Kuninkaantiellä

Piikkiössä sijainnut Tuorlan kartano mainitaan jo keskiajalla kirkolle kuuluneena tilana, jonka Kustaa Vaasa sitten näppärästi palautti kruunun haltuun. Eräs kuuluisimmista läänityksen saajista Tuorlassa oli Turun piispa Paavali Juusten. Myöhempinä aikoina Tuorlan omistivat mm. Horn-, von Willebrand- ja Svinhufvud-suvut. Monet kartanon vieläkin käytössä olevista rakennuksista syntyivät vuosien 1776-1811 välisenä aikana, jolloin omistajina oli Bremerien kauppiassuku Turusta. Upporikkaisiin porvarisukuun kuului myös kirjailija Fredrika Bremer, joka vietti ensimmäiset neljä elinvuottaan Tuorlassa.


Nykyisellään Tuorlan omistaa Suomen valtio, jolla on siellä maanviljelykseen, puutarhanhoitoon ja floristiikkaan keskittynyt oppilaitos. Kesäisin siellä toimii myös majatalo eikä sovi unohtaa naapurissa olevaa Turun Yliopiston tähtitornia.

Tuorlan läpi kulkee ikivanha Turun ja Viipurin välisen Kuninkaantien linjaus. Turusta päin tuleva kulkija voi muutama kymmenen metriä Tuorlan ohi käveltyään huomata matkaavansa syvälle menneisyyteen. Tie muuttuu vähitellen pelkäksi metsäpoluksi, joka muistuttaa todennäköisesti melko lailla sitä näkymää, mikä kohtasi esimerkiksi 1700-luvulla Kuninkaantietä vaeltanutta matkaajaa.

Tien varrella on edelleen pystyssä kivisiä kaidepaasia ja löytyipä tarkkaan katsoessa yksi siltarumpukin - tosin tulkintani tästä oheisessa kuvassa olevasta rakenteesta on täysin omani.

Se toinen paperitehdas

Suomen järjestyksessä toinen paperitehdas perustettiin Järvijoen varrelle nykyisessä Auran pitäjässä. Järvijoki laskee Pöytyän puolelta sijaitsevasta Savojärvestä Aurajokeen. Järvijoen partaalla oleva Järvenojan kylä taasen sijaitsee Vanhan Tampereentien ja Turku-Tampere -junaradan välisessä maastossa, Järvijoen länsipuolella. Auran pappila oli aikoinaan yksi kylän merkittävimmistä rakennuksista. Nykyisin maisemaa hallitsee Käyrän työsiirtola.

Vuonna 1764 Turun ja lopulta koko Suomen rikkaimmaksi mieheksi päätynyt kauppias Jacob Bremer sai idean paperimyllyn perustamisesta paikkanaan Järvenojan kylän kohdalla Järvijoessa sijaitseva pieni koski. Jo tätä ennen Bremer oli ollut mukana perustamassa sokeri-, tupakka- ja lasitehtaita. Näin tästä Turussa uransa vuonna 1727 kauppa-apulaisena aloittaneesta miehestä kasvoi yksi aikansa merkittävimmistä teollisuusmagnaateista.

Auran l. entisen Prunkkalan seurakunnan kastettujen luettelossa paperitehtaan työntekijöitä vilahtaa jo vuoden parin kuluessa. Paperimestari Anders Ramberg oli naimisissa Maria Elisabet Hallingin kanssa. Heidän poikansa Johan Georgien ja Carl Axel syntyivät Prunkkalassa vuosina 1766 ja 1769. Paria vuosikymmentä myöhemmin mestarina mainitaan Efraim Hellsten. Muita talonpoikaisen pitäjän tavallisista nimistöstä erottuvia henkilöitä olivat olivat mm. valssaaja Jonas Tunström, paperintekijäkisällit Johan Brinckman, Johan Tengström ja Jacob Silen. Tehtaan kirjanpitäjänä vuosisadan vaihteessa oli herra Erik Lungren.

Nykyajan sukututkija ei Järvijoen kosken partaalta löydä juurikaan paperitehtaan jäänteitä. Tehdas nimittäin lakkautettiin jo 1820 ja aika on tehnyt tehtävänsä. Tehtaan laitteet on luultavasti siirretty muualle ja rakennusten materiaalit on myös hyödynnetty joko kauempana tai lähempänä sijaitseviin kohteisiin. Joen rantatöyräät kuuluvat maisemallisesti arvokkaisiin alueisiin ja niillä kasvaa eräitä tuiki harvinaisia lajeja. Oman jännityksensä Bremerin perintöä tutkivalle tuo myös läheinen työsiirtola rantojen jyrkkyydestä ja tiheästä kasvillisuudesta puhumattakaan. Retkeilykohteeksi tästä paikasta ei siis ole, mutta ehkäpä oheinen, lyhyt videonpätkä kertoo hieman tässä menneiden aikojen teollisesta maisemasta. Vanhasta pitäjänkartasta voisi päätellä, että tehdas on sijainnut kuvatusta paikasta hieman Aurajokeen päin. Joen vartta kulkeminen osoittautui sen verran hankalaksi, että jatkaminen olisi voinut vaarantaa tämän kirjoittajan tulevaisuuden kuivissa housuissa ja ehjissä luissa....

Turun rikkain mies

Turun rikkaimmaksi mieheksi 1700-luvun loppupuoliskolla nousi vuonna 1711 Västeråsissa, Ruotsinmaalla syntynyt Jacob Bremer. Hän aloitti nousunsa yhteiskunnan portailla viettämällä lapsuudessaan kuusi vuotta paikallisessa Triviaalikoulussa ja tämän jälkeen Västeråsin kaupungin lääninhallituksen virassa vielä pari vuotta. Västeråsista Jacob Bremer lähti velipuolensa Franz Kockin luokse Turun kaupunkiin. Hän työskelin Franzin liikkeessä kauppa-apulaisena kymmenisen vuotta, kunnes 1737 avasi oman puodin. Samaan aikaan hänestä tuli porvari, koska vain heillä oli oikeus toimi kauppiaina.

Vähitellen hänelle kertyi muita virkoja ja liike-elämän puolella Jacob laajensi toiminaansa laivanvarustukseen sekä teollisuuteen. Vuodet 1742-43 hän joutui toimimaan Tukholmasta käsin ns. pikku vihan aikaan. Muutaman vuoden päästä hän kuitenkin oli jo Suomessa ja omisti mm. vuonna 1748 rakennetun Åvikin lasitehtaan osakkuuden Somerolla. Jacob Bremerin suuren tarmokkuuden osoituksena voi pitää hänen toimintaansa turkulaisen teollisuuden merkittävänä alullepanijana. Vuonna 1757 Bremer perusti sokeritehtaan ja muutamia vuosia myöhemmin tupakkatehtaan. Siinä sivussa hän pisti pystyyn Järvenojalle paperitehtaan ja yhdessä herra Frenckellin kanssa hän otti hoitoonsa Turun ainoan kirjapainon.

Ihmeellisintä tässä on se tosiseikka, että herra Bremerillä ei ollut lainkaan omaisuutta hänen aloittaessaan kauppiasuransa. Hänen vanhempansa eivät jättäneet pojalleen perinnöksi maaomaisuuksia tai kiinteistöjä. Hänen vaurautensa kasvoi yksinkertaisesti valtavalla työteliäisyydellä, säästäväisyydellä ja tarkalla suunnittelulla. Jacob Bremerin vaatimatonta luonneutta kuvaa se, että hän ei ottanut vastaan mitään niistä arvonimistä tai muista kunnianosoituksista, joita aikalaiset hänelle tarjosivat. Työ itsessään piti hänet tyytyväisenä.

Jacob Bremer oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso Margareta Pipping oli kotoisin Ruotsin Arbogasta. Hänen kanssaa Jacobilla oli yksitoista lasta, joista moni kuoli pienenä. Rouva Pippingin kuoltua meni Jacob naimisiin turkulaisen Ulrika Fredrika Saloniuksen kanssa. Tästä liitost syntyi vielä kaksi lasta.

Jacob Bremer kuoli vuonna 1785 Turun rikkaimpana miehenä. Hänet haudattiin Piikkiön kivikirkon vierellä olevan, valurautaisen aidan ympäröimän komean muistomerkin uumeniin. Puoliso Ulrika Fredrika seurasi miestään huhtikuussa 1798.

Kun vedenpaisumus jäi tulematta

Perniön pitäjässä sijainneen Teijon tehtaan omistajaksi eli ruukinpatruunaksi tuli 1800-luvun alkupuolella hyvin värikäs hahmo, herra Robert Bremer. Hän oli aloittanut elämänsä jotakuinkin vauhdikkaasti. Isä Josef Bremer oli turkulainen tukkukauppias ja äiti Anna Charlotta Kijkin isä oli omistanut Teijon ja läheisen Kirjakkalan ruukit vuodesta 1743 lähtien aina kuolemaansa saakka.

Robert Bremer pääsi 21. päivä toukokuuta vuonna 1788 yhdessä veljiensä Jakob Reinholdin ja Karl Oton kanssa ylioppilaaksi. Tuohon aikaan Robert oli alle 12 -vuotias ja veljetkin vain muutamia vuosia vanhempia. Heidän mainitaan Helsingin Yliopiston matrikkelissa ruotsalaisen osakunnan jäseniksi. Veli Karl Otosta tuli lopulta Suomen vt. ylimasuunimestari ja Jakob Reinholdista kauppias sekä verkatehtailija. Jakob teki konkurssin 1799 ja kuoli lopulta tapaturmaisesti hukkumalla vuonna 1830. Karl Otto perusti puolestaan Angelniemelle Päärnäspään nahkatehtaan 1802. Hän asui perheineen Salon kaupungissa kuolemaansa saakka tammikuussa 1828.

Robert peri Teijon tehtaan vuonna 1814 ja osti sen seuraksi 1831 Kirjakkalan ruukin. Hän asui äidinisänsä 1770-luvulla rakennuttamassa rokokoo-tyylisessä kartanossa, josta oli muodostunut ruukkiyhtymän keskus. Robert jätti jälkensä historiaan useammallakin tavalla, joista näkyvin on Teijon ruukinkirkko. Hän rakennutti sen vuonna 1830 kiitoksensa ihmiskunnan säästymiseltä vedenpaisumukselta.

Tästä aiheesta tuli ruukinpatruuna Bremerille pakkomielle. Hän nimittäin harrasti luonnontieteitä ja teologiaa. Omasta mielestään hän oli Jumalan lähettiläs, jonka tehtävä oli ohjata ihmiskuntaa ja varoittaa tulossa olevasta vedenpaisumuksesta. Tulkittuaan vanhoja ennustuksia ja muita enteitä, tuli Robert Bremer siihen tulokseen, että vedenpaisumus alkaisi tietyllä kellonlyömällä. Niinpä hän valmistutti Teijon telakalla kaljaasin eli Arkin. Siihen oli tarkoitus mahduttaa kaikki ruukkilaiset turvaan vesimassoilta. Oman kartanonsa yläkerran ikkunoiden ulkopuolelle hän ripusti roikkumaan pienen soutuveneen varmuuden varalta.

Kun Bremerin laskemaa vedenpaisumusta ei tullutkaan, hän kylmän rauhallisesti totesi päätelmiensä menneen pieleen ja ilmoitti katastrofin tapahtuvaksi klo 20.00 helmikuun 15. päivänä. Mitä ilmeisemmin tämäkin vedenpaisumus ei ihmiskuntaa yllättänyt ja Bremer joutui vaikeuksiin. Turun Wiikko-Sanomat selostaa laajassa artikkelissaan saman vuoden marraskuulta sitä Turun poliisioikeuden istuntoa, jossa ruukinpatruuna Robert Bremeriä, kauppias Jacob Bremeriä ja kankurien oltermanni Carl Törnqvistiä syytettiin vedenpaisumuksesta kertovan kirjasen jakelusta yleisölle.

Oikeudessa Robert B. kertoi avoimesti tehneensä kirjan tekstin "sitte kuin hän omain tutkintoinsa kautta Tähtein juoksusta oli wakuutetuksi tullut että se ennustettu onnettomuus oli totisesti tapahtuwa...". Tästä paljastuksen ja muista asianhaaroista veti patruuna päälleen sakkoa "kaksikymmentä Talaria hopeassa elikkä Yhdeksän Ruplaa Kuusikymmentä kopekkaa hopeata 2:sen §:n jälkeen 2:sa Luw. Pahanteon Kaaressa". Kauppias Jacob Bremer sai sakkoa 20 taalaria, mutta oltermanni Törnqvist vapautettiin syytteistä. Hänellä ei katsottu olleen tointa kirjasen jakelussa.

Sakot jaettiin "Kruunun, Kaupungin ja Päällekantajan" välillä. Jos rahaa sakkoihin ei löytyisi, tulisi kummankin tuomitun istua kahdeksan päivää vankeudessa vedellä ja leivällä. Tämä ratkaisu asetettiin sitten Turun Hovioikeuden "tarkaamman tutkinnon alle" 26. päivä elokuuta 1831.

Hovioikeus tutkittuaan asiaa tuli siihen tulokseen, että ruukinpatruuna osoitti "sellaisen sekaannuksen ymmärryksessä, ettei hänen päällensä kannettua rikollisuutta taita hänelle soimattaa, eikä bruuki-patronia myös mihinkään edeswastaukseen sidottaa". Samalla vahvistettiin Jacob Bremerin ja Carl Törnqvistin osalta poliisioikeuden tuomiot.