Botolf Björklund

  Hufvudstadsbladet 21.4.1902

Snappertunan piskuisen pitäjän Antbyssä asunut pitäjän puuseppä Carl Magnus Björklund ja hänen vaimonsa Gustava Ulrika Hellman saivat syyskuussa 1844 poikalapsen, jolle he antoivat komealta kalskahtavat etunimet Botolf Bernhard.

Kesällä 1868 tämä tarmokas nuorukainen kuului niihin lähetysoppilaisiin, jotka vihittiin "saarnaajan toimeen pakanoille". Samaan aikaan hänen kanssaan valmistuivat Pietari Kurvinen Ilomantsista, Martti Rautanen Inkerinmaalta, Kaarle Tolonen Kajaanista ja Kaarle Weikkolin Vihdistä. Vain pari viikkoa tämän vihkimyksen jälkeen oli Björklund jo matkalla Ambomaalle, minne hän saapui heinäkuussa 1870.

Suurimmaksi osaksi Botolf Bernhard vaikutti Omandongon asemalla, jonka hän oli perustanut muutaman muun saarnaajan kanssa. Sairastuttuaan malariaan joutui miehemme tekemään terveysmatkoja Hereromaalle, mistä hän myös löysi tulevan vaimonsa. Tämä oli saksalaisen lähetyssaarnaajan tytär Katariina Klienschmidt, jonka Björklund sitten vei vihille maaliskuussa 1873.

Lopulta erilaiset sairaudet pakottivat Björklundin muuttamaan kokonaan Hereromaahan, missä hän sitten mm. käänsi erilaisia uskonnollisia tekstejä Ondongan kielelle. Koska Björklundin terveys yhä heikkeni, lähti hän takaisin Suomeen astuen synnyinmaansa kamaralle lokakuussa 1885. Täällä mies opittiin tuntemaan tarkkana, rehellisenä ja aina lähetystyön parasta ajattelevana, kielellisesti hyvin lahjakkaana toimijana. Eipä siis ihme, että Björklund opetti kieliä lähetyskoulussa ollen samalla lähetysseuran sihteerinä ja johtokunnan jäsenenä.

Vaimonsa Katariinan kanssa hänellä oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Heidän lisäkseen huhtikuun 19. päivänä 1902 Helsingissä kuollutta Botolf Bernhard Björklundia jäi kaipaamaan suuri joukko ystäviä. Vainaja oli tehnyt vuosittain lukuisia saarnamatkoja ympäri Suomea saaden lämpimällä käytöksellään laajan piirin tuttavia.