Jääsken kirkkoherra Warell

Aina tuntuu mukavalta törmätä sukulaiseen, kun sattumanvaraisesti tutkiskelee vanhoja asiakirjoja. Tällä kertaa silmiini osui Kansallisarkiston digitoimista rippikirjoista kaukainen esisukulaiseni Petrus Warell[1]. joka oli pappi 1700-luvun Suomessa. Hän syntyi noin vuonna 1702 Kosken Tl:n Tuimalan Isotalossa. Hänen isänsä oli Olof Nilsson Warell, joka oli kotoisin Lohjan Varolasta, ja äitinsä Kristina Wallius. Warell aloitti opintonsa Turun katedraalikoulussa vuonna 1717 ja jatkoi niitä Turun akatemiassa, josta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1723. Hänet vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa vuonna 1728[2].

Pappisuransa aikana Warell toimi useissa eri seurakunnissa. Hän aloitti Ruokolahden kirkkoherran apulaisena vuonna 1728 ja siirtyi sitten Joutsenon kappalaiseksi vuonna 1729. Vuonna 1745 hänet nimitettiin Jääsken kirkkoherraksi, jossa hän palveli kuolemaansa asti vuoteen 1753.

Warell oli naimisissa Anna Katarina Liliuksen kanssa, jonka isä oli Joutsenon kirkkoherra Gustaf Lilius. Heillä oli useita lapsia, joista kolme poikaa jatkoi isänsä jalanjälkiä kirkon palveluksessa. Kukaan lapsista ei elänyt kovin iäkkääksi eikä Petruksella ja hänen vaimollaan Anna Katarinalla ollut lainkaan lapsenlapsia. Näin tämä sukuhaara Wareliusten -sukua sammui jo 1700 -luvulla.

---

[1] Jääsken seurakunnan arkisto - I Aa:4 Pää- ja rippikirjat 1753-1761, jakso 93: Pastorat; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9974168823&aineistoId=1851378906 / Viitattu 13.6.2024

[2] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Petter Warell. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=5401>. Luettu 13.6.2024.

Varolan jälkeläisiä

Lohjan Varola 1700-luvun kartalla

Lohjan Varolaa voitaneen pitää kohtuullisen hyvin toimeentulevana tilana 1600 -alkupuolella. Esimerkiksi vuonna 1620 oli omaisuutta seuraavasti :

Kaksitoista lammasta, kuusi lehmää, viisi sikaa, viisi vuohta, kolme härkää, yksi nuori härkä ja yksi tamma. Kymmenyksiä maksettiin Varolassa vuodelta neljää vuotta aiemmin 16 kapallista viljassa. Manttaaliluku oli 1620 1/3, mutta nousi 1631 ½ manttaaliin. Vuodelta 1625 mainitaan pieni puromylly, joka oli autiona vuonna 1633, mutta käytössä taas 1680. Myllyä ilmeisesti käytettiin vain syksyllä ja keväällä.

Iisak Varola kuoli 1648 ja isännäksi tuli hänen poikansa Niilo. Vuonna 1682 pidetyssä katselmuksessa todetaan Varolasta mm. seuraavaa : hyvä pelto, niukasti niittyä ja metsää, mylly keväällä ja syksyllä, ei kalastusta tai puutarhaa.


Niilo Varola oli syntynyt 1630 oli täten vain 18 –vuotias joutuessaan vastaamaan ison perheensä toimeentulosta. Lapsia Niilolle itselleen tuli useita, joista nuorin, Olof, otti sukunimekseen Warell. Olof Warell muutti jo nuorukaisena Turun seudulle ja hoiti siellä lukuisia tärkeitä tehtäviä. Hän oli mm. Mietoisten Saaren kartanon vouti 1703-04 ja Maskun Kankaisten kartanon vuokraaja 1704-21. Mainittakoon, että Suomen Kartanot - nimisessä teoksessa kerrotaan 1700 -luvun olleen Kankaisten kartanossa rappion aikaa ! Vielä 1750 –luvulla kasvoivat isot puut kartanorakennuksen sisällä.

Olof, joka käytti nimimuotoja Varola, Warelius ja Warell sukunimenään, toimi myös Kosken Tuimalan ratsutilan isäntänä vuosina 1728-35. Näiden kaikkien toimien lisäksi hän oli myös Maskun kirkonisäntänä 1708-20 ja nimismiehenä 1713-19. Olofin puoliso oli pappissukuun kuulunut Kristina Wallius. Kristinan isä oli Marttilan kirkkoherra Petrus Wallius.

Olofin tytär, Kristina, meni naimisiin koskelaisen Adam Sarinin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi useita lapsia, joista neljän jälkipolvet on kartoitettu melkoisen kattavasti ns. Tamlanderien suvun tutkijapiirissä.

Olofin lapset seurasivat myös osittain isänsä jälkiä. Perheen vanhin poika, Andreas, toimi isänsä jälkeen Maskun nimismiehenä parin vuoden ajan. Andreas kävi myös Turun katedraalikoulua, mutta jätti sen kesken. Pojista seuraava, Petrus kävi myös koulua Turussa päästen ylioppilaaksi kesäkuussa 1723. Pappisvihkimyksen hän sai 1728. Petrus toimi myöhemmin Joutsenon kappalaisena ja Jääsken kirkkoherrana. Hänenkin vaimonsa tuli pappissuvusta, Anna Katarina Liluksen isä oli Joutsenon kirkkoherran Gustav Liliuksen tytär.

Petruksen ja Anna Katarinan pojista kolme luki itsensä ylioppilaaksi. Vuonna 1745 syntynyt Mikael vihittiin Viipurissa papiksi 1770 ja toimi vuosina 1773-76 Lappeen kappalaisena. Valitettavasti Petruksen ja Annan kaikki kahdeksan lasta kuolivat nuorina ennen äitiään. Petrus kuoli ennen vaimoaan ja täten Anna Katarinan raskas velvollisuus oli saattaa haudan lepoon koko perheensä. Perheen vanhimmaksi elänyt lapsi oli edellä mainittu pappi Mikael Warell, mutta hänet kaatoi sairaus jo 31 vuoden iässä.

Vanha isäntä Puras

Tammikuussa 1908 kuoli Kosken Tl kunnan siihen asti vanhin asukas, Hongiston kylän Purhaan talon entinen isäntä Juho Heikinpoika. Ikää hänelle oli kertynyt kunnioitettavat 89 vuotta ja 10 kuukautta.

Hän oli syntynyt Purhaan talon vanhimpana poikana maaliskuussa 1818 Heikki Heikinpojalle ja Anna Matintyttärelle. Isä Heikin suku oli asunut Purhaalla jo pitkään, kun taas äiti Anna oli syntynyt Hongiston Mäen rusthollissa. Omaa isäänsä, Matti Antinpoikaa ei Anna ehtinyt koskaan nähdä, sillä tämä oli kuollut ennen tyttärensä syntymää.

Juhoa ennen oli ehtinyt syntyä perheen esikoistytär Anna Liisa ja myöhemmin lapsikatrasta täydensivät Heikki, Jooseppi, Helena ja Kalle Kustaa. Pitkäaikaisten perinteiden tapaan Purhaan isännyys periytyi vanhimmalle pojalle. Näin Juhosta ja hänen vaimostaan Helena Matintyttärestä tuli Purhaan uusi isäntäpari Heikin sekä Annan jälkeen. Kaiken kaikkiaan Juho oli noin 50 vuotta talon isäntänä.

Ikäännyttyään Juho myi Purhaan tilan nuorimmalle tyttärelleen Aurora Lovisalle ja tämän miehelle Oskari Kaapo Purakselle. Itse hän jäi vaimonsa kanssa syytingille kotitaloonsa. Juholla ja Helenalla oli itsellään ollut kaksitoista lasta, joista tosin ainakin kahdeksan menehtyi jo lapsena.

Juho Heikinpojalle kerrotaan olleen erinomaisen terveyden ja harvinaisen säännölliset elämäntavat. Ruualla ja juomalla sekä työnteolla ja nukkumisella oli kullakin joka päivä samat, määrätyt aikansa. Vuonna 1907 Juho sairastui ja lopulta pitäjässä riehunut influenssatauti iski kohtalokkain seurauksin vanhaan isäntään loppiaisena 1908. Pitäjän kuudennusmiehenäkin toiminutta Juhoa jäivät kaipaamaan perilliset aina viidenteen sukupolven saakka.

Juhon esipolvia voi osin seurata jopa 1500-luvulle saakka ja hieman yllättävään suuntaankin. Hänen isänäitinsä oli Anna Laurintytär Tuimalan Isotalosta. Annan isänäiti puolestaan oli Christina, Maskun Kankaisten kartanon vuokraajan, Olof Warellin tytär. Tämän Olofin isä Niilo oli syntynyt Länsi-Uudenmaan Lohjalla, Varolan talossa. Tätä sukua voi seurata henkikirjoista aina vuoteen 1557 saakka, jolloin eräs Pietari perusti uuden talon siihen asti kaksitaloiseen Varolan kylään. Tarkempia tietoja tästä polveutumisesta saa kotisivujeni Warelius -taulustosta.

Mukava löytö Tammisaaresta

Joskus ihan pienikin löytö ilahduttaa mukavasti. Olin joskus 2005 etsinyt edellisen kerran Lohjan Varolan Warelius -sukuun vuonna 1770 syntyneen Anna Kreetan myöhempiä vaiheita. Lohjan rippikirjat kyseiseltä vuosisadalta ovat käytännössä tuhoutuneet eikä vihittyjen tai haudattujen luetteloistakaan ollut apua. Ainoa vihje oli eräs Anna Kreetta Wareljus, joka vuonna 1813 vihittiin Tammisaaressa porvari Fredric Styfverin kanssa. Ilman tarkempia tietoja ei häntä voinut varmuudella todeta juuri oikeaksi henkilöksi, jonka isä olisi ollut suora esi-isäni räätäli Niilo Warell. Niilo asui perheineen Varolassa.

Onneksi suurenmoinen Digiarkisto saapui selventämään Anna Kreetan tapausta. Viime viikon lopulla yhdistyksen nettisivuille ilmestyi joukko Tammisaaren rippikirjoja ja niistä paikantui nopeasti Niilo Warellin veli, porvari Isak Warelius perheineen. Joskus 1800-luvun taitteessa em. Anna Kreetta ilmestyykin Isakin perheen piiaksi ja heidän talostaan hänet vie lopulta vihille porvari Styfver. Hänen oma isänsäkin oli ollut kaupungin porvareita ja äiti Maria Tenbergin sukunimi viittaa Bromarvin suuntaan. Itseasiassa Styfver -sukuisia oli Tammisaaressa jo 1600-luvulla, sillä Stefan Nylanderin kokoamien tietojen mukaan eräs sorvari Nils Mattsson S. kuoli kaupungissa 1698.

Fredric Styfverillä ja Anna Kreetta Wareliuksella oli vain yksi yhteinen lapsi, Johan Fredric, joka kaiken lisäksi taisi kuolla aivan pienenä. Myös Anna Kreetta kuoli 1820-luvulla, sillä 1830 Styfver avioitui toisen kerran itseään peräti 40 vuotta nuoremman Wilhelmina Lindbergin kanssa. Wilhelmina puolestaan meni Fredricin kuoltua naimisiin porvari Gustaf Eklöfin kanssa.

Kirmalta Kattlaan ja holhouksen alaiseksi

Sammatin Kaukolan kylän Kirman talon isännäksi tuli 1770-luvun alussa 29.10.1745 syntynyt Johan Johansson. Hän oli Kirman edellisen isännän poika. Parikymppisenä Johan Johansson kävi hakemassa itselleen vaimon Lohjan Varolan kylän yksinäistalosta, missä nuorikko Kreetta Warell oli syntynyt huhtikuussa 1750. Häitä vietettiin lokakuussa 1767.

Kaukolan Kirmalla pariskunnalle syntyi kuusi lasta. Näistä esikoistytär Stina meni naimisiin Sammatin Niemenkylän Mallan talollisen, Abrahamin kanssa. Seuraavana syntynyt Anna Beata kuoli lapsena, kun taas esikoispoika Jacob tuli isänsä jälkeen Kirman talolliseksi. Hän otti käyttöön äitinsä kotitalosta mukaellun Varelius -nimen.

Neljäs lapsi oli tytär Helena, muttä hän menehtyi vain muutamien kuukausien ikäisenä kesällä 1782. Seuraavan vuoden syksyllä syntyi poika Henrik Johan, joka löysi vaimokseen Karjalohjan Lohjantaipaleen Kattlan l. Kattilan talon tyttären, Gretan. Tämän avion kautta Henrik Johan pääsi Kattlan isännäksi. Kuudes lapsi oli alkuvuodesta 1787 syntynyt Isak, joka kuoli syksyllä 1813 naimattomana ja lapsettomana.

Näistä Kirman lapsista löytyy lukuisia mielenkiintoisia kytkentöjä. Tunnetuin Kirman jälkeläinen lienee nykyinen Tasavallan Presidentti Tarja Halonen, jonka viidennen sukupolven esivanhempiin kuuluu tuo em. Niemenkylän Mallan pariskunta. Hieman heikommin elämän poluilla menestyi Lohjantaipaleen Kattlaan siirtynyt Henrik Johan Johansson. Vuonna 1820 pidetyillä talvikäräjillä hänet jouduttiin määräämään holhouksen alaiseksi mm. ankaran ryyppäämisen ja huolettoman talonpitonsa takia. Holhoojiksi määrättiin velipoika Jacob Johansson Varelius Kirmalta sekä naapuritalo Ylhäisten rusthollari Henrik Johansson Karell.

Vaikka elämä koetteli Kattlan väkeä, pääsivät lapset kuitenkin tahoillaan mukavasti naimisiin. Vanhimman tyttären, Greta Lisan mies Michel Nyberg oli kotoisin aina Vesilahdelta saakka. Karjalohjalla pariskunta eleli ensin torppareina Lohjantaipaleessa, mutta appensa kuoltua Michel otti Kattlan isännyyden. Hänen jälkeen 1860-luvulla isännäksi tuli poika Henrik Johan Nyberg.

Greta Stinan sisko Eva Ulrika meni naimisiin Karjalohjan lukkarin, komeasti nimetyn Amandus Amatus Uggelbergin kanssa. Kolmas naimisiin saakka ehtinyt lapsi oli poika Henrik, joka käytti sukunimeä Warelius. Hän torpparina mm. Nummen Tavolan kylän Kuustolla ja kotipitäjänsä Särkijärven kylän Alhaisten rusthollissa.

Tuhlaavainen ja juoppo rusthollari

Mikko Adolf Mikonpoika syntyi Kosken Tl Tuimalan kylän Isotalossa syksyllä 1835. Tosin hänen kasteensa on merkitty myös vuoden 1837 kastettujen joukkoon eri päivämäärällä. Rippikirjoissa syntymäaikana on kuitenkin aina 20.9.1835. Hänen isänpuoleinen sukunsa oli asunut Isotalossa aina vuodesta 1736 lähtien. Tuolloin Mikon isoisän isoisä Adam Sarin oli nainut kartanonvuokraaja ja rusthollari Olof Warellin tyttären, Christinan.

Reilun sadan vuoden kuluessa Isotaloa oli lohkottu useampaan osaan. Mikon isä Mikko Heikinpoika kuoli vuonna 1845 ja parisen vuotta myöhemmin leski Maria Yli-Mattila meni naimisiin itseään peräti 25 vuotta nuoremman loimaalaisnuorukaisen, Samuel Samuelinpojan kanssa. Uusi isäpuoli oli lapsiaan hädin tuskin kymmentä vuotta vanhempi.

Samuelin hoidettua taloa parhaansa mukaa sai Mikko Adolf aikuiseksi tultuaan haltuunsa isänperintönä 1/3 alkuperäisestä "Storgårdista" vuonna 1859. Uuden isännän erikoislaatuinen persoona sai aikaiseksi monta lehtijuttuakin. Hänen tappelunsa ja viinaksien käyttönsä aiheuttivat pahennusta ja mm. 1860 Mikko joutui käräjille.

Tällä kertaa Mikkoa ei päästettykään vähällä, vaan hänet asetettiin holhouksen alaiseksi "tuhlaavaisuuden ja alkoholinkäytön" takia. Sanomia Turusta -lehti kirjasi tapahtuneen tylysti muotoon "toisen holhottavaksi .... juoppo ja tuhlaawa rusthollari Mikko Aatolf Mikonpoika Isotalo Kosken kappelista Marttilan pitäjää".

Holhoojiksi määrättiin Mikon appi, Matti Kujala sekä Mikon eno, Juho Yli-Mattila. Holhousta kesti aina vuoteen 1868. Tuimalan Isotalon kolmanneksesta Mikko joutui luopumaan jo edellisenä vuonna. Hän myi sen tuolloin pakon edessä mylläri Henrik Laustenille marraskuun ensimmäisenä päivänä tehdyllä sopimuksella. Päivää aiemmin oli Mikon sukulaisten hallussa ollut alkuperäisen Isotalon toinen kolmannes myyty samoin pakkohuutokaupalla herastuomari Israel Hembergille.

Herra Hemberg oli ilmeisen innokas ja taitava huutokaupankävijä. Hän nimittäin osti vuosisadan lopulla myös Liedon Vanhalinnan perintötilan pakkohuutokaupassa. Hänen tyttärensä Amanda ja tämän puoliso Gabriel Löyhä ottivat sukunimekseen tuon perinteikkään maatilan nimen. Heidän pojanpoikansa Mauno Wanhalinna lopulta lahjoitti puolisonsa Esterin kanssa suurimman osan Vanhalinnan tilasta muinaisine linnavuorineen Turun yliopistolle.

Mikko Adolf otti käyttöön sukunimen Wäkivalta, jonka hän myöhemmin muutti Tammeliniksi. Uuden sukunimen taustalla saattoi olla Mikon isoisän isoisän äiti, Brita Isakintytär. Britan isä Isak Tammelinus oli ollut Tammelan kirkkoherrana vuodesta 1673 lähtien aina kuolemaansa 1693 saakka.

Tuimalan kylässä sijaitsee Kosken Tl nykyinen keskustaajama. Isotalon rakennukset ovat hävinneet ja paikalla on nykyisin pienehkö liikekeskus. Perinteikkäästä ratsutilasta ja sen kolmanneksen tuhlurijuoposta isännästä ovat muistot kadonneet....

Räätäli Niilo Warell Lohjalta

Lohjan Varolassa syntynyt ja siellä asunut räätäli Niilo Warell oli syntynyt tammikuussa 1741. Hänen vanhempansa oli Varolan isäntä Isak Nilsson ja vaimonsa Kreetta. Perheeseen kuului Niilon lisäksi kaikkiaan neljä muuta lasta, joista tosin yksi kuoli lapsena.

Niilon vanhin veli Henrik isännöi Varolaa isänsä jälkeen. Sisar Kreetta naitiin Sammattiin ja hänen lapsistaan poika Jacob käytti sukunimeä Varelius. Kreetan jälkeläisistä merkittävimpään asemaan on noussut Tarja Halonen, Suomen ensimmäinen naispuolinen presidentti.

Niilon nuorin veli Isak Warelius muutti 1770-luvulla Tammisaareen, jossa hän nai porvarileski Stina Dahlströmin. Isakin ja Stinan jälkipolvista löydämme mm. Suomen Rahapajan pitkäaikaisen johtajan ja Lapin kultaryntäyksen alullepanijan, harrastajavalokuvaaja Johan Jacob Lihrin.

Räätäli Niilo Warell asui siis kotitalonsa mailla, todennäköisesti erillisessä torpassa. Lohjan rippikirjoissa 1812-17 (TK787) hänet on kirjattu sivun alaosaan. Veljenpoika Johan Henriksson perheineen on tuolloin Varolan isäntänä.

Niilon puoliso oli Lohjan Immulan Seppälän talosta kotoisin ollut Leena Erkintytär. Leenaa muutamaa vuotta vanhempi sisko Christina oli puolestaan naimisissa em. Henrikin, Niilon veljen kanssa. Christinan ja Leenan veljenpoika Hans Eriksson otti käyttöön sukunimen Winblad.

Leenan patronyymi on vihittyjen ja kastettujen luettelossa jatkuvasti Eriksdotter. Kuitenkin 1800-luvun rippikirjoissa se muuttuu Andersdotteriksi samoin kuin haudattujen luettelossa vuodelta 1825. Immulan Seppälän Leena oli syntynyt 1744, mutta em. rippikirjat antavat räätäli Warellin vaimon syntymävuodeksi 1736. Lohjan 1700-luvun rippikirjat ovat kuitenkin erittäin huonossa kunnossa, joten todennäköinen syy tähän ristiriitaan ovat epäselvät merkinnät papin siirtäessä tietoja niteiden välillä.

Oheisessa taulustossa on esitetty neljä sukupolvea räätäli Niilo Warellin jälkeläisiä.

Kartanonvouti Olof Warell

Mm. Maskun Kankaisten kartanon vuokraajana toiminut Olof Warell oli syntynyt Lohjan Varolassa vuonna 1675. Hänen vaiheikkaasta elämästään olen eri lähteistä koonnut seuraavia tietoja;

Nimismies;Kankaisten kartanon hoitaja ja vuokraaja 1704-1721. Olof Warellin nimi syntymänsä perusteella oli Varola, mutta hän käytti myöhemmin nimeä Warelius ja sitten Warell. Hän oli Mietoisten Saaren kartanon voutina 1703-1704, Maskun Kankaisten kartanon vuokraaja 1704-1721 ja Koski Tl:n Tuimalan Isotalon ratsutilan vuokraajana 1700 alkaen ja isäntänä 1728-1735. Hoiti Maskussa kirkonisännän tointa 1708-1720 ja nimismiehen tointa 1713-1719.


Kankaisten kartano on syntynyt keskiajalla. 1400-luvun alussa sen omisti Diekn-suku. Avioliittojen kautta kartano siirtyi Horn-suvulle, jonka omistuksessa se oli noin 350 vuotta. Aulis Ojan Maskun historia taas kertoo jatkoa: Eversti Eevert Kustaanpka Horn vuokrasi kartanon 1681-1685 kihlakunnantuomari Kaarle Carpelanille.

Everstin kuoltua 1687 hänen perikuntansa pitivät kartanoa hallussaan v:een 1694, jolloin se luovutettiin eversti Johan Ribbingin omistukseen. Hornin perikunnan aikaan, samoin kuin Johan Ribbingin aikana kartano oli vuokrattu, samoin Ribbingin perillisten aikana, jolloin kartanonvoutina ja myöhemmin myös vuokrajana oli Olof Warell (-1719) sekä hänen poikansa Anders Warell (1719-1721).

Vasta v. 1721 Johan Ribbingin tyttären tyttäret, Brunowin sisarukset, tulivat asumaan Kankaisiin.
Kankainen oli suuri tila: 1719 oli kylvö-ja karjaluettelossa rukiita 23 tynnyriä, ohria 2, kauroja 2. hevosia 4, härkiä 8, lehmiä 9, hiehoja 10 ja lampaita 30. Aminoffit ovat omistaneet kartanon 1846 alkaen. v. 1939-40 pinta-alaa oli 1261 ha, josta peltoa 320 ha, karjaa oli 40 hevosta + 100 lehmää, oma meijeri, metsänhoitaja ja metsänvartija. (Jutikkala-Nikander: Suomen kartanot ja sukutilat).


Olof Warellin ollessa nimismiehenä, oli hän muiden voutien tapaan velvollinen vastaamaan omalla omaisuudellaan kruunulle toimitettavien verojen perinnästä, joten veronkeräys lienee ollut tehokasta. Maskun kruununvoudille kuului 1690-1744 Marttila, Masku, Naantalin mlk, Nousiainen, Oripää, Paattinen, Pöytyä, Raisio, Rusko, Tarvasjoki, Vahto ja Yläne. 1717 kuului 80 manttaalia alueeseen Maskusta, Raisiosta ja Lemulta, josta Warellin oli kerättävä ja tilitettävä verot. Yhteensä piti saadakokoon 586:67 ruplaa sekä 482:05 ruplan arvosta viljaa ja ne määrät Warell myös tarkalleen tilitti.


Määrät olivat yli 10% koko Turun seudulta kerättävästä määrästä. Kenraalikuvernööri Douglas määräsi 1718 kirjeillään pappeja ottamaan voudilta verorästiluettelot ja hankkimaan verot kokoon yhdessä nimismiesten ja veronkantomiesten kanssa ja tekemään niistä tili kenraalikuvernöörin virastoon - muuten ne tultaisiin ottamaan heidän yksityisomaisuudestaan, Douglas saattoi määrätä muitakin tehtäviä voudeilleen: 1719 hän määräsi vouti Varellin hankkimaan hänelle rapuja niin paljon kuin saattoi.

Kiitän lämpimästi minulle tietoja antaneita sukututkijoita Palosaari, Juhala ja Launikivi.



Masku Warelius Warell