Eräs testamenttiasia Jokioisilta

Tammelan tuomiokunnan syyskäräjillä 1899 käsiteltiin torpparinleski Wilhelmina Aatamintytär esille tuomaa testamenttia hänen miehensä, Aprahami Erikinpoika Perälän jälkeen. Aprahami l. Abraham oli kuollut edellisen vuoden joulukuussa ja pariskunnalla ei ollut yhteisiä lapsia. Abraham oli ollut jo aiemmin aviossa erään Eeva Antintyttären kanssa, mutta tämäkin avio oli lapseton.

Abraham oli mennyt naimisiin Eevan kanssa joulukuussa 1844. Tuolloin sulhanen oli Jokioisten Jänhijoen Kankon talossa renkinä, kun taas morsiamen isä oli kyseisen tilan lampuotina. Abraham oli itse syntynyt Matkun Rääpän torpparin, Erkki Juhonpojan ja vaimonsa Annastina Pietarintyttären vanhimpana lapsena loppusyksystä 1817. Hänen nuorempia sisaruksiaan olivat Juho Jaakko (s. 1867 - k. 1867), Matti (s. 1822) ja Maria (s. 1825).

Heistä Juho Jaakko meni naimisiin Maria Juhontyttären kanssa. Tästä avioliitosta olivat tyttäret Ulla Maria, naimisissa torppari Kalle Kustaa Mäkelän kanssa, Vilhelmina, naimisissa torppari Antti Isomäen kanssa, Agatha, naimisissa torppari Kustaa Suvikrouvin kanssa, Fredrika Karolina, naimisissa Juho Kustaa Kustaanpojan kanssa edellä mainitusta Suvikrouvin torpasta ja Anna Kaisa, joka eli leskenä vuonna 1899. Nuorimman tyttären, Hilma Lovisan puoliso oli Nuutajärven kartanon Suonkannon torppari Juho Juhonpoika.

Poikia olivat Nuutajärven Ilolan torppari Juho Vihtori ja hänen pikkuveljensä Oskari, joka oli Ilolan jyvämiehenä.

Erkin ja Annastinan poika Matti oli muuttanut 1837 Lohjalle. Hänen ja samoin kuin vuonna 1849 Alastarolle muuttaneen Marian myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Abraham Erkinpoika teki vuonna 1872 keskinäisen testamentin Vilhelmina Aatamintyttären kanssa. Mainittu asiakirja on suomenkielinen edustaen kieliasultaan 1800-luvun loppupuolen Kanta-Hämeen murretta. Suomalainen Wirallinen Lehti painatti tämän lyhyen ja yksinkertaisen sopimuksen joulukuun 21. päivänä 1899.

"Mee allakirjoitetut Aprahami Erikinpoika perälä jänhiön kylästä Jokioisten kappelista ja waimo Wilhelmina Atamintytär olenmi tehneet seurawaisen wälikirjan että se irtain Tawara kuin meillä on niin se kuin jälkein jää niin saa kaikki nauttia sillä ehrolla kon kunnijallisesti hautaan laitta niin ettei sihen ole kummaltakan puoleta perillisten mittään sanottawa Jokioisten kappelissa Jänhiön kylässä se 30 päiwä Syyskuuta 1872 Aprahami Erikinpoika perälä Jänhijön kylästä waimo Wilhelmina Atamintytär"


Molemmat puolisot olivat allekirjoittaneet testamentin puumerkeillään, sillä torpparisuvuissa ei kirjoitustaito tuohon aikaan ollut mitenkään yleistä. Asia tuli joka tapauksessa selväksi ja käräjillä asia sai lainmukaisen jatkonsa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Vilhelminan tuli etsiä Aprahamin mahdollisia laillisia perijöitä kuulumattamalla testamentista kolmeen kertaan maamme virallisissa lehdissä. Jos kukaan ei yön ja yhden vuoden kuluessa tulisi vaatimaan lakiosaansa, olisi Vilhelmina ainoa perijä.

Perinnönjaon lopputulos ei ole tiedossani, mutta mahdollisia perijöitä olisi saattanut löytyä esimerkiksi Lohjan suunnalta, jonne Aprahamin veli oli muuttanut nuorena. Samoin olisi tarkasteltava Loimaan seutua, sillä sisko Maria oli kadonnut sinne.

Murhayritys Perälän kylässä, Halikossa

Marttilasta Saloon päin matkaessa, hieman Vaskiosta eteenpäin, siintää tien vasemmalla puolella pieni kylä. Se on saanut sijaintinsa perusteella mukavan nimen Perälä. Kylään kuuluvat suuret metsäalueet viereisen Märynummen harjun pohjoisosasta sekä peltoalueet Sahankrotti-nimiseen puroon saakka. Vuoteen 1969 saakka Salo-Aura -maantie kulki kylän lävitse, mutta tuolloin valmistui uusi linjaus, joka jätti sivuun muutamia muitakin kyliä matkan varrelta.

Perälän kylän asuttaminen tapahtui joskus 1300- tai 1400-luvulla, mutta ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vasta vuodelta 1537. Tuolloin kylässä oli jo neljä taloa. Isojaon ei sanota muuttaneen talojen sijaintia, mutta uudisrakentamisen myötä myöhemmät kylän talot sijoittuvat aiempaa etelämmäksi. Kylään kuului Sahankrotin puron varrella pieni vesimylly. Perälä oli yksi niistä viidestä kylästä, mistä läheinen Vaskion saha hankki puutavaransa.

Talojen omistuksista voidaan todeta samaa kuin niin monista muista Halikon kylistä - joku Viurilan, Joensuun tai Vuorentaan korkeista herroista hallitsi niitä. Niinpä esimerkiksi vielä vuonna 1892 senaatti myönsi kreivi August Armfeltille perintökirjan Perälän Takataloon. Vuoden 1880 maakirjan mukaan kylässä oli kolme tilaa; Takatalo, Heikintalo ja Frälsi. Maakirjasta selviää myös tilojen ns. luonto. Heikintalo oli Sauvonkylän Mäen rusthollin kruununaugmentti, Takatalo Viialan yksinäisrusthollin aputalo ja Frälsi nimensä mukaisesti rälssitalo.

Luultavasti nämä talot olivat edellä mainittujen vuoden 1537 katsannossa mukana olleiden tilojen joukossa.

Joulukuussa 1897 tapahtui kuvassa näkyvän paikan tienoilla ajan oloon suhteellisen harvinainen murhayritys. Yhdeksän päivän illalla, kellon lähetessä keskiyötä, Turusta Saloon matkalla ollut postinkantajana F. V. Anjelin tuli ratsastaen Perälän kylän liepeille. Siellä hän havaitsi kirkkaassa kuutamossa kaksi miestä, jotka yllättäen tulittivat Anjelinia revolverilla.

Ensimmäinen laukaus meni onneksi reilusti ohi, mutta jälkimmäinen iskeytyi Anjelinin yhteen postilaukuista. Se lävisti paketin Uusi Suometar -sanomalehtiä ja pysähtyi toiseen sanomalehtinippuun. Anjelin, joka vielä Saloon tullessaan oli hyvin järkyttynyt, oli puolustautunut ampulla neljä laukausta miehiä kohti. Hevonen saattoi pelastaa postinkantajan hengen, koska eläin pelästyneenä oli lähtenyt kovaa vauhtia karkuun.

Ampujia ei ilmestyi ainakaan tuolla kertaa tavoitettu ja Salossa paikalliselta postimestarilta vaadittiin postinkantajalle parempaa varustusta vastaisen varalle.