Rekijokilainen sahuri Johan Johansson nosti kasvattipoikansa Jöran Johanssonin puolesta kanteen kruununtilallinen Henrich Andersson Kääriä vastaan Hitolasta. Kanne koski osuutta suteen, jonka Jöran oli tappanut viime syksynä ollessaan Henrichin palveluksessa. Johan katsoi, että hänen kasvattipoikansa olisi oikeutettu saamaan maksua suden nahasta tai osuutta sen arvosta.
Henrichin vaimo Maria Bertilsdotter vastasi sairaan miehensä puolesta. Hän kertoi, että kun susi havaittiin pihassa, hän käski Jöranin juosta ulos, ja itse meni myös yhdessä miehensä kanssa ulos. Kun he saapuivat paikalle, koira oli jo saanut suden kiinni ja piti sitä kiinni. Maria tarttui sutta hännästä, ja Jöran löi sitä kirveen lappeella. Lopulta Henrich tappoi suden. Koska koira oli tehnyt suurimman työn, ja Jöran oli vain renki ja velvollinen auttamaan, Maria katsoi, ettei Jöranille kuulunut osuutta.
Kuitenkin, sovinnon nimissä, Maria tarjoutui antamaan yhtenä lahjana lanttukuorman, mutta Johan ei ollut tähän tyytyväinen, vaan vaati oikeuden päätöstä, erityisesti koska hänen kulujaan ei ollut korvattu näin vähäisellä tarjouksella. Koska myös myönnettiin, että koira oli saanut suden kiinni, päätettiin, että Henrichin koiran ansiosta susi saatiin kiinni, eikä muut olleet ratkaisevalla tavalla siihen osallistuneet. Siksi sekä Henrichin kasvattipoika että tämän vaimo olivat kyllä auttaneet, mutta Jöran ei ollut oikeutettu saaliin osaan, kun hänen kasvatti-isänsä ei myöskään ollut hyväksynyt Marian tarjoamaa vapaaehtoista lahjaa.
Lähde - Piikkiön ja Halikon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:43 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1735-1735, jakso 571, sivu 559: 29.-31.10.1735
