Siirry pääsisältöön

Sisällissodan uhri

Omissa, suorissa esivanhemmissani näitä sotamiehiä tuntuu riittävän enemmän kuin osasin arvatakaan tätä juttusarjaa aloittaessani. Tällä kertaa tarina päättyy itsenäisyytemme vuosiin, mutta aloitetaan alusta.

Kirjoitin aiemmin Suomen sodassa kuolleesta Mikko Ahlbergista. Hänen pojanpoikansa poika Aukusti Aleksanteri syntyi Varsinais-Suomen Kiskon pitäjän Hongiston kylässä kevättalvella 1889. Hänen isänsä oli tuolloin Kylänpään talon Nummilan torpparina. Leikkikavereita lienee riittänyt, sillä perheessä oli 1890-luvun puolenvälin tienoilla yhteensä kahdeksan lasta. Yksi heistä oli isän aiemmasta avioliitosta. Isä Adolf Fredrik ja vaimonsa Matilda Maria lienevät mieltyneet A-kirjaimeen, sillä perheestä löytyivät mm. Albert Alarik, Aksel Anselm, Anna, Aukusti Aleksander, Arvo Aadolf ja Aarne Arthur sekä heidän velipuolensa Aadolf Walfrid! Vain Adolf Fredrikin ja Matilda Marian yhteinen esikoinen, tytär Olga Maria sai ns. sarjasta poikkeavan nimen.

Päähenkilömme Aukusti Aleksanteri lähti omaa leipää tienaamaan vuonna 1904 muuttaen rengiksi Metolan kylän Sonnin taloon. Vuoteen 1906 saakka Aukusti käytti sukunimeä Ahlberg, mutta kymmenien tuhansien suomalaisten tavoin hän otti itselleen suomalaistetun nimen toukokuun 12. päivänä 1906. Tuolloin oli tullut kuluneeksi sata vuotta J.V. Snellmanin syntymästä ja tämä innoitti kansalaisia muuttamaan sukunimiä tai ottamaan sellaisen. Uudeksi nimekseen mies otti Vantanen.

Lähes huomaamaton merkintä Kiskon rippikirjassa 1900-1909 kertoo meille, että Aukusti Aleksanteri oli käynyt kansakoulun. Vuonna 1906 hän muutti lähelle synnyinkotiaan, Hongiston Kylänpäähän rengiksi. Velipoika Aksel Anselm lienee antanut vinkin, sillä tämä oli ollut saman talon renkinä muutamia vuosia aiemmin. Saattaa tosin olla, että tässä vaiheessa Aukusti Aleksanteri asui jo synnyintorpassaan. Seuraavassa rippikirjassa hänet on nimittäin merkitty sinne. 

Tässä vaiheessa miehen elämä lienee jollain tapaa suistunut raiteiltaan. Rippkirjan mukaan häntä ripitettiin törkeästä varkaudesa toukokuussa 1916. Mitä sitten oli tapahtunut?

Sanomalehtitietojen mukaan Aukusti Aleksanteri oli tehnyt todellisen ryöstöreissun. Edellisen vuoden kesällä eli 1915 häntä nimittäin syytettiin Uudenmaan Karjaan pitäjän käräjäkunnassa siitä, että hän oli yksin tai yhdessä jonkun muun kanssa 15.9.1914 murtautunut räätäli Widgrenin taloon Karjaan Kiilan kylässä. Sieltä oli varastettu valmiita pitovaatteita ja kankaita sekä 25 vaateripustinta. Yhteensä näiden anastetun omaisuuden arvoksi arvioitiin 2892 markkaa ja 25 penniä. Myöhemmin vaateripustimet oli saatu takaisin sekä osa vaatteista, mutta kateisiin jäi yhä 1385 markan edestä tuotteita.

Kihlakunnanoikeus tuomitsi Vantasen ensikertaisesta törkeästä varkaudesta yhdeksäksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen, sekä menettämään kansalaisluottamuksensa neljäksi wuodeksi yli rangaistusajan. Son ohessa welwoitettiin Wantanen 1385 markalla korwaamaan Widgrenille anastetun omaisuuden arwon. Tästä kihlakunnanoikeuden päätöksestä walitti Wantanen Turun howioikeuteen, joka kuitenkin on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen woimaansa.

Rangaistuksen kärsittyään ei elämä juuri helpottanut. Sisällissotamme alkoi ja Aukusti Aleksanteri lähti mukaan punaisten puolella. Hänen kohtalokseen koitui ilmeisesti Lavialla 2.3.1918 käyty Susikosken taistelu. Siinä punaiset kohtasivat Vaasan pataljoonan Ericssonin komennuskunnan sekä Frackin räjäytyskomennuskunnan. Punaisilla oli kaksi tykkiä ja neljä kuularuiskua, joista kaksi hajosi heti taistelun alussa. Valkoisten joukkojen oli tällä kertaa pakko perääntyä punaisten vallatessa lähes koko Lavian. Lavia joutuikin kokemaan monia vaiheita punaisten ja valkoisten vuorotellen taistellessa tiensä alueen valtiaaksi.

Sotasurmaprojektin selvitysten mukaan Aukusti Aleksanteri Vantanen kaatui maaliskuussa 1918 Lavialla. Tästä ei aikalaisilla ollut tietoa, sillä Vantasen sukulaiset joutuivat 1940-luvussa hakemaan miehen kuolleeksi julistamista. Tämä päätös saatiin Oikeusministeriöstä 25.8.1941 ja kuolinpäiväksi määrättiin 1.1.1922. Tuolloin oli tullut neljä vuotta siitä, kun joku omainen oli Vantasen nähnyt elossa. 

Sisällissodassa kadonneista liikkui monenlaista tietoa. Esimerkiksi 11.6.1921 julkaistiin "Luettelo suomalaisista valtiollisista pakolaisista". Sen mukaan Vantanen oli sekatyömies Kiskon pitäjässä. Lisäksi todettiin seuraavaa: "punakapinallinen, lienee ollut P.K:n Kiskon kompp. os. pääll., ulkomailla". Ainakaan viimeinen tieto ei pitäynyt paikkaansa, sillä hänen elämänsä sammui Lavialla. 

Aukusti Aleksanteri Vantanen ei koskaan ehtinyt naimisiin, mutta sai yhden aviottoman lapsen, isoisäni vuonna 1908. Minulla on siis vähän hurjempi isopappa...


Kuvassa Susikosken silta vuonna 1918. Lähde: Suomen Kuvalehti, 20.07.1918, nro 29, s. 10
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877701?page=10
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähän hankalampi tapaus

Eräs rakuunaesi-isistäni on aina jäänyt hieman vähemmälle huomiolle eikä vähiten sen takia, että hänen tutkimisensa on ollut työlästä. Se ei myöskään ole onnistunut omin avuin, vaan mm. Ylioppilasmatrikkelin koostaja Yrjö Kotivuori ja Suku Forumin vakiokäyttäjät antoivat kymmenisen vuotta sitten olennaiset tiedot.   Aikoinaan ongelmana oli löytää isä kahdelle veljekselle Juholle ja Yrjölle, jotka toimivat räätäleinä Karjalohjalla. Heidän isänsä identiteettiin saadaan vihje Pohjan ja Karjalohjan käräjien pöytäkirjoista vuosilta 1737, 1745 ja 1756. Ensin mainittu [1] kertoo Juhon olleen nuoren rengin Kiskon Leilästä ja toinen paljastaa hänen sukunimekseen Leijel. Vuonna 1756 pidetty oikeudenistunto kertoo Juhon ja Yrjön olleen veljeksiä. Nämä tiedot ovat oleellisia oikean sukujohdon varmistukseksi. Lisävihjeenä on tieto nimestä Leijel, joka yhdistää miehemme erääseen rakuunaan Kiskon Leilässä. Kyseinen Yrjö Sipinpoika Leijel tai Lägel (nimiasu vaihtelee eri lähteissä) oli rakuuna Uude

Kapteeni 1500-luvulta

Tarinat suorista esivanhemmistani, jotka olivat sotilaita, tuntuvat jatkuvat loputtomiin. Tällä kertaa matkataan Länsi-Uudenmaan Karjalohjalle, Katteluksen kylään tutustumaan hieman erääseen Sven Erikssoniin, joka oli tullut sinne Ruotsista saakka. Sven oli syntynyt ennen vuotta 1540.  Sven Erikinpoika oli jo vuonna 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies eli käytännössä kapteeni arvoltaan. Jos hieman taustoitetaan aikaa, niin Ns. pitkä viha, 25-vuotinen sota Venäjää vastaan oli menossa 1570–1595 päättyen Täyssinän rauhaan 1595. Turun piispana oli 1583–1625 Eerik Sorolainen, jonka pöytäsaarnaajana toimi naapurikylän Tavian poika Petrus Matinpoika, sittemmin Nummen kappalainen ja Karjaan kirkkoherra. Ruotsin kuninkaana oli Juhana III:n poika Sigismund 1592–1599 ja hänen jälkeensä 1599–1611 setänsä Kaarle IX eli Kaarle-herttua, aluksi valtionhoitajana. Tuohon aikaan Katteluksen kylässä oli maakirjojen perusteella neljä taloa, joita voidaan nimittää, vaikka kir