Vahvat ja voimakkaat

Paraisten kirkko - Suomi : kuvalehti kansalle. no 6, 01.06.1910
Tämän kirkon lattian alle haudattiin useita Starck-sukuisia

"Stark" (vahva, voimakas) on ollut paljon käytetty lisä- ja mahdollisesti sukunimikin hyvin pitkään. Esimerkiksi keskiaikaisessa Suomessa tavataan Ahvenanmaan Sundin pitäjässä 1431 Per ja Nils Starckasson, vuonna 1447 eräs Michel Starke joka möi Varsinais-Suomen Rekijoen tilansa Naantalin luostarille, Uudenmaan Karjaalla 1450 Laurens Starke ja 1457 Peder Starke, vuonna 1452 eräs Olof Starck joka asui Satakunnan Lapin pitäjän Lapijoen kylässä, sekä eräs Varsinais-Suomen Paraisten Olof Starck, jonka poika Henrik mainittiin Tukholmassa 1479-80 hirttotuomion saaneena kirkkovarkaana.

1500-luvulle tultaessa asui Paraisten Mälössä Henrik Olofsson Starcker (Stormälön saari on hieman Paraisten kirkolta länteen). Henrik suoritti aatelisvaruspalvelua 1556, 1562, 1567 ja 1575 (toisen tiedon mukaan 1554 ja 1562). Hän allekirjoitti 1566 aatelisten uskollisuusvakuutuksen kuningas Juhana III:lle.

Henrikin isä oli vanhojen, epävarmojen sukuluetteloiden mukaan Olof Persson, joka omisti Nauvon Käldingen ja Paraisten Mälön. Saman sukuluettelon mukaan oli hänen puolisonsa nimeltään Cecilia. Olofin veljet olivat nähtävästi Hans Persson Uskelan Fulkkilasta, joka möi 1530 ostotilansa Ahvenanmaan Sundin pitäjässä rälssimies Henrik Jönssonille. Hänen vaimonsa Karin oli Pohjan pitäjän rälssimiehen Anders Boijanin tytär eli ns. Boije -sukua) sekä Tomas Persson Nauvon Käldingestä, joka teki aatelisvaruspalvelua ainakin 1556 ja vielä 1567.

Olof Perssonin isä (ja Henrik Olofsson Starckerin isoisä) oli samojen sukuluetteloiden mukaan Nauvon Käldingessä kotiaan pitävä Per Persson, jonka vaimo oli Fulkilan Karin (Karin till Fulkila).

Sukutarinan mukaan oli Henrikin lapsia Michel Henriksson (mainitaan vain vanhassa sukutaulussa) sekä Tomas Henriksson. Rälssikatselmuksessa 1588 sanottiin, että Tomas oli "vain nauvolaisen talonpojan jälkeläinen"; ilmeisesti hän ei ollut pystynyt varustamaan ratsua kruunun käyttöön. Hänet mainittiin kuitenkin vieraiden joukossa Turun linnassa 1601. Tapaus liittynee Kaarle-herttuan (vuodesta 1604 kuningas Kaarle IX) kolmanteen käyntiin Suomessa, jolloin tämä osallistui 3.1. alkaneeseen aatelis- ja virkamieskokoukseen.



jatkuu huomenna....

Kuusiston piispanlinna

Vuoden sukukirja 2009

Turun valtakunnallisilla sukututkimuspäivillä valittiin tänään vuoden sukukirja 2009. Kunnia meni Pirjo Terhon teokselle "Paraisten Blomström-suku. Kilpailun raatiin kuuluivat fil. tri Jukka Partanen (puheenjohtaja), Teuvo Ikonen ja fil. maist. Marketta Kännö. He perustelivat valintaansa seuraavasti;

Sukukirjassa selvitetään Paraisten pitäjänräätälinä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa toimineen Karl Henrikinpoika Blomströmin ja hänen puolisonsa Lovisa Ulrika Nordqvistin esi- ja jälkipolvia. Ammattitaitoisesti tehdyn sukukirjan aikaulottuvuus on pitkä, sillä ensimmäiset esipolvet on voitu ajoittaa 1500-luvulle. Esipolvet on selvitetty selkeästi ja sukukirja on rakenteeltaan ja luettavuudeltaan hyvä, sillä tekstin yhteyteen sijoitetut sukukaaviot ja -taulut sitovat suvun henkilöt tekstiin hyvin. Tekstien ja sukutaulujen osuus on tasapainoinen. Kirjassa on käytetty runsaasti mm. tuomiokirjalähteitä, joiden avulla suvun jäsenten elämänvaiheista on saatu esille mielenkiintoisia vaiheita. Lähteitä on käytetty laajasti ja ne on dokumentoitu hyvin. Hakemistot ovat hyvät ja riittävät. Kirjaa täydentää monipuolinen kartta-aineisto ja kuvitus.

Anders Gylling

Anders Gylling syntyi 1670 Ruotsin Uplannin Ekerön Ekebyhovissa, jossa hänen isänsä, kertoman mukaan suomalainen, oli voutina. Anders vihittiin papiksi Turussa 1696. Hän oli Paraisten seurakunnan palveluksessa jo samana vuonna ja jonkin aikaa seurakunnan kirkkoväärtinä. Paraisilla hän avioitui tammikuussa 1697 Margareta Hedemoreuksen kanssa, joka kuitenkin kuoli jo saman vuoden lokakuussa. Anders solmi uuden avioliiton jo 13.1.1698, puolisonaan Ingrid Starck. Vuoden 1704 talvikäräjillä Paraisilla esitti Anders Ingridin vanhempien 10.10.1699 päivätyn kirjeen, jossa he luovuttivat Andersille, Ingridille sekä heidän lapsilleen Degerbyn ratsutilan.

Kuten kaikki muutkin kynnelle kykenevät, pakenivat Gyllingitkin Isovihan venäläismiehityksen alta Ruotsiin, jossa Anders 1715 oli apupappina Tukholman Jakobin seurakunnassa. Syntymäpaikkansa Ekerön kirkkoherraksi hänet nimitettiin 1718. Isoviha loppui 1720-luvun alussa, mutta perhe oli nähtävästi päättänyt jäädä Ruotsiin, sillä Anders nimitettiin siellä lääninrovastiksi 1729. Muutaman vuoden kuluttua Anders kuitenkin kuoli ja hänet haudattiin 7.11.1735 Ekerön kirkon sakastiin muurattuun hautaan. Haudan päälle laitettiin kivi, jossa oli rovasti Risellin laatima muistokirjoitus.

Muu perhe muutti takaisin Suomeen 1737, ehkä edellä mainitulle Degerbyn ratsutilalle tai Ingridin veljen luo Starckien sukutilalle Paraisille. Ingrid kuoli 6.4. 1746. Sitä ennen hän oli testamentanut Degerbyn ratsutilan pojilleen Gabrielille ja Fredrikille.

Nimi Gylling on oman aikakautensa tyypillinen tuote, Ruotsin suurvalta-ajan nimi, jolla todennäköisesti haettiin mielleyhtymää sanaan "gyllene = kultainen". Gylling-nimisiä sukuja oli sekä Ruotsissa että Suomessa, ja nimeä on käytetty myös sotilasnimenä. Tämän suvun tunnetuin jäsen lienee ollut Neuvosto-Karjalan pääministeri Edvard Gylling, joka hävisi Stalinin vainoissa 1937. Edvard oli Andersin pojanpojan Karl Fredrikin pojanpojanpoika. Lisättäköön vielä, että Ekebyhovin puisto kehitti 1990-luvulla omenalajikkeen nimeltään ”Gylling”.

Veljentytär kateissa

Helsingin kaupungissa syntyi 27.9.1860 tyttölapsi, joka kastettiin kirkkoherra af Enehjelmin toimesta lokakuun 12. päivä. Isä, työmies Johan Lindell ja äiti Maria Sofia olivat antaneet lapselleen nimen Augusta Wilhelmina. Kastetta olivat kummeina todistamassa sairaanhoitaja Eva Fagerholm ja Lovisa Lindgren.

Hieman yli kolmenkymmenen vuoden iässä Augusta Wilhelmina muutti Turun kaupunkiin. Hänen olinpaikkansa oli kadoksissa toukokuussa 1899, koska puutarhuri Johansson joutui kuuluttamaan häntä perintöasian takia paikallislehdessä.

Tässä yhteydessä Johan Lindellin sanotaan syntyneen Paraisilla ja vastaavasti Maria Sofia Petterssonin Tuusulassa. Kumpaakaan vanhemmista ei kuitenkaan löydy mainituilta paikkakunnilta.

Tässä pieni puhdetehtävä Helatorstaille - etsi Augusta Wilhelmina Lindellille isovanhemmat. Mainittakoon, että en tietääkseni ole itse millään tavalla sukua tälle nuorelle naiselle.

Suomen Pylväs ja kukka, valtaneuvos Erik Fleming

Veljekset Ivar ja Erik Fleming olivat mahtava sotaherroja 1520-luvun Suomessa. He onnistuivat vapauttamaan suomalaiset Tanskan Kristian -kuninkaan vallasta vuonna 1523 ja Kustaa Vaasan noustua valtaistuimelle sai Erik nimityksen valtaneuvokseksi. Hänestä tuli myöhemmin Ruotsin ensimmäinen täysivaltainen lähettiläs ja tässä ominaisuudessa hän kävi Moskovassa 1526 uudistaen rauhan Venäjän ja isänmaansa välille.

Vuosina 1528-40 Erik Flemingillä oli läänityksenä Raaseporin lääni. Sen uudeksi keskuspaikaksi perustettiin Tammisaaren kaupunki vuoden 1542 tienoilla. Tosin jo vuonna 1515 Pohjan pitäjän kirkkoherra valitti, että hänen kappalaisensa liikkuu ja rehkii tuolla kauppalassa ("ther i köpstaden"). Joka tapauksessa Erik Fleming nautti Kustaa Vaasan luottamusta ja hänen osakseen lankesi mm. maanpuolustuksen järjestäminen ja rajaselkkausten setvitys. Etelä-Suomen laamanni hänestä tuli jo 1524 ja laivaston amiraali 11 vuotta myöhemmin.

Hänen vaikutti myös varhaisen Suomen talouteen ja kulttuuriin. Erikin aloitteesta perustettiin 1542 maan ensimmäinen rautakaivos Lohjan Outamon kylään. Samoihin aikoihin hän antoi panoksensa Mikael Agricolan Uuden Testamentin suomentamiselle ja painatukselle. Näistä kaikista ansioistaan aikalaiset palkitsivat Erik Flemingille lisänimellä "Suomen pylväs ja kukka". Aivan yksimielinen tämä "arvonimi" ei varmaankaan ollut. Jaakko Teitin valitusluettelossa syytetään Flemingiä talonpoikien sorrosta hänen hankittuaan lisää maaomistuksia osin oikeudetta.
Erik Flemingin nimi liittyy myös myöhäiskeskiaikaiseen kartanoperinteeseemme. Hänen isänsä Joakim F. omisti Siuntiossa sijaitsevan Suitian kartanon, jota hän tosi hoiti Paraisilta sijaitsevan Kuitiasta käsin. Joakimin kuoltua 1494 siirtyi Suitian omistus tuolloin kahdeksanvuotiaalle Erikille. Hän laajensi Suitian tiluksia "ostamalla" ja vaihtamalla. Kuten Teitin luettelosta voidaan lukea, olivat nämä kaupankäynti tavat välillä niin epäilyttäviä, että itse kuningas joutui erotuomarin tehtäviin. Suomessa ollessaan asui Erik vaimonsa Hebla Sparren kanssa nimenomaan Suitiassa. Kartanon tilaviin saleihin mahtuivat myös Erikin sisaret Valborg ja Margareta, joista viimeksi mainittu oli ollut katoliseen aikaan Naantalin luostarin abbedissa.
Perheen toinen omistus oli 1480-luvun alkunsa saanut Kuitian kartanolinna Paraisilla. Erikin saatua sen haltuunsa Suitian tavoin oli valmiina vasta holvi, kellari ja ensimmäinen kerros. Tarmokkaan miehensä Erik Fleming sai rakennuksen valmiiksi kaikkine kolmine kerroksineen. Sotaisa aika vaati myös erillistä torniosaa. Kartanosta oli tarkoitus tehdä saaren asukkaiden oma turvapaikka. Linnan kellarikerroksessa oli kalliolähde, jolla turvattiin vesihuolto mahdollisen piirityksen aikaan.

Itse kuningas Kustaa Vaasa kävi peräti kaksi kertaa Kuitiassa. Ensimmäisellä kerralla kuningas yöpyi kartanolinnan upeimmissa huoneissa, jotka olivat tiilikamareita. Ehkä tämä vierailu sai kuninkaan sittemmin tarttumaan kynään ja varoittamaan poikaansa Juhanaa siitä, ettei aatelistolle pidä antaa liikaa valtaa. Kustaa Vaasa saattoi pitää paikallista aatelistoa peräti liian varakkaaana. Vaurauden saattoi aistia mm. siitä, että Kuitia oli ensimmäinen paikka Suomessa, jossa kasvoi omenapuita.

Erik Fleming kuoli vuonna 1548, jonka jälkeen leskivaimo Hebla Sparre piti tilaa ja sai emännöidä tuota Kustaa Vaasan toista vierailua Kuitiassa. Itse tila omistus oli jo siirtynyt Erikin pojalle, Joachimille, jolta se sitten joutui hänen nuoremmalle veljelleen "rautamarski" Klaus Flemingille. Erik Fleming on haudattu Paraisten kirkon lattian alle. Muistokiven tallensi piirrokseensa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen jäsen vuonna 27.6.1871 ja tämä kuva löytyi yhdistyksen vuosikirjasta jo samana vuonna.
Piirros liittyi ensimmäiseen taidehistorialliseen retkikuntaan, jonka tavoite oli rekisteröidä taiteellisesti ja taidehistoriallisesti arvokasta ja mielenkiintoista aineistoa ympäri Suomea. Yhteensä näitä retkikuntia oli kahdeksan vuosien 1871-1901 välisenä aikana ja niiden jäljiltä saatiin yli 3000 piirrosta, valokuvaa, akvarellia ja mittauspiirrosta. Tästä nimenomaisesta Paraisille suuntautuneesta retkestä uutisoi Åbo Underrättelser elokuun puolivälissä 1871.

Anders Gylling - Ekerön kirkkoherra

Anders Gylling syntyi 1670 Ruotsin Uplannin Ekerön Ekebyhovissa, jossa hänen isänsä oli voutina. Isän sanotaan olleen syntyjään suomalaisen. Anders vihittiin papiksi Turussa 1696. Hän oli Paraisten seurakunnan palveluksessa jo samana vuonna ja jonkin aikaa seurakunnan kirkkoväärti. Hän avioitui tammikuussa 1697 Margareta Hedemoreuksen kanssa, joka kuitenkin kuoli saman vuoden lopulla. Anders solmi uuden avioliiton jo 13.1.1698, puolisonaan oli Ingrid Starck. Vuoden 1704 talvikäräjillä Paraisilla esitti Anders Ingridin vanhempien 10.10.1699 päivätyn kirjeen, jossa he luovuttivat Andersille, Ingridille sekä heidän lapsilleen Degerbyn ratsutilan kyseisestä pitäjästä.

Monien muiden tavoin pakenivat Gyllingit Isovihan venäläismiehityksen alta Ruotsiin, jossa Anders mainitaan vuonna 1715 apupappina Tukholman Jakobin seurakunnassa. Syntymäpaikkansa Ekerön kirkkoherrassa hänestä tuli 1718. Isoviha loppui 1720-luvun alkupuolella, mutta perhe jäi ilmeisesti Ruotsiin, sillä Anders nimitettiin siellä lääninrovastiksi 1729. Muutaman vuoden kuluttua Anders kuoli ja hänet haudattiin 7.11.1735 Ekerön kirkon sakastiin muurattuun hautaan. Haudan päälle laitettiin kivi, jossa oli rovasti Risellin laatima muistokirjoitus.

Muu perhe muutti takaisin Suomeen 1737 , ehkä edellä mainittulle Degerbyn ratsutilalle tai Ingridin veljen luo Starckien sukutilalle Paraisille. Ingrid kuoli 6.4. 1746. Sitä ennen hän oli testamentanut Degerbyn ratsutilan pojilleen Gabrielille ja Fredrikille.

Pienessä kuvassa on osa Paraisten kirkon sakastissa olevasta A. Gyllingin muotokuvasta, joka lahjoitettiin kirkolle vuonna 1805.