Kirjoitin aiemmin Suomen sodassa kuolleesta Mikko Ahlbergista. Hänen pojanpoikansa poika Aukusti Aleksanteri syntyi Varsinais-Suomen Kiskon pitäjän Hongiston kylässä kevättalvella 1889. Hänen isänsä oli tuolloin Kylänpään talon Nummilan torpparina. Leikkikavereita lienee riittänyt, sillä perheessä oli 1890-luvun puolenvälin tienoilla yhteensä kahdeksan lasta. Yksi heistä oli isän aiemmasta avioliitosta. Isä Adolf Fredrik ja vaimonsa Matilda Maria lienevät mieltyneet A-kirjaimeen, sillä perheestä löytyivät mm. Albert Alarik, Aksel Anselm, Anna, Aukusti Aleksander, Arvo Aadolf ja Aarne Arthur sekä heidän velipuolensa Aadolf Walfrid! Vain Adolf Fredrikin ja Matilda Marian yhteinen esikoinen, tytär Olga Maria sai ns. sarjasta poikkeavan nimen.
Päähenkilömme Aukusti Aleksanteri lähti omaa leipää tienaamaan vuonna 1904 muuttaen rengiksi Metolan kylän Sonnin taloon. Vuoteen 1906 saakka Aukusti käytti sukunimeä Ahlberg, mutta kymmenien tuhansien suomalaisten tavoin hän otti itselleen suomalaistetun nimen toukokuun 12. päivänä 1906. Tuolloin oli tullut kuluneeksi sata vuotta J.V. Snellmanin syntymästä ja tämä innoitti kansalaisia muuttamaan sukunimiä tai ottamaan sellaisen. Uudeksi nimekseen mies otti Vantanen.
Lähes huomaamaton merkintä Kiskon rippikirjassa 1900-1909 kertoo meille, että Aukusti Aleksanteri oli käynyt kansakoulun. Vuonna 1906 hän muutti lähelle synnyinkotiaan, Hongiston Kylänpäähän rengiksi. Velipoika Aksel Anselm lienee antanut vinkin, sillä tämä oli ollut saman talon renkinä muutamia vuosia aiemmin. Saattaa tosin olla, että tässä vaiheessa Aukusti Aleksanteri asui jo synnyintorpassaan. Seuraavassa rippikirjassa hänet on nimittäin merkitty sinne.
Tässä vaiheessa miehen elämä lienee jollain tapaa suistunut raiteiltaan. Rippkirjan mukaan häntä ripitettiin törkeästä varkaudesa toukokuussa 1916. Mitä sitten oli tapahtunut?
Sanomalehtitietojen mukaan Aukusti Aleksanteri oli tehnyt todellisen ryöstöreissun. Edellisen vuoden kesällä eli 1915 häntä nimittäin syytettiin Uudenmaan Karjaan pitäjän käräjäkunnassa siitä, että hän oli yksin tai yhdessä jonkun muun kanssa 15.9.1914 murtautunut räätäli Widgrenin taloon Karjaan Kiilan kylässä. Sieltä oli varastettu valmiita pitovaatteita ja kankaita sekä 25 vaateripustinta. Yhteensä näiden anastetun omaisuuden arvoksi arvioitiin 2892 markkaa ja 25 penniä. Myöhemmin vaateripustimet oli saatu takaisin sekä osa vaatteista, mutta kateisiin jäi yhä 1385 markan edestä tuotteita.
Kihlakunnanoikeus tuomitsi Vantasen ensikertaisesta törkeästä varkaudesta yhdeksäksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen, sekä menettämään kansalaisluottamuksensa neljäksi wuodeksi yli rangaistusajan. Son ohessa welwoitettiin Wantanen 1385 markalla korwaamaan Widgrenille anastetun omaisuuden arwon. Tästä kihlakunnanoikeuden päätöksestä walitti Wantanen Turun howioikeuteen, joka kuitenkin on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen woimaansa.
Rangaistuksen kärsittyään ei elämä juuri helpottanut. Sisällissotamme alkoi ja Aukusti Aleksanteri lähti mukaan punaisten puolella. Hänen kohtalokseen koitui ilmeisesti Lavialla 2.3.1918 käyty Susikosken taistelu. Siinä punaiset kohtasivat Vaasan pataljoonan Ericssonin komennuskunnan sekä Frackin räjäytyskomennuskunnan. Punaisilla oli kaksi tykkiä ja neljä kuularuiskua, joista kaksi hajosi heti taistelun alussa. Valkoisten joukkojen oli tällä kertaa pakko perääntyä punaisten vallatessa lähes koko Lavian. Lavia joutuikin kokemaan monia vaiheita punaisten ja valkoisten vuorotellen taistellessa tiensä alueen valtiaaksi.
Sotasurmaprojektin selvitysten mukaan Aukusti Aleksanteri Vantanen kaatui maaliskuussa 1918 Lavialla. Tästä ei aikalaisilla ollut tietoa, sillä Vantasen sukulaiset joutuivat 1940-luvussa hakemaan miehen kuolleeksi julistamista. Tämä päätös saatiin Oikeusministeriöstä 25.8.1941 ja kuolinpäiväksi määrättiin 1.1.1922. Tuolloin oli tullut neljä vuotta siitä, kun joku omainen oli Vantasen nähnyt elossa.
Sisällissodassa kadonneista liikkui monenlaista tietoa. Esimerkiksi 11.6.1921 julkaistiin "Luettelo suomalaisista valtiollisista pakolaisista". Sen mukaan Vantanen oli sekatyömies Kiskon pitäjässä. Lisäksi todettiin seuraavaa: "punakapinallinen, lienee ollut P.K:n Kiskon kompp. os. pääll., ulkomailla". Ainakaan viimeinen tieto ei pitäynyt paikkaansa, sillä hänen elämänsä sammui Lavialla.
Aukusti Aleksanteri Vantanen ei koskaan ehtinyt naimisiin, mutta sai yhden aviottoman lapsen, isoisäni vuonna 1908. Minulla on siis vähän hurjempi isopappa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti