Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

5.3.2018

Furiirin eli majoittajan puustelli

Karkun pitäjässä 1791 vihityt kersantti Adolf Fredri Schmidt ja ”mademoiselle” Juljana Sofia von Hausen muuttivat pian naimisiinmenonsa jälkeen Marttilan Karvelan puustelliin eli furiirin virkataloon. Tästä pariskunnasta olen kirjoitellut jo vuosia sitten. Todettakoon vain, että Adolf Fredrik Schmidt menehtyi Suomen Sodassa. Leskivaimo lapsineen muutti Turkuun 1813 ja hetkeksi Karvelan vieläkin jotenkuten pystyssä seisovaan puustelliin muutti tarkastaja Petter Johan Loss Somerolta, mutta hän riensi jo vuoden päästä Ulvilaan.

Tämän jälkeen talossa asui hetken aikaa Marttilan pitäjänapulaisena toiminut Johan Fredrik Engström yhdessä vaimonsa Anna Heurlinin kanssa. Engström kuoli kesällä 1821. Hänen leskelleen kävi onnettomasti, sillä Turun ruotsalaisen seurakunnan haudattujen luettelon mukaan Anna kuoli alkuvuodesta 1847 läänin  hullujenhuoneella.

Engströmin kuoltua Karvelan otti vuokralle maanmittari Gabriel Lindroos. Vaikka talo säilyi sotilaspuustellina, ei siellä enää koskaan nähty upseereita asukkaina. Lindroos oli kotoisin Uskelasta, kun taas puoliso Eeva Kustaantytär oli Halikosta. Karvelassa pariskunnalle syntyi neljä lasta vuoteen 1832 mennessä. Ikävä kyllä kolme lapsista kuoli tuhkarokkoon syyskuussa 1835. Myös kuopus menehtyi lapsena seuraavan vuosikymmenen alussa. Samoihin aikoihin rippikirjoissa mainitaan puustellin nimenä Vähätalo. Arrendaattori eli vuokraaja Lindroos asui Härkätien varrella sijaitsevassa puustellissa kuolemaansa saakka. Lopulta rippikirjaan ilmestyy merkintä siitä, että Gabriel Lindroos oli taistellut Suomen Sodan aikaan Hörneforsin taistelussa lähellä Uumajaa. Maininta tehtiin sen takia, että Lindroos sai urhoollisuudestaan tuossa taistelussa muistomitalin.

Gabriel kuoli Karvelassa 1869 ja leskivaimo Eeva 1874. Uudeksi vuokraajaksi tuli pariskunnan poika Henrik Reinhold Lindroos. Isänsä tavoin hän haki vaimon Halikosta, erään VIlhelmina Joosefintyttären. Pariskunnalla ei ollut omia lapsia, mutta sen sijaan he ottivat kasvatikseen 1885 Halikossa syntyneen Kaarle Anselmi Kustaanpojan. Tosin Kalle oli tuossa vaiheessa iältään jo 20-vuotias ja muutamia vuosia myöhemmin hänestä tulikin Vähätalon uusi vuokraaja. Henrik Reinhold ja Vilhelmina ottivatkin toisenkin kasvatin, tällä kertaa marttilalaisen Aukusti Miinanpojan.
Kaarle Anselmi otti käyttöön sukunimen Rannikko ja hänen johdollaan Karvelan Vähätalo siirtyi 1900-luvulle. Näin koko 1800-luvulla ei Vähätalon puustellilla ollut kuin muutama vuokraaja.

Koska kyseessä oli viime kädessä virkatalo, kaikki vuokraajan vaihdokset piti hoitaa asianmukaista kautta. Esimerkiksi 1865 ja 1867 näistä ilmoitettiin Finlands Allmänna Tidning ja Åbo Underrättelser -sanomalehdissä. Vuokramäärä oli 10 tynnyriä viljaa, kun taloa tarjottiin arennille talvella 1867.
Suurin tragedia edellä mainitun kolmen lapsen kuoleman lisäksi oli vuonna kesäkuun lopulla 1837 roihunut tulipalo. Se tuhosi erityisesti Vähätalon tiluksia vieden metsää, kasvavaa viljaa sekä rakennuksia.

Oheinen komea kuva on puolestaan Kansallisarkiston Maanmittaushallituksen uudistusarkistosta. Kyseessä on Karvelan isojakoa koskeva asiakirja, josta näkyvät selkeästi eri pelto-, niitty- ja tonttilohkot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...