Saksalaisten keisari Konrad III taisteli 1100-luvun puolivälissä Baijerin herttuaa vastaan. Vuonna 1147 herttua pakeni Weinsbergin kaupunkiin tehden lujaa vastarintaa. Keisari aloitti kaupungin piirityksen ja lopulta sisukkailta puolustajilta loppuivat kaikki elintarvikkeet.
Tässä vaiheessa herttua joutui anomaan keisarilta armoa kansalaisilleen. Konrad III oli kyllästynyt ja suuttunut pitkään jatkuneeseen piiritykseen vannoen tappavansa kaikki miespuolit kaupunkilaiset antautumisen jälkeen.
Vaimojen anottua armoa, keisari lupasi säästä heidät ja heidän kantamuksensa siltä osin, mitä nämä jaksoivat omassa selässään kuljettaa.
Kun kaupungin portit avattiin, astui ensimmäisenä ulos herttuan vaimo kantaen selässään itse herttuaa. Pariskunnan perässä tulivat kaikki kaupungin naiset kantaen selässään puolisoitaan, veljiään ja poikalapsiaan.
Tätä viisautta katsoessaan keisari Konrad III liikuttui suuresti ja hänen silmänsä täyttyivät kyyneleistä. Hän antoi muitta mutkitta armon kaikille ja teki sovinnon herttuan kanssa. Lopuksi hän kutsui Weinsbergin kaupungin naispuoliset asukkaat suuren juhlaan, johon pääsivät niin ylhäiset kuin alhaiset.
Tarinassa mainittua Konrad kolmatta ei itseasiassa koskaan kruunattu Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisariksi, vaan hänen arvonsa oli Saksan kuningas. Hän oli kuninkaana vuosina 1138-1152 osallistuen mm. toiseen ristiretkeen. Kuolemansa hetkellä hän nimesi seuraajakseen veljenpoikansa Fredrik Barbarossan oman poikansa sijasta. Aikalaisissa tämä aiheutti hämmennystä, sillä Konradin kuolinvuoteen äärellä tapahtuneella nimityksellä ei ollut asianosaisten lisäksi muita todistajia.
Kuva : The faithful wives of Weinsberg. Engraving by Zacharias Dolendo after Jacques de Gheyn II, late 16th century.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti