Sukututkijan opas aviottomien lasten isien jäljille 1600-luvulta 1900-luvulle

Aviottomien lasten isien jäljittäminen tarjoaa kiinnostavia sukututkimuksellisia haasteita. Historialliset lähteet, kuten tuomiokirjat, kirkonkirjat ja sosiaalihuollon arkistot, avaavat kuitenkin ikkunoita menneisyyden perhesuhteisiin ja sosiaalisiin käytäntöihin. Tässä blogikirjoituksessa sukellamme aikakausiin, jolloin aviottomien lasten syntymään liittyvät oikeudelliset ja yhteiskunnalliset käytännöt muovautuivat merkittävästi.

Tuomiokirjat ja oikeudenkäynnit

1600- ja 1700-luvuilla aviottomien lasten äidit joutuivat usein oikeuden eteen syytettyinä salavuoteudesta tai aviorikoksesta. Näissä oikeudenkäynneissä äitiä pyydettiin ilmoittamaan lapsen isä. Tämä käytäntö teki tuomiokirjoista tärkeän lähteen isyyden selvittämiseksi.

1700-luvun lopulle tultaessa käytäntö kuitenkin muuttui: lapsen isää ei enää ollut pakko ilmoittaa oikeudessa. 1800-luvulla syytteet aviottomien lasten äitejä vastaan jäivät pääsääntöisesti nostamatta. Jos äiti kuitenkin vaati lapsen isältä elatusmaksuja eikä asiaa saatu sovittua, hän saattoi haastaa isän oikeuteen. Maaseudulla asia käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa ja kaupungeissa raastuvanoikeudessa. Näihin liittyviä tietoja löytyy alioikeuksien pöytäkirjoista.

Kirkonkirjat ja rippikäytännöt

Aviottoman lapsen äidiltä edellytettiin rippiä oman seurakuntansa papille. Tästä tehtiin merkintä seurakunnan rippikirjaan ja ripitettyjen luetteloon. Nämä merkinnät eivät kuitenkaan kerro lapsen isästä, mutta ne voivat tarjota tärkeitä vihjeitä äidin elämäntilanteesta ja sosiaalisesta asemasta.

Lastenvalvoja ja vuoden 1922 laki

Vuoden 1922 laki avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista toi mukanaan uudenlaisen viranomaisrakenteen. Jokaiseen kuntaan perustettiin lastenvalvojan virka, jonka tehtävänä oli valvoa aviottomien lasten elatusasioita. Lastenvalvojan arkistoista löytyy tietoa muun muassa elatusmaksujen valvonnasta. Nämä arkistot sisältyvät kuntien sosiaalitoimen arkistoihin, ja niitä säilytetään pääasiassa kuntien omissa arkistoissa.

Kansallisarkistosta löytyy lastenvalvojien ja kunnallisten lautakuntien aineistoja erityisesti luovutetuilta alueilta, kuten Karjalasta. Näitä aineistoja voi etsiä Kansallisarkiston Astia-palvelusta hakusanoilla, kuten lastenvalvoja, huoltolautakunta tai lastensuojelulautakunta.

Asiakirjojen saatavuus ja käyttörajoitukset

Sosiaalihuollon asiakirjojen käyttöön liittyy huomattavia rajoituksia. Ajantasaista tietoa löytyy Tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilta. 

Vinkkejä sukututkijoille

1. Hyödynnä tuomiokirjoja: Etenkin 1600- ja 1700-luvun tuomiokirjat ovat korvaamaton lähde isyyden selvittämisessä.
2. Tutki alioikeuksien pöytäkirjoja: Isyyteen ja elatusmaksuihin liittyvät asiat löytyvät varsinaisasioiden pöytäkirjoista.
3. Etsi lastenvalvojan asiakirjoja: Lastenvalvojan arkistot tarjoavat tietoa 1920-luvulta eteenpäin.
4. Tarkista kirkonkirjat: Rippikirjat ja ripitettyjen luettelot voivat tarjota lisätietoja äidin taustoista.
5. Hanki käyttölupa tarvittaessa: Sosiaalihuollon asiakirjojen käyttöön vaaditaan virallinen lupa, joten varaudu hakemaan se Kansallisarkistosta. Tarkista kuitenkin etukäteen, voitko edes saada haluamiasi tietoja. Kansallisarkisto noudattaa luonnollisesti maamme lainsäädäntöä.

Historialliset lähteet tarjoavat arvokasta tietoa aviottomien lasten isyyden selvittämiseksi ja heidän äitiensä elämäntilanteiden ymmärtämiseksi. Näiden lähteiden tutkiminen avaa kiehtovia näkökulmia menneisyyden ihmiskohtaloihin.

Lähteitä

Kansalliarkisto, Arkistojen Portti

Sirkka Karskela - Sukututkimuksen opas Finnroots 1981

Markku Kuorilehto - Sukututkimuksen jatko-opas Suomen Sukututkimusseura 2008

Seppo Sampio - Sukututkimuksen perustieto WSOY 1986