Kosken kappelin tuli 1800-luvun alkupuolella muuttoliikettä jatkuvasti, mutta pääsääntöisesti tulijat olivat lähiseudulta. Renkejä ja piikoja saapui aina syksyisin pestuuviikon jälkeen mm. Tammelasta, Loimaalta, Somerolta sekä Auranmaan puolelta. Kovin pitkää matkaa ei kukaan kotiseudultaan tehnyt, ellei oteta lukuun kappeliseurakuntaa palvelleita kirkonmiehiä sekä Kosken kartanon väkeä. Myöhemmin esimerkiksi Wingon saha veti puoleensa ammattimiehiä kauempaakin. Muuttoja tapahtui siis jatkuvasti ja niitä voi seurata Kosken kappelista vuodesta 1805 lähtien melko helposti. Mainittuna vuonna nimittäin alkavat muuttaneiden luettelot, joihin kirkonmiehet huolellisesti kirjasivat jokaisen sisään—ja ulosmuuttaneen. Jokainen muuttaja toi mukanaan ns. muuttokirjan, jossa oli henkilötietojen lisäksi mainintoja kristinopin osaamisesta, rokotuksista, ripille pääsystä sekä esteettömyydestä vaihtaa asuinpaikkaa tai mennä naimisiin. Näitä muuttokirjoja on Koskella Tl säilynyt vuodesta 1812 lähtien.
Sukututkijan tarinoita sieltä ja täältä jo vuodesta 2006