Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

27.2.2018

Sysmäläinen

Kosken kappelin tuli 1800-luvun alkupuolella muuttoliikettä jatkuvasti, mutta pääsääntöisesti tulijat olivat lähiseudulta. Renkejä ja piikoja saapui aina syksyisin pestuuviikon jälkeen mm. Tammelasta, Loimaalta, Somerolta sekä Auranmaan puolelta. Kovin pitkää matkaa ei kukaan kotiseudultaan tehnyt, ellei oteta lukuun kappeliseurakuntaa palvelleita kirkonmiehiä sekä Kosken kartanon väkeä. Myöhemmin esimerkiksi Wingon saha veti puoleensa ammattimiehiä kauempaakin. Muuttoja tapahtui siis jatkuvasti ja niitä voi seurata Kosken kappelista vuodesta 1805 lähtien melko helposti. Mainittuna vuonna nimittäin alkavat muuttaneiden luettelot, joihin kirkonmiehet huolellisesti kirjasivat jokaisen sisään—ja ulosmuuttaneen. Jokainen muuttaja toi mukanaan ns. muuttokirjan, jossa oli henkilötietojen lisäksi mainintoja kristinopin osaamisesta, rokotuksista, ripille pääsystä sekä esteettömyydestä vaihtaa asuinpaikkaa tai mennä naimisiin. Näitä muuttokirjoja on Koskella Tl säilynyt vuodesta 1812 lähtien.

Yksi mielenkiintoisimmasta 1800-luvun ensimmäisen puoliskon sisään muuttaneista on herra Aukusti Antinpoika tai kuten ruotsia virkakielenään pitäneet pappismiehet hänet rippikirjoihin merkitsivät, August Andersson. Hän saapui Jättälän Perttulaan l. Uuteentaloon syksyllä 1839 Someron Sarjalan kylän Syrjän torpasta. Somerolle tämä renkinä työskennellyt Aukusti oli tullut vuonna 1822, vain kymmenvuotiaana poikasena. Hän oli syntyisin peräti Sysmästä saakka, jossa hänen isänsä Antti Eliaksenpoika oli ollut poikansa syntymän aikaan torpparina Saaren Seppälän talon Saparon mökissä. Sysmän hieman epäselvästi kirjoitetut lasten- ja rippikirjat eivät kerro syytä sille, miksi Aukusti lähti näin pitkälle matkalle. Ehkä hän lyöttäytyi niiden pitäjäläisten mukaan, jotka tuolta Hämeen ja Savon rajamailta matkustivat Turun markkinoille.

Sarjan Syrjälän torpasta Jättälän kylään tullut miehemme löysi pian morsiamen itselleen. Tämä tapahtui vuonna 1844 Aukustin ollessa renkivoutina Tuimalan Sulkalan puustellissa. Hän on ollut ilmeisen tarmokas ja osaava mies, koska pääsi näinkin haastavaan asemaan. Renkivouti toimi nimittäin renkien ja piikojen käskyttäjänä määräten päivittäisen työnjaon jokaiselle. Vaimo Maria Juhontytär oli miestään noin yhdeksän vuotta nuorempi. Tosin rippikirjassa 1840-luvulla hänelle on merkitty koko lailla mahdoton syntymäpäivä, 31. helmikuuta!

Rippikirjoja seuraamalla voi virheen huomata helposti. Jossain välissä maaliskuu on vaihtunut helmikuuksi. Täten Marian syntymäpaikaksi paljastuu Jättälän kylän Seppälän talon Nikkarin torpassa. Isä Juho Jaakonpoika ja Maria Simontytär olivat tämän naisen vanhemmat.
Aukusti Antinpoika ja Maria Juhontytär eivät koskaan saaneet yhteisiä lapsia. Pariskunta asettui lopulta Halikkolan kylän Jolkin talon maille, Kujanpään torppaan. Tosin hyvin pitkään Maria kirjattiin rippikirjassa eri sivulle. Tämän syy ei ole tiedossa, mutta rippikirjat tietävät kertoa jotain muutakin kuin pelkkiä päivämääriä ja paikkoja. Aukustin toisen käden kerrotaan olleen jollain tapaa viallisen. Tarkempaa tietoa tästä ei kuitenkaan ole.

Aukustin ja Marian yhteiselo päättyi syyskuussa 1861 viimeksi mainitun kuolemaan. Uuden puolison Aukusti löysi Talolan kylän Maunun Kankaanpään torpasta, jossa Johanna Juhontytär oli piikana 1860-luvun alussa. Hän oli kotoisin Talolan Kettulasta, jossa isä Juho Aataminpoika asui tyttärensä syntymän aikaan 1821 itsellisenä.

Aukusti ja Johanna eivät saaneet hekään yhteisiä lapsia, ehkä jo iästäkin johtuen.  Pariskunta asui jatkuvasti Kujanpäässä, jossa Johanna kuoli elokuussa 1894. Sysmästä aikanaan Someron kautta Koskelle Tl tulleen Aukusti Antinpojan lokakuun ensimmäisenä päivänä 1899 Kujanpäässä. Hän oli tuolloin asunut pitäjässä melko tarkalleen tasan 60 vuotta.

7.2.2018

Ranskalaisia visiittejä

Auranmaalla asui 1800-luvulla paljon henkilöitä, jotka tulivat muualta, piipahtivat täällä hetken ja jatkoivat taas matkaansa. Eräs tällainen tapaus on värjärikisälli Carl Sylvester Westerholmin ja Euphemia Hellstedtin ranskalainen visiitti Kosken kappeliseurakunnan Partelan kylässä. Rymättylän Valtaisten kylässä 1825 syntynyt Carl Sylvester oli päätynyt 1850 Länsi-Uudenmaan Nummelle, Mäntsälän Åvikin vaatetehtaalle värjärikisälliksi. Samaan aikaan kylässä asui myös ”mademoiselle” Euphemia Hellstedt, jonka isä, kersantti Erik Hellstedt oli asunut perheineen Someron Terttilässä tyttärensä syntymän aikaan vuonna 1800. Avioparilla oli siis ikäeroa neljännesvuosisata.

Tästä johtuen ei heillä ollut yhteisiä lapsia. Kosken Partelaan he tulivat Turusta 1856 asuttuaan tätä ennen mm. Tammisaaressa. Sinne heidät oli luultavasti kutsunut värjäri Gustaf Weckström, joka oli aiemmin työskennellyt Åvikissa. Eikä asiaa tietenkään haitannut se tosiseikka, että Weckströmin vaimo Renata Hellstedt oli Euphemian pikkusisko. Tämä sanan suurimassa merkityksessä, sillä siskosten ikäero oli 17 vuotta.

Partelaan tullessaan Westerholm toi mukanaan virallisen muuttotodistuksen, joka sisälsi normaalien muodollisuuksien lisäksi maininnan vuoden 1851 episodista. Tammisaaressa värjärikisällimme sekaantui jonkinlaiseen tappeluun palveluspaikassaan. Tästä seurasi sakkoa neljä ruplaa ja 80 kopeekkaa. Tämän tiedon Kosken Tl kappalainen kirjasi asianmukaisesti myös rippikirjaan.  Partelassa asui samoihin aikoihin toinenkin hieman kauempaa tullut, nimittäin pitäjänräätäli Elias Lindroos Paraisilta.

Euphemia Hellstedt tai kuten hänen nimensä väliin kirjoitetaan, Eufemia kuoli elokuun alussa 1859. Seuraavana vuonna leski Carl Sylvester muutti Turkuun. Näiden kahden avioliiton motiivia on tietysti hauska pohtia. Oliko kyseessä puhtaasti rakkausliitto, vai saavuttiko kumpikin jotain taloudellista hyötyä yhteiselolla? Luultavasti kyse on ollut ainakin morsiamen puolelta myös jälkimmäisestä, sillä ilman vakituisia tuloja olevan vanhan piian kohtalo ei ollut aina kovin kaunis.
Merkillistä kyllä, vuodenvaihteessa 1860/1861 Carl Sylvester Westerholmin lisäksi Partelasta muutti toinenkin henkilö Turkuun. Kyseessä oli avioliiton satamaan purjehtinut Paavolan talon tytär, Vilhelmina Eufrosyne. Hänet vei vihille puuseppäkisälli Anders Adolf Nyman Turusta. Edellä mainittu pitäjänräätäli Elias Lindroos tuli asumaan ilmeisesti samaan mökkiin kuin missä Westerholm oli asunut. Hän viihtyi Partelassa yhdessä lietolaissyntyisen vaimonsa Liisa Kustaantyttären kanssa vain vuoden verran, sillä jo 1862 perhe muutti Turkuun. Mukana kulki Kaarinassa syntynyt poika Kustaa Adolf ja Kaarinasta Lindroosit olivat Partelaan tulleetkin.

Saman ajan muita käsityöläisiä Partelan kylässä olivat mm. seppäoppilas Samuel Ahlgren Tammelasta sekä seppä Antti Heikinpoika Sundström samoin Tammelasta. Ensin mainittu kiiruhti 1870 Länsi-Uudenmaan Kirkkonummelle jättäen mökin Sundströmille, joka tuli samana vuonna Somerolta Partelaan. Hän viihtyi pidempään Koskella Tl työskennellen pitäjänseppänä viimeistään 1870-luvun puolivälin jälkeen.

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...