Siirry pääsisältöön

Rikalanmäen talojen nimistä

Nykyisessä Salon kaupungissa, entisessä Halikon kunnassa sijaitseva Rikalan kylä on ollut pitkään monenlaisten tutkimusten kohteena. Perimätieto puhuu jopa Rikalan mahtavasta kaupungista, jonne hämäläiset tulivat myymään ja vaihtamaan tuotteitaan ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa. Kerrotaanpa läheisen linnavuoren rinteiltä löytyneen suuren rautaisen renkaan, joka oli tarkoitettu laivojen kiinnittämistä varten.

Rikalanmäen muodostaa lounais-koillinen -suuntainen harjanne, joka on kallioinen. Mäen itäpuolella juokseen Halikonjoki, luoteessa Kihistenmäki ja koillisessa Kirkkomäki, kaikki runsaita rautakautisten löytöjen paikkoja. Rikalanmäellä on runsaasti kiinteitä muinaisjäänteitä, osaa niistä on tutkittu, osa on aikain kuluessa ehtinyt tuhoutua erilaisissa rakennustöissä. Vanhimmat löydöt kertovat pronssikauden asutuksesta, kun taas nuorimmat ajoittuvat rautakauden loppuvaiheisiin. Voidaan edelleen olettaa, että Rikalanmäki on ollut asuttuna läpi keskiajankin. Käytännössä ainakin lounaisosassa mäkeä on ollut ihmisen toimintaa esiroomalaiselta rautakaudelta aina merovingiaikaan.

Tässä jutussa ei mennä arkeologisiin löytöihin, vaan pysytään tuossa em. kaupunkiteemassa. Perimätiedolla on oma arvonsa, jota alueen osalta lisää melko runsas Häme -tyyppinen nimistö. Tämä voisi tarkoittaa kiinteitä siteitä Rikalan ja Hämeen välillä. Sauvosta löytyy Hämälä, Halikosta Hämeenkylä, Kuusjoen Hämäläistenkylä, Uskelassa Hämmäinen, Salossa Hämeenoja ja Perniössä vielä Hämeenkylä. Nämä kaikki löytyvät jo 1500-luvun voudintileistä, joten nimet ovat hyvin vanhoja. Nimenomaan kaupunkimaisuutta on pyritty todistelemaan Rikalan kylän pelto- ja niittykartalla vuodelta 1782. 

Kuva 1

Tuon kartan mukaan Rikalanmäellä sijaitsevien talojen nimiä olivat mm. Kylänlapsi, Räntmästare, Fiskaali, Tullnääri ja Borgmästare. Nämähän todella tuntuisivat viittavaan suoraan kaupunkimaiseen asutukseen jossain vaiheessa kylän historiaa.  Oheisen karttaleikkeen talot: 1. Kylänlapsi, 3. Fiskaali, 4. Tullnääri ja 5. Borgmästare. Nämä tiedot komissiomaanmittari Carl Peter Zierman (1738-1789) kirjasi em. karttaan vuonna 1782.

Ovatko edellä mainitut nimet sitten esimerkiksi keskiaikaisia tai kenties vielä vanhempia? Vastaus on melko varmasti kielteinen, sillä Rikalasta tehtiin tiluskartta vuonna 1695. Myös tuolloin talot piirrettiin sievästi kartalle tietoineen kaikkineen, mutta vastaavia nimiä ei karttaselityksestä löydä. Myöskään Halikon ensimmäisistä rippikirjoista tai vaikkapa 1700-luvun alun henkikirjoista ei näitä nimiä löydy. 


Kuva 2

Näin ollen nuo nimet on otettu käyttöön vasta 1700-luvun kuluessa, mutta tämähän ei vähennä Rikalanmäen arvoa millään tavalla. Vaikka kyse ei ole ollut varsinaisesta kaupungista, oli Rikala pitkään merkittävä kaupantekopaikka. Sinne ei koskaan muodostunut pysyvää, kiinteää kaupunkirakennetta, koska sille ei ollut tarvetta. Kauppaa käytiin ajoittain ja Turku sai pysyä alueen ainoana kaupunkina pitkään. Salon kaupunki perustettiin vasta 1960, tosin epäitsenäinen kauppala siitä oli tullut jo 1887.

Tilus- ja isojakokarttoja on jännittävää käyttää yhdessä tietyn kylän tai alueen nimistön sekä historian tutkimisessa. Kun tietoja lisäksi yhdistää rippikirjoihin ja erilaisiin verotusluetteloihin, avautuu esivanhempien asuinpaikkoihin aivan uudenlainen näkökulma. 


Kuva 1 - KA: Maanmittaushallituksen uudistusarkisto  - A9:67/1-4 Rikala; Rikalan kylän pelto- ja niittykartta 1782-1782

Kuva 2 - KA: Maanmittaushallituksen uudistusarkisto  - A2a:7 Rikala; Tiluskartta ja asiakirjat 1695-1695

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähän hankalampi tapaus

Eräs rakuunaesi-isistäni on aina jäänyt hieman vähemmälle huomiolle eikä vähiten sen takia, että hänen tutkimisensa on ollut työlästä. Se ei myöskään ole onnistunut omin avuin, vaan mm. Ylioppilasmatrikkelin koostaja Yrjö Kotivuori ja Suku Forumin vakiokäyttäjät antoivat kymmenisen vuotta sitten olennaiset tiedot.   Aikoinaan ongelmana oli löytää isä kahdelle veljekselle Juholle ja Yrjölle, jotka toimivat räätäleinä Karjalohjalla. Heidän isänsä identiteettiin saadaan vihje Pohjan ja Karjalohjan käräjien pöytäkirjoista vuosilta 1737, 1745 ja 1756. Ensin mainittu [1] kertoo Juhon olleen nuoren rengin Kiskon Leilästä ja toinen paljastaa hänen sukunimekseen Leijel. Vuonna 1756 pidetty oikeudenistunto kertoo Juhon ja Yrjön olleen veljeksiä. Nämä tiedot ovat oleellisia oikean sukujohdon varmistukseksi. Lisävihjeenä on tieto nimestä Leijel, joka yhdistää miehemme erääseen rakuunaan Kiskon Leilässä. Kyseinen Yrjö Sipinpoika Leijel tai Lägel (nimiasu vaihtelee eri lähteissä) oli rakuuna Uude

Kapteeni 1500-luvulta

Tarinat suorista esivanhemmistani, jotka olivat sotilaita, tuntuvat jatkuvat loputtomiin. Tällä kertaa matkataan Länsi-Uudenmaan Karjalohjalle, Katteluksen kylään tutustumaan hieman erääseen Sven Erikssoniin, joka oli tullut sinne Ruotsista saakka. Sven oli syntynyt ennen vuotta 1540.  Sven Erikinpoika oli jo vuonna 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies eli käytännössä kapteeni arvoltaan. Jos hieman taustoitetaan aikaa, niin Ns. pitkä viha, 25-vuotinen sota Venäjää vastaan oli menossa 1570–1595 päättyen Täyssinän rauhaan 1595. Turun piispana oli 1583–1625 Eerik Sorolainen, jonka pöytäsaarnaajana toimi naapurikylän Tavian poika Petrus Matinpoika, sittemmin Nummen kappalainen ja Karjaan kirkkoherra. Ruotsin kuninkaana oli Juhana III:n poika Sigismund 1592–1599 ja hänen jälkeensä 1599–1611 setänsä Kaarle IX eli Kaarle-herttua, aluksi valtionhoitajana. Tuohon aikaan Katteluksen kylässä oli maakirjojen perusteella neljä taloa, joita voidaan nimittää, vaikka kir

Sisällissodan uhri

Omissa, suorissa esivanhemmissani näitä sotamiehiä tuntuu riittävän enemmän kuin osasin arvatakaan tätä juttusarjaa aloittaessani. Tällä kertaa tarina päättyy itsenäisyytemme vuosiin, mutta aloitetaan alusta. Kirjoitin aiemmin Suomen sodassa kuolleesta Mikko Ahlbergista. Hänen pojanpoikansa poika Aukusti Aleksanteri syntyi Varsinais-Suomen Kiskon pitäjän Hongiston kylässä kevättalvella 1889. Hänen isänsä oli tuolloin Kylänpään talon Nummilan torpparina. Leikkikavereita lienee riittänyt, sillä perheessä oli 1890-luvun puolenvälin tienoilla yhteensä kahdeksan lasta. Yksi heistä oli isän aiemmasta avioliitosta. Isä Adolf Fredrik ja vaimonsa Matilda Maria lienevät mieltyneet A-kirjaimeen, sillä perheestä löytyivät mm. Albert Alarik, Aksel Anselm, Anna, Aukusti Aleksander, Arvo Aadolf ja Aarne Arthur sekä heidän velipuolensa Aadolf Walfrid! Vain Adolf Fredrikin ja Matilda Marian yhteinen esikoinen, tytär Olga Maria sai ns. sarjasta poikkeavan nimen. Päähenkilömme Aukusti Aleksanteri lähti o