Juhan suku-uutiset

Uusi Aura 9.2.1907 - Kansalliskirjasto Tarvasjoen silloinen Osuuskauppa sai uuden kaupanhoitajan vuonna 1907 aina kaukaa Savonmaalta, kun Leppävirralla 1879 syntynyt Nestor Turpeinen aloitti toimessaan. Saman tien löytyi puolisoksi Rautalammilta kotoisin ollut Olga Kristiina Koljonen.  Melko pian häiden jälkeen heille syntyi poika Toivo Nestor ja vain reilua vuotta myöhemmin toinen poika Aimo Olavi. Kovin kauaa ei Euran kappelin osuuskauppa saanut nauttia Turpeisen palveluksista, sillä jo 1910 hän suuntasi perheineen Päijät-Hämeen Asikkalaan. Tarvasjoella viihtyivät jonkin aikaa myös edellä mainittujen henkilöiden lähisukulaiset, kauppa-apulaiset Varma Helena Sakarintytär Turpeinen ja Iida Maria Koljonen. Nestor Turpeinen oli ensin Euran kylässä maakauppiaana ja paikkakunnalle hän muutti Vehmaalta. Vehmaalta oli tullut myös tuleva puoliso Olga Koljonen. Vuosisadan alussa Euralla toimi myös ruoveteläinen kauppias Kustaa Kaseva. Sukunimi Kaseva merkitsee muuten ”kelvollista, pystyv

Sanomia Turusta 26.10.1858 Piikkiön Aron kylän Alastalon nuorena isäntänä aloitti joskus 1850-luvun vaiheilla Kustaa Antinpoika, joka oli syntynyt vuonna 1823. Hänen vanhempansa olivat Alastalon edellinen isäntäpari, Antti Antinpoika ja Leena Antintytär. Äiti Leena kuoli 1857. Isä Antti oli tuohon aikaa jo lähes 80-vuotias, sillä hän oli syntynyt Kaarinan pitäjässä kesällä 1770. Kustaa oli sisarussarjansa vanhin. Hänellä oli veli Fredrik sekä siskot Ulla, Vilhelmiina ja Kustava Tiina. Vaimokseen Kustaa Antintytär löysi Paimion Sievolan silloisen rusthollarin, Fredrik Fingerroosin tyttären, Maria Karoliinan. Hän oli miestään kuutisen vuotta nuorempi. Pariskunta vihittiin kesäkuun lopulla 1856 ja seuraavan vuoden syksyllä syntyi perheen esikoinen, tytär Amanda Karoliina. Toinen tytär, Edla Kustava syntyi kesällä 1860, mutta tässä välissä isän asiat olivat menneet hieman sekaisin. Paimion käräjäkunnan syyskäräjillä lokakuussa 1858 jouduttiin käsittelemään Kustaan alkoholin ja rahan

Vesilahden kirkkoherran, David Wegeliuksen ja hänen vaimonsa Margareta Hornborgin pojista yksi oli nimeltään Joakim Gabriel Wegelius. Wegeliusten sukua voi seurata ajassa taaksepäin Seinäjoen Uppalan talolliseen, Tuomas Jaakonpoikaan 1600-luvun alkupuoliskolle saakka. Suvussa on ollut valtava määrä pappeja ja virkamiehiä. Joakim Gabriel Wegelius ei ilmeisesti tuntenut vetoa näihin ammatteihin, sillä hän otti keväällä 1775 matkapassin Johan Ludvig Eskolinin ohjaaman Turku-nimisen laivan mukaan. Kohteena tällä aluksella oli tuolloin Välimeri. Joakim Gabriel Wegelius palasi tältä matkalta syksyllä 1776 varmasti monta kokemusta rikkaampana. Merielämä vetosi häneen niin paljon, että lopulta Wegeliuksesta tuli kauppalaivuri. Vaimonsa Johanna Richterin kanssa he muuttivat Karunan Päisterpään säterikartanoon, jonka kauppalaivurimme oli ostanut hieman aiemmin. Säterikartanon omistaminen myös porvareille ja pappismiehille oli tullut mahdolliseksi vuodesta 1723 lähtien. Tätä ennen vain aa

Turun kaupungissa syntyi 1795 ajuri Henrik Himmelroosille ja Tiina Antintyttärelle poika Esaias, josta aikuisiällä kuoriutui taitava ammattimies, seppä. Hän asui lemulaisen vaimonsa Sofian kanssa mm. Huukaisten kylässä. Myös Esaiaksen poika Juho Joel työskenteli seppänä. Tämän Juho Joelin tytär oli Amanda Miina, jonka nimi kylläkin Askaisten kastettujen luettelossa on Amanda Wilhelmina. Tyttönen syntyi vanhempiensa asuessa Louhisaaren kartanossa vuonna 1845. Noin yksitoista vuotta aiemmin oli Prunkkalan kappelissa eli Aurassa syntynyt avioton poikalapsi, jolle äiti antoi nimen Antti. Tämä äiti, Maria Antintytär, oli poikansa syntymän tienoilla piikana Pitkäniityn kylän Kyläkrookan talossa.  Muutamia vuosia myöhemmin äidin vei vihille paimiolainen Kustaa Juhonpoika, joka sai palkkansa toimimalla peltovahtina Uotilan rusthollin mailla. Sieltä hän vei perheensä 1841 Liedon Kurkelan kylään, josta viisihenkiseksi kasvanut perhe sai kotinsa Ruuhenojan torpasta. Aikuisiällä molemmat edellä

Kiskossa 1855 syntyneen Aleksandra Elgin esipolvia hieman.

Tarvasjoen kotiseutuyhdistyksen omistamalla Kertun Tuvalla on käynyt vilske jo kolmisen vuotta, kun mökkiä on remontoitu kuntoon meidän kaikkien tarvasjokelaisten iloksi. Kunnostustyö on vaatinut runsaasti hankintoja ja olisimmekin iloisia, jos mahdollisimman moni liittyisi yhdistykseemme jäseneksi osoitteessa www.tarvasjoki.fi - teemme pyyteettä työtä kotipitäjämme eteen. Muutama viikko sitten Kertun Tuvan talkoolaiset yllättyivät kunnolla, kun mökin toisen päätyhuoneen kattorakenteita purettiin.Sisäkattoon olikin liimattu kymmenittäin erittäin vanhoja asiakirjoja, ilmeisesti estämään välikaton eristyksessä käytettyjen purujen valuminen alakertaan. Nämä asiakirjat on pääosin laadittu ruotsiksi ja osa on niin huonossa kunnossa, ettei niiden lukeminen enää onnistune. Onneksi löytyy myös suuri määrä papereita, joista saa selvääkin. Näiden joukossa näyttäisi olevan nopeasti katsottuna ainakin perukirjoja, kauppasopimuksia sekä erilaisia virallisia ilmoituksia. Muutamia henkilöiden nim

Kosken kappeliseurakunnan Tauselan kylässä asuneella pitäjänräätäli Kustaa Löthmanilla ja hänen vaimollaan Leena Matintyttärellä oli kaksi lasta. Esikoispoika Kustaa Robert syntyi Tauselassa toukokuussa 1840 ja tytär Amanda Josefina kesäkuussa kahta vuotta myöhemmin. Tyttösen kohtaloksi koitui joku tuntematon sairaus jo saman vuoden elokuussa. Murhetta seurasi lisää 1845, kun kaatumatautia eli epilepsiaa sairastanut äiti Leena kuoli jättäen Kustaa Löthmanin leskeksi. Leena ja Kustaa oli vihitty Marttilassa 1838. Tuolloin pitäjänräätäli asui Kosken Jättälän kylän Anttilan torpassa. Sieltä hän myös oli ollut kotoisin, sillä isä Antti Juhonpoika oli ollut Jättälän Kraatarin torpparina poikansa syntymän aikaan 1800. Kraatarin torpassa asui 1830-luvulla Kustaa iäkäs äiti Maria Matintytär ja torpparina oli Kustaan veli Matti. Kustaa Robert Löthman oli vain kahdeksan vuoden ikäinen, kun hänen isänsä kuoli kovaan kuumeeseen joulun alla 1848. Poikanen työllisti itsensä nopeasti renkinä mm.

Karkun pitäjässä 1791 vihityt kersantti Adolf Fredri Schmidt ja ”mademoiselle” Juljana Sofia von Hausen muuttivat pian naimisiinmenonsa jälkeen Marttilan Karvelan puustelliin eli furiirin virkataloon. Tästä pariskunnasta olen kirjoitellut jo vuosia sitten. Todettakoon vain, että Adolf Fredrik Schmidt menehtyi Suomen Sodassa. Leskivaimo lapsineen muutti Turkuun 1813 ja hetkeksi Karvelan vieläkin jotenkuten pystyssä seisovaan puustelliin muutti tarkastaja Petter Johan Loss Somerolta, mutta hän riensi jo vuoden päästä Ulvilaan. Tämän jälkeen talossa asui hetken aikaa Marttilan pitäjänapulaisena toiminut Johan Fredrik Engström yhdessä vaimonsa Anna Heurlinin kanssa. Engström kuoli kesällä 1821. Hänen leskelleen kävi onnettomasti, sillä Turun ruotsalaisen seurakunnan haudattujen luettelon mukaan Anna kuoli alkuvuodesta 1847 läänin  hullujenhuoneella. Engströmin kuoltua Karvelan otti vuokralle maanmittari Gabriel Lindroos. Vaikka talo säilyi sotilaspuustellina, ei siellä enää koskaan n