Siirry pääsisältöön

Suvun upseeri

Viimeisimmässä blogijutussani käsittelin muutamia 1700-luvulla eläneitä sotilasesivanhempiani. Tarinassa eivät kuitenkaan olleet mukana kaikki Ruotsin valtakuntaa tavalla tai toisella palvelleet esi-isäni. Tässä ja jatkopostauksissa kerron vielä muutamista herroista, jotka tosin eivät keskenään muodostaneet läheisiä sukupiirejä.

Aloitamme Suuren Pohjan sodan ajalta. Tämä sota eskaloitu nykyisen Suomen alueelle 1710-luvun alussa. Helsinkiin vihollinen saapui 1713 ja seuraavana vuonna käytiin kuuluisa Napuen taistelu Isossakyrössä. Helmikuun 19. päivänä riehunut taistelu oli viimeinen Suuren Pohjan sodan kenttätaistelu Suomessa. Siinä ruhtinas Mihail Golitsynin johtama venäläisarmeija sai vastaansa kenraali Carl Gustaf Armfeltin komentaman Ruotsin karoliinijoukon sekä pohjalaisen nostoväen. Napuen taistelusta alkoi isonvihan aika, joka päättyi lopulta Uudenkaupungin rauhaan 1721.

Ruotsin joukot koostuivat 3000 miehen vahvuisesta jalkaväestä, 1500 miehen ratsujoukoista sekä 1086 nostoväkeen kuuluneesta talonpojasta. Nämä oli hätäisesti saatu kokoon lähialueen pitäjistä. Venäläisillä oli ylivoima miehistön suhteen, sillä pelkkää ratsuväkeä oli 4307 miestä ja jalkaväkeä 5588. Lisäksi tulivat monisatapäiset upseerit ja aliupseerit. Ruotsalaisista kaatui taistelussa 2 645 miestä, ja venäläisten tappiot olivat heidän oman ilmoituksensa mukaan 421 kaatunutta ja 1 057 haavoittunutta. Itseasiassa taistelu käytiin Laurolan kylän alueella ja pitkään siitä puhuttiin Kyrön tappeluksena – slaget vid Storkyro.

Yksi Ruotsin armeijan upseereista oli suora esi-isäni, majuri Torsten Jägerhorn af Storby. Hän oli syntynyt Naantalissa Isokylässä (Storby) helmikuun 27. päivä vuonna 1681. Puolisonaan hänellä oli Lohjan Laakspohjan kartanossa ensi kerran päivänvalon nähnyt Ebba Wellingk. Ebban isä Otto oli Uudenmaan ja Hämeen läänien kavaljeerirykmentin ratsumestari. Torstenilla ja Ebballa oli neljä lasta: Otto Mauritz, Beata Charlotta, Johanna Catarina ja Ulrika Christina. Heistä nuorin eli viimeksi mainittu syntyi helmikuun neljäntenä 1714, joten isä Torsten ei ehtinyt häntä koskaan näkemään.

Torsten oli ollut vänrikkinä Turun läänin jalkaväkirykmentissä, ylennyt 1701 luutnantiksi, toiseksi kapteeniksi 1708 ja ensimmäiseksi kapteeniksi 1710. Heinäkuussa 1713 hänestä tehtiin Viipurin läänin rykmentin majuri. Tässä ominaisuudessa hän osallistui Napuen taisteluun ja kaatui yhtenä kymmenistä upseereista. Tämä kuolema ei pelottanut Torstenin poikaa, vuonna 1710 syntynyttä Otto Mauritzia. Hän meni vapaaehtoisena Uudenmaan läänin jalkaväkirykmenttiin ja yleni aina kapteeniksi saakka.


Kuvassa Jägerhorn af Storby (adliga ätten 226) suvun vaakuna. Suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen 1634 ja se kuoli mieslinjaltaan 1928. Suvun kantaisä oli Naantalin Luonnonmaan Isokylässä 1400-luvulla asunut Filpus Jönsson. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähän hankalampi tapaus

Eräs rakuunaesi-isistäni on aina jäänyt hieman vähemmälle huomiolle eikä vähiten sen takia, että hänen tutkimisensa on ollut työlästä. Se ei myöskään ole onnistunut omin avuin, vaan mm. Ylioppilasmatrikkelin koostaja Yrjö Kotivuori ja Suku Forumin vakiokäyttäjät antoivat kymmenisen vuotta sitten olennaiset tiedot.   Aikoinaan ongelmana oli löytää isä kahdelle veljekselle Juholle ja Yrjölle, jotka toimivat räätäleinä Karjalohjalla. Heidän isänsä identiteettiin saadaan vihje Pohjan ja Karjalohjan käräjien pöytäkirjoista vuosilta 1737, 1745 ja 1756. Ensin mainittu [1] kertoo Juhon olleen nuoren rengin Kiskon Leilästä ja toinen paljastaa hänen sukunimekseen Leijel. Vuonna 1756 pidetty oikeudenistunto kertoo Juhon ja Yrjön olleen veljeksiä. Nämä tiedot ovat oleellisia oikean sukujohdon varmistukseksi. Lisävihjeenä on tieto nimestä Leijel, joka yhdistää miehemme erääseen rakuunaan Kiskon Leilässä. Kyseinen Yrjö Sipinpoika Leijel tai Lägel (nimiasu vaihtelee eri lähteissä) oli rakuuna Uude

Kapteeni 1500-luvulta

Tarinat suorista esivanhemmistani, jotka olivat sotilaita, tuntuvat jatkuvat loputtomiin. Tällä kertaa matkataan Länsi-Uudenmaan Karjalohjalle, Katteluksen kylään tutustumaan hieman erääseen Sven Erikssoniin, joka oli tullut sinne Ruotsista saakka. Sven oli syntynyt ennen vuotta 1540.  Sven Erikinpoika oli jo vuonna 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies eli käytännössä kapteeni arvoltaan. Jos hieman taustoitetaan aikaa, niin Ns. pitkä viha, 25-vuotinen sota Venäjää vastaan oli menossa 1570–1595 päättyen Täyssinän rauhaan 1595. Turun piispana oli 1583–1625 Eerik Sorolainen, jonka pöytäsaarnaajana toimi naapurikylän Tavian poika Petrus Matinpoika, sittemmin Nummen kappalainen ja Karjaan kirkkoherra. Ruotsin kuninkaana oli Juhana III:n poika Sigismund 1592–1599 ja hänen jälkeensä 1599–1611 setänsä Kaarle IX eli Kaarle-herttua, aluksi valtionhoitajana. Tuohon aikaan Katteluksen kylässä oli maakirjojen perusteella neljä taloa, joita voidaan nimittää, vaikka kir

Sisällissodan uhri

Omissa, suorissa esivanhemmissani näitä sotamiehiä tuntuu riittävän enemmän kuin osasin arvatakaan tätä juttusarjaa aloittaessani. Tällä kertaa tarina päättyy itsenäisyytemme vuosiin, mutta aloitetaan alusta. Kirjoitin aiemmin Suomen sodassa kuolleesta Mikko Ahlbergista. Hänen pojanpoikansa poika Aukusti Aleksanteri syntyi Varsinais-Suomen Kiskon pitäjän Hongiston kylässä kevättalvella 1889. Hänen isänsä oli tuolloin Kylänpään talon Nummilan torpparina. Leikkikavereita lienee riittänyt, sillä perheessä oli 1890-luvun puolenvälin tienoilla yhteensä kahdeksan lasta. Yksi heistä oli isän aiemmasta avioliitosta. Isä Adolf Fredrik ja vaimonsa Matilda Maria lienevät mieltyneet A-kirjaimeen, sillä perheestä löytyivät mm. Albert Alarik, Aksel Anselm, Anna, Aukusti Aleksander, Arvo Aadolf ja Aarne Arthur sekä heidän velipuolensa Aadolf Walfrid! Vain Adolf Fredrikin ja Matilda Marian yhteinen esikoinen, tytär Olga Maria sai ns. sarjasta poikkeavan nimen. Päähenkilömme Aukusti Aleksanteri lähti o