- Aloita itsestäsi ja läheisistäsi: Lähde liikkeelle dokumentoimalla oma tietosi ja lähiperheesi. Tämä sisältää syntymä-, vihki- ja kuolinajat sekä muut perhetiedot. Kysy vanhemmilta ja isovanhemmilta kaikki mahdolliset tiedot.
- Kerää
asiakirjat ja lähteet: Etsi asiakirjat, kuten viralliset
väestötiedot, kirkonkirjat, henkikirjat, ja muut viralliset lähteet.
Asiakirjat antavat luotettavaa tietoa esimerkiksi syntymä- ja
kuolinaikoihin sekä sukulaissuhteisiin.
- Seuraa
aikajärjestystä: Tutki sukua taaksepäin yksi sukupolvi kerrallaan.
Aloita vanhemmista ja isovanhemmista, siirtyen asteittain heidän
vanhempiinsa ja sitä kautta yhä kauemmas historiassa.
- Käytä
alkuperäislähteitä: Alkuperäislähteet (kuten kirkonkirjat, perukirjat
ja sotilasasiakirjat) ovat yleensä tarkempia ja luotettavampia kuin
toissijaiset lähteet, joten pyri aina pääsemään alkuperäisen
dokumentaation lähteille.
- Tarkista
lähteiden luotettavuus: Kaikki lähteet eivät ole yhtä luotettavia,
joten lähteiden kriittinen tarkastelu on tärkeää. Ristivertailu eri
lähteiden välillä voi paljastaa virheitä tai puutteita.
- Pidä
muistiinpanot järjestyksessä: Sukututkimuksessa on helppo hämmentyä
suurten tietomäärien kanssa, joten pidä järjestelmällisiä muistiinpanoja,
kuten sukupuuta, aikajanaa ja lähdeluetteloa. Toki digitaalisten apuvälineiden
käyttö voi myös auttaa.
- Hyödynnä
DNA-testausta tarvittaessa: Jos perinteisistä asiakirjalähteistä ei
löydy riittävästi tietoa, DNA-testit voivat tarjota lisäinformaatiota ja
varmistuksia sukulaisuussuhteisiin.
- Ymmärrä
historiallinen ja paikallinen konteksti: Tutustu sukusi kotiseudun
historiaan, sillä esimerkiksi sotien ja muuttoliikkeiden vaikutukset
voivat selittää tiettyjä puutteita tai muutoksia asiakirjoissa.
Sukututkimuksen pitäisi myös olla iloinen, rentouttava harrastus - nauti matkastasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti