Suomalaisen sisun perikuva?

Kaarinan rippikirjasta 1825-1832

Turun ylioppilaskylän liepeillä sijaitsi aikoinaan Kairisten kylä, jossa oli kaksi parhaiden perinteiden mukaan nimettyä tilaa; Alastalo ja Ylöstalo. Lisäksi kylässä oli muutamia torppia, joista yksi oli nimeltään Karhula. Sen emännäksi tuli syksyllä 1797 eräs Riitta Matintytär, joka oli syntynyt nykyisen Tarvasjoen Suurilan kylän Maunun talon mailla sijainneessa rakuunan torpassa. Hänen isänsä Matti Yrjönpoika mainitaan välillä sukunimellä Blomberg tai Lunberg miehen sukkuloidessa Tarvasjoen, Turun ja Kaarinan välillä milloin rakuunanan, milloin kuorma-ajurina ja lopulta tiilitehtaan työmiehenä. Sotilasuran jälkeen olikin syytä löytää lisätöitä, jos halusi saada leivän lapsilleen ja vaimo Anna Niilontyttärelle. Anna oli kotoisin Horristen kylästä.

Riitta Matintytär meni ensimmäisen kerran naimisiin renki Simo Matinpojan kanssa vuonna 1791. Tuohon aikaan Riitta työskenteli piikana jossain Nummenpakan talossa. Vuotta myöhemmin, perheen esikoisen syntyessä, oli Simo töissä Laukkavuoressa sijainneella tiilitehtaalla. Lokakuussa 1794 pariskunta sai kaksostytöt Kaisan ja Liisan perheen asuessa Kairisten kylässä. Pienen perheen onni sammui isä Simon kuoltua jonkinlaiseen selkävikaan seuraavana vuonna.

Kesäkuussa 1796 leski Riitan nai renkimies Heikki Matinpoika. Seuraavan vuoden lopulla syntyi yhteinen tytär Anna Helena. Tälläkään kertaa onni ei ollut suosiollinen, sillä marraskuussa 1801 Heikki haudattiin poltetautiin kuolleena. Näin Riitasta tuli leski jo toisen kerran, mutta lokakuun viimeisenä päivänä 1803 Nummenpakan renki Erkki Erkinpoika nai Riitan. Kolmannen aviomiehensä kanssa Riitta sai tytär Ulrikan ja poika Efraimin.

Kun Suomen Sota vuonna 1808 alkoi, joutui Turun seutukin toteamaan vihollisjoukkojen tihutyöt. Vaikka siviiliväestöä ei tällä kertaa kohdeltu yhtä ankarasti kuin esimerkiksi Isovihan aikaan sata vuotta aikaisemmin, osui kohtalon koura sitäkin pahemmin Riitan perheeseen. Kesäkuun 26. päivä Kaarinan pitäjän haudattujen luettelossa vuodelta 1808 on nimittäin hyvin murheellinen. Kairisten kylän Karhulan torppari Erkki Erkinpoika, hänen tytärpuolensa Anna Helena (11v), tytär Ulrika (3,5v) ja poika Efraim (1v) on merkitty haudatuiksi tuolloin kuolinsyyn ollessa "mördad af ryssar" - murhattu venäläisten toimesta.

Riittaa kohtasi varmasti elämänsä suurin murhe. Hän oli menettänyt jo kaksi aviomiestään ja nyt kolmas oli tullut murhatuksi. Aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, myös hänen kolme pientä lastaan koki saman kohtalon.

Luultavasti uhreiksi joutuivat kotona sattumalta olleet isä ja pienimmät lapset, sillä perheen kolme vanhinta jälkeläistä jäivät henkiin. Riitan esikoispoika Matti muutti 1808 Ruotsiin, Liisa 1813 Turun kaupunkiin ja Kaisa 1815 Maarian pitäjään. Ainoastaan Matti siis lähti matkojen taa siskosten jäädessä melko lähelle äitiään. Riitta joutui hautamaan miehensä ja lapsensa, jonka jälkeen hän eli taas muutaman vuoden leskenä.

Helmikuun lopulla 1810 hän meni neljännen kerran naimisiin leskimies Juho Antinpojan kanssa. Uusioparille syntyi yksi lapsi, Vilhelmiina, joulukuussa 1811 Riitan ollessa jo 43 vuoden ikäinen. Tällä kertaa avio-onnea kesti aina syksyyn 1823. Tuolloin Juho Antinpoika menehtyi keuhkotautiin tai hengenahdistukseen. Näin Riitta jäi jo neljännen kerran leskeksi. Kolme vuotta tästä myös Vilhelmiina kuoli. Pientä lohtua lienee tuonut tytär Liisan avioton lapsia Sofia Vilhelmiina, joka rippikirjamerkintöjen mukaan asui 1820-luvulla isoäitinsä luona äitinsä muutettua Paimioon 1819. Samoin hänellä oli hoivassaan erässä Juljana Eevantytär. Ikänsä puolesta viimeksi mainittu saattoi olla eräänlainen piika, vaikka rippikirja ei tätä erikseen kerro.


Riitta Matintytär, joka oli syntynyt Suurilan Maunun talon mailla 1768 kuoli Kaarinan Kairisten kylän Karhulan torpassa tammikuussa 1850 vanhuuden heikkouteen. Hänen elämänsä oli koko lailla kärsimyksiä täynnä, mutta silti Riitta jaksoi elää yli 81-vuotiaaksi. Rohkenisiko sanoa, että torpparin vaimo Riitta Matintytär oli todellinen suomalaisen sisun perikuva.