Suvun sotilaita

Eräissä esipolvilinjoissani on runsaasti rakuunoita ja sotamiehiä, jotka kytkeytyvät mielenkiintoisesti toisiinsa. Aloitetaanpa muutaman tuollaisen miehen esittely matkaamalla Ruotsin Södermanlandiin, jossa noin vuonna 1687 syntyi heistä eräs.  Olof Andersson oli tämän herran nimi, joka ruotuväkeen värväytyessään vuonna 1702 otti sotilasnimekseen Wahlberg. Niin sanotun vanhemman Henkirakuunarykmentin tietyn komppaniat miehet siirrettiin tiettyyn Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin komppaniaan, joka rykmentti sittemmin muutettiin rakuunakannalle ja nimettiin Henkirakuunarykmentiksi. Tämä siksi että se vanhempi, luonteeltaan puhtaasti ruotsalainen Henkirakuunarykmentti lakkautettiin syksyllä 1721. Rakuuna taasen oli mies, joka taisteli jalan, mutta liikkui paikasta toiseen hevosella. 

Tuon vanhemman Henkirakuunarykmentin yksi katselmus pidettiin 2.11.1716 Lundin pitäjässä. Tuolloin Olof Walhberg oli everstiluutnantin komppanian kolmannen korpraalikunnan ruodun 85 mies.  Kyseisen pääkatselmusluettelon mukaan hän oli palvellut jo 14 vuotta, oli iältään 29-vuotias ja kotoisin Södermanlandista. Hevosena hänellä oli seitsemän vuoden ikäinen valakka eli kastroitu uroshevonen. Kastraatio teki hevosesta helpommin hallittavan ja ryhmään sopeutuvan.

Ikävä kyllä, tuon vanhempia kyseisen rykmentin asiakirjoja ei ole käytettävissä, joten tarkat rekrytointitiedot jäävät selvittämättä. Suomeen miehemme tuli Suuren Pohjan sodan jälkeen, kun isovihan aika oli vienyt maamme armeijan lähes perikatoon. Olof Wahlberg sijoittui asumaan Suomusjärven Kettulan kylään, Härkälän rusthollin rakuunatorppaan. Puoliso Liisa Yrjöntytär löytyi läheisesti Laidikkeen kylästä, jossa myös sijaitse tämän Kiskon kappeliseurakunnan kirkko. Rakuunatorpassa syntyivät perheen lapset Maria, Brita, Anna, Simo ja Elias. Heistä tosin Anna menehtyi jo pari viikkoisena. Ilmeisesti myös esikoistytär Maria kuoli lapsena. Wahlbergit muuttivat vuoden 1740 paikkeilla Nummen pitäjään Uudellamaalla.

Brita oli ensin naimisissa sotilas Henrik Lindqvistin kanssa ja tämän kuoltua hänet nai torppari Abraham Abrahamsson. Simosta tuli ensin veljensä Eliaksen kanssa torppari Nummen Röhkölän Lisulle ja myöhemmin Hyvelän kylän Krissille. Hänen vaimonsa nimi oli Leena.  Olofin ja Liisan kuopus Elias lähti isänsä tavoin sotilasuralle. Hän palveli Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin Lohjan komppanian Mettulan ruodussa numero 57. Sotilasnimekseen, joka on siis eri asia kuin varsinainen sukunimi, Elias sai Willig. Vaimonsa Annan kanssa heillä oli peräti kymmenen lasta, joista yksi, Simon Willig ryhtyi isänsä ja isoisänsä tavoin sotilaaksi. Tosin hän ei ilmeisesti koskaan joutunut tositoimiin, koska oli ruodun varamiehenä.

Jos sitten tarkastelemme viimeksi mainitun Simo Willigin veljeä, Samuel Wileniusta, huomaamme hänen menneen naimisiin erään Hedvig Hyrsbergin kanssa. Hedvigin isä oli rakuuna Johan Hyrsberg Nummen Hyrsylästä. Hän oli Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin ruodun 22. rakuuna. Palvelukseen hänet oli hyväksytty 26.6.1779. Ikävä kyllä häneksen osakseen tuli kuolla suhteellisen nuorena punatautiin helmikuussa 1789. 

Rakuuna Johan Hyrsbergin puoliso eli em. Hedvigin äiti oli ruotusotamies Jakob Reimanin tytär Anna. Jakob Reiman oli syntynyt vuoden 1716 tienoilla ja tullut Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin Lohjan komppanian ruodun 56 sotilaaksi. Tämän ruodun mies asui Remalan kylässä, jossa lähtöhenkilömme Olof Wahlberg oli kuollut 1762. Hämmästyttävän kiinteästi näiden perheiden kohtalot siis kiertyvät toisiinsa. Jakob Reimanin tiedämme katselmusrullien mukaan osallistuneen Pommerin sotaan ”alusta loppuun saakka”. Tätä sotaa käytiin vuosina 1757–1762. Yksityiskohtana voidaan mainita vuoden 1758 katselmus, jossa Reiman mainitaan sairaana. Eron Jakob Reiman sai 27.6.1778 ja ruodun uudeksi mieheksi palkattiin Simon Blad. Tämän jälkeen Reiman eli torpparina lopun ikäänsä.

Palataan vielä lopuksi hieman ajassa taaksepäin. Edellä mainitun rakuuna Johan Hyrsbergin isä Anders oli hänkin rakuuna. Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin luettelon mukaan mies syntyi Lammin pitäjässä noin 1728, koska oli vuoden 1746 katselmuksessa 18-vuotias. Sotilasnimi Hyrsberg on mitä ilmeisimmin muodostunut asuinkylästä, joka oli Nummen Hyrsylä. Sopimuksen hän oli tehnyt Hyrsylän Lonkalan talon rusthollari Gabriel Salinin kanssa.

Vai lisätäänkö sukuryppääseen vielä yksi lanka? Samuel Wileniuksen ja Hedvig Hyrsbergin poika Samuel nai Lohjan Moision Pelrikon torpassa syntyneen Eva Christina Lågströmin. Tämän isänisä oli ollut Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin Karjaan komppanian ruodun 25 sotilas. Hän asui perheineen Kasabyn kylässä Pohjois-Karjaalla. Kustaa kolmannen sodassa hän joutui osallistumaan Ruotsinsalmen taisteluun elokuun 24. päivänä 1789. Pääkatselmusluettelon mukaan hän joutui tuolloin venäläisten vangiksi eikä enää koskaan palannut kotiinsa. Hän saattoi kuolla tuona päivänä, mutta tätä tietoa ei voi enää vahvistaa mistään.

Kuvassa vanhemman henkirakuunarykmentin lippu, josta kerrotaan Wikipediassa seuraavaa:

Förfärdigad 1718 efter ritning av NicodemusTessin. Duk av enkel dubbel vit damast, lika broderad på båda sidor, dubbelt C under slutenkunglig krona omgivet av lagerkransar med bär. Utmed kanterna en bård. Frans av guld,dubbel, 80 mm bred. Stång av furu, åttkantig. Räfflad med förstärkande järnskenor. Svart målad. Spets avförgylld mässing.

Tässä myös pienenä kaaviona edellä mainittuja henkilöitä!