Jos hieman taustoitetaan aikaa, niin Ns. pitkä viha,
25-vuotinen sota Venäjää vastaan oli menossa 1570–1595 päättyen Täyssinän
rauhaan 1595. Turun piispana oli 1583–1625 Eerik Sorolainen, jonka
pöytäsaarnaajana toimi naapurikylän Tavian poika Petrus Matinpoika, sittemmin
Nummen kappalainen ja Karjaan kirkkoherra. Ruotsin kuninkaana oli Juhana III:n
poika Sigismund 1592–1599 ja hänen jälkeensä 1599–1611 setänsä Kaarle IX eli
Kaarle-herttua, aluksi valtionhoitajana.
Tuohon aikaan Katteluksen kylässä oli maakirjojen perusteella neljä taloa, joita voidaan nimittää, vaikka kirjaimilla A, B, C ja D. Näistä viimeksi mainittu joutui Sven Erikssonin haltuun 1586. Hän oli järjestyksessä neljäs talon nimeltä tunnettu isäntä. Hän sai 2.4.1586 kreivi Axel Leijonhufvudilta vapautuksen kaikista apuveroista yhteen Katteluksen kylän neljästä talosta. Kylä joutui vähitellen yksiin käsiin ja muodostui erääksi Karjalohjan menestyvimmistä ratsutiloista. Pitkinä sotavuosina 1500-luvun lopulla verorasitus kasvoi, mutta naapurien köyhtyessä nihtipäällikkönä sodassa palvellut isäntä menestyi verovapautensa turvin. Kylän kaksi muuta taloa (B ja A) joutui vähitellen hänen haltuunsa. Hän sai 3.10.1605 kaksi Katteluksen kylän taloa vapaaksi veroista niin pitkään kuin hän on käytettävissä kruunun palvelukseen[1]; ” Swenn Eriksonn Knehte Hofwisman - 3 Heman Hafwer Konung Maitz Breff ther opå”. Sven Erikinpoika selvisi sotilaana useista taisteluista kuollen vuoden 1610 tienoilla. Oheinen kuva on viitteenä oleva voudintilin pätkä.
Tuon ajan lähteistä ei Sven Erikssonin sotataivalta voi
juurikaan selvittää, mutta hyvin varmasti hän osallistui ns. pitkään vihaan ja
kenties myös Nuijasodan taisteluihin. Luultavasti hän kuoli kotitalossaan,
sillä 1600 -luvun alkuun mennessä hän oli jo iäkäs mies tuon ajan mittapuun mukaan.
[1] Uudenmaan
voutikuntien tilejä - 3513 Raaseporin läänin maantarkastuskirja 1604-1604,
jakso 4; Kansallisarkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti