"Tämä nuori mies, joka on minun poikani ja kylän lautamiehen vävy, on seurakunnassamme tehnyt sellaisen rikoksen, että hän viime syksynä on salaa kaatanut kolme merkittyä poroa, jonka vuoksi minä ja hänen appensa nyt jätämme hänet oikeudelle vaatimalla hänelle laillista rangaistusta."
Kun myös porojen omistaja vaati korvausta elukoistaan, alkoi tuomari tutkia asiaa kysyen syytetyltä "Oletko tehnyt sen, mistä sinua syytetään?" Syytetty myönsi tekonsa ja tuomari jatkoi tämän pohjalta "Tiesitkös, että sinun tekosi oli luvaton ja että sitä seuraa ruumiinrangaistus?"
Syytetty vastasi olevansa tästä hyvin tietoinen. Tuomarin udellessa, miksi nuori mies oli kuitenkin tehnyt tekonsa, kertoi vastaaja seuraavaa;
"Viime syksynä tuli kotaani jalkaisin norjalainen kiertolainen, jonka seurassa päätin lähteä metsäseuduille ja metsästysretkelle. Me lähdimme ja tapasimme vaaran juurella metsikön ja siinä laitumella lauman poroja. Tässä - arveli norjalainen - voimme elää niin herkullisesti kuin mielemme tekee, ruoka vieressämme. Minusta hänen ehdotuksensa oli hyvä ja yhdessä rakensimme siihen kodan, jossa vietimme muutamia viikkoja. Sillä ajalla ammuimme kolme merkittyä poroa ravinnoksemme ja kun erkanin kumppanistani, piti hän taljat ja vei ne kotiinsa."
Tuomari kysyi nyt oliko syytetyllä ja norjalaisella niin kova ruoan puute, että heidän olisi pitänyt nälästä saada porot.
"Ei ensinkään! Kyllä meillä olisi ollut metsässä ruokaa yltäkyllin!"
Tutkinnon lopuksi tuomari halusi tietää, olisiko nuorukaiselle muuta sanottavaa kuin mitä hän jo oli todistanut.
"Ei mitään muuta kuin pyydän tulla rangaistuksi lain mukaan, päästäkseni sovintoon isäni, sukulaisteni ja seurakunnan kanssa ja saavuttaakseni jälleen heidän ystävyytensä."
Lukkarin poika tuomittiin tämän jälkeen seisomaan kahdeksi tunniksi kahleraudoissa ja saamaan 30 paria raippoja. Rangaistuksen täytäntöönpanon aikana seisoivat miehen isä, appi, sukulaiset ja seurakunta avopäin sekä itkien paalun ympärillä. Kun lain vaatimukset oli täytetty, syleilivät kaikki rangaistua toivottamalla, että tuo miesmuistoon ensimmäinen esimerkki seurakunnassa jäisi samalla viimeiseksi.
Kuva - osa Joan Blaeun kartasta Lapponia vuodelta 1662
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti