03.1788 Sammatti,Kiikala. Taulu 27. –Puoliso 2:o 05.07.1795 Sammatti Brita. Syntynyt 14.03.1745 Sammatti,Kiikala. Kastettu Sammatti. Kuollut 14.07.1825 Sammatti.

III Lapset
1: Lena. Syntynyt 1757 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1800 Sammatti,Kiikala. Taulu 13.
Taulu 27

IV. Anna. Syntynyt 1715. Kuollut 06.03.1788 Sammatti,Kiikala. –Puoliso Anders. Syntynyt 1718. Torppari. Taulu 26.

III Lapset
Lena. Syntynyt 1757 Sammatti,Kiikala. Kuollut 1800 Sammatti,Kiikala. Taulu 13.
Taulu 48

V. Mårten. Syntynyt 1686 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.09.1742 Kisko,Kirkonkylä. Talollinen. Kiskon Kirkonkylän Wikarsin talon isäntä 1710-40 -lukujen välillä. Isä Taulu 96. Äiti Taulu 97. –Puoliso 28.06.1709 Kiikala Walborg. Syntynyt 1689 Kiikala. Kuollut 11.03.1764 Kisko,Kirkonkylä. Taulu 49.

IV Lapset
Mårten. Syntynyt 18.10.1710 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 21.10.1710 Kisko. Kuollut rintakuume 07.12.1784 Kisko,Kirkonkylä. Haudattu 02.01.1785 Kisko. Talollinen. Kiskon Vikarin tilan isäntä isänsä jälkeen vuosina 1741-1784. Katso myös 49.
Maria. Syntynyt 24.01.1713 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 25.01.1713 Kisko. Katso myös 49.
Michel. Syntynyt 10.09.1715 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 13.09.1715 Kisko. Puolisonsa ensimmäisen miehen jälkeen Kiskon Honkapyölin Pamsin talon rusthollari vuodesta 1748 lähtien. Mikko oli itseasiassa oman siskonsa isäpuoli, koska sisko Valpuri oli naimissa Britan ja Olofin pojan, Johanin kanssa. Katso myös 49.
Johan Wikström. Syntynyt 11.03.1719 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 13.03.1719 Kisko. Kuollut keuhkotauti 13.06.1782 Karjalohja,Ilmoniemi. Haudattu 10.11.1782 Karjalohja,Kirkko. Pitäjänseppä. 1740-luvulla Johan Wikström asuu perheineen Pohjan pitäjässä sijainneessa Antskogin ruukissa ja työskentelee siellä nimikkeellä "klensmed". Lienee tehnyt ja korjannut ruukilla tarvittavia työkaluja. Perheineen asui ensin Pipolan ja Pappilan kylissä Karjalohjalla

Myöhemmin muuttivat Ilmoniemeen. Poika Johanin synnyttyä muuttiivat Ilmoniemestä Puujärvelle.

Syntyisin Kiskon pitäjän Kirkonkylän Wikarsin l. Viikarin talosta. Katso myös 49.
Isak. Syntynyt 12.08.1722 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 1773 Suomusjärvi,Salittu. Torppari. Taulu 24.
Elisabeth. Syntynyt 31.10.1725 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 01.11.1725 Kisko. Kuollut 16.09.1748 Kisko,Kirkonkylä. Haudattu 1748 Kisko. Ilmeisesti Elisabeth on kuollut pian vihkimisen jälkeen, koska hänelle ja Arvidille ei löydy yhteisiä lapsia. Katso myös 49.
Elias. Syntynyt 1728 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 1728. Katso myös 49.
Henrik Wikström. Syntynyt 16.01.1730 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 17.01.1730 Kisko. Kuollut 01.10.1799 Kisko,Kirkonkylä. Pitäjänräätäli. Kiskon Kirkonkylän Wikarsin talon torppari ja räätäli. Kiskon rippikirjoissa syntymäaikana 17.1.1730, joka on hänen kastepäivänsä. uolinaika rippikirjasta. Katso myös 49.
Walborg. Syntynyt 19.07.1733 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 21.07.1733 Kisko. Katso myös 49.
Taulu 49

V. Walborg. Syntynyt 1689 Kiikala. Kuollut 11.03.1764 Kisko,Kirkonkylä. Walborg ja Mårten vihittiin Kiikalassa. Walborgin suvusta on toistaiseksi vain vähän tietoja, mutta ainakin hänellä oli muutamiaa sisaruksia. Kiskon rippikirjakopion 1735-53 mukaan kuoli vuonna 1742. Tiedot Walborgin syntyperästä on saatu Hannu Vuoristolta. Isä Taulu 98. Äiti Taulu 99. –Puoliso 28.06.1709 Kiikala Mårten. Syntynyt 1686 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.09.1742 Kisko,Kirkonkylä. Talollinen. Taulu 48.

IV Lapset
Mårten. Syntynyt 18.10.1710 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut rintakuume 07.12.1784 Kisko,Kirkonkylä. Talollinen. Katso myös 48.
Maria. Syntynyt 24.01.1713 Kisko,Kirkonkylä. Katso myös 48.
Michel. Syntynyt 10.09.1715 Kisko,Kirkonkylä. Katso myös 48.
Johan Wikström. Syntynyt 11.03.1719 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut keuhkotauti 13.06.1782 Karjalohja,Ilmoniemi. Pitäjänseppä. Katso myös 48.
Isak. Syntynyt 12.08.1722 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 1773 Suomusjärvi,Salittu. Torppari. Taulu 24.
Elisabeth. Syntynyt 31.10.1725 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 16.09.1748 Kisko,Kirkonkylä. Katso myös 48.
Elias. Syntynyt 1728 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 1728. Katso myös 48.
Henrik Wikström. Syntynyt 16.01.1730 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 01.10.1799 Kisko,Kirkonkylä. Pitäjänräätäli. Katso myös 48.
Walborg. Syntynyt 19.07.1733 Kisko,Kirkonkylä. Katso myös 48.
Taulu 50

V. Jacob. Syntynyt 1689 Suomusjärvi,Salittu. Kastettu Suomusjärvi. Kuollut 1751 Suomusjärvi,Salittu. Haudattu 05.05.1751 Suomusjärvi. Rusthollari. Suomusjärven Salitun Härjän talon rusthollari 1712-1746. Toimi myös kirkon kuudennusmiehenä. –Puoliso 1712 Kisko Brita. Syntynyt 01.08.1694 Kisko,Hongisto. Kuollut 26.04.1755 Suomusjärvi,Salittu. Taulu 51.

IV Lapset
Maria. Syntynyt 29.09.1715 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut vanhuus 1785 Suomusjärvi,Arpalahti. Haudattu 28.03.1785 Suomusjärvi. Suomusjärven Salitun kylän rusthollarin tytär. Katso myös 51.
Michel. Syntynyt 12.09.1718 Suomusjärvi,Salittu. Kastettu 15.09.1718 Suomusjärvi. Rusthollari,talollinen. Isänsä jälkeen Suomusjärven Salitun rusthollari ja talollinen. Michelin vanhempi sisar Maria oli emäntänä Arpalahden rusthollissa. ichelin toinen vaimo oli Maria Johansdotter. ärjän isäntä 1747-75 - talo jaettiin veljesten kesken 1776. Katso myös 51.
Anna. Syntynyt 01.07.1721 Suomusjärvi,Salittu. Kastettu Suomusjärvi. Kuollut 27.06.1788 Suomusjärvi,Alhainen. Haudattu 1788 Suomusjärvi. Katso myös 51.
Kirstin. Syntynyt 18.03.1723 Suomusjärvi,Salittu. Kastettu 19.03.1723 Suomusjärvi. Suomusjärven Salitun rusthollarin tytär. Hänen veljensä Michel isännöi kotitaloa ja sisar Maria oli emänänä Arpalahden rusthollissa. Katso myös 51.
Kaisa. Syntynyt 1732 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut 24.01.1794 Suomusjärvi,Salittu. Taulu 25.
Taulu 51

V. Brita. Syntynyt 01.08.1694 Kisko,Hongisto. Kastettu 05.08.1694 Kisko. Kuollut 26.04.1755 Suomusjärvi,Salittu. Haudattu 25.05.1755 Suomusjärvi. Kuolinpäivä perustuu rippikirjassa ilmoitettuun aikaan. Isä Taulu 102. Äiti Taulu 103. –Puoliso 1712 Kisko Jacob. Syntynyt 1689 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut 1751 Suomusjärvi,Salittu. Rusthollari. Taulu 50.

IV Lapset
Maria. Syntynyt 29.09.1715 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut vanhuus 1785 Suomusjärvi,Arpalahti. Katso myös 50.
Michel. Syntynyt 12.09.1718 Suomusjärvi,Salittu. Rusthollari,talollinen. Katso myös 50.
Anna. Syntynyt 01.07.1721 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut 27.06.1788 Suomusjärvi,Alhainen. Katso myös 50.
Kirstin. Syntynyt 18.03.1723 Suomusjärvi,Salittu. Katso myös 50.
Kaisa. Syntynyt 1732 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut 24.01.1794 Suomusjärvi,Salittu. Taulu 25.
Taulu 96

VI. Henrik. Talollinen. Kiskon Kirkonkylän Wiikarin talon isäntä 1691-1704. Isä Taulu 192. –Puoliso 1:o Elin. –Puoliso 2:o Lisbeta. Taulu 97.

V Lapset
2: Mats. Syntynyt 1697 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 1697 Kisko. Katso myös 97.
1: Maria. Syntynyt 21.06.1702 Kisko,Kirkonkylä. Kastettu 22.06.1702 Kisko.
2: Mårten. Syntynyt 1686 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.09.1742 Kisko,Kirkonkylä. Talollinen. Taulu 48.
2: Beata. Syntynyt 19.12.1691 Kisko,Kirkonkylä. Katso myös 97.
1: Johan. Syntynyt 10.06.1698 Kisko,Kirkonkylä.
1: Henrik. Syntynyt 04.03.1701 Kisko,Kirkonkylä. Kastettujen luettelossa isän patronyyminä "michelss.".
Taulu 97

VI. Lisbeta. –Puoliso Henrik. Talollinen. Taulu 96.

V Lapset
Mats. Syntynyt 1697 Kisko,Kirkonkylä. Katso myös 96.
Mårten. Syntynyt 1686 Kisko,Kirkonkylä. Kuollut 12.09.1742 Kisko,Kirkonkylä. Talollinen. Taulu 48.
Beata. Syntynyt 19.12.1691 Kisko,Kirkonkylä. Katso myös 96.
Taulu 98

VI. Christer. Kuollut 1700. Talollinen. Kiikalan pitäjän Pirilän kylän Vesän talollinen isänsä jälkeen. –Puoliso 13.11.1688 Kiikala Maria. Kuollut 1709. Taulu 99.

V Lapset
Elin. Syntynyt 1697 Kiikala, Pirilä. Syntymäaika Kiskon rippikirkasta 1736-1745. Katso myös 99.
Walborg. Syntynyt 1689 Kiikala. Kuollut 11.03.1764 Kisko,Kirkonkylä. Taulu 49.
Henrik. Syntynyt 1699 Kiikala. Kastettu 15.06.1699 Kiikala. Kuollut 06.10.1765 Kisko,Toija. Talollinen. Syntynyt Kiikalan kastettujen luettelon mukaan Pirilän Vesän talossa. Kiskon rippikirjoissa syntymävuotena 1701, haudattujen luettelossa mainitaan kuolleeksi 65-vuotiaana. Asui vihkimisen aikaan Kiskon Kirkonkylässä, ilmeisesti sisarensa Walborgin perheessä. Katso myös 99.
Taulu 99

VI. Maria. Kuollut 1709. –Puoliso 13.11.1688 Kiikala Christer. Kuollut 1700. Talollinen. Taulu 98.

V Lapset
Elin. Syntynyt 1697 Kiikala, Pirilä. Katso myös 98.
Walborg. Syntynyt 1689 Kiikala. Kuollut 11.03.1764 Kisko,Kirkonkylä. Taulu 49.
Henrik. Syntynyt 1699 Kiikala. Kuollut 06.10.1765 Kisko,Toija. Talollinen. Katso myös 98.
Taulu 102

VI. Michel. Syntynyt 1656 Kisko,Hongisto. Kuollut 30.11.1747 Kisko,Hongisto. Haudattu 20.12.1747 Kisko. Rusthollari. Kiskon Hongiston Mikkelin rusthollin isäntä 1696-1719. Syntymäaika rippikirjasta. –Puoliso 12.10.1691 Kisko Maria. Syntynyt 1676 Kisko,Leilä. Kuollut 1762 Kisko,Hongisto. Taulu 103.

V Lapset
Helena. Syntynyt 19.02.1693 Kisko,Hongisto. Kastettu 21.02.1693 Kisko. Kuollut 1695. Katso myös 103.
Michel. Syntynyt 01.08.1694 Kisko,Hongisto. Kastettu 05.08.1694 Kisko. Rusthollari. Isänsä jälkeen Kiskon Hongistossa sijainneen rusthollin isäntänä. Katso myös 103.
Brita. Syntynyt 01.08.1694 Kisko,Hongisto. Kuollut 26.04.1755 Suomusjärvi,Salittu. Taulu 51.
Abraham. Syntynyt 30.12.1699 Kisko,Hongisto. Kastettu 03.01.1700 Kisko. Katso myös 103.
Maria. Syntynyt 30.05.1702 Kisko,Hongisto. Kastettu 01.06.1702 Kisko. Katso myös 103.
Kirstin. Syntynyt 02.03.1705 Kisko,Hongisto. Kastettu 05.03.1705 Kisko. Kuollut pistokset 03.02.1773 Salo,Kistola. Haudattu 21.03.1773 Salo. Katso myös 103.
Anna. Syntynyt 07.09.1708 Kisko,Hongisto. Kastettu 10.09.1708 Kisko. Kuollut vanhuus 1788 Nurmijärvi,Nummenpää. Haudattu 20.11.1788 Nurmijärvi. Katso myös 103.
Johan. Syntynyt 22.03.1712 Kisko,Hongisto. Kastettu 23.03.1712 Kisko. Katso myös 103.
Helena. Syntynyt 22.03.1712 Kisko,Hongisto. Kastettu 23.03.1712 Kisko. Kuollut 22.02.1806 Kisko,Viiari. Haudattu Kisko,Haapaniemen hauta. Helena mainitaan Kiskon rippikirjassa 1760-luvulla sairaalloiseksi, mutta kuoli vasta lähes 94 vuoden korkeassa iässä helmikuun lopulla 1806. audattiin "Haapaniemen hautaan". Katso myös 103.
Gustaf. Syntynyt 09.02.1719 Kisko,Hongisto. Kastettu 11.02.1719 Kisko. Katso myös 103.
Taulu 103

VI. Maria. Syntynyt 1676 Kisko,Leilä. Kastettu Kisko. Kuollut 1762 Kisko,Hongisto. Haudattu 28.08.1762 Kisko. Syntymäaika laskettu Kiskon haudattujen luettelon ilmoittaman kuoliniän mukaan. Rippikirjan perusteella olisi syntynyt vuonna 16X7. Isä Taulu 206. Äiti Taulu 207. –Puoliso 12.10.1691 Kisko Michel. Syntynyt 1656 Kisko,Hongisto. Kuollut 30.11.1747 Kisko,Hongisto. Rusthollari. Taulu 102.

V Lapset
Helena. Syntynyt 19.02.1693 Kisko,Hongisto. Kuollut 1695. Katso myös 102.
Michel. Syntynyt 01.08.1694 Kisko,Hongisto. Rusthollari. Katso myös 102.
Brita. Syntynyt 01.08.1694 Kisko,Hongisto. Kuollut 26.04.1755 Suomusjärvi,Salittu. Taulu 51.
Abraham. Syntynyt 30.12.1699 Kisko,Hongisto. Katso myös 102.
Maria. Syntynyt 30.05.1702 Kisko,Hongisto. Katso myös 102.
Kirstin. Syntynyt 02.03.1705 Kisko,Hongisto. Kuollut pistokset 03.02.1773 Salo,Kistola. Katso myös 102.
Anna. Syntynyt 07.09.1708 Kisko,Hongisto. Kuollut vanhuus 1788 Nurmijärvi,Nummenpää. Katso myös 102.
Johan. Syntynyt 22.03.1712 Kisko,Hongisto. Katso myös 102.
Helena. Syntynyt 22.03.1712 Kisko,Hongisto. Kuollut 22.02.1806 Kisko,Viiari. Katso myös 102.
Gustaf. Syntynyt 09.02.1719 Kisko,Hongisto. Katso myös 102.
Taulu 192

VII. Mårten. Talollinen. Kiskon Kirkonkylän Viikarin talon isäntänä vuosina 1662-1687. Mårten l. Martti oli kahdesti naimisissa, ensimmäisen puolison nimi oli Riitta ja toisen Leena Simontytär.

VI Lapset
Elin. Syntynyt Kisko,Kirkonkylä.
Lisbeta. Syntynyt Kisko,Kirkonkylä.
Maria. Syntynyt Kisko,Kirkonkylä.
Henrik. Talollinen. Taulu 96.
Taulu 206

VII. Casper Lunden. Syntynyt 1648 Kisko,Leilä. Kuollut 1714 Kisko,Leilä. Rusthollari. Kiskon Leilän kylän ratsutilan isäntä ainakin vuosina 1678-94. Hänen isoisänsä Casper von Lund mainitaan talon ratsutilallisena ensimmäisen kerran 1634. Genos-lehden numerossa 28 vuodelta 1957 kertoo Kaj Duncker seuraavaa Casper von Lundista; Furir vid ryttmästaren Otto Grothusens nybildade ryttarkompani ed lönehemmanet Leilä i Pojo s:n 18.3.1621, vid ryttmästaren Claes Bertilsson Ekelöfs kompani i maj 1622, korpral 19.6.1625, korpral vid överstelöjtnant Åke Totts nyvärvade kompani i Raseborgslän 6.8.1626, fänrik vid nämnda kompani 13.9. 1628. Kompaniet överskeppades till Pillau i maj 1631. Löjtnant 1632. Ryttmästare med eget kompani vid överste Hans Ekholts kavalleriskvadron 1633i Tyskland. Torde ha stupat i striderna på kontinenten eller dött i fältsjuka omkr. 1635. –Puoliso 1672 Brita. Syntynyt 1651. Kuollut 1703 Kisko,Leilä. Taulu 207.

VI Lapset
Jonas Lund. Syntynyt Kisko,Leilä. Mainitaan vuonna 1711 vapaaehtoiseksi sotaväessä. Oli elossa 1713, mutta katoaa sen jälkeen. Kastettu Kisko. Katso myös 207.
Brita Lund. Syntynyt Kisko,Leilä. Kuollut 1714 Kisko,Jyly. Kastettu Kisko. Katso myös 207.
Abraham Lunderberg. Syntynyt 1672 Kisko,Leilä. Kuollut 1752 Kisko,Leilä. Rusthollari. Kiskon Leilän kylän sijainneen ratsutilan isäntä 1700-luvun alkupuoliskolla. Katso myös 207.
Johan Lunderberg. Syntynyt 1674 Kisko,Leilä. Kuollut 18.04.1748 Karjalohja. Haudattu 1748. Turun katedraalikouluun 1687 nimellä "Johannes Caspari Koscoensiis", pääsi ylioppilaaksi 1691. Määrättiin Kiskon pitäjänapulaiseksi 1693. Kappalaisena siellä 1703. Karjalohjan kirkkoherra 1729. Hänen aikanaan rakennettiin Karjalohjan 1970 palanut kivikirkkoOmisti Mustlahden Ylhäisten tilan. Katso myös 207.
Maria. Syntynyt 1676 Kisko,Leilä. Kuollut 1762 Kisko,Hongisto. Taulu 103.
Helena (Elin). Syntynyt 1681 Kisko,Leilä. Kastettu Kisko. Kuollut 1736 Kisko,Jyly. Haudattu 02.07.1736 Kisko. Syntymävuosi Kiskon rippikirjasta. Katso myös 207.
Kirstin Lunderberg. Syntynyt 1688 Kisko,Leilä. Kastettu Kisko. Kuollut 1748 Karjalohja,Makkarjoki. Haudattu 11.12.1748 Karjalohja,Kirkon kuoren alle. Katso myös 207.
Casper. Syntynyt 12.10.1694 Kisko,Leilä. Kuollut 31.03.1695 Kisko,Leilä. Katso myös 207.
Taulu 207

VII. Brita. Syntynyt 1651. Kuollut 1703 Kisko,Leilä. Haudattu 10.01.1704 Kisko. Syntymäaika perustuu Kiskon haudattujen luettelon antamaan 52 vuoden kuolinikään. –Puoliso 1672 Casper Lunden. Syntynyt 1648 Kisko,Leilä. Kuollut 1714 Kisko,Leilä. Rusthollari. Taulu 206.

VI Lapset
Jonas Lund. Syntynyt Kisko,Leilä. Katso myös 206.
Brita Lund. Syntynyt Kisko,Leilä. Kuollut 1714 Kisko,Jyly. Katso myös 206.
Abraham Lunderberg. Syntynyt 1672 Kisko,Leilä. Kuollut 1752 Kisko,Leilä. Rusthollari. Katso myös 206.
Johan Lunderberg. Syntynyt 1674 Kisko,Leilä. Kuollut 18.04.1748 Karjalohja. Katso myös 206.
Maria. Syntynyt 1676 Kisko,Leilä. Kuollut 1762 Kisko,Hongisto. Taulu 103.
Helena (Elin). Syntynyt 1681 Kisko,Leilä. Kuollut 1736 Kisko,Jyly. Katso myös 206.
Kirstin Lunderberg. Syntynyt 1688 Kisko,Leilä. Kuollut 1748 Karjalohja,Makkarjoki. Katso myös 206.
Casper. Syntynyt 12.10.1694 Kisko,Leilä. Kuollut 31.03.1695 Kisko,Leilä. Katso myös 206.

30.6.2018

Schönemanista Soriolaksi

Sulo Soriola 50v
27.8.1921 Suomen Kuvalehti
Kansalliskirjaston
Sanomalehtiarkisto

Yläneen pitäjään saatiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa hetkeksi aikaa oppinut vieras, kun kirkkoherra Johan Kristian Mäkinen tarvitsi itselleen apulaisen. Vuosina 1898-1901 sekä uudelleen 1903-1905 tässä virassa oli Jyväskylässä vuonna 1871 syntynyt Sulo Oskar Ludvig Schöneman, joka tosin suomensi nimensä myöhemmin Soriolaksi. Hänen isänsä, varapastori Gustaf Oskar oli ollut kaupunginsaarnaaja poikansa syntymän aikaan. Äiti Fanny Fatima Flinkman oli puolestaan kappalaisen tytär Laukaan pitäjästä.

Sulo Oskar oli löytänyt vaimokseen Porvoossa 1875 syntyneen Emilia (Emmi) Käcklundin, jonka sukutausta ei ollut papillinen. Emilian isä oli merimies Niklas Käcklund. Äiti Sofia Ekholm oli hänkin vaatimattomista oloista. Tosin Niklas Käcklund yleni myöhempinä vuosinaan aina merikapteeniksi saakka.  Yläneen vuosina Sulo Oskarille ja Emilialle syntyi kolme lasta; pojat Eino Oskar Niklas ja Yrjö Gustaf Oskar sekä tytär Soile Fanny Emilia. Voi vain ihailla, kuinka kauniisti vanhemmat ovat sommitelleet omia ja vanhempiensa nimiä lapsilleen. Emilian osuminen Sulo Oskarin vaimoksi selittynee sillä, että sulhanen oli ennen ensimmäistä kertaa Yläneelle tuloaan Porvoon tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran apulaisena.

Yläneen vuosina Schöneman, joka vaihto nimensä vasta lähdettyään Yläneeltä, työskenteli myös ”juoppoparantola” Turvan johtajana Huvituksen kartanolla. Yläneen jälken tie vei Tammelan vt. kirkkoherraksi muutamien vuosien ajaksi, kunnes vakinainen työ löytyi Sahalahden kirkkoherrana. Oriveden rovastikunnan lääninrovastina Sulo Soriola oli 1904-1916. Tämän jälkeen sama työ jatkui Hollolan rovastikunnassa vuoteen 1920. Tällä välin hänet nimitettiin Tyrnävän kirkkoherraksi. Hän otti eron virastaan 1938 tultuaan omasta pyynnöstään määrätyksi Petsamon evankelisluterilaiseksi papiksi. Siellä hän myös kuoli vuonna 1944.

Yläneellä ollessaan Sulo Schöneman haki esimerkiksi vuonna 1900 taloudenhoitajatarta Turva-laitokseen. Valitun tuli olla perehtynyt, vakava, kristillismielinen ja mieluummin keski-ikäinen naishenkilöä. Näitä vaatimuksia ei nykypäivänä juuri esitetä. Palkka oli 25 markkaa kuussa sekä täysihoito. Tehtävään myös saatiin vaatimukset lähes täyttänyt työntekijä, kun Merikarvialta muutti Huvitukseen joulukuussa 1900 Honkilahdella syntynyt Alma Lydia Grönlund. Tosin hän oli tuohon aikaan vasta 29 -vuotias, joten vaatimus keski-ikäisyydestä sai jäädä syrjään. Pesti jäi hyvin lyhyeksi, sillä jo keväällä 1901 hän lähti Kuopioon mentyään naimisiin työmies Robert Seilasen kanssa.
Sulo Soriolan täyttäessä 50 vuotta kesällä 1921 hänestä julkaistiin muutamia artikkeleita sanomalehdissä. Niiden mukaan hänet tunnettiin erittäin suosittuna sielunpaimenena sekä innokkaana raittiusmiehenä. Pappistyön lisäksi hänellä oli lukuisia harrastuksia. Soriola oli aikanaan mm. Forssan suomalaisen yhteiskoulun sekä Sahalahden kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana. Riittipä häneltä aikaa myös Sahalahden maamiesseuralle. Tyrnävän vuosinaan Soriolan kehitti paikallisen Pappilan viljelyksiä tehokkaasti.

Kaiken tämän yläpuolelle kohosi hänen raittiustyönsä, joka oli perua isältä. Sen takia onkin ymmärrettävää, että hän työskenteli myös Huvituksessa sijainneessa ”juoppoparantolassa”, kuten sitä ajan lehden kuvaavat.

27.6.2018

Opettaja Paimiossa

Kansalliskirjaston
sanomalehtiarkisto
Suomen Kuvalehti
12.1.1929

Paimiosta uutisoitiin elokuussa 1899 pienimuotoisesta seurapiiritapahtumasta. Kansakoulunopettaja Abraham Björk ja hänen vaimonsa Olga Maria Himberg viettivät tuolloin hopeahääpäiväänsä. Tupilan Hallin taloon, jossa Björkit tuolloin asuivat, oli kokoontunut suuri joukko pitäjäläisiä juhlistamaan tätä merkkipäivää. Samassa tilaisuudessa kastettiin Abrahamin ja Olga Marian nuorin lapsi, Niilo Rafael. Ikävä kyllä, tämä poikanen menehtyi jo saman vuoden lokakuussa. Perheen muita lapsia olivat pojat Kaino Sävel, Alvar Väinö ja Armas Arvo sekä tyttäret Tyyne Maria ja Saima Elisabeth.

Abraham Björk oli syntynyt tammikuussa 1849 Kaustisilla. Hänen isänsä, Abraham Eliaksenpoika Björk tienasi leipänsä seppänä, jolla oli mestarioikeudet. Isä Abraham kuului ns. herännäisiin l. körttiläisiin. Tämä tarkoitti tavattoman ankaraa kotikasvatusta ja joka pyhäistä kirkossakäyntiä. Perheen kuopuksena Abraham imi musikaalista oppia sekä isältään että veljeltään, jotka olivat viulun soittajia. Vähitellen Abraham innostui uruista rakentaen niitä itsekin. Hän valmistui 1872 opettajaksi Jyväskylän seminaarista. Tämä jälkeen Abraham toimi yhtäjaksoisesti opettajana peräti 54 vuoden ajan eroten virastaan vasta 1927.

Heti opiskelujen jälkeen hän löysi työpaikan Perniöstä. Siellä hän tutustui tulevaan vaimoonsa, Olga Maria Himbergiin, joka isä Florentin oli ollut tyttärensä syntymän aikaan Yliskylän Keskitalon rusthollari. Häitä vietettiin 1874 ja seuraavana vuonna syntyi lapsena kuollut esikoispoika Abraham Amabile. Björkien perheen lasten nimet ovat mitä suurimmassa määrin oman aikansa muotia, mutta kuvastavat myös osin isän ammattia ja harrastuksia. Amabile on suoraan italiaa tarkoittaen mm. rakastettavaa tai auttavaista.

Vuonna 1882 Björkit sitten siirtyivät Paimioon. Jokelan koulusta tuli Abraham työpaikka. Työn ohessa opettajamme suoritti urkurin tutkinnon. Työn ohessa hän työskenteli Finnbyssä urkurina vuosina 1884-1918. Paimion kunta muisti pitkäaikaista, arvostettua työntekijäänsä lahjoittamalla tälle vapaan asunnon 1926. Tässä Tillilinnan nimeä kantaneessa rakennuksessa Abraham Björk asui kuolemaansa saakka eli tammikuuhun 1935.

Abraham Björk jätti jälkeensä erinomaisen elävästi ja yksityiskohtaisesti kirjoitettuja muistelmia. Niitä on koottu esim. Heikki Polson internet-sivuille kaikkien iloksi; http://urut.polsi.fi

24.6.2018

Kehtolapsen myrkytysjuttu


Marttilassa koettiin traagisia tapahtumia elokuussa 1920. Nuorukainen Verner Jokinen sekä eräs Eeva Matilda Juhontytär joutuivat nimittäin syytteeseen yhteisen, noin kolme kuukautta vanhan lapsensa taposta rotanmyrkyllä. Verner ja Eeva olivat asuneet yhdessä avoparina lapsen syntyessä kevään lopulla 1920. Eräänä elokuisena päivänä Jokinen oli tullut kotiin työreissulta Loimaalta. Yöllä hän oli lapsen äidin mukaan hoitanut pienokaista tämän maatessa kehdossaan.

Aamusella lapsi kuitenkin kuoli eikä tuolloin toimitetussa tarkastuksessa löydetty mitään selkeää syytä äkilliselle menehtymiselle. Muutamia aikoja myöhemmin heräsi jostain syystä epäilyjä, että kehtolapsen kuolemassa oli jotain outoa. Hyvin pian tutkinnan alkamisen jälkeen saatiin selville Jokisen ostaneen Loimaan apteekista rotanmyrkkyä. Kun sitten pieni ruumis tutkittiin perusteellisemmin, havaittiin siinä jäänteitä fosforista. Tämä taas oli ja on edelleen olennainen osa nimenomaan rotanmyrkkyä.

Verner Jokinen kielsi syyllisyytensä jyrkästi väittäen, ettei ole edes ostanut mitään myrkkyä mistään apteekista. Hänen hallussaan ollut Loimaan apteekin kuitti todisti aivan toista. Vähitellen hän puhui ristiin myös muista kuolemaan liittyneistä seikoista. Sen sijaan äiti Eeva Juhontytär tuntui olevan lähinnä järkyttynyt syytöksistä eikä häntä täten pidetty syyllisenä.

Asia meni Marttilan ym. pitäjäin välikäräjille kevään lopulla 1921. Loppujen lopuksi oikeus piti syyllisinä sekä Verner Jokista, että hänen avovaimoaan Eevaa. Syytteen he saivat murhasta ja tuomioksi tuli elinkautinen kuritushuoneessa. Koska kyse oli elinkautisesta, meni tapaus jatkokäsittelyyn Turun hovioikeuteen. Saman vuoden elokuussa hovioikeus vahvisti kihlakunnanoikeuden antaman tuomion. Vaikka molemmat olivat tapauksen aikaan asuneet jossain päin Marttilaa, mainitaan heidän hovioikeuden tuomiossa loimaalaisiksi. Marttilassa asui 1910-luvuilla useita sukunimen Jokinen ottaneita eikä heillä kaikilla ollut sukuyhteyttä keskenään. Ennen sukunimilain voimaantuloa vuonna 1921 nimiä saatettiin käyttää, muuttaa ja olla käyttämättä hyvin luovasti.

Sekä isän että äidin tuomitseminen oman lapsensa murhasta oli melko harvinainen tapaus sekä saviseudulla että yleisemmin koko maassa. Valitettavan yleistä oli se onneton kohtalo, joka tuli aviottomien lasten osaksi. Oma äiti saattoi kuristaa tai hyljätä vastasyntyneen, koska katsoi muutoin elämän tulevan vastaisuudessa toivottomaksi. Äidin jäädessä kiinni tässä yhteydessä olivat tuomiot yleensä muutaman vuoden mittaisia. Vastasyntyneen tappo noissa olosuhteissa sai ymmärrystä jopa yleensä kovalta oikeuslaitokselta eikä elinkautisia tuomioita jaettu. Kuolemanrangaistus oli voimassa koko Venäjän vallan ajan, mutta vuoden 1825 jälkeen niitä ei laitettu täytäntöön. Sen sijaan asia meni automaattisesti senaatin käsittelyyn. Siellä tuomitut määrättiin karkoitettavaksi Siperiaan. Viimeinen rauhanajan kuolemantuomio pantiin täytäntöön Pieksämäellä kesän 1825 lopulla. Marttilassa viimeinen teloitus oli tunnetusti Palaisten Hannulan Antin 1824 toimeenpantu kuolemantuomio.

21.6.2018

Juhannuksena 1912


Juhannus vuonna 1912 ei sujunut Tarvasjoella kovin mukavissa merkeissä. Juhannusaaton vastaisena yönä kokoontui Liedonperässä muutamia miehiä erääseen Kujanpään torppaan miestä vahvempia aineita nauttimaan. Sieltä viisi miestä siirtyi puolen yön jälkeen lähistöllä olleeseen Ahon torppaan. Jostain syystä irtolaismies Kalle Suomisen ja muonamies Oskar Lindströmin välille syntyi riitaa, joka yltyi lopulta tappeluksi. Sen tuoksinassa molemmat ottivat esiin puukkonsa onnettomin seurauksin. Suomisen puukko viilsi Lindströmiltä vatsaan, poskeen ja silmän yläpuolelle Näistä vatsaan tai lähelle sydäntä osunut isku tappoi muonamies Lindströmin välittömästi.

Viranomaiset saatiin paikalle melko nopeasti ja Kalle Suominen lähetettiin Turkuun lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Marttilan ym. kuntain kihlakunnanoikeus kokoontui heinäkuun lopulla samana vuonna. Suomiselle langetettiin tahallisesta taposta viiden vuoden kuritushuonerangaistus. Tämä lisäksi hän joutui maksamaan Oskar Lindströmin leskelle neljän alaikäisen lapsen kasvattamisesta 50 markkaa vuosittain kullekin täysi-ikäiseksi tuloon saakka. Kuten näissä tapauksissa aina, alistettiin tuomio vielä Turun hovioikeuden tarkastettavaksi.

Kenties surullisin piirre koko asiassa oli se tosiseikka, että Oskar ja Kalle olivat varsin läheisiä sukulaisia. Muonamies Lindström oli nimittäin Suomisen eno. Kalle oli syntynyt aviottomana lapsena vuonna 1888 Paimion Kruuvaisten kylän Penttilässä. jossa hänen äitinsä Emma Lindström oli tuohon aikaan piikana. Emma ja Oskar Lindström olivat sitten sisaruksia, jotka syntyivät Liedonperän Knuutilan talon mailla. Heidän isänsä Kustaa Vilhelm oli ollut aikaan Knuutilan eli Mäkilän lampuotina. Sisarusten äiti oli Juliana Juhontytär, joka miehensä tavoin oli kotoisin Liedosta. Kustaa Vilhelmin isä Kalle Lindström oli toiminut suutarina Tammentaan kylässä, kun taas äiti Julianan vanhemmat olivat Mäkkylän kylän Mattilan talon isäntäpari Juho Mikonpoika ja Johanna Heikintytär.

Oskar Lindströmin leski oli hänen toinen vaimonsa, Miina Juliaanantytär Laakso Marttilasta. Yhteisiä lapsia olivat Oskar Rudolf, Anna Ester, Hilma Maria ja Frans Nikolai. Kaksi viimeksi mainittua menehtyi lapsena vähän isänsä onnettoman kuoleman jälkeen. Lisäksi perheessä oli Miinan avioton tytär Aliina Sofia ja Oskarin edellisestä aviosta syntynyt tytär Iida Josefiina sekä vielä hänen ensimmäisen vaimonsa avioton lapsia Johan Oskar. Mielenkiintoista on myös havaita, että Mäen torpassa asuneessa suurperheessä, johon kuului myös vanha muori Juliana Juhontytär, oli lisäksi Oskarin sisaren, Ainan avioton poika Viljo Verner. Hän syntyi 1911, mutta kuoli jo 1912 Amerikassa. Rippikirjasta ei käy selville, olisiko hänet annettu heti syntymän jälkeen kasvatiksi ja tätä kautta poikanen olisi viety Atlantin yli.

Muutamia vuosia surkean juhannuksen jälkeen Miina Juliaanantytär Laakson nai muonamies Juho Konrad Ruohonen. Hänen kanssaan Miinalla oli ainakin yksi tytär, Hilma. Juho Ruohonen oli aikaisemmin käyttänyt sukunimeä Pihl.

20.6.2018

Tappava tauti

Yksi tappavimmista sairauksista aikain kuluessa on ollut punatauti eli bakteerin aiheuttama verensekainen ripuli. Siitä on mainintoja jo antiikin ajalta, kun kreikkalainen historioitsija Herodotos mainitsee Persian kuninkaan menettäneen Salamiin taistelun aikoihin vuonna 480 eKr puoli miljoonaa miestä vatsatauteihin. Näistä yleisimpänä olisi ollut juuri punatauti.

Suomessa punatautia esiintyi lähinnä satunnaisina epidemioina 1700-luvun puolivälistä eteenpäin noin sadan vuoden ajan. Edelleen nimenomaan sotajoukot olivat erityisen alttiita taudille, sillä se levisi äärimmäisen helposti huonosti hoidetuista käymälöistä tai vesipisteistä. Kun peseytymismahdollisuuksia ei juurikaan ollut, epidemioille oli erinomaiset lähtökohdat. Elias Lönnrot kirjoitti 1837, että ”punataudin  saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian kulkutaudiksi."

Kosken kappeliseurakuntalaisia tämä koetteli moneen otteeseen rankalla kädellä. Vuoden 1852 punatautiepidemia Suomessa ei iskenyt Auranmaalle erityisen voimallisesti, mutta kahta vuotta myöhemmin tilanne oli aivan toinen. Punatautia eli dysenteriaa ilmeni lähinnä heinä- ja marraskuun välisenä aikana. Kuolleisuus oli prosentuaalisesti epidemioissa jopa 15 prosentin luokkaa. Kokonaan punataudista ei ole vieläkään päästy eroon, sillä se on tuhoisa sairaus tropiikin maissa.
Kosken kappelissa ensimmäinen punatautiin kuollut vuonna 1854 oli Kosken kartanon erään torpparin tytär Vilhelmiina, joka kuoli heinäkuun viimeisenä päivänä. Heti seuraavana päivänä tauti vei naapuritorpasta Nummelin tyttären, Amandan ja kahta päivää myöhemmin rengin tyttären Hulda Charlottan.

Sen jälkeen tauti levisi epidemian tavoin lähinnä Hongiston, Katteluksen, Vähä- ja Isosorvaston, Partelan, Tuimalan, Talolan sekä Tapalan kyliin. Lähes kaikki kuolleet olivat pieniä lapsia, sillä marraskuun loppuun mennessä haudattiin kirkkomaalle yhteensä 48 alle 10-vuotiasta. Heistä alle vuoden vanhoja oli kuusi. Aikuisväestöä punatauti ei verottanut samalla raakuudella, mutta silti heitäkin kuoli kahdeksan. Yhteensä epidemia vei 1854 peräti 56 koskelaisen hengen. Lisäksi pitäjään haudattiin yksi turkulainen ja yksi lietolainen punataudin uhri. Merkittävin osa eli 27 vainajista oli koskelaisten torppien väkeä. Kahdeksan lapsen isä oli renki. Punatauti ei katsonut säätyä, sillä myös Kosken kartanon omistajan, herra de Pontin tytär Hulda Josefina Henrika kuoli elokuun puolivälissä 1854.

Kosken kappelissa oli ennenkin ollut vuosia, jolloin punatauti kehittyi epidemiaksi saakka. Viimeisen kerran tämä taisi tapahtua 1858, kun lähinnä syksyn aikana 26 pitäjäläistä menehtyi tähän rajuun tautiin. Punatautiin ei olemassa vieläkään rokotetta, mutta sairastuneita voidaan hoitaa menestyksellisesti lääkkeillä. Vielä 1700-luvun Ruotsin Collegium medicum vuonna 1754 kuulutti maaherrojen välityksellä kansalle, että ihmisten oli käytettävä punataudin ehkäisemiseksi vatsansa suojana irtonaista, selän puolelta kiinnitettävää nahkaa. Myös kylmän veden tai happaman kaljan katsottiin suojaavan tartunnalta.

19.6.2018

Lisähavaintoja meijerististä

Viitaten tarinaan meijerististä, olen saanut sukulaisilta mielenkiintoisia lisätietoja;




Anna Sofia Pehrsson *4.12.1894 (tämä syntymäaika on merkitty meidän sukututkimukseen) oli isoäitini. Hänen tuleva miehensä Henrik Ensio Ezekiel Svanberg *14.2.1896 (Hausjärvi) oli vanhin lapsi, Tyrväällä (Vammala) vaikuttaneen kirkkoherra, rovasti ja sittemmin lääninrovasti Ludvig Hjalmar "Vamperi" Svanbergin ja Selma Aliine Danielintytär os. Hildenin kuudesta jälkeläisestä.
Kirjailija Ensio Rislakki (1930 luvun alussa muuttivat sukunimensä Rislakiksi) tunnettiin myös "Valentin" nimimerkistä.


Olemme juuri tällä hetkellä tutkailleet Olof Perhssonin ja isoäitini Anna Sofian historioita. Olof oli lähtöisin Skånen Övedistä. Heidän perheensä, ainakin osittain työskentelivät siellä sijaitsevassa Ramelien Övedskloster kartanossa. Kävimme setäni Antti Rislakin kanssa seudulla
löytääksemme Perhssonien perheestä jotain tietoja. Vierailimme läheisellä kirkkomaalla mutta kun sinne haudatuista puolet oli Larssoneita ja toinen puoli Pehrssoneita, epäonnistuimme.
Todistamaton tarina kertoo, että 1800-luvun loppupuolella Pehrssonien veljessarjalle kerättiin varat Amerikkaan muuttoa varten. Jostain syystä sitten Olofille ei tarpeeksi matkarahaa kertynyt kaukomatkaan mutta riittävästi Suomeen siirtymiseen ja niin hän tuli tänne. Hän avioitui alunperin Perniöstä kotoisin olleitten Forsströmien Hulda Sofia tyttären kanssa ja Dragsfjärdin jälkeen muuttivat Sauvoon. 1905 aikana Hulda sairastui infulenssaan ja menehtyi. Tarina kertoo, että Olof suri vaimoaan niin syvästi, että jonain talviyönä 1906 lähti kevyissä vaatteissa "etsimään" puolisoaan ja sairastui sitten myös itse ja menehtyi 17.4.1906. Heidät on haudattu yhteishautaan Sauvon kirkon kupeeseen.




Kiitän lämpimästi Juha Rislakin antamasta tarinasta!

16.6.2018

Krimin sodan uhri

Tammisaaren vanha hautausmaa huhtikuu 2018
Kuva Juha Vuorela
Tammisaaressa eli nykyisessä Raaeporin kaupungissa on muistomerkki kahdelle Krimin sodan urholle, kuten sotasankareita tuohon aikaan nimitettiin. Suomessa Krimin sota muistetaan myös nimellä Oolannin sota, koska siihen liittyneissä taisteluissa venäläiset menettivät juuri valmiiksi tulossa olleen Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla.

Esimerkiksi Sanomia Turusta lehti heinäkuulta 1855 tietää kertoa tarkk’ampujapataljoonan komentajan, eversti Lyran antaneen tehdä rautaisen muistopatsaan Mikko Miekalle Ikaalisista ja Johan Fredrik Panzarille Marttilan pitäjästä. Sekä Miekka että Panzar menettivät henkensä toukokuun 20. päivänä 1854 Tammisaaren lähellä käydyssä taistelussa. Kyseinen mittelö oli ensimmäinen, mihin kyseinen joukko-osasto Krimin sodassa joutui. Tuolloin ottivat yhteen kaksi englantilaista sotalaivaa, HMS Arrogant ja HMS Hecla venäläis-suomalaisen patterin kanssa Leksandin kylän Vitsandilla. Panzarin ja Miekan lisäksi henkensä menetti kolme englantilaista merimiestä ja venäläinen upseeri Dergatšov. Vuonna 2004 Vitsandiin pystytettiin muistomerkki em. kolmelle kuolleelle merimiehelle.
Kuka tämä marttilalainen tarkk’ampuja Panzar sitten oli? Marttilan Laurilan kylässä asui aikoinaan tämän nimisiä henkilöitä, mutta Johan Fredrik ei ollut samaa sukua. Panzar ja em. Miekka ovat luonnollisest mitä tyypillisimpiä sotilasnimiä, jotka otettiin vasta väkeen mentäessä. Vitsandin edustalla kuollut Johan Fredrik oli syntynyt Marttilan Tiipilän kylä Ali-Martin talossa. Hänen vanhempansa olivat talollinen Juho Juhonpoika sekä Leena Yrjöntytär. Juho oli Ali-Martin edellisen isäntäpariskunnan lapsi, kun taas Leena oli syntyisin Prunkilan rusthollista. Johan Fredrikillä oli useita sisaruksia eikä meno Ali-Martilla ollut aina kovin rauhallista. Pikkusisko Marian nai Uudenmaan Pusulan Hirvijoen kylän Höystin talollinen Jaakko Juho Amnell, mutta ennen naimiskauppoja morsian oli saanut tuomion luvattomasta viinan myynnistä. Maria kuoli Pusulassa vasta 1899.

Isäntä Juho Juhonpoika taasen kävi käräjillä saaden tuomion juoppoudesta. Tuleva tarkk’ampujamme Johan Fredrik puolestaan tuomittiin väkivallasta virassa ollut kruununpalvelijaa vastaan. Samoilla käräjillä samasta syystä ja vieläpä saman tapauksen tiimoilta tuomittiin rangaistukseen myös Johan Fredrikin pikkuveli Kustaa. Perheen esikoistytär Liisa oli vaihtanut jo maisemaa, sillä hänet vei vihille Liedon Inkoisbergin Vähä-Hallin rusthollari Henrik Juhonpoika. Pariskunta asui muutaman vuoden Liedon puolella, mutta 1857 Henrikistä tuli Ali-Martin uusi isäntä. Mainittakoon vielä Johan Fredrikin nuorempi sisko Anna Lovisa, joka naitiin Jutilan Naapurin rustholliin. Hän vei sinne mukanaan aviottoman Vilhelmina-tyttärensä.

Johan Fredrik lähti kotoaan rengiksi naapurikylä Jutilan Vähätaloon eli Juliukseen vuoden 1850 tienoilla. Kovin kauaa hän ei työssään viihtynyt, sillä tammikuun alussa 1852 hän värväytyi Suomen krenatööritarkk'ampujapataljoonan palvelukseen Turussa. Tätä kautta miehemme sitten joutui Krimin sodan melskeisiin ja sankarivainajaksi.

Isä Juho Juhonpoika kuoli 1867 ja äiti Leena Yrjöntytär 1864. Martin talon osti maakauppias Elmgren Henrik Juhonpojan muuttaessa perheineen Lietoon 1867. Alussa mainittu Mikko Miekan ja Johan Fredrik Panzarin muistomerkki on siirretty kertaalleen. Sen löytää yhä edelleen Tammisaaren vanhan hautausmaan kulmasta.


12.6.2018

Miehestä tytöksi yhdessä yössä

Tämä juttu ilmestyi mm. Sanomia Turusta -lehdessä 14.8.1868
Kyläkirjaston Kuvalehti 1.4.1887
Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto

Poikamiehestä muuttunut tyttö

Viipurin linnassa on nykyään nuori, 17 vuoden ikäinen vanki, jolle on tapahtunut eilen eli toissapäivänä se merkillinen tapaus, että hän muuttui miehestä tytöksi. Asian laita on seuraavainen; noin viisi kuukautta takaperin tuotiin tänne linnanvankeuteen Käkisalmen käräjästä nuori mies, nimellä Petter Heiskanen, jota oli syytetty varkaudesta.

Hän pantiin, se on tietty, yhteen ruumaan toisten vankien kanssa ja käytettiin myös yhtenä yhteisissä töissä, eikä kellään ollut mitään aavistusta miehestä, se oli mies niinkuin muutkin sekä näöltään että kooltaan.

Joitakuita aikoja täällä oltuansa hän kääntyi sairaaksi ja makasi taudissa useimpia viikkoja. Sillä ajalla kävi jo kolme eri lääkäriä linnassa ja siis hänenkin luonansa, vaan Heiskasesta ei tietty mitään muuta kuin että hän oli sairas. Hän parantui ja käytettiin sen jälkeen uudelleen Käkisalmen käräjässä tutkittavana rikoksestansa.

Vasta eilen eli toissapäivänä sattui että eräs nainen Liperistä tuli käymään linnaan, tiedustelemaan sisartansa, jonka aivan varmaan arveli linnasta löytyvän. Hän sen löysikin pian Petter Heiskasesta, ja nyt oli yhtäkkiä ilman armotta Petter Heiskanen muuttunut Brita Kaisa Koistiseksi, jona hän nyt saapi tyytyä olemaankin.

Vaan kaikille on asia käynyt hyvin kummaksi, vangit ovat ällistyneet, sillä kukaan ei ollut tiennyt salaisuutta. Nyt oli tullut ilmi että Brita Koistinen oli yhtenä kesänä ollut eräiden romanien keralla poikana kuleksimassa ja paimennellut niillä retkillä romanien hevosia ja sikoja. Sattuipa nyt juuri olemaan samoja heimolaisia kanssa linnassa; ja kuin heitä tuotiin katsomaan Brita Koistista, he ovat ruvenneet siunustelemaan, lausuen; Ka tuohan tuo on meijän entinen paimenpoika!

Muuten on Brita Koistinen vahva ruumiiltaan ja pitkä varreltaan. Kuinka hän nyt viihtynee uudessa seurassa ja hamevaatteissa, naisten kanssa, emme ole kuulleet, emmekä myös sitä jos Brita Koistinen polttaa tupakkaa niinkuin Petter Heiskanen teki.

9.5.2018

Epidemia vuonna 1854

Yksi tappavimmista sairauksista aikain kuluessa on ollut punatauti eli bakteerin aiheuttama verensekainen ripuli. Siitä on mainintoja jo antiikin ajalta, kun kreikkalainen historioitsija Herodotos mainitsee Persian kuninkaan menettäneen Salamiin taistelun aikoihin vuonna 480 eKr puoli miljoonaa miestä vatsatauteihin. Näistä yleisimpänä olisi ollut juuri punatauti.

Suomessa punatautia esiintyi lähinnä satunnaisina epidemioina 1700-luvun puolivälistä eteenpäin noin sadan vuoden ajan. Edelleen nimenomaan sotajoukot olivat erityisen alttiita taudille, sillä se levisi äärimmäisen helposti huonosti hoidetuista käymälöistä tai vesipisteistä. Kun peseytymismahdollisuuksia ei juurikaan ollut, epidemioille oli erinomaiset lähtökohdat. Elias Lönnrot kirjoitti 1837, että ”punataudin  saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian kulkutaudiksi."

Kosken kappeliseurakuntalaisia tämä koetteli moneen otteeseen rankalla kädellä. Vuoden 1852 punatautiepidemia Suomessa ei iskenyt Auranmaalle erityisen voimallisesti, mutta kahta vuotta myöhemmin tilanne oli aivan toinen. Punatautia eli dysenteriaa ilmeni lähinnä heinä- ja marraskuun välisenä aikana. Kuolleisuus oli prosentuaalisesti epidemioissa jopa 15 prosentin luokkaa. Kokonaan punataudista ei ole vieläkään päästy eroon, sillä se on tuhoisa sairaus tropiikin maissa.
Kosken kappelissa ensimmäinen punatautiin kuollut vuonna 1854 oli Kosken kartanon erään torpparin tytär Vilhelmiina, joka kuoli heinäkuun viimeisenä päivänä. Heti seuraavana päivänä tauti vei naapuritorpasta Nummelin tyttären, Amandan ja kahta päivää myöhemmin rengin tyttären Hulda Charlottan.

Sen jälkeen tauti levisi epidemian tavoin lähinnä Hongiston, Katteluksen, Vähä- ja Isosorvaston, Partelan, Tuimalan, Talolan sekä Tapalan kyliin. Lähes kaikki kuolleet olivat pieniä lapsia, sillä marraskuun loppuun mennessä haudattiin kirkkomaalle yhteensä 48 alle 10-vuotiasta. Heistä alle vuoden vanhoja oli kuusi. Aikuisväestöä punatauti ei verottanut samalla raakuudella, mutta silti heitäkin kuoli kahdeksan. Yhteensä epidemia vei 1854 peräti 56 koskelaisen hengen. Lisäksi pitäjään haudattiin yksi turkulainen ja yksi lietolainen punataudin uhri. Merkittävin osa eli 27 vainajista oli koskelaisten torppien väkeä. Kahdeksan lapsen isä oli renki. Punatauti ei katsonut säätyä, sillä myös Kosken kartanon omistajan, herra de Pontin tytär Hulda Josefina Henrika kuoli elokuun puolivälissä 1854.

Kosken kappelissa oli ennenkin ollut vuosia, jolloin punatauti kehittyi epidemiaksi saakka. Viimeisen kerran tämä taisi tapahtua 1858, kun lähinnä syksyn aikana 26 pitäjäläistä menehtyi tähän rajuun tautiin. Punatautiin ei olemassa vieläkään rokotetta, mutta sairastuneita voidaan hoitaa menestyksellisesti lääkkeillä. Vielä 1700-luvun Ruotsin Collegium medicum vuonna 1754 kuulutti maaherrojen välityksellä kansalle, että ihmisten oli käytettävä punataudin ehkäisemiseksi vatsansa suojana irtonaista, selän puolelta kiinnitettävää nahkaa. Myös kylmän veden tai happaman kaljan katsottiin suojaavan tartunnalta.

23.4.2018

Konemönttööri Lindgren

18.02.1905 Uusi Aura no 20
Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto
Kosken kappelista muutti Marttilan Krouville mylläriksi Juho Vilhelm Lindgren. Hän oli muutamia kuukausia aikaisemmin mennyt naimisiin entisen myllärin tyttären, Matilda Frosteruksen kanssa. Matildan isä, Juho Heikki Frosterus oli syntynyt kesällä aviottomana lapsena 1844 Someron Pitkäjärvellä. Hänen äitinsä oli ollut piika Riitta Kaisa Jaakontytär Gullström. Kun Juho Henrik aikuisena alkaa käyttää sukunimeä Frosterus, herää pieni epäilys hänen isästään. Pitkäjärvellä nimittäin asui samoihin aikoihin renkivouti Juho Frosterus. Tämä oli kyllä naimisissa oleva herra, mutta kenties Pitkäjärvellä tapahtui jotain sopimatonta.

Juho Henrik Frosterus oli naimisissa Someron Vähä-Vilukselan HIrsmäen torpparin tyttären kanssa. Perhe asui mm. Euran kappelissa ennen Krouville tuloaan. Tytär Matilda tosin syntyi Somerolla
Vävy Juho Vilhelm Lindgren ei varsinaisesti kerännyt suosiota Krouvin kylässä. Hän rakensi täysin luvatta padon omistamansa myllyn kohdalle Paimionjokeen. Tästä aiheutui ongelmia ennen kaikkea mylläri Juho Koskiselle, jonka mylly oli alempana samassa joessa. Miehet käräjöivät asiasta ensin kihlakunnanoikeudessa, joka antoi langettavan tuomion Lindgrenille. Tämä vetosi päätöksestä Turun hovioikeuteen, mutta siellä ei oltu ymmärtäväisiä myllärillemme. Tämä tuomittiin yksiselitteisesti purkamaan rakennetut sulut ja korvaamaan aiheutetut vahingot Koskiselle.

Tämä kaikki tapahtui 1910-luvulla. Niinpä Juho Lindgrenin nimike rippikirjoissa muuttuukin mylläristä konemönttööriksi. Lopulta hän katsoi parhaaksi muuttaa perheineen Karinaisten puolelle vuonna 1917. Lindgrenille ja Matilda Frosterukselle syntyi ennen vuotta 1916 Krouvilla seitsemän lasta; Toivo, Paavo, Eero, Suoma, Tuula, Esteri ja Henrik. Juho Vilhelm oli itse syntynyt Euran kappelissa äitinsä Venla Sofia Spoofin tavoin. Sen sijaan isä Henrik Vilhelm Lindgren oli eksynyt Auranmaalle Raisiosta. Tämä Lindgrenien perhe vietti hyvin liikkuvaista elämää, sillä lapsia syntyi vuosina 1878-1896 Raisiossa, Euran kappelissa, Pöytyällä ja Kosken kappelissa.

Vaikka tarinassa esiintyy vain mylläreitä ja konemönttööri, niin Juho Vilhelm Lindgrenin äidin kautta tarina saa säväyksen aatelisuutta. Hänen äitinsä isänisä oli Tarvasjoen Mäentaan Junnilassa asunut kersantti ja myöhempi vänrikki Anders Vilhelm Spoof. Äidin isänäiti oli taasen Sophia Elisabeth von Hausen. Tätä sukua on voitu seurata aina 900-luvun Saksaan saakka. Suku viettikin 1000 -vuotisjuhliaan 1933. Suvun skandinaavisen haaran esi-isä Georg von Hausen asusti mm. Viron Saarenmaalla joskus 1500-luvulla.

Sukututkimuksen viehätys onkin siinä, että koskaan ei voi aloittaessaan tietää esivanhempien tulosuuntaa eikä aikakaaren laajuutta. Tuskin nämä aatelisjuuret enää kersantti Spoofin perheessä Mäentaan Junnilassa enää kovin paljon painaneet, mutta sotaisat juuret näkyivät. Hänet mainitaan erityisesti osallistumisesta veljensä Carlin ja Jaakko Rothin johtamaan sissiretkeen Ruovedelle ja aina Tampereelle asti. Heidän uhkarohkea etenemisensä sai Venäjän pääarmeijan hetkeksi vetäytymään Tampereelta Hämeenlinnaan päin. Myöhemmin Spoof osallistui mm. Kauhajoen ja Alavuden taisteluihin. Kotiin sodasta palattuaan hän asui Junnilassa kuolemaansa 24.8.1836 asti.

Toisaalta voidaan mainita, että konemönttööri Lindgren omisti ensimmäisenä marttilalaisena auton!


Marttilan mylläreistä lisää täällä.

4.4.2018

Suomen tarkk'ampujapataljoonan seurakuntalainen

Hakkapeliitta 23.1.1926 - Kansalliskirjasto
Suomen tarkk'ampujapataljoonan seurakunta perustettiin vuonna 1846. Tämän pataljoonan sotilaat olivat kotoisin hyvin eri puolilta Suomea ja täten myös auranmaalaisia löytyy runsaasti. Vuoteen 1857 saakka se toimi Turun Sirkkalan kasarmilla, jossa se alkujaan sai sijansa entisestä köyhäintalosta. Itseasiassa yksikön nimenä oli alkujaan Turun krenatööritarkk'ampujapataljoona.


Vuosikymmenten mittaan nimi vaihtui useamman kerran; Suomen tarkk'ampujapataljoona (1846–1848), Suomen krenatööritarkk'ampujapataljoona (1848–1856), Suomen harjoitustarkk'ampujapataljoona (1856–1857), Suomen opetustarkk'ampujapataljoona (1857–1859), Suomen opetustarkk'ampujakoulu ja opetustarkk'ampujakomppania (1859–1860).

Yksi sen tarkk’ampujista oli vuonna 1825 Pöytyän Juotolan Keskitalon silloisen rengin, Simo Henrikinpojan ja vaimonsa Leena Matintyttären toiseksi vanhimpana lapsena syntynyt Kustaa. Isosisko Anna oli pari vuotta vanhempi ja pikkuveljet Kaarle kaksi sekä Efraim kuusi vuotta nuorempia. Kaikki lapset syntyivät perheen asuessa Juotolassa. Isä Simo oli ollut Juotolan puustellin renkinä mennessään 1821 naimisiin Leena kanssa. Asuinpaikkana heillä oli Kujanpään torppa Juotolassa.

Kustaa karisti Pöytyän tomut jaloistaan vuonna 1847 lähtien rengiksi silloiseen Maarian pitäjään kuuluneeseen Raunistulaan Yli-Lontin talon rengiksi. Tämä pesti kesti kuitenkin vain yhden vuoden, sillä vuoden vaihteessa 1848/1849 Kustaa, joka tässä vaiheessa omaksui sukunimen Trygg, värväytyi Sirkkalan kasarmilla Suomen tarkk’ampujapataljoonan muonavahvuuteen. Hänestä leivottiin ensimmäisen komppanian tarkk’ampuja numero 185. Edellinen herra 185 oli kuollut vuoden 1848 helmikuussa. Heinäkuussa 1849 Kustaa Simonpoika Trygg sai siirron toiseen komppaniaan ja uudeksi numerokseen hänelle kirjattiin 230. Sotilaan elämä on jatkuvaa epävarmuutta ja seuraavien vuosien aikana tarkk’ampuja Trygg löytyy milloin mistäkin komppaniasta. Hänen palvelusvuosiinsa osuu myös Krimin eli kotoisammin Oolannin sota, mutta Kustaa osallistumisesta siihen ei ole ainakaan suoria todisteita.

Sen sijaan miehemme pääsi vierailemaan loppuvuodesta 1858 sotaoikeudessa osallistuttuaan katutappeluun. Sakkojakin tuli ja ehkä tämä episodi vaikutti myös siihen, että 1859 Kustaa Trygg palasi siviiliin Hämeenlinnasta. Vaikka pataljoonan muuttaneiden luetteloon on kohteeksi merkitty Maarian pitäjä, palasi Trygg kotiseudulleen Pöytyälle asettuen Kaulansuun kylään. Samalla löytyi elämänkumppaniksi loimaalainen Eeva Maria Mikontytär. Yhdessä he muuttivat Kaulansuusta Jalkalan Anttilan talon maille. Esikoistytär Maija Stiina kuoli aivan pienenä näkemättä sisaruksiaan Emiliaa ja Mariaa. Perhe-elämä loppui keskikesällä 1870 Kustaa Tryggin kuolemaan. Leskivaimo Eeva Maria odotti säädyllisen ajan, kunnes 1871 meni naimisiin tyrvääläisen Juho Kaarle Matinpojan kanssa. Tämä oli vaimoaan noin 16 vuotta nuorempi.

Trygg -sukuisia oli samoihin aikoihin Lounais-Suomessa useita eikä heillä ollut aina sukuyhteyttä keskenään. Eeva Maria Mikontytär kuoli 10 vuotta ensimmäisen aviomiehensä jälkeen eikä kumpikaan pariskunnan lapsista käyttänyt vastaisuudessa Trygg nimeä, sillä se kuoli Kustaan mukana.

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...