Juhan suku-uutiset

Eräs rakuunaesi-isistäni on aina jäänyt hieman vähemmälle huomiolle eikä vähiten sen takia, että hänen tutkimisensa on ollut työlästä. Se ei myöskään ole onnistunut omin avuin, vaan mm. Ylioppilasmatrikkelin koostaja Yrjö Kotivuori ja Suku Forumin vakiokäyttäjät antoivat kymmenisen vuotta sitten olennaiset tiedot.   Aikoinaan ongelmana oli löytää isä kahdelle veljekselle Juholle ja Yrjölle, jotka toimivat räätäleinä Karjalohjalla. Heidän isänsä identiteettiin saadaan vihje Pohjan ja Karjalohjan käräjien pöytäkirjoista vuosilta 1737, 1745 ja 1756. Ensin mainittu [1] kertoo Juhon olleen nuoren rengin Kiskon Leilästä ja toinen paljastaa hänen sukunimekseen Leijel. Vuonna 1756 pidetty oikeudenistunto kertoo Juhon ja Yrjön olleen veljeksiä. Nämä tiedot ovat oleellisia oikean sukujohdon varmistukseksi. Lisävihjeenä on tieto nimestä Leijel, joka yhdistää miehemme erääseen rakuunaan Kiskon Leilässä. Kyseinen Yrjö Sipinpoika Leijel tai Lägel (nimiasu vaihtelee eri lähteissä) oli rakuuna Uude

Tarinat suorista esivanhemmistani, jotka olivat sotilaita, tuntuvat jatkuvat loputtomiin. Tällä kertaa matkataan Länsi-Uudenmaan Karjalohjalle, Katteluksen kylään tutustumaan hieman erääseen Sven Erikssoniin, joka oli tullut sinne Ruotsista saakka. Sven oli syntynyt ennen vuotta 1540.  Sven Erikinpoika oli jo vuonna 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies eli käytännössä kapteeni arvoltaan. Jos hieman taustoitetaan aikaa, niin Ns. pitkä viha, 25-vuotinen sota Venäjää vastaan oli menossa 1570–1595 päättyen Täyssinän rauhaan 1595. Turun piispana oli 1583–1625 Eerik Sorolainen, jonka pöytäsaarnaajana toimi naapurikylän Tavian poika Petrus Matinpoika, sittemmin Nummen kappalainen ja Karjaan kirkkoherra. Ruotsin kuninkaana oli Juhana III:n poika Sigismund 1592–1599 ja hänen jälkeensä 1599–1611 setänsä Kaarle IX eli Kaarle-herttua, aluksi valtionhoitajana. Tuohon aikaan Katteluksen kylässä oli maakirjojen perusteella neljä taloa, joita voidaan nimittää, vaikka kir

Omissa, suorissa esivanhemmissani näitä sotamiehiä tuntuu riittävän enemmän kuin osasin arvatakaan tätä juttusarjaa aloittaessani. Tällä kertaa tarina päättyy itsenäisyytemme vuosiin, mutta aloitetaan alusta. Kirjoitin aiemmin Suomen sodassa kuolleesta Mikko Ahlbergista. Hänen pojanpoikansa poika Aukusti Aleksanteri syntyi Varsinais-Suomen Kiskon pitäjän Hongiston kylässä kevättalvella 1889. Hänen isänsä oli tuolloin Kylänpään talon Nummilan torpparina. Leikkikavereita lienee riittänyt, sillä perheessä oli 1890-luvun puolenvälin tienoilla yhteensä kahdeksan lasta. Yksi heistä oli isän aiemmasta avioliitosta. Isä Adolf Fredrik ja vaimonsa Matilda Maria lienevät mieltyneet A-kirjaimeen, sillä perheestä löytyivät mm. Albert Alarik, Aksel Anselm, Anna, Aukusti Aleksander, Arvo Aadolf ja Aarne Arthur sekä heidän velipuolensa Aadolf Walfrid! Vain Adolf Fredrikin ja Matilda Marian yhteinen esikoinen, tytär Olga Maria sai ns. sarjasta poikkeavan nimen. Päähenkilömme Aukusti Aleksanteri lähti o

Sotilaita on monelaisia; rakuunoita, tykkimiehiä, jalkaväkeä, jääkäreitä, laivamiehiä, laivatykkymiehiä jne jne. Lisäksi tulevat tietysti ali-upseerit ja upseerit. Yksi erittäin kaukaisista omista esi-isistäni (ja samalla muutamien tuhansien muiden suomalaisten) eteni aikoinaan armeijan arvoasteikon huipulle jo yli 400 vuotta sitten. Pentti Severinpoika syntyi luultavasti 1530-luvun puolivälissä Viipurissa. Hänen perheensä oli jo tuolloin maan merkittävimpiä, sillä isä Severin toimi Hauhon kirkkoherrana 1549-1578, kun taas isoisä Pietari oli Viipurin pitäjästä lähtöisin olleen rälssisuvun kantaisä. Pietari omisti jopa kivitalon heti Viipurin luostarikirkon vieressä. Monet teistä ovatkin tämän herraan tutkimuksissaan törmänneet, sillä hänet tunnetaan paremmin sukunimellä Juusten. Jos Sursillien sanotaan olevan sukua lähes kaikille, niin eipä jää Juusten -suku kovin paljoa jälkeen. Palatkaamme kuitenkin vielä Pietarin pojanpoikaan, Pentti tai kuten hänet aateloituna tunnettiin, Bengt Söf

Juttusarja sotilaista jatkuu. Äidinäitini äidinäidin äidinäidin isänisä oli vuosina 1739-1806 elänyt Heikki Pekanpoika Remes. Ruotuväessä hänelle annettiin sotilasnimi From. Henrik From oli ruotusotilaana Iisalmen komppaniassa 1756-1778. Hän seurasi Matts Tallqvistia Ruodussa 51 ja asui Luupualla talossa 5. Henrik otti sukunimekseen tuon edellä mainitun sotilasnimen From.  Tästä ruotusotilaasta vastasivat lapinsalolaiset Paavo ja Pekka Kämäräinen ja näläntöläinen Niilo Niiranen. Pekka From ei saanu palvelusaikanaan moitteita eikä häntä rangaistu mistään.  Kutsuntaluetteloissa hänet on merkitty naimisissa olevaksi. Lapinsalossa mainitaan uudisrakentajaksi ja (sotilas-) torppariksi myös Henrik From samanaikaisesti. Kiuruveden vanhimmassa kirkonkirjassa, vuosilta 1732 - 1734 on sotilaiden luettelossa numerolla 51 Henrik From ja puoliso Sesilia Karell (s. 1734, k. 1809). Heikki näyttäisi olevan Ruomin tilan perustaja. Ruomin (”Fromin talo” kääntyi savolaisessa kielenkäytössä ”Ruomin taloks

Seuraava henkilö lyhyessä blogijuttusarjassani sotilasesi-isistäni on isänisäni isänisän isänisä, ruotusotilas Mikko Ahlberg silloisesta Perttelin seurakunnasta. Hän syntyi syyskuun 15. päivänä 1768 Perttelin Tiskarlan l. Diskarlan kylässä. Myöhemmin eli 1800-luvun lopulla kylä oli osa Kuusjokea ja nykyisin sitten Salon kaupunkia. Vanhempina olivat venesotilas Erik Johan Sarin ja Liisa Matintytär, joka puolestaan oli Tiskarlan Hakon talollisen tytär. Mikon puolisoksi vihittiin lokakuussa 1791 Leena Simontytär Perttelin Kanungin kylän Ali-Jaatin talosta. Mikosta tuli vuoden 31.5.1791 tyhjänä olleen Turun läänin jalkaväkirykmentin Perniön komppanian Diskarlan ruodun numero 101 sotamies. Asiaa koskeva sotilasrulla päivättiin Turun kaupungissa seuraavan vuoden maaliskuussa.  Pääkatselmuksessa vuodelta 1795 Mikosta todettiin seuraavat tiedot: Uskelan Diskarlan no 101 sotamies Mikko Ahlberg, syntynyt Uskelassa, 25-vuotias, kunnostautunut palveluksessa, oli läsnä ja hyväksyttiin.  Lähes samat

Viimeisimmässä blogijutussani käsittelin muutamia 1700-luvulla eläneitä sotilasesivanhempiani. Tarinassa eivät kuitenkaan olleet mukana kaikki Ruotsin valtakuntaa tavalla tai toisella palvelleet esi-isäni. Tässä ja jatkopostauksissa kerron vielä muutamista herroista, jotka tosin eivät keskenään muodostaneet läheisiä sukupiirejä. Aloitamme Suuren Pohjan sodan ajalta. Tämä sota eskaloitu nykyisen Suomen alueelle 1710-luvun alussa. Helsinkiin vihollinen saapui 1713 ja seuraavana vuonna käytiin kuuluisa Napuen taistelu Isossakyrössä. Helmikuun 19. päivänä riehunut taistelu oli viimeinen Suuren Pohjan sodan kenttätaistelu Suomessa. Siinä ruhtinas Mihail Golitsynin johtama venäläisarmeija sai vastaansa kenraali Carl Gustaf Armfeltin komentaman Ruotsin karoliinijoukon sekä pohjalaisen nostoväen. Napuen taistelusta alkoi isonvihan aika, joka päättyi lopulta Uudenkaupungin rauhaan 1721. Ruotsin joukot koostuivat 3000 miehen vahvuisesta jalkaväestä, 1500 miehen ratsujoukoista sekä 1086 nostoväke

Eräissä esipolvilinjoissani on runsaasti rakuunoita ja sotamiehiä, jotka kytkeytyvät mielenkiintoisesti toisiinsa. Aloitetaanpa muutaman tuollaisen miehen esittely matkaamalla Ruotsin Södermanlandiin, jossa noin vuonna 1687 syntyi heistä eräs.  Olof Andersson oli tämän herran nimi, joka ruotuväkeen värväytyessään vuonna 1702 otti sotilasnimekseen Wahlberg. Niin sanotun vanhemman Henkirakuunarykmentin tietyn komppaniat miehet siirrettiin tiettyyn Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin komppaniaan, joka rykmentti sittemmin muutettiin rakuunakannalle ja nimettiin Henkirakuunarykmentiksi. Tämä siksi että se vanhempi, luonteeltaan puhtaasti ruotsalainen Henkirakuunarykmentti lakkautettiin syksyllä 1721. Rakuuna taasen oli mies, joka taisteli jalan, mutta liikkui paikasta toiseen hevosella.  Tuon vanhemman Henkirakuunarykmentin yksi katselmus pidettiin 2.11.1716 Lundin pitäjässä. Tuolloin Olof Walhberg oli everstiluutnantin komppanian kolmannen korpraalikunnan ruodun 85 mies.  Kyseisen pää

Nykyisessä Salon kaupungissa, entisessä Halikon kunnassa sijaitseva Rikalan kylä on ollut pitkään monenlaisten tutkimusten kohteena. Perimätieto puhuu jopa Rikalan mahtavasta kaupungista, jonne hämäläiset tulivat myymään ja vaihtamaan tuotteitaan ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa. Kerrotaanpa läheisen linnavuoren rinteiltä löytyneen suuren rautaisen renkaan, joka oli tarkoitettu laivojen kiinnittämistä varten. Rikalanmäen muodostaa lounais-koillinen -suuntainen harjanne, joka on kallioinen. Mäen itäpuolella juokseen Halikonjoki, luoteessa Kihistenmäki ja koillisessa Kirkkomäki, kaikki runsaita rautakautisten löytöjen paikkoja. Rikalanmäellä on runsaasti kiinteitä muinaisjäänteitä, osaa niistä on tutkittu, osa on aikain kuluessa ehtinyt tuhoutua erilaisissa rakennustöissä. Vanhimmat löydöt kertovat pronssikauden asutuksesta, kun taas nuorimmat ajoittuvat rautakauden loppuvaiheisiin. Voidaan edelleen olettaa, että Rikalanmäki on ollut asuttuna läpi keskiajankin. Käytännössä ainakin louna

 Tämä on työn alla oleva juttu eli teen aikajanaa yli 100 vuotiaaksi eläneestä, hyvin kaukaisesta esisukulaisestani. Office timeline

 Maaliskuussa 1883 vangittiin Turussa Uudenmaan tullin ulkopuolella asuneet naisihmiset Karolina Friberg ja Ulrika Silwander. Heidän mökistään löydettiin kasapäin naisten vaatteita, anturanahkoja, seteleitä ja sekalaista muuta vaatetavaraa. Asunnosta löytyi myös todisteita kellovarkaudesta, joka oli tehty hieman aiemmin Paimiossa. Edellisenä vuonna oli nimittäin sekä Paimiossa että Piikkiössä ollut lukuisia varkauksia lyhyen ajan sisällä. Pitäjäläisiltä oli kadonnut vaatteita, villoja, vällyjä, jauhamatonta viljaa ja leipiäkin. Mitään johtolankoja varkaiden henkilöllisyydestä ei tuntunut löytyvän, kunnes eräällä kerralla varkaat veivät hevosiakin. Kun nämä eläimet löydettiin Turun kaupungin läheisyydestä, saatiin ensimmäisen kerran pieni vihje rikollisten pesäpaikasta. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt sitä vaivaa, että olisi lähtenyt tarmokkaammin varkaiden jäljille. Vasta joulupäivän vastainen yö vuonna 1882 sai muutoksen aikaan. Tuolloin Vistan kylän väki oli lähtenyt joulukirkkoon. Myös

Hyvinkään ja Hangon välille rakennettiin yksi maamme varhaisimmista junaradoista vuosien 1871–1873 välillä. Myöhemmän Karjaan kauppalan kohdalla vilkkain asema oli ensi alkujaan Mustio, sillä sinne sijoittui mm. kyseisen ruukin liikenne. Kun Helsingin ja Turun välinen rata avattiin liikenteelle kokonaisuudessaan vuonna 1903, tuli Karjaasta keskeinen risteysasema. Turkuun menevä osuus oli tosin valmistunut jo 1899, mutta Helsinkiin yhteys saatiin vasta 1903. Ensimmäiset vuosikymmenet Karjaan aseman suurin asiakas oli Billnäs tehdas kaikki yksiköineen. Bruno Granholm sai tehtäväkseen suunnitella uuden asemarakennuksen, joka valmistui 1898. Entinen, Hanko-Hyvinkää radan asemarakennus purettiin vuonna 1970. Aikaa myöten Karjaasta tuli alueen merkittävin asema Mustion jäädessä vähitellen pienemmäksi ja pienemmäksi. Rautateillä oli tuohon aikaan runsaammin työntekijöitä kuin automatisoituna nykyaikanamme. Mutta kuka olikaan Karjaan ensimmäinen asemapäällikkö? Perehtykäämme ensin lyhyesti hal

Pienen pieni valokuva johdatti mielenkiintoisen tiedon äärelle. Oheisessa kuvassa hymyilevät erään laivan keittäjättäret. Taustalla näkyvästä pelastusrenkaasta käy ilmi laivan nimi, Eläköön.  Kyseessä on Tukholman Finnbodan telakalta vuonna 1886 valmistunut alus, joka oli varustettu kahdella potkurilla. Nimensä se sai hyvin korkealta taholta, sillä itse keisari Aleksanteri III antoi sen. On kerrottu, että "alus edusti vanhaa laivanrakennustyyliä parhaimmilaan". Eläköön oli maamme korkeimpien virkamiesten käytössä itsenäisyyden ajalla. Samoin se toimi edustusaluksena, kun tarvittiin kyytiä ulkomaisten merkkihenkilöiden vieraillessa maassamme. Esimerkiksi 1930-luvulla laivan silloinen kapteeni Arnold Nyström näytti lehtitoimittajalle aluksen vieraskirjaa. Siitä löytyivät mm. Norjan kruununprinssi Olavin, hänen puolisonsa Märthan, presidentti Relanderin ja P.E. Svinhufvudin eli Ukko-Pekan nimikirjoitukset. Mainittu vieraskirja oli kapteenin yksityisomaisuutta ja hän oli pyytänyt

Sammatin Lohilammen Uusitalossa syntyi vuonna 1817 poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimeksi Gabriel. Yhteensä rusthollari Johan Enqvistillä ja vaimollaan Annalla oli 10 lasta, joista tosin yksi kuoli aivan pienenä. Isän kuoleman jälkeen isäntänä jatkoi sisarussarjan vanhin, Henrik Johan Enqvist puolisonaan Eva Ulrika. Henrik Johanin kuoltua vuonna 1865 oli Gabriel vuoro ryhtyä huolehtimaan Uusitalosta. Vasta pari vuotta aiemmin tämän aikalaistensa mielestä komean miehen onnistui päästä naimisiin. Puoliso oli Siuntion Karlskrogin kylässä syntynyt ummikkoruotsalainen Sofia Nyström. Hän menehtyi 1883, jonka jälkeen Gabriel nai Suomusjärven Salmen kylästä leskivaimo Gustava Berghällin.  Kummastakaan aviosta ei syntynyt lapsia. Gabriel Enqvist herätti huomiota jo nuorukaisena "nopealla ja rotevalla ruumiinkasvulla". Hänen kerrotaan pystyneen korkean kotitupansa katonrajasta olleista leivänvartaista helposti murtamaan mieluisan palasen. Edelleen hänen kuvaillaan olleen kasvoilt

Ensimmäinen suomalainen ns. silmänkääntäjä oli sanomalehti Helsingin Uutisten mukaan vuonna 1863 Kuopion markkinoilla esiintynyt renkimies David Ulmanen. Hänen arveltiin vetävän vertoja parhaille italialaisille nuorallatanssijjoille ja ruumiinsa notkeutta esittäville taitureille. Myös hänen sukkeluutensa eli verbaalinen lahjakkuutensa oli vertaansa vailla. Kuopion markkinoille oli häntä kokoontunut katsomaan runsaasti väkeä nimenomaan hänen suomalaisuutensa takia. Pääsylippu maksoi viisi kopeekkaa. Helsingin Uutiset kertoi, että "parempi on kuitenkin nähdä omain suomen miesten tekevän näitä konstia, kuin niiden tavallisten ulkomaan juoksian, jotka ovat useimmin suurimpia roistoja, mitä olla taitaa". Artikkelin kirjoittaja totesi, että luonnostaan kohteliaan Ulmasen pitäisi saada itselleen ja tovereilleen siistimmät sekä puhtaammat vaatteet. Edelleen toivottiin avarampaa ja siistimpää "kortteeria" sekä oikeita, painettuja mainoslehtisiä. Kuopion markkinoille Ulmanen

Toukokuussa 1797 kokoontui Kosken kappelissa kirkonkokous huolestuneissa tunnelmissa. Muutaman viikon kuluessa olivat suurpedot tai suurpeto, jota myös karhuksi arveltiin, tappaneet viisi hevosta ja kuusi lehmää. Kokousta istuneet Marttilan kirkkoherra ja rovasti Jakob Ziden, Kosken kappalainen Gabrgiel Gottleben, Kosken kartanon omistaja, vapaaherra Gustaf Armfelt sekä tilalliset Kristian Isotalo ja Jaakko Simola lähettivät viestin maaherra von Willebrandille Turkuun. Sen sisältönä oli huoli petojen aiheuttamasta tuhosta sekä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Samalla kirkonkokous kääntyi nimismies Kristoffer Hahnssenin puoleen. Tältä pyydettiin, että hän viran puolesta järjestäisi mahdollisimman nopeasti yleisen ajojahdin. Paitsi Kosken kappelin väkeä, arveltiin siihen tarvittavan myös emäseurakunnan miehiä. Kokous ehdotti nimismiehelle jahtikatselmuksen järjestämistä tarkoituksena löytää sopivat miehet työhön. Tämä kokoontuminen tapahtuisi Marttilan Tuimalan ”malmilla”. Lopuksi koko

Muutaman minuutin podcastissa pohdiskelua sukututkimuksen olemuksesta ja tekemistä.  

Helsingin kaupungin arkistotoimi on kunnostautunut hyvin pitkään digitoinnin saralla. Kaupuginarkisto digitoi ja laittaa myös saataville kaiken, mikä lakiteknisesti on mahdollista. Eräs sukututkijaa erityisesti ilahdattanut aineistokokonaisuus ovat Helsingin maistraatin pöytäkirjat 1700-luvulta. Tällä kertaa katse osui maaliskuun 27. päivänä vuonna 1790 pidettyyn istuntoon ja sen kolmanteen pykälään.  Vapaasti suomentaen tuona päivänä käsiteltiin seuraavaa asiaa: Luettiin maalarinkisällin Anders Gustaf Titzin (s16.1.1767 Ruotsin Norassa) hakemus saada Helsingin kaupungin porvarioikeudet sikäli kuin hän on todistanut ammattitaitonsa, joita hän kehittänyt Kuninkaallisen taideakatemian maalaus- ja piirustusosastoilla. Hän haluaisi matkustaa Helsinkiin heti vesiteitten avauduttua. Asiaa hetken harkittuaan totesi maistraatti, etenkin kun maalarimestari Malachias Clarberg juuri äskettäin oli kuollut eikä kaupungissa siis ollut maalaria, aiheelliseksi myöntää Titzille oikeuden asettua kaupunk

Juhan Suku   järjestää luentotilaisuuden Valkeakoskella, Päivölä opistolla 5-7.8.2022 yhteistyössä  Lahden seudun sukututkijoiden   kanssa. Lue tästä ohjelma, klikkaa kuvaa ja tule mukaan! ​ Tilaisuuden ohjelma on seuraava: ​ pe 5.8.2022 saapuminen Päivölään klo 15.00 alkaen klo 16.30: FT Tiina Miettinen – Sukujen ruusut ja ruusujen suvut. - Suomalaisten ruusujen sukuja ja sukujemme ruusujen historiaa kiehtovalla tavalla klo 17.30: Päivällinen Päivölän opistolla klo 19.00: FM Mikko Kuitula - Prinsessoja ja ruhtinaita - Ensimmäiseen maailmansotaan asti Eurooppa oli täynnä monarkioita, keisarikuntia, kuningaskuntia ja pienempiä ruhtinaskuntia. Vaikka sota kaatoi valtaistuimia, suvut ja sukuverkostot elävät edelleen. Luento käsittelee eurooppalaisten dynastioiden historiaa ja nykypäivää. la 6.8.2022 klo 9.15: FT Kari-Matti Piilahti – Nimistö sukututkimukseen innoittajana - Mikä on sukunimiemme tausta? Mikä on vaikuttanut etunimiemme valintaan? Esityksessä sukelletaan etu- ja sukunimiemme

 Kosken Tl Patakosken Sarjan talon Kankareen torpassa syntyi heinäkuun lopulla 1815 tyttölapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Helena Karolina.  Isä Kustaa Kristerinpojalla ja äiti Kaisa Liisa Appelgrenilla oli useita lapsia, mutta jostain syystä Helena Karolinan kohtaloksi tuli joutua kasvattilapseksi Kosken kartanoon. Kovin huonosti asiat eivät voineet mennä, sillä kasvatti-isä oli aatelissukuinen Gustaf Armfelt ja kasvattiäiti vaimo Helena Kristerintytär Armfelt. Helena Kristerintytär käytti miehensä sukunimeä, vaikka hän ei ollutkaan millään muotoa aatelinen. Kyseessä olikin, jos ei ainutlaatuinen, niin ainakin harvinainen avioliitto. Aatelisilla oli yleensä suuri tarve naida omasta säädystään, mutta mitään lakiteknistä syytä tähän ei tietenkään ollut. Epäsäätyinen Helena Kristerintyttären ja Gustaf Armfeltin liitto toki oli. Ehkäpä tätä häivyttääkseen Helena käytti miehensä sukunimeä. Pääsääntöisesti vaimo säilytti tyttönimensä, mikäli hänellä tällainen oli ollut käytössä. Gustaf

 Olen kokeillut viime päivinä Googlen My Maps -palvelun käyttöä sukututkimuksessa. Yhdistelin siis kartan sijaintietoja taloissa olleeseen isäntäväkeen. Tätä täytyy vielä viritellä jonkin verran, mutta ihan asiallisen tuloksen tuntuu saavan!

 

Historian kuvakokoelma M. L. Carstensin kokoelma Museovirasto Suomen ensimmäinen Säästöpankki perustettiin Turkuun 200 vuotta sitten, tarkemmin sanottuna 21.8.1822. Se oli ensimmäinen suomalainen pankki Suomen Pankin perustamisen jälkeen 1811. Helsinkiin Säästöpankki saatiin neljä vuotta Turkua myöhemmin.  Turun Säästöpankissa ensimmäisen talletuksen teki laivavarustaja ja kauppaneuvos Gabriel Gestrinin piika, Hedvig Nyström. Hänen talletuksensa oli kuusi ruplaa ja se tapahtui tammikuun neljäntenä päivänä 1823. Piikamme asui tuolloin samassa talossa työnantajansa kanssa eli Brahenkadulla, numerossa 160. Tämä osoite kuului Pohjoiskortteliin tuohon aikaan. Gabrie Gestrinillä ja hänen ensimmäisellä vaimollaan Magdalena Lovisa Ståhlströmillä oli kolme lasta: Agatha (1796), Sophia Magdalena (1797) ja Anna Charlotta (1799). Ensimmäisen puolisonsa kuoleman jälkeen Gestrin nai Susanna Claessonin. Tästä liitosta syntyivät Axel Gabriel (1801), Antoinne Christiana (1804) ja Susanna Antonette (180

 Tärkeitä päivämääriä sukututkijalle tammikuu                                    1      Festum circumcisionis Domini                       2/1 - 5/1   Dominica proxima a circumcisione                         5      Vigilia Epiphaniorum                         6      Dies Epiphaniae/III magis                       7/1 - 13/1   Dominica I post Epiphaniae                         7      kuningas Knut                       10      Paulus                       12      Dies infra octavum Epiphaniae                       13      In octavis Epiphaniae                       13      Knut;   Hilarius & Remigius                       14/1 - 20/1   Dominica II post Epiphaniae                       18/1 - 22/2   Dominica Septuagesima/Circum-                                 dederunt                       19      Henrikus                       20      pyhä Henrik                       21      Agnes;   Matteus                       21/1 - 27/1   Dominica III post Epiphaniae