Seilin saarelle vaan

Mielenterveysoireista ja ehkä myös dementoivista sairauksista kärsivien läheisten hoito oli pitkään lähinnä oman perheen vastuulla. Tämä aiheutti luonnollisesti monenlaisia ongelmia sekä sairaalle itselleen että erityisesti läheisille. Nykyisin tiedämme, että esimerkiksi muistisairaus saattaa muuttaa ihmisten psyykettä merkittävällä tavalla. Kun diagnostiikka oli vielä lapsenkengissään eikä hoitolaitoksia ollut käytännössä kuin yksi, joutuivat perheenjäsenet kantamaan raskaan taakan. Tuo mainittu laitos on tässä tapauksessa Seilin ”houruinhuone” eli mielisairaalla silloisen Nauvon pitäjän alueella.

Tammikuun viimeisenä päivänä 1864 Euran kappelissa kokoonnuttiin kirkonkokoukseen, jonka aihepiiri oli tavallistakin vakavampaa laatua. Kokous käsitteli niitä ”asianomaisia”, jotka joutuvat mielipuoliansa pitämään, hoitamaan ja rauhoittamaan. Pitäjässä oli henkilöitä, jotka sairautensa takia olivat niin vaarallisia, että huusivat ”surmauhkauksiansa”. Marttilan kirkkoherra Elmgrenin johdolla Kustaa Tuomarla, Simo Savela ja Heikki Savela pohtivat mm. Suurilan kylässä asuneen entisen rengin, Heikki Juhanpojan tapausta. Tämä vuonna 1817 syntynyt mies asui Mattilan talon Pellonperän torpassa työskenneltyään aiemmin saman tilan renkinä. Heikki oli kotoisin Kangasalan pitäjän Koiviston kylästä.

Kevään lopulla 1862 Heikki tuli ”heikkopäiseksi” ja hänet toimitettiin sairaalaan Turkuun ”koetuskuurille”. Tämä hoitojakso tuntui tehoavan ja mies päästettiin takaisin kotiin. Siellä olo ei jostain syystä enää kohentunut ja kirkonkokous joutui tekemään raskaan päätöksen, joka toisaalta oli parasta mitä se saattoi tehdä. Heikki, jota oli jouduttu kotonaan pitämään rautoihin kytkettynä väkivaltaisuutensa takia, toimitettiin vaivaishoitokunnan varojen avulla Seilin hospitaaliin.
Saman tien käsiteltiin Killalan kylässä asuneen ruotuvaivaisen, Matti Sigfrid Matinpojan tilaa. Hän oli lampuodin poika Paimion puolelta, Juntolan kylästä. Hänet kirkonkokous päätti lähettää ensin Turun sairaalaan. Ellei hoitojakso Turussa onnistuisi, myös Matti Sigfrid joutuisi matkaamaan Seiliin.
Suurilan Heikki Juhanpojan kohtaloksi tuli menehtyä tammikuussa 1868. Syynä ei suinkaan ollut mikään mielenterveyteen liittyvä, vaan herkästi levinnyt lavantauti. Hänellä vaimonsa Anna Matintytär kuoli vain kaksi kuukautta myöhemmin ”vanhuuteen”. Anna oli ollut miestään 20 vuotta iäkkäämpi, sillä hän syntyi rakuuna Matti Bullerin lapsena jo loppuvuodesta 1797. Lapsia Heikillä ja Annalla ei ollut.

Matti Sigfrid oli saapunut Killalaan Turusta 1846. Työpaikka löytyi Nikulan talon Virolan torpparin, Heikki Lindgrenin renkinä. Heikki oli Uudenmaan Pusulassa syntyneen vaimonsa Stina Lisa Lineliuksen kanssa asunut ensin Liedonperässä, mutta vuoden 1846 paikkeilla hän muutti em. torppaan. Vaikka kirkonkokous hänet päättikin lähettää hoitoon, puuttui kohtalo peliin. Matti Sigfrid sai halvauskohtauksen toukokuussa 1865 menehtyen siihen. Hänen hautajaisensa vietettiin hiljaisuudessa. Kunnialliset, täysimittaiset hautajaiset tulivat tuohon aikaan vain elämänsä kristillisesti eläneille. Ilmeisesti tässä tapauksessa katsottiin vainajan mielisairauden aiheuttaneen tilanteen, jossa tavanomaiset hautajaiset eivät tulleet kyseeseen.


Kuva - Adler und Dietze, painaja ; Knutson Johan, alkuperäisen kuvan tekijä 1845–1852
Museovirasto - Musketti