Takalan emännän kohtalo

Somerniemen Vesanojan Ketun eli Takalan puolen manttaalin verotalon isäntä 1800-luvun lopulla oli Erik Johan Johansson puolisonaan Eva Lovisa Fabiansdotter. He molemmat olivat kotoisin Janakkalasta, missä Erik Johan oli syntynyt 1829 lampuodin poikana Vähikkälässä ja Eva Lovisa kestikievarinpitäjän tyttärenä samassa kylässä.

Viimeistään 1856 oli Erik Johan jo ehtinyt Somerniemen Vesanojalle, mutta tuli takaisin Janakkalaan mennäkseen vihille Eva Lovisan kanssa heinäkuussa em. vuonna. Perheessä oli useita lapsia, joista 1890-luvulle tultaessa olivat elossa Oskar (1863), Josef (1865), Hilma Wilhelmina (1870), Johannes (1872) ja Viktor (1876). Takalan talossa asui tuossa vaiheessa myös Josefin vaimo Maria Vilhelmina Nikkilä, joka oli kotoisin Urjalasta. Josefin oli talon varsinainen isäntä vuodesta 1899 lähtien. Johanneksen ja Viktor kohdalla tietää Somerniemen rippikirja kertoa heidän olleen sotapalvelukseen kelpaamattomien.

Itse maatila oli reilun kokoinen, sillä vaikka siitä oli vuoteen 1931 mennessä erotettu jo viisi palstatilaa, oli maata jäljellä vielä 178 hehtaaria. Suurin osa tästä oli metsämaata, mutta peltomaitakin löytyi kolmisenkymmentä hehtaaria. Talo sai uuden päärakennuksen 1895 ja Suomen maatilat -kirjasarjan mukaan siellä oli 1931 kotieläimiä seuraavasti; neljä hevosta, 13 lehmää, 25 sikaa, 15 lammasta ja 10 kanaa.

Vanhan isäntäparin, Erik Johan ja Eva Lovisan yhteiselo päättyi erittäin murheellisellä tavalla syyskuisena sunnuntaina vuonna 1901. Pariskunta teki kyseisen päivän aamuna lähtöä Someron kirkolle ottaakseen osaa kirkkoherran vaaliin. Heti pihasta lähdettyään rattaita vetänyt hevonen pillastui jostain syystä. Kulkupeli kaatui tien sivuun ja siinä ollutta ulkorakennusta vasten. Eva Lovisa jäi pahasti alle tilanteessa ja kun hevonen sekä rattaat saatiin korjattua pois, oli hän menehtynyt vammoihinsa. Myös Erik Johan sai vaarallisen voimakkaan iskun päähänsä, mutta toipui lopulta. Mukana kyydissä oli myös nuori isäntä Josef, mutta hän "pelasti notkeampana jäsenensä eheinä hyppäämällä wiime hetkellä pois rattailta".

Vesanoja ja viereinen Keltiäinen kuuluivat aikoinaan samaan jakokuntaan. Vesanojalla oli alunperin kaksi kantataloa, Visa ja Kettu. Näistä ovat tänä päivänä olemassa Visasta lohkottu Erkkala sekä Ketun osatalo Takala. Viimeksi mainittu sijaitsee ikivanhalla kylätontilla ja kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas. Vesanojan kylän tunnetuin hahmo lienee Visan tietäjä. Tämän ennustajan lahjojakin omanneen henkilön kerrotaan kävelleen kuivin jaloin järven poikki Somerniemen kirkkoon. Siellä tietäjä olisi nähnyt pirun kirjoittavan kirkossa nukkuvien nimiä veriseen hevosenvuotaan.


Kuvassa Takalan vuoden 1895 päärakennus kirjasta Suomen maatilat, osa II

Kilpajuoksija Renlund Suomesta

Sanfrid Renlund syntyi 14.12.1873. Hänen isänsä Johan oli Vaasan seudulla asunut talollinen. Vuoden 1887 paikkeilla isä Johan muutti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin asettuen ensin Kaliforniaan ja sieltä edelleen Montanaan. Siellä Johan Renlund omisti hyvin menestyvän maatilan kolmisen mailia Red Lodgen kaupungista. Alueen lounaispuolella leviää valtava Yellowstonen kansallispuisto.

Poika Sandfrid ehti käydä koulua Suomessa ja 18 vuoden iässä hän löysi työpaikan kauppa-apulaisena Red Lodgessa. Vähitellen nuorempi Renlund lähti omilleen perustaen kauppaliikkeen. Kerättyään hieman omaisuutta hankki Sanfrid Renlund itselleen maapaikan kaksi mailia Linleystä länteen. Tämä Carbonin piirikuntaan kuuluva pikkukaupunki sijaitsee noin 11 mailia Red Lodgesta luoteeseen.

Sanfrid Renlund meni vuonna 1893 naimisiin Amanda Takalan kanssa. Heillä oli yksi lapsi, tytär Ellen. Kirjassa "An illustrated history of the Yellowstone Valley : embracing the counties of Park, Sweet Grass, Carbon, Yellowstone, Rosebud, Custer and Dawson, state of Montana" Sanfridin kerrotaan oppineen lukemaan ja kirjoittamaan englantia sujuvasti. Lisäksi hänen sanotaan olleen avarakatseisen, liberaalin ja eteenpäin pyrkivän kansalaisen.

Sanfrid Renlund oli varmasti kaikkea tätä, mutta hän oli myös jotain muuta. Nuorena miehenä hän harrasti nimittäin kilpajuoksua. Niinpä Ameriikan Uutisten kirjeenvaihtaja saattoi lähettää syyskuussa 1894 raportin Red Lodgesta seuraavaan tapaan;

"Me olemme olleet tilaisuudessa näkemään Sanfrid Renlundin neljä kertaa juoksevan kilpaa, joista hän voiton sankarina kaikista palannut. Nyt tämän kuun viidentenä päivänä oli kaikkien kiihkoisin kilpailu. Ja rahaa siinä käytettiin enin mitä on vielä koskaan täkäläisissä kilpailuissa käytetty. Vastustaja S. Renlundilla oli kansallisuudeltansa saksalainen, jonka puolustajina oli punatukkaiset irlantilaiset, vaan suomalainen sai niin loistavan voiton että oli syrjäisen hauska katsella.

Hurraahuudot eivät tahtoneet loppua, minäkin koetin huutaa vointini jälkeen. Sanfrid Renlundista saamme kohta Ameriikan paraan juoksijan, sillä hän on nyt oikein hyvä ja paranee aina vaan harjoituksissa.

Yksi oli huono kohta eilen illallisessa juoksussa, kun sanotiin erään suomalaisen toimittaneen vastapuolueelle kuinka pian se menee 125 jaardia, joka oli eilen illalla määränä, sillä vastaan "petaajia" ei ollut enää ketään, vaikka meidän puolelta tarjottiin rahaa monen miehen; ja vieläpä niinkin, että 25 dollaria 10 dollaria vastaan, mutta ei kukaan rahaansa pannut tietyltä tappion puolelle.

Punatukkaiset irlantilaiset koettivat ymmärryksensä jälkeen ilvehtiä suomalaisille. Mutta kyllä ne opetetaan oikein häviämään miesten kanssa. Nyt niillä kuuluu olevan taas yksi, jota ne nyt luulevat paremmaksi kuin Renlund on, vaan aika se näyttää, ja varma olen, ettei se riitä muuta kuin jäämästä Sanfrid Renlundille."


Sanfrid Renlund kuoli 15.10.1951 ja hän lepää Red Lodgen hautausmaalla.