Aloita ja tee sukutututkimus järjestelmällisesti

Sukututkimuksessa tärkeysjärjestys perustuu yleensä tavoitteisiin ja käytettävissä oleviin lähteisiin. Alla oma suositukseni tärkeysjärjestykseen:

1. Aloita itsestäsi ja läheisistäsi: Lähde liikkeelle dokumentoimalla oma tietosi ja lähiperheesi. Tämä sisältää syntymä-, vihki- ja kuolinajat sekä muut perhetiedot. Kysy vanhemmilta ja isovanhemmilta kaikki mahdolliset tiedot.
2. Kerää asiakirjat ja lähteet: Etsi asiakirjat, kuten viralliset väestötiedot, kirkonkirjat, henkikirjat, ja muut viralliset lähteet. Asiakirjat antavat luotettavaa tietoa esimerkiksi syntymä- ja kuolinaikoihin sekä sukulaissuhteisiin.
3. Seuraa aikajärjestystä: Tutki sukua taaksepäin yksi sukupolvi kerrallaan. Aloita vanhemmista ja isovanhemmista, siirtyen asteittain heidän vanhempiinsa ja sitä kautta yhä kauemmas historiassa.
4. Käytä alkuperäislähteitä: Alkuperäislähteet (kuten kirkonkirjat, perukirjat ja sotilasasiakirjat) ovat yleensä tarkempia ja luotettavampia kuin toissijaiset lähteet, joten pyri aina pääsemään alkuperäisen dokumentaation lähteille.
5. Tarkista lähteiden luotettavuus: Kaikki lähteet eivät ole yhtä luotettavia, joten lähteiden kriittinen tarkastelu on tärkeää. Ristivertailu eri lähteiden välillä voi paljastaa virheitä tai puutteita.
6. Pidä muistiinpanot järjestyksessä: Sukututkimuksessa on helppo hämmentyä suurten tietomäärien kanssa, joten pidä järjestelmällisiä muistiinpanoja, kuten sukupuuta, aikajanaa ja lähdeluetteloa. Toki digitaalisten apuvälineiden käyttö voi myös auttaa.
7. Hyödynnä DNA-testausta tarvittaessa: Jos perinteisistä asiakirjalähteistä ei löydy riittävästi tietoa, DNA-testit voivat tarjota lisäinformaatiota ja varmistuksia sukulaisuussuhteisiin.
8. Ymmärrä historiallinen ja paikallinen konteksti: Tutustu sukusi kotiseudun historiaan, sillä esimerkiksi sotien ja muuttoliikkeiden vaikutukset voivat selittää tiettyjä puutteita tai muutoksia asiakirjoissa.

Sukututkimuksen pitäisi myös olla iloinen, rentouttava harrastus - nauti matkastasi!