
Kuten kaikki muutkin kynnelle kykenevät, pakenivat Gyllingitkin Isovihan venäläismiehityksen alta Ruotsiin, jossa Anders 1715 oli apupappina Tukholman Jakobin seurakunnassa. Syntymäpaikkansa Ekerön kirkkoherraksi hänet nimitettiin 1718. Isoviha loppui 1720-luvun alussa, mutta perhe oli nähtävästi päättänyt jäädä Ruotsiin, sillä Anders nimitettiin siellä lääninrovastiksi 1729. Muutaman vuoden kuluttua Anders kuitenkin kuoli ja hänet haudattiin 7.11.1735 Ekerön kirkon sakastiin muurattuun hautaan. Haudan päälle laitettiin kivi, jossa oli rovasti Risellin laatima muistokirjoitus.
Muu perhe muutti takaisin Suomeen 1737, ehkä edellä mainitulle Degerbyn ratsutilalle tai Ingridin veljen luo Starckien sukutilalle Paraisille. Ingrid kuoli 6.4. 1746. Sitä ennen hän oli testamentanut Degerbyn ratsutilan pojilleen Gabrielille ja Fredrikille.
Nimi Gylling on oman aikakautensa tyypillinen tuote, Ruotsin suurvalta-ajan nimi, jolla todennäköisesti haettiin mielleyhtymää sanaan "gyllene = kultainen". Gylling-nimisiä sukuja oli sekä Ruotsissa että Suomessa, ja nimeä on käytetty myös sotilasnimenä. Tämän suvun tunnetuin jäsen lienee ollut Neuvosto-Karjalan pääministeri Edvard Gylling, joka hävisi Stalinin vainoissa 1937. Edvard oli Andersin pojanpojan Karl Fredrikin pojanpojanpoika. Lisättäköön vielä, että Ekebyhovin puisto kehitti 1990-luvulla omenalajikkeen nimeltään ”Gylling”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti