Suvun upseeri

Viimeisimmässä blogijutussani käsittelin muutamia 1700-luvulla eläneitä sotilasesivanhempiani. Tarinassa eivät kuitenkaan olleet mukana kaikki Ruotsin valtakuntaa tavalla tai toisella palvelleet esi-isäni. Tässä ja jatkopostauksissa kerron vielä muutamista herroista, jotka tosin eivät keskenään muodostaneet läheisiä sukupiirejä.

Aloitamme Suuren Pohjan sodan ajalta. Tämä sota eskaloitu nykyisen Suomen alueelle 1710-luvun alussa. Helsinkiin vihollinen saapui 1713 ja seuraavana vuonna käytiin kuuluisa Napuen taistelu Isossakyrössä. Helmikuun 19. päivänä riehunut taistelu oli viimeinen Suuren Pohjan sodan kenttätaistelu Suomessa. Siinä ruhtinas Mihail Golitsynin johtama venäläisarmeija sai vastaansa kenraali Carl Gustaf Armfeltin komentaman Ruotsin karoliinijoukon sekä pohjalaisen nostoväen. Napuen taistelusta alkoi isonvihan aika, joka päättyi lopulta Uudenkaupungin rauhaan 1721.

Ruotsin joukot koostuivat 3000 miehen vahvuisesta jalkaväestä, 1500 miehen ratsujoukoista sekä 1086 nostoväkeen kuuluneesta talonpojasta. Nämä oli hätäisesti saatu kokoon lähialueen pitäjistä. Venäläisillä oli ylivoima miehistön suhteen, sillä pelkkää ratsuväkeä oli 4307 miestä ja jalkaväkeä 5588. Lisäksi tulivat monisatapäiset upseerit ja aliupseerit. Ruotsalaisista kaatui taistelussa 2 645 miestä, ja venäläisten tappiot olivat heidän oman ilmoituksensa mukaan 421 kaatunutta ja 1 057 haavoittunutta. Itseasiassa taistelu käytiin Laurolan kylän alueella ja pitkään siitä puhuttiin Kyrön tappeluksena – slaget vid Storkyro.

Yksi Ruotsin armeijan upseereista oli suora esi-isäni, majuri Torsten Jägerhorn af Storby. Hän oli syntynyt Naantalissa Isokylässä (Storby) helmikuun 27. päivä vuonna 1681. Puolisonaan hänellä oli Lohjan Laakspohjan kartanossa ensi kerran päivänvalon nähnyt Ebba Wellingk. Ebban isä Otto oli Uudenmaan ja Hämeen läänien kavaljeerirykmentin ratsumestari. Torstenilla ja Ebballa oli neljä lasta: Otto Mauritz, Beata Charlotta, Johanna Catarina ja Ulrika Christina. Heistä nuorin eli viimeksi mainittu syntyi helmikuun neljäntenä 1714, joten isä Torsten ei ehtinyt häntä koskaan näkemään.

Torsten oli ollut vänrikkinä Turun läänin jalkaväkirykmentissä, ylennyt 1701 luutnantiksi, toiseksi kapteeniksi 1708 ja ensimmäiseksi kapteeniksi 1710. Heinäkuussa 1713 hänestä tehtiin Viipurin läänin rykmentin majuri. Tässä ominaisuudessa hän osallistui Napuen taisteluun ja kaatui yhtenä kymmenistä upseereista. Tämä kuolema ei pelottanut Torstenin poikaa, vuonna 1710 syntynyttä Otto Mauritzia. Hän meni vapaaehtoisena Uudenmaan läänin jalkaväkirykmenttiin ja yleni aina kapteeniksi saakka.

Kuvassa Jägerhorn af Storby (adliga ätten 226) suvun vaakuna. Suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen 1634 ja se kuoli mieslinjaltaan 1928. Suvun kantaisä oli Naantalin Luonnonmaan Isokylässä 1400-luvulla asunut Filpus Jönsson.