Juhan suku-uutiset

Halikon kirkko 1900-luvun alun asussaan Kuva: Kotiseutu - Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja. no 7-9, ilm. 1.1.1911 Jatkoa viime keskiviikon Horn-tarinoinnille. Tämä teksti on kooste useista eri kirjallisista lähteistä ja sen takana on nettiystäväni RR. Kiitos tästä! Keskiajan niukat asiakirjatiedot antavat mukavasti mahdollisuuksia spekulointiin sukujen alkuperästä ja mielipiteet tämänkin suvun juurista jakaantuvat melko jyrkästi. Toista ääripäätä edustaa V.J. Kallio, joka toteaa, että ”monet varhaisemmat sukututkijat ovat pyrkineet aivan perusteettomasti johtamaan Horn-suvun juuret ulkomailta. Kaikki tosiasiat viittaavat kuitenkin siihen, että suvun syntymäkehto ja alkukoti on Halikossa. Olavi Matinpojan puolisosta ei tiedetä mitään. Se Taivassalossa oleva Olavi Matinpoika, jolla oli 1390 puolisona Katariina ja jonka Jully Ramsay on otaksunut Joensuun Olavi Matinpojaksi, on ilmeisesti eri henkilö. Ei myöskään voida varmuudella sanoa, oliko 1352 asiakirjoissa esiinty

Rengon pitäjän Lietsan kylän Seppälässä syntyi lokakuussa 1840 tyttölapsi, jolle isä Mooses Kustaanpoika ja äiti Kaisa Mikontytär antoivat nimen Fredrika. Isä Mooses toimi yhtenä Rengon kuudennusmiehistä, joten hänen voidaan olettaa olleen pitäjäläisten kunnioittama ja arvostama henkilö. Vuosien 1838-1858 välillä tähän perheeseen syntyi yhteensä yksitoista lasta, joista em. Fredrika oli järjestyksessä neljänneksi vanhin. Huhtikuussa 1863 hänet lopulta talutettiin alttarille. Sulhaseksi tuli Tammelan Lungaksen kylän Mattilan talon silloinen isäntä Matti Matinpoika. Matti oli nuorikkoaan kolmisen vuotta vanhempi. Hänen oma isänsä Matti Jaakonpoika oli kuollut maaliskuussa 1859, joten nuoremp Matti sai tämän verotalon hoidon vastuulleen hyvin nuorena. Nuoren parin perheeseen syntyi vuosien mittaan neljä poikaa ja yksi tytär, mutta yhteiselo päättyi isä Matin menehtymiseen kesäkuussa 1874. Jossain välissä leski Fredrika muutti sitten Lungaksen Kujanpää-nimiseen torppaan ja välillä hänet

Olof Mattsinpoika oli ensimmäinet varmasti tunnettu jäsen siinä suvussa, jota myöhemmin 1500-lu-vulla alettiin kutsumaan nimellä Horn heidän vaakunakuvionsa mukaan, sarvi, ruots. horn, ja josta aikanaan tuli yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia sukuryhmittymiä. Olof oli rälssimies, joka ilmeisesti omisti Halikon Joensuun, ruots. Åminne, tilan. Hän, ”Olaff Matisson", oli sinettitodistajana sovintolautakunnassa Paimiolla 11.2.1381, jolloin ratkaistiin muuatta Vartsalan tilaa koskevaa riitaa. Maanlahjoitusasioiden todistajan ominaisuudessa tapaamme hänet sitten 1398 kaksikin kertaa; Turussa 21.4. päivätyssä asiakirjassa Olof Mattsinpoika ja Mårten Abrahaminpoika luovuttivat neljä taloa Maskusta jälkimmäisen veljen Jakob Abrahaminpojan puolesta Vibruder Kortummelle ja 2.6. todisti Olof Mattsson sinetillään kuinka Stigulf Ragvaldinpoika lahjoitti tilan Liedossa Turun tuomiokirkolle. Päivämäärällä 25.4.1400 ripustivat Olof ja eräs halikkolainen Klemet sinettinsä kauppakirjaan, kun Påve

Suomessa asuneen Gottleben-suvun kantaisän Gabriel Gottlebenin vanhemmat olivat todennäköisesti lyypekkiläinen Valentin Gottleben (mahdollisesti 1580-20.2.1645), jonka puoliso 1612 oli Catharina Lütkens, syntynyt mahdollisesti 1592. Valentin oli sitä ennen mahdollisesti ollut naimisissa Carsten Timmin 1611 kuolleen tyttären kanssa. Valentin oli ilmeisesti kauppias 1610 ja omisti talon Braunstrasse 27:ssä. Valentinin ja Catharinan todennäköinen poika Gabriel Gottleben syntyi Lyypekissä. Hän lienee muuttanut Turkuun viimeistään 1636, koska hänet mainittiin siellä kauppaapulaisena aikaisin keväällä 1637. Gabriel sai Porissa porvarioikeudet 4.9.1652 ja tuli myöhemmin raatimieheksi. Gabrielin puoliso oli  Kristina Arctopolitana, lääninrovastin tytär. Koska ensimmäinen lapsi syntyi jo 1650, on Gabrielin kuitenkin täytynyt tulla Poriin aivan viimeistään 1649, todennäköisesti jo paljon aikaisemminkin. Gabriel kuoli 10.8.1673, Kristina 8.1.1687. Eräässä tarkastuksessa Porin kirkossa 1732 mainit

Laurens Niklaksenpoika oli asemies. Hän avioitui 10.6.1420 laamanni Klaus Flemingin tyttären Ingeborg Flemingin kanssa antaen tälle huomenlahjaksi Kaarinan Uittamon maatilan. Heillä oli lapset Niklis Laurensinpoika ja Joakim Laurensinpoika, joka mainittiin 1498 entisenä maanomistajana Ruotsin Esbron pitäjän Asbyssa. Niklis Laurinpoika omisti Lemun Ahtisen. Hän oli mahdollisesti naimisissa Johanna Jönsintyttären kanssa. Johannan isä lienee ollut se Jöns Rengonpoika, joka mainittiin kesäkuussa 1477, jolloin asemiehet Jeppe ja Albrekt Henrikinpoika Görtzhagen hyväksyivät heidän Varissalossa edesmennenneen, rakastetun velipuolensa Jöns Rengonpojan lahjoituksen Turun tuomiokirkolle; Jöns lahjoitti maatilan Raision Metsäkylässä omansa ja vanhempiensa sielujen puolesta. Jöns lienee ollut poika sille saman nimiselle turkulaiskauppiaalle "Jöns Ringonpoycka":lle, joka 1415 menetti kauppatavaransa Pohjanmaan Oulunsalossa novgorodilaisten karjalaisten hyökkäyksessä. Ilmeisesti samain

Suomen työväen alpumi, 1.1.1906 Aleksis Kivi oli kerran maksattanut Elias Lönnrotilla räätälinlaskunsa, minkä takaisinmaksun viivästyminen vaivasi Kiveä kovasti. Loppujen lopuksi hän ei sitä maksanut takaisin sairautensa edettyä. Kerrotaan Lönnrotin todenneen tapahtumasta; "Kyllä minä annan sammattilaisen kyläräätälin poikana velan anteeksi nurmijärveläisen kraatarin pojalle!" * * * Alli Paasikivi, os. Valve, ikuistettiin postimerkkiinkin Kirjailija Elsa Soini oli ollut kauniina kevätpäivänä lastensa kanssa kävelemässä Seurasaaressa. Pari päivää myöhemmin hän oli käymässä vanhempiensa luona ja alkoi kysellä isältään, joka tuolloin kuului Kansallispankin pääjohtokuntaan; - Kuule, mitä perää on siinä huhussa joka kertoo, että pääjohtaja Paasikivi ja Alli Valve.... - Ei yhtään mitään, keskeytti isä hänet jyrkästi. Suurissa laitoksissa tuntuu vain olevan se kummallinen tapa, että jos pääjohtaja kerran tervehtii jotakin toimistossa istuvaa naista, niin

Life of Abraham Lincoln - sanomalehden sarjakuvassa Yhdysvaltain murhattu presidentti Abraham Lincoln jätti jälkeensä melkoisen määrän tarinoita. Tässä niistä pari; Sisällissodan aikana muuan nuori saksalainen kreivi kääntyi Lincolnin puoleen tarjotakseen palvelujaan. Hyvin valituin sanankääntein hän korosti mainioita ominaisuuksiaan, ja presidentti lupasikin harkita asiaa. Keskustelun päättyessä nuori kreivi pelasi ulos viimeisen valttinsa ilmoittaen, että hänen perheensä kuului Westfalenin jaloimpaan aateliin. - Olkaa vain aivan rauhallinen, kuiskasi presidentti. Minä lupaan, ettei se ainakaan muodostu miksikään esteeksi. Eräänä iltapäivänä Lincoln sai vieraakseen huomattavassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan naisen, joka vaativaan sävyyn esitti presidentille, että hänen poikansa tulisi saada nimitys everstiksi. - Se ei ole mikään suosio, jota vaadin, vaan oikeus. Seurasi pitkä luettelo perheen ansioista: - Isoisäni taisteli Lexingtonissa. Enoni oli ainoa, jo

Suvun vanhin tunnettu jäsen, Moses Rothschild, syntyi noin 1550 Paroni Edmond Rothschildilla oli lukuisia sukulaisia, jotka tarvitsivat hänen taloudellista tukeaan ja usein saivatkin sitä. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että nämä kävivät hänen luonaan hänen komeassa palatsissaan, jossa ajan aristokratia ja finanssimaailma tapasivat. Kun Edmond James de Rothschildin 60-vuotispäivä lähestyi vuonna 1905, hänen sukulaisensa lähettivät hänen luokseen delegaation tiedustelemaan mahdollista lahjatoivetta. Paroni vastasi, että valokuva-albumi, jossa on kuvat kaikista sukulaisista, ilahduttaisi häntä suuresti. Päivää ennen syntymäpäivää Rothschild sai suuren paketin, jossa em. albumi oli. Hän otti sen saman tien kainaloonsa ja meni henkilökohtaisesti palatsinsa ovenvartijan luo ja sanoi; " Jean, katsokaapa tarkoin näitä kuvia. Jos te päästätte yhdenkään näistä henkilöistä sisään, olette erotettu! "

Kolmen Muskettisoturin tekijän esipolvitaulu oli yleisen uteliaisuuden aihe. Kerrankin muuan nuori lehtimies uteli kuuluisan kirjailijan esi-isiä. - Eikö isänne ollut mulatti? - Oli kyllä. - Entä isoisänne? - Hän oli neekeri. - Isoisänne isä sitten? Mikä hän oli? Ärtynyt Dumas vastasi - Hän oli paviaani. Minun sukuni alkaa siitä mihin teidän päättyy. Alexandre Dumas syntyi Villers-Cotterêtsissa, Aisnessa, lähellä Pariisia. Hän oli markiisi Antoine-Alexandre Davy de la Pailleterien lapsenlapsi. Dumas’n isoisä asui Santo Domingon siirtokunnassa (nykyään Dominikaaninen tasavalta mutta ennen osa Haitia) plantaasilla ja meni siellä naimisiin mustan orjan Marie-Céssette Dumas’n kanssa. Vuonna 1762 Marie-Céssette synnytti pojan, Thomas-Alexandren, ja kuoli pian sen jälkeen.

Kotiseutuyhdistys Tarvaiset ry julkaisee kesäkuun alussa Hannu Mansikkaniemen fiktiivisen, mutta todelliseen tapahtumiin perustuvan muistelmateoksen "Ain niil jottain sattuu". Kirja kertoo Tarvasjoen sodan jälkeisistä vuosista pienen pojan silmin. Kirjassa on noin 130 sivua ja se on kovakantinen. Kotiseutuyhdistyksemme tarjoaa nyt tätä lämminhenkistä ja hauskaa teosta ennakkotilaushintaan 15,00€/kpl (norm. 20,00€). Kirjan tuotto käytetään kokonaisuudessaan yhdistyksemme työhön, mm. kotiseutumuseomme ja luontopolkumme ylläpitoon sekä kehittämiseen. Tilaukset yhdistyksen pj Juha Vuorela; j.vuorela@gmail.com. Toimituskulut 2,50€

Kuningatar Victorian viettäessä hallitusjuhlaansa Havaijin kuningatar Liliukalani vieraili hänen luonaan Windsorin linnassa. Keskustelun kuluessa Liliukalani huomautti, että hänenkin suonissaan virtaa englantilaista verta. "Miten niin?" kysyi kuningatar Victoria hieman hämmästyneen oloisena. "Eräs esi-isistäni söi kapteeni Cookin" kuului vastaus....... Lili‘uokalani (kastenimi Lydia Lili‘uokalani , myöhemmin Lydia K. Dominis , s. 2. syyskuuta 1838 – 11. marraskuuta 1917 ) oli Havaijin kuningaskunnan viimeinen monarkki.

Suora esiäitini Leena Simontytär syntyi tammikuun 13. päivänä 1772 Perttelin Kanungin kylän Jaatin talossa. Parikymppisenä hänet vei vihille sotilas Mikko Ahlberg, joka oli kotoisin viereisestä Diskarlan kylästä. Vuoteen 1808 mennessä pariskunnalle syntyivät lapset Priitta, Kustaa, Kaisa, Stiina, Karl, Maria, Leena, Mikko, Ulrika ja Juha Kraatin talon torpassa. Tästä suuresta katraasta ainoastaan Priitta, Stiina, Karl ja Juha kasvoivat aikuisikään kaikkien muiden menehtyessä hyvin pieninä. Perttelin rippikijasta 1806-1811 Mikon sukuperää ehdin aikoinani etsiä vuosikausia, kunnes eräs ystävällinen nettituttavani opasti oikeille jäljille. Mies oli ammatiltaan sotilas ja hänen kohtalokseen tuli kaatua Suomen Sodassa. Tämä tieto löytyy Aulis Ojan pitäjänhistoriikista, jossa hän luettelee kaikki kaatuneet paikalliset sotilaat. Samoin rippikirjassa on äärimmäisen epäselvä merkintä "död i fält", josta kuva ohessa. Elettyään hetken leskenä, meni Leena naimisiin renki Matti M

Kaarinan rippikirjasta 1825-1832 Turun ylioppilaskylän liepeillä sijaitsi aikoinaan Kairisten kylä, jossa oli kaksi parhaiden perinteiden mukaan nimettyä tilaa; Alastalo ja Ylöstalo. Lisäksi kylässä oli muutamia torppia, joista yksi oli nimeltään Karhula. Sen emännäksi tuli syksyllä 1797 eräs Riitta Matintytär, joka oli syntynyt nykyisen Tarvasjoen Suurilan kylän Maunun talon mailla sijainneessa rakuunan torpassa. Hänen isänsä Matti Yrjönpoika mainitaan välillä sukunimellä Blomberg tai Lunberg miehen sukkuloidessa Tarvasjoen, Turun ja Kaarinan välillä milloin rakuunanan, milloin kuorma-ajurina ja lopulta tiilitehtaan työmiehenä. Sotilasuran jälkeen olikin syytä löytää lisätöitä, jos halusi saada leivän lapsilleen ja vaimo Anna Niilontyttärelle. Anna oli kotoisin Horristen kylästä. Riitta Matintytär meni ensimmäisen kerran naimisiin renki Simo Matinpojan kanssa vuonna 1791. Tuohon aikaan Riitta työskenteli piikana jossain Nummenpakan talossa. Vuotta myöhemmin, perheen esikoisen synt

Perttelin pitäjän Inkereen lasitehtaalla syntyi syyskuun viimeisenä päivänä vuonna 1800 avioton tytär piika Riitta Juhontyttärelle. Nimekseen tämä lapsi sai Karoliina. Viimeistään 1830-luvun loppupuoliskolla oli Karolina ottanut käyttöön sukunimen Lindström ja matkannut läheiseen Uskelaan asettuen Moision kylän Pohjantalon itselliseksi. Vuosien vierähtäessä eteenpäin tuli Pohjantalon isännäksi samassa paikassa vuonna 1836 syntynyt Henrik (Johan) Jundell. Henrikistä tulikin sitten lopulta Pohjantalon uusi isäntä. Luultavasti hän tutustui jo varhain saman tilan mökissä asuneeseen Karoliina Lindströmiin ja vähitellen Henrik otti vanhan yksineläjän ikään kuin suojelukseensa. Kun Karolina aavisti elämänsä olevan ehtoopuolelle, laati hän kahden paikallisen todistajan läsnäollessa testamentin toukokuussa 1876. "Ittellis ihminen Moision Pohjatalostsa" antoi jäämistöstään ja hautajaisistaan yksinkertaisen karut toiveet. Ensinnäkin piti Henrik Jundellin toimittaa Karoliina kunnialla ha

  Hufvudstadsbladet 21.4.1902 Snappertunan piskuisen pitäjän Antbyssä asunut pitäjän puuseppä Carl Magnus Björklund ja hänen vaimonsa Gustava Ulrika Hellman saivat syyskuussa 1844 poikalapsen, jolle he antoivat komealta kalskahtavat etunimet Botolf Bernhard. Kesällä 1868 tämä tarmokas nuorukainen kuului niihin lähetysoppilaisiin, jotka vihittiin "saarnaajan toimeen pakanoille". Samaan aikaan hänen kanssaan valmistuivat Pietari Kurvinen Ilomantsista, Martti Rautanen Inkerinmaalta, Kaarle Tolonen Kajaanista ja Kaarle Weikkolin Vihdistä. Vain pari viikkoa tämän vihkimyksen jälkeen oli Björklund jo matkalla Ambomaalle, minne hän saapui heinäkuussa 1870. Suurimmaksi osaksi Botolf Bernhard vaikutti Omandongon asemalla, jonka hän oli perustanut muutaman muun saarnaajan kanssa. Sairastuttuaan malariaan joutui miehemme tekemään terveysmatkoja Hereromaalle, mistä

Komea kellotapuli ja kunnon harmaakivikirkko - mutta missä? Lisäpisteitä jos tiedät, mikä polku kulkee tämän pyhätön ohitse......

Minkä elokuvan huikea loppunäytös tapahtui tämän talon pihalla? Mikä tämän kartanon nimi on?

Täällä kävi eräs prinssi vuonna 1888. Kuka hän mahtoi olla ja missä asema sijaitsee?

Tässä rakennuksessa toimi eräs koulu. Mikä oppilaitos oli kyseessä ja kuka sen perusti?

Minkä kirkon viereltä löytyy tämä kaunis hautakappeli?