Juhan suku-uutiset

TerhiA:n kirjoitti puhtaaksi 1600-luvun lopulta Suomen Asutuksen Yleisluetteloa Suomusjärveltä.

Rautalammin RK:n 1832-42 yhteydessä oli pappisluettelo, josta tässä vanhimmat. Följande Prestmän hafva så vidt man känner varit Pastorer i Rautalampi Socken: 1:o  LAURENTIUS LAURENTII Uti Olof Larssons Dombref af den 13. December 1579 kallas han Kyrkoherde, men måste redan någre år förut varit det, såvida Isaac Nilssons Dombref af den 9. Feb. 1568 förmäler, att nuvarande pastorsbolet, som då utgjorde ett Fru Anna på Åkerö tillhörigt Frälse hemman, samma tid blifvit utbytt emot ett i nuvarande Laukas Socken belägit hemman, hwilket derigenom bekommit Frälse natur. Af det föregående kan således med någorlunda visshet slutas, att bemälde Laurentius varit den förste Kyrkoherde äfven derföre, att något Prestebol före sagde tid icke funnits, utan har Kapellane ännu år 1682 bygdt och bodt å Pastoratets Saviniemi Torp. Underskrifvit Upsala mötes Beslut af 1593. 2:o  LAURENTIUS JENTEN När han blifvit Pastor eller aflidit, kan ej utredas. 3:o  PÅHL JEMSONIUS I hans tid blefvo Laukas,

TerhiA ehti koota henkikirjoista ruukkiluettelon - eli näet suoraan, miltä mikrofilmiltä/luettelosta kukin ruukki eri aikoina löytyy!

LAURI SARENIUS, TAMMELAN POIKA KIIKALAN KIRKKOHERRANA Kiikalan kirkkoherran Lauri Juhananpoika Sareniuksen hautajaisiin 16.6.1689 ilmestyneessä muistorunokokoelmassa on painettuna vainajan pojan, Turun suomalaisen seurakunnan kappalaisen Kasper Sareniuksen kirjoittama ruotsinkielinen runo, joka suorasanaisesti suomennettuna kertoo mm seuraavaa: “ Minun vanhan harmaahapsisen isäni on käynyt elämässään niin, ettei hänen ole tarvinnut poistua luotamme ennen aikojaan, vaan on päässyt siihen päämäärään, jolloin neljäs kutsu lupauksineen saapuu. Hän on syntynyt Tammelan pitäjän lakeuksilla vuonna 1602. Sitten vuosien mittaan vanhempien velvollisuus vaati heitä pian lähettämään hänet luotaan niiden hoiviin, jotka oppia nuorille pojille jakavat. Turun isossa koulussa hän vuodesta 1621 alkaen vietti ahkerasti, valppaasti ja väsymättä yhdeksäntoista vuotta, kunnes hänen piispansa, maisteri Iisak Rothovius vuonna 1640 antoi hänelle hänen taitojensa takia luvan tulla papiksi ja ruveta lev

TerhiA:n jäämistöstä Viitasaaren ruotuvaivaiset vuodelta 1795.

Asuinrakennus. Vuokraaja: liikemies Mikael Siewert. 1927-1927 (7659)   Arkistolaitos on digitoinut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla Viipurin kaupungissa sijainneiden yksityisten sekä julkisten rakennusten pohjapiirustuksia. Lisäksi mukaan on mahtunut julkisivukuvia sekä muita arkkitehtuuriin ja rakentamiseen liittyviä dokumentteja. Olen mielessäni pohtinut Suomen maaseudun autioitumista, joka alkoi jo 1960-luvulla. Meillä on lisäksi suuria alueita maastamme lähes asuttamattomina - esimerkkinä vaikkapa Kainuu. Maahamme on viime aikoina tullut runsaasti työikäisiä ja ennen kaikkea työhalullisia henkilöitä. Toisaalta teknisellä puolella insinöörit ovat tehneet lujasti töitä, jotta jo 1980-luvulla keksittyjen 3D-tulostimien hinnat on saatu painettua mielekkäälle tasolle. Näillä laitteilla voidaan tällä hetkellä tulostaa erilaisista materiaaleista suurin piirtein mitä tahansa. Mitäs jos Suomi innovatiivisena maana yhdistäisi nämä neljä edellä mainittua asiaa? Otetaan Digita

Historiallinen Sanomalehtiarkisto on itselleni loputon aarreaitta, josta voi ammentaa vuosi toisensa jälkeen. Tällä kertaa huvitti kokeilla, miltä ajalta löytyisi ensimmäinen maininta Lohjan Varolan talosta lähteneestä Warelius-suvusta. Päivämääräksi osoittautui heinäkuun 15. vuonna 1773. Tuolloin kirkollisten tiedotteiden joukossa oli nimitysuutinen Henric Wareliuksesta, josta leivottiin tuolloin Karjaan kappalainen. Tätä ennen Henric oli ollut jo lähes 30 vuoden ajan Mustion ruukin omana saarnaajana. Hän oli osaksi vaikuttamassa siihen, että Mustion nykyinen kirkko rakennettiin vuonna 1761. Raaseporin seurakunta kertoo nettisivuillaan seuraavaa tästä puukirkosta; Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo 15.7.1773 Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön 1761. Saarnatuoli on peräisin 1660- tai 1670-luvulta. Pinnan vaurioitunut piirtokirjoitus kuitenkin paljastaa, että saarnatuoli maalattiin uudelleen v. 1705 ruukinpatruuna Erik Stålhammarin ja hänen vaimonsa Helena Thorwösten toimest