Uusi serkkupoika

Kosken Tl kappeliseurakunnan kappalaiseksi tuli vuonna 1854 Humppilassa syntynyt Berndt Taxell. Hän oli tuossa vaiheessa jo kypsässä iässä, sillä ylioppilaaksi hän tuli jo 1827 ja papiksi vihkiminen tapahtui Turussa 1831.

Tämän jälkeen Taxell määrättiin Tammelan kirkkoherran apulaiseksi. Seuraavina vuosina miehemme työskenteli Tammelan kappeliseurakuntien pitäjänapulaisena saaden 1845 varapastorin arvon.  Vuonna 1848 hän siirtyi pienen Metsämaan seurakunnan kappalaiseksi ja sieltä hän sitten tuli Koskelle. Tässä Lounais-Suomen ja Hämeen rajamailla sijaitsevassa pitäjässä hän viihtyi kymmenisen vuotta, kunnes 1864 Taxell muutti toisen vaimonsa, Maria Sääfin kanssa Lapväärtiin kappalaiseksi. Siellä hän kuoli 1879 leski Marian menehtyessä vuotta myöhemmin.

Taxellin ensimmäinen vaimo oli ollut jo vuonna 1842 kuollut Amanda Fredrika Gadd. Tästä avioliitosta syntynyt tytär Hilda Bernhardina asui Taxellin perheessä Koskella yhdessä 16 vuotta nuoremman  sisarpuolensa Nanny Elisabet Emilian kanssa. Ruokakunnan täydensi isä Berndtin sisar Fredrika Elisabet.

Berndt Taxellin vanhemmat olivat kapteeni Anders Berndt T. ja vaimonsa Katarina Gustava Liljevall. Hän oli syntynyt Humppilassa, kun taas isä Anders Berndt syntyi Punkalaitumella. Berndtin isovanhemmat olivat kersantti Erik Johan Taxell ja Elisabet Juliana Herkepaeus. Punkalaitumen Koskelta he muuttivat Kokemälle.


Itseäni alkoi kiinnostamaan Berndt Taxellissa hänen ylioppilasmatrikkelissa mainittu äidinisänsä Jakob Kilonius, joka myöhemmin muutti sukunimensä Liljewalliksi. Tämän Porin läänin jalkaväkirykmentin katselmuskirjurin puoliso eli Katarina Gustavan äidinäiti oli Klara Elisabet Elgfooth. Viimeksi mainitun isä oli Säkylän kirkkoherra Anders Elgfooth, joka kuului satakuntalaiseen pappissukuun. Tämä sitten tarkoitti käytännössä sitä, että Kosken Tl kappalaisena 10 vuotta työskennellyt Berndt Taxell osoittautui kaukaiseksi serkkupojakseni.

Lukkarin lapsista

Eräs 1700-luvulla eläneistä esivanhemmistani oli Akaan lukkarina toiminut Heikki Laurinpoika Largreen (1709-1776), joka oli naimisissa Lempäälän Ahtialan kylän Hävältilän talon rusthollarin tyttären, Anna Bromanin kanssa. Heikillä ja Annalla oli ainakin kahdeksan lasta, joista vanhin oli vuonna 1735 syntynyt Karl.

Karl, joka käytti sukunimeä Höglund, kävi Hämeenlinnan triviaalikoulua siirtyen sieltä Turun katedraalikouluun 1754. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli ylioppilas ja pappisvihkimyksen Karl sai 1773. Samalla hänestä tuli Huittisten kirkkoherran apuolainen ja 1781 kappalainen. Huittisissa hän myös kuoli 1789 jättäen jälkeen leski Maria Elisabet Haberfeltin, jonka isä oli ollut Mouhijärven kappalainen.

Karlia 13 vuotta nuorempi velipoika Johan Höglund kävi hänkin koulua Hämeenlinnassa ja Turussa päästen ylioppilaaksi 1770. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli pappi ja ensimmäiseksi työpaikaksi ilmaantui Tammelan kappalaisen apulaisena toimiminen. Vuodesta 1793 lähtien hän toimi Pusulan kappalaisena, vaikka varsinaisen viran hän sai vasta 1795. Johan Höglund kuoli Pusulassa 1828.

Edellä esiteltyjen veljesten pikkusisko oli 1750 syntynyt Juliana, jonka nai Huittisten pitäjänapulaisen poika, klarinetinsoittaja Anders Lagerbom. Soittoniekan isä oli myös nimeltään Anders, kun taas äiti Margareta kuului muutamia päiviä sitten esittelemääni Elgfoothien pappissukuun. Tätä kautta klarinetistilla oli yhteyksiä mm. Gummerusten ja Rungiusten pappissukuihin.

Juliana muutti aikanaan Pusulaan, sillä hänen ja Andersin tyttäristä Eva Kaisa ja Justina olivat kulkeutuneet Satakunnasta tähän länsiuusimaalaiseen maalaispitäjään avioliittojensa myötä. Merkillistä kyllä, sekä Juliana että hänen veljensä Johan kuolivat molemmat samana vuonna.

Eräs Elgfooth

Olof, Maria, Anders ja anoppi Rungius
Loimaan rippikirjassa 1730-luvulla

Alastaron kappalaiseksi tuli vuonna 1722 herra Olof Elgfooth, joka oli syntynyt Inkerinmaan Skuoritsassa joskus 1690-luvun alkupuolella. Olof oli tullut ylioppilaaksi Uppsalassa kesällä 1719, joten hän oli jo hieman tavallista varttuneempi saadessaan viran Alastarolta.


Puolisonsa Olof löysi aivan läheltä, sillä 1723 hänet vihittiin Loimaan pitäjänapulaisena toimineen Anders Gummeruksen tyttären, Marian kanssa. Morsian oli sulhastaan ainakin kymmenen vuotta nuorempi, sillä hän oli syntynyt 1707. Kuten edellä totesin, ei Olofin tarkka syntymäaika ole tiedossa. Vuosien 1725-1740 välisenä aikana pariskunnalle syntyivät lapset Andreas (1725-1784), Kristina (1727-1798), Margareta (1733-1819) sekä Gustavus (1740-1741). Kuten niin usein tapahtui, pysyivät eloon jääneet lapset tiukasti pappissäädyssä vanhempiensa ja isovanhempiensa tavoin.
Andreaksesta tuli aikaan Säkylän kirkkoherra appensa, Henrik Laihianderin jalanjäljissä. Andreas oli oppinut mies, jolla oli varsinaisen pappisvirkansa ohessa muitakin harrastuksia. Niinpä 1774 julkaistiin Suomessa hänen ruotsin kielestä suomeksi kääntämänsä J. P. Freseniuksen kirja "Rippi- Ja Herran Ehtollisen-Kirja. Edellinen Osa". Tämä uskonnollinen teos oli alun perin ilmestynyt Tukholmassa kolmisen vuotta aiemmin.

Sisko Kristinan mies oli Gabriel Tenlenius, joka ehti ennen Janakkalan kirkkoherraksi nimittämistään olla kappalaisena Alastarolla, joka oli tuohon aikaan Loimaan kappeliseurakunta.

Nuorin tytär Margareta meni naimisiin Anders Lagerbohmin kanssa. Vaikka Anders oli syntynyt ratsutilallisen poikana Kiukaisisssa, oli hän lähtenyt teini-iässä opintielle ja saanut pappisvihkimyksen 1754. Saman tien hänestä tehtiin Kokemäen kirkkoherran apulainen. Satakunnasta hän Lagerbohm muutti muutamaksi ajaksi Tukholmaan, sen suomalaisen seurakunnan virkaa tekeväksi kappalaiseksi. Vihdoin 1767 hänestä tehtiin Huittisten pitäjänapulainen ja tässä virassa hän myös kuoli.

Ajassa taaksepäin mentäessä voimme todeta, että Olof Elgfoothin isä oli ollut alussa mainitun Skuoritsan kirkkoherra nykyisellä Venäjällä. Isoisä Olof Mikaelinpoika oli kuollut Tuutarin kirkkoherrana. Tämä vanhempi Olof oli kotoisin Ruotsin Länsi-Göötanmaalta, luultavasti Vadsbosta. Hän käytti vielä 1645 sukunimeä Attorpius, joka sitten kahta vuotta myöhemmin Olofin ryhtyessä Kupanitsan kirkkoherraksi, oli muuttunut Elgfoothiksi eli hirvenjalaksi. Ehkä suvun sisällä kulki jonkinlainen kirjallinen geeni, sillä myös Olof Attorpius/Elgfooth julkaisi kirjan. Valitettavasti sen nimi "Oratio de minsterio ecclesiastico" ei ainakaan allekirjoittaneelle tunnu kovin mielenkiintoiselta. Kupanitsa samoin kuin Skuoritsa, olivat molemmat Inkerinmaalla sijainneita luterilaisia seurakuntia.