Teijon ruukin uskollinen kanttori

Kiskon Viiarilla sekä myöhemmin Kirkonkylässä asuneen suutari Arvid Åhlstenin ja vaimonsa Anna Stina Lindstedtin lapsista vanhin oli Johan Gustaf. Hän syntyi kesäkuun puolivälissä 1824 Viiarilla, josta perhe muutti pian Kirkonkylään. Johan Gustaf lähetettiin Turun lukkarikouluun, mistä hän sai päästötodistuksen vuonna 1841. Tämä suoritus nousee arvossaan siitäkin syystä, että isä Arvid kuoli jo tammikuussa 1842. Jotenkin leskivaimo Anna Stina on onnistunut pitämään lapsensa koulussa ja hoitamaan perheen muutkin kolme lasta, joista nuorimmainen syntyi 1841.

Lukkarin työtehtävien lisäksi Åhlsten sai opetusta myös haavansidonnassa. Ensimmäiseksi työpaikaksi Johan Gustaf löysi lukkarin ja kanttorin toimen Teijon tehdasseurakunnassa. Tämä tapahtui vuonna 1842. Toista työtä hänen ei koskaan tarvinnut etsiäkään, sillä 1893 Åhlsten palkittiin Suomen Talousseuran pronssisella kunniamerkillä 50 vuoden palveluksesta samassa seurakunnassa.

Vihdoin syksyllä 1896 hän kirjaimellisesti täysin palvelleena jäi hyvin ansaituille eläkepäiville, joista hän tosin sai nauttia vain vuoden verran. Johan Gustaf Åhlsten nimittäin menehtyi joulukuussa 1897.

Aikalaiset muistivat hänet erittäin taitavana särkyjen ja pienten vammojen hoitajana, joka oli aina valmis auttamaan hädänalaisia. Oli sitten päivä tai yö, Åhlsten oli aina valmis auttamaan läheisiään. Eipä ollut siis ihme, että joulukuun kolmantena sunnuntaina 1897 "suuri saattoväki" seurasi vainajan viimeistä matkaa Teijon tehtaan hautausmaalle.

Arvid Åhlstedtin vanhemmat olivat Kiskon Ylötkylän Ollan talollinen Christer Christersson ja vaimonsa Anna Michelsdotter, kun taas Anna Stina Lindstedtin sukuperä on ensi näkemältä hieman ongelmallinen. Kiskon rippikirjojen mukaan hän oli syntynyt 13.10.1801 Karjalohjalla, mutta kyseisenä vuonna kastetuista kolmesta saman nimisestä lapsesta ei Lindstedtin Anna Stina ollut kukaan.

Johan Gustaf Åhlstenin vaimoksi tuli joulukuussa 1844 lietolainen Ulrika Paimander, joka oli syntynyt piika Liisa Heikintyttären aviottomana lapsena Hakulan kylän Ketolassa. Hän tuli Teijolle Turun kautta 1843 ja vuoteen 1864 mennessä oli perheeseen syntynyt yksitoista lasta; Carl Gustaf, Karolina Gustava, Johannes Vitalis, Vendla Josefina, Johan Arvid, Johan Aleksander, Amanda Eleonora, Lars Viktor, Walfrid August, Eva Ulrika ja Alexandra Charlotta Sofia, joista tosin moni kuoli jo pienenä. Isä Johan Gustafin kuollessa oli lapsista elossa enää Karolina Gustava.

Teijolla asui myös Johan Gustafin pikkusisko Anna Lovisa, joka meni 1856 naimisiin ruukkityömies Otto Achrenin kanssa. Ennen Teijolle tuloaan Anna Lovisa oli ehtinyt olla Turun kaupungissa piikomassa. Siellä myös syntyi hänen avioton poikansa Johan Gustaf.

Rauman kaupungin talojen vanhat nimet

Tämä luettelo, joka tehtiin vanhojen karttojen ja ikäihmisten muistitietojen perusteella, julkaistiin sanomalehti Länsi-Suomessa 5.8.1909. Klikkaamalla kuvaa saa sen näkymään täysikokoisena.

Merimiehen kolmoset

Maaliskuun toisena päivänä vuonna 1886 tapahtui Raumalla jotain, mitä ei muistettu tapahtuneen ainakaan viimeiseen sataan vuoteen. Tuona päivänä merimies Isak Nordlundin vaimo Katarina Grönvall synnytti kolmoset; yhden pojan ja kaksi tytärtä. Jo samana päivänä kastetut pienokaiset saivat nimet Johan Onni, Elna Katarina ja Ada Maria.

Erityisen merkittäväksi tämän onnellisen perhetapahtuman teki se, että kaikki kolme lasta jäivät myös henkiin synnytyksessä. Ada Maria oli sisarusparven heikoin ja hän menehtyi pian, mutta Elna ja Johan selvisivät pahimman yli. Vuosien 1888-1897 Rauman rippikirjassa perheessä mainitaan lisäksi poika Frans Isak (s. 1878) sekä tytär Hilda Maria (s. 1887). Näistä jälkimmäinen kuoli vauvaiässä ja äiti Katarina helmikuussa 1890.

Katarina oli syntynyt Raumalla vuonna 1850, kun taas merillä elantonsa ansainnut Isak oli kotoisin Eurajoelta. Hän oli puolisoaan kahdeksan vuotta nuorempi. Tosin Eurajoen kastetuista en onnistunut Isakia paikallistamaan. Nordlundin toinen puoliso oli Adolfina Damlin Rauman maaseurakunnasta. Adolfinan ja Isakin yhteisiä lapsia olivat Lauri Mikael (s. 1893) ja Johan Arvo (s. 1897).  Perhe asui Vähä-Envallan (Envalda/Einvalla) talossa ja esimerkiksi vuodeksi 1898 isä Isak Nordlund sai kalastusoikeuden Kirkkosillalta Orellin siltaan saakka 20 markan ja 30 pennin hintaan.

Vähä-Envalla joutui lopulta kesäkuussa 1908 pakkohuutokauppaan Isak Nordlundin konkurssipesän kautta. Sen osti 11,020 markan hintaan työmies Kustaa Isopere Eurajoen Tarvolan kylästä. Vaikka kauppa sinänsä oli tehty oikein, aiheutti sen pienen skandaalin poikasen. Työmiehenleski Rosendahl, joka alunperin oli talon myynyt Nordlundille, oli pidättänyt rakennuksesta itselleen aikoinaan ns. vanhan miehen huoneen eliniäkseen. Tämä oli raumalainen tapa, mutta Rosendahl ei ollut ajoissa huomannut valvoa laillisia oikeuksiaan ja Isopereen tultua omistajaksi hän joutui luopumaan eläkekodistaan. Tätä tapausta esimerkkinä käyttäen kehoitti lehdistö kaikki talonomistajia tai vastaavia sopimuksia tehneitä hoitamaan asianmukaiset lainhuudot kuntoon ajoissa.

Liedonperän Sipilän talolta

Vuoden 1867 syksyllä ilmoiteltiin lehdissä nykyisen Tarvasjoen Liedonperän tai kuten tuolloin kylän nimi kirjoitettiin, Lietonperän Sipilän talon julkisesta huutokaupasta. Tilaisuuden tarkoituksena oli antaa talo maineen vuokralle 20 vuoden ajaksi. Sipilä oli tuolloin Turun maistraatin palkkatalona ja täten huutokauppailmoituksen allekirjoittivat pormestari sekä kaupungin neuvokset.

Talon arvo oli 1/3 osa vanhaa ja uutta manttaalia. Peltoa tilalla oli noin 19, niittyä 127 ja metsämaata 176 tynnyrinalaa. Kaikki maat olivat ilmoituksen mukaan viljavia.

Huutokauppaan osallistuvien tuli antaa tarjouksessaan riittävä takaus, sillä arenti eli vuokra oli maksettava erikseen mainittuina määräpäivinä. Kovin onnistuneesti ei asiaa saatu hoidettua, sillä jo kahden vuoden kuluttua, marraskuun alussa 1869 oltiin Sipilää jälleen antamassa arennille. Tilan tulisi saamaan haltuunsa korkeimman tarjouksen tehnyt. Tosin henkikirjoissa vuosina 1865 ja 1870 mainitaan Sipilän omistajana läheisessä Hungerlan kylässä asunut Fredrik Simola.
Kesällä 1870 Sipilää kohtasi paha onnettomuus. Elokuun 15. päivänä pääsi tuli irti risukasasta talon pihamalla. Vain muutamassa hetkessä oli koko pihapiiri tulimerenä. Kaikki ponnistukset tulen sammuttamiseksi olivat turhia ja lopulta kaikki Sipilän rakennukset olivat raunioina minkä lisäksi liekkien saaliiksi joutui 15 lammasta. Syystä tai toisesta Simola oli alivakuuttanut omaisuutensa ja niinpä paloapuyhtiö korvasi vahinkoja ainoastaan reilulla 1,200 markalla. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin.

Tilanne, jossa yksi taho omisti talon ja toinen sai sen verotulot, aiheutti joskus tulkinnallisia tilanteita. Niinpä vuoden 1898 helmikuussa vedettiin vuokraaja Efraim Sipilä Turun rahakamarissa tilille siitä, että hän oli kaatanut ja myynyt kokonaista kuusi kuormaa tukkipuita talolle kuuluvista metsistä.  Tämän Efraim toki tunnusti kertoen samalla olleensa siinä luulossa, että hänellä oli oikeus tehdä kauppoja mainituista puista. Koska oikeudet kuitenkin olivat viime kädessä rahakamarilla ja Turun kaupungilla, joutui Sipilä maksamaan 36 markkaa ja lupaamaan, ettei enää jatkossa kajoaisi asumansa talon metsiin.

Sipilä pysyi pitkälle 1900-luvulle saakka Turun kaupungilla, kunnes se lopulta siirtyi yksityisomistukseen. Vuoden 1932 Suomen maatilat III –kirja osasi kertoa talon kokonaisalan olleen noin 180 hehtaaria, josta 63 oli peltona. Viljelyksessä vuorottelivat ruis, heinä, kevätvilja ja laidun kesannon lisäksi. Navetassa oli jo vesijohto ja tämä varmasti helpotti 21 lehmän, yhden sonnin, 10 sian, 20 lampaan, 10 kanan ja viiden hevosen hoitoa. Tilaa täydensivät ajalle tyypilliset kotitarvemylly ja sirkkelisaha.

Hongiston ja Tapalan punatautiepidemiat

Tässä artikkelissa on käytetty lähteenä mm. Arno Forsiuksen sivuja!


Dysenteria eli punatauti oli yksi tappavimmista sairauksista entisajan Suomessa. Tämä bakteerin aiheuttama sairaus johtui yleensä huonoista hygieniaoloista. Esimerkiksi suojaamatta jääneet vesilähteet tai hoitamattomat ulkokäymälät antoivat tälle veristä ripulia aiheuttaneelle tappajalle erinomaiset elinympäristöt. Erityisen alttiita punataudille olivat liikkuvat sotajoukot ja jo vuodelta 480 eKr kerrotaan Persian kuninkaan menettäneen miehistöstään noin puoli miljoonaa erilaisten vatsatautien seurauksena, pahimpana nimenomaan dysenteria.


Punatauti iski Suomeen epidemiana 1750-luvulla joitakin kertoja, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin siitä tuli yleinen riesa noin sadaksi vuodeksi. Ei edes isorokko vetänyt vertoja tälle vatsakouristuksia, ripulia, oksennusta ja kuumetta aiheuttavalle taudille. Itämisaika oli vain nelisen vuorokautta. Erityisen vaaraalliseksi tilanne kehittyi pienten lasten ja vanhusten kohdalla. Vasta 1940-luvulla sulfalääkkeiden myötä pystyttiin välttämään kuolemantapaukset. Esimerkiksi vuonna 1852 Hämeenlinnan piirilääkäri rekisteröi 12574 sairastunutta, joista menehtyi lähes 15 prosenttia.

Heinäkuun lopulla 1811 punatauti iski Kosken kappeliseurakuntaan. Ensimmäisenä sen uhriksi joutui Vähä-Sorvaston Anttilan talon vanha isäntä Antti Ristonpoika, joka ehtinyt jo lähes 88 vuoden ikään. Samana päivänä eli 23. heinäkuuta kuoli myös Hongiston Mäen rusthollissa pieni Maria-tyttönen pari vuotiaana. Seuraavan kuukauden aikana kirkkomaalle siunattiin neljä Hongiston kylän asukkia, neljä Tapalassa asunutta sekä yksi Halikkolasta ja vielä yksi Myllykylän Maunulasta.
Tästä joukosta iäkkäimpiä olivat Sättärin Kaisa Simontytär (83v), Tapalan Jaakkolan Martti Erkinpoika (77v) ja Tapalan Maunulan Valpuri Tuomaantytär (66v). Nuorimmat uhreista olivat Hongiston Naumin poika Juho ja Hakalan Maria, jotka olivat reilun vuoden ikäisiä. Koko vuonna 1811 kuoli Kosken kappelissa 43 henkeä, joten punataudin osuus kuolinsyistä oli ylivoimaisesti suurin.

Jostain syystä epidemia laantui nopeasti ja oli koko ajan keskittynyt vain pariin kylään, jotka olivat kaiken lisäksi naapureita keskenään. On vaikea selvittää, oliko kyseessä muualta tullut taudinsiemen vai olivatko kyläläiset saaneet tartunnan vaikkapa juomavedestään.

Pitäjän haudattujen luettelosta voi huomata, että punatauti vieraili Koskella Tl säännöllisen säännöttömästi. Esimerkiksi vuosina 1797-1805 siihen ei kuollut kukaan. Toisaalta vuonna 1788 juuri Hongistossa kuoli viisi pientä lasta punatautiin. Kosken Tl haudattujen luetteloon on merkitty kuolinsyyt vuodesta noin vuodesta 1750 alkaen ja Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokannasta niitä löytyy aina vuoteen 1859 saakka. Tuona aikana punatautiin kuolleita oli yhteensä 205 henkeä, joista Hongiston ja Tapalan kylien osuus oli peräti 39 kuollutta. Jostain syystä nämä Hämeen Härkätieltä hieman syrjässä olleet kylät joutuivat verirupuliksikin sanotun, pelätyn taudin kohteiksi muita kyliä huomattavasti useammin.

Rauhallista Joulua kaikille lukijoilleni

Tämä blogi julistaa joulurauhan Lontoossa vuonna 1825 esiintyneiden italiaisten musikanttien voimin!

Oman toimen mies Esaias Sundholm Köyliöstä

Nakkilassa vuonna 1821 syntynyt Esaias Antinpoika otti myöhemmällä iällään käyttöön sukunimen Sundholm. Hänen vanhempansa, renki Antti Antinpoika ja Kaisa Leena Juhontytär muuttivat perheineen Köyliön Kankaanpään kylään loppuvuodesta 1822. Antista tuli tämän kylän ensimmäisen torpan perustaja, kun hän rakensi mökkinsä Torkkelin talon maille. Nykyisen alueen nimenä on Vuorenmaa. Lopulta Antista kuitenkin tuli Karhian kylän Kossilan talollinen.

Parikymppisenä Esais oli renkinä Kankaanpään Yskin talossa vieden vihille samassa paikassa tuolloin piikana olleen Leena Mikontyttären. Morsian oli miestään peräti 17 vuotta vanhempi. Vuoden 1843 syyskuussa syntyi pariskunnan ainoa lapsi, Kustaa Mauritz. Poika menehtyi jo seuraavana vuonna. Syksyllä 1878 kuoli Leena ja puuseppänä elantonsa hankkinut Esaias jäi yksin.

Nämä perustiedot saattaisivat riittää monelle sukututkijalle itseni mukaan lukien. Onneksi Kansalliskirjasto on digitoinut vanhoja sanomalehtiä, sillä niiden avulla Esaias Sundholmiin avautuu huomattavasti laajempi näkökulma. Uusi Aura tiesi kertoa 30.12.1900 puuseppä Sundholmin olevan edelleen elossa ja olleen aina "täydessä merkityksessä oman voiman mies". Monipuoliset taitonsa hän oli opetellut aina yksin, ilman ulkopuolisia opettajia.

Erityisen merkittäväksi Sundholmin tekee se, että hän oli Köyliön ensimmäinen kansanmies, joka oppi kirjoitustaidon. Tämä tapahtui hänen ollessaan vielä renkinä ja tehdessään härjillä erään matkan Turun kaupunkiin. Siellä Esaias löysi eräältä pihamaalta kirjoitusaakkoset, joilla hän sitten harjoitutti itseään.

Tämän jälkeen Sundholmista tuli Karhian kylän kirjuri, joka kutsuttiin aina paikalle mm. huutokauppatilaisuuksiin. Mitä tahansa kirjallisuutta puuseppämme löysikään, sen hän myös luki. Niinpä hän oli alueensa ensimäinen sanomalehden tilaaja ja levittäjä.

Esaias Sundholm ei kätkenyt vaivalla oppimaansa taitoa vakan alle, vaan piti mm. pyhäkoulua 30 vuoden ajan. Lopulta Esaias joutui lopettamaan opettamisensa, koska hänen kuulonsa oli heikentynyt. Vuosikymmeniä ehtivät köyliöläiset lapset kokoontua joka sunnnuntain iltapuolella neljän tunnin ajan mm. Raamatun ääreen. Lisäksi luettiin katekismusta ulkoa, harjoiteltiin kirjoitusta sekä päässälaskua ja laulettiin virsiä. Sundholm ei saanut eikä edes pyytänyt palkkaa tästä vapaaehtoistyöstään.

Pitkään hän oli myös pitäjän ainoita puuseppiä ja mm. ruumisarkkuja hänen laskettiin valmistaneen elämänsä aikana 779 kappaletta. Näiden lisäksi taitavista käsistä lähti rauta-, vaski- ja kellosepäntöitä sekä työkaluja. Oli kyseessä sitten kirveenterä tai pora, teki Sundholm aina yhtä huolellista työtä.

Kun miehen voimat eivät enää riittäneet puusepän töihin, ryhtyi hän ansaitsemaan elantoaa kelloseppänä ja kirjansitojana. Koska Sundholm ei halunnut turvautua köyhäinapuun, joutui hän lopulta myymään omia työkalujaan henkensä pitimiksi. Vaikka hänen asuntonsa oli jo hieman rappeutunut, halusi Esaias jäädä sen suojiin - oma on aina oma.

Husgafvel -suvun alkujuuria

Lainlukija ja pitäjänkirjuri Sigfrid Jönsinpoika Vilken, joka omisti rälssitilan Vehkalahden Reitkallissa, kutsuttiin 1600-luvun alkupuolella Turun hovioikeuteen selvittämään verovapauttansa. Hänen jälkeläisensä alkoivat myöhemmin käyttämään nimeä Husgafvel (Huusgavel, Husgabel), vaakunansa mukaan. Vaakunassa oli tuluskivi sekä kulmikas, joka muistutti talonharjaa (ruots. "husgavel"; nykyruotsissa sana tarkoittaa "päätyä"). Varhaispolvet tunnettiin kuitenkin paremmin sukunimenomaisesti käytetyllä etunimellä Vilken (Wilcken, Wilkin, Wilken, Welcken).

Vehkalahdessa asui siihen aikaan ryhmä (toisilleen enemmän tai vähemmän sukua olevia) sukuja, joita kutsutaan "Vehkalahden knaappeiksi". Vehkalahtelaissuvut katsoivat kuuluvansa ikiaikaiseen, verovapaaseen rälssisäätyyn. Husgafveleiden osalta tämän todistelu sujui hyvin: Sigfridillä oli esittää tietoja sekä 1390-luvulta että Kustaa Vaasan 1552 antama päätös tämän isoisälleen, jolloin kuninkaan puheilla käyneet vapaat talonpojat olivat vedonneet vanhoihin oikeuksiinsa, joita vastaan he olivat valmiita palvelemaan Venäjän vastaisella rajalla. Knaapit luettiinkin 1680-luvulle asti osittain aateliin, mutta oikeudet rajoittuivat siihen, että he olivat vapaat henkirahan maksusta. Pienten, pirstoutuneiden tilojensa vuoksi he eivät kaikki varustaneet tilaa kohti yhtä tai useampaa ratsumiestä kruunun käyttöön, vaan yhdistivät tällaista varten kahden tai useamman talon voimat ja käyttivät muitakin keinoja verovapautensa eteen, esim. toimimalla laivureina.

Sigfridin Turun hovioikeudelle esittämän sukupuun kantaisä oli nimeltään Erik Larsinpoika. Erik hankki Vehkalahdelta 1396 verotilan, jonka oli omistanut eräs Lars Blekare, jonka sanottiin paenneen maasta, eikä häntä enää sen jälkeen tavata asiakirjoissa.

Sigfridin mukaan oli jo Erikillä käytössään samanlainen vaakuna kuin jälkipolvillakin. Rälssisukuinen tai ei, on kantaisä Erikin kuitenkin täytynyt olla aika merkittävä henkilö alueella, varsinkin kun jälkimmäisessä asiakirjassa mainitaan myös hänen tilansa Reitkallissa ja maansaantiin ilmeisesti myös liittyi talo Viipurissa. Häntä nimitetäänkin jälkimmäisessä asiakirjassa "nyt lautamieheksi" ("...såm nu är nempdemann..."), josta mahdollisesti voisi päätellä hänen (tai hänen sukunsa) vaikuttaneen alueella jo aikaisemmin.

Siihen sitten loppuikin tiedot ja arvailut Husgafveleitten vanhimmasta polvista. Sigfrid Jönsinpoika Vilken itse mainitsi, että hän oli Erikin jälkeläinen kuudennessa polvessa, mutta välipolvet jäävät tuntemattomiksi......

Kiitos RR!

Rasismin juurilla tai jotain sinne päin

Suomessa ja miksei muissakin Euroopan maissa ilmenevän rasismin syyt ovat syvällä historiassa. Tämän voi todeta vaikka selaamalla vuonna 1882 ilmestynyttä "Kansan Ystävä" -sanomalehteä. Heinäkuun ensimmäisen päivän numerossaan se katsoi asiakseen valistaa lukijakuntaansa maapallomme viiden eri päärodun eroavaisuuksista. Unohdamme tällä kertaa "malaijit", "mongolit" ja "ameriikalaiset" ja keskitymme "kaukaasialaisiin" ja "afrikalaisiin". Tämä jako ei tietenkään vastaa enää nykyajan käsityksiä, mutta tuohon aikaan se oli yleisesti hyväksytty.



Kaukaasialaisista Kansan Ystävä totesi seuraavaa;

"Ensimmäiseen ja avarimpaan pääheimoon, jota on nimitetty kaukaasialaiseksi, syystä että luultiin voitavan todistaa Mustanmeren ja Kaspianmeren välistä vuoristoa tämän heimon alkuperäiseksi olopaikaksi, kuuluvat ne kansat, joilla on valkea iho, pyöreä pääkallki ja otsa, pitkänpuoleinen muoto ilman ulostuvia poskiluita tahi leukapieliä, pyöreät, isot, aukeat silmät ja kohonenä, vankka parrankasvu ja solakka, väkevä sekä usein pitkä vartalo.

Ne ovat kauniimmat ja sivistyneimmät kaikista. Kylmemmissä maissa on niilä valkea iho, vaalea tukka ja siniset silmät; vaan kuta lämpöisemmillä seuduilla ne asuvat, tulee iho tummemmaksi, niin että se vihdoin muuttuu aivan ruskeankeltaiseksi ja silloin on myöskin tukka musta ja kähertynyt ja silmät ruskeat.

Myöskin henkisessä suhteessa ovat ne muita ihmisluokkia etevämmät. Tämä pääheimo on sen ohessa enin levinnyt maan päällä...jne jne jne"


Tätä ylevää julistusta voi sitten verrata eteläisempien maiden asukkaiden luonnehdintaan;

"Neljännen pääheimon voi helposti eroittaa ylempänä selitetyistä. Tähän kuuluvat ihmiset ovat kokonaan mustia, niin että ainoasti silmät ja hampaat ovat valkoiset ja huulet ruskeanpunaiset sekä hyvin paksut. Koetellessa tuntuu heidän ihonsa lihavalta ja lauhkealta kuin samettikangas. Heidän tukkansa on lyhyt ja kähärässä aivan kuin pikimusta Espanjan villa.

Pääkallo omituisesti muodostettu; leukapielet hyvin ulostuvat; nenä paksu ja litteä. Niitä kutsutaan yhteisellä nimellä neekereiksi."

Näiden herkkien kuvauksien jälkeen on toimittaja tehnyt yhteenvedon, joka antaa meille seuraavat toteamukset;

"...ovat kuitenkin kaikki yhtä sukua, jonka tähden ei yksi kansanheimo ole oikeutettu vainoamaan ja rasittamaan toista. Ne eroavaisuudet, jotka niiden välillä huomataan, riippuvat tosin suureksi osaksi eri ilma-alasta; vaan ei siitä kaikkia voi selittää. Ennemmin voisi olettaa että eri taipumukset, tavat ja elämän suhteet ovat jättäneet häviämättömiä jälkiä niiden sivistykseen ja ulkomuotoon".

Kansakoulun juurilla Halikossa

Vuoden 1871 alkupuoliskolla Halikon pitäjässä keskusteltiin kiivaasti kahden tärkeän instanssin perustamisesta; toinen oli kansakoulu ja toinen viinakauppa. Voittajaksi selviytyi tuolla haavaa "wiinapuoti".

Heinäkuun alkupuolella tiedettiin jo lehdistössäkin kertoa asiasta hieman enemmän;

"Pitäjäläisiämme kiitetään siitä, että he ovat hankkineet viinapuodin pitäjäänsä, mutta kansakoulun perustamista vastustetaan kaikin voimin. Älköön myöskään unhoitettako, että kun viinapuoti toukokuun 25. päivän iltapuolella avattiin, oli levinnyt huhu, että se, joka ensiksi ostaisi viinaa, saisi puolen tuopin ilmaiseksi, joka huh oli paikalle tuonut ostajia useammista pitäjistä."

Vaikka kukaan ei saanut mitään ilmaiseksi, meni kauppa oivallisesti ja 100 markkaa karttui laatikkoon sinä päivänä. Helluntailauantaina pantiin viinaan 300 markkaa. Eikä siinä kyllin; naapuripitäjässä Uskelassa löytyy yksi virsta tästä toinen semmoinen puoti, kenties yhtä hyvällä menekillä."

Kansakoulunkin piti tulla syksyksi 1871, mutta eräs "pitäjän mahtavista" ryhtyi keräämään puumerkkejä, joilla asetettiin erityinen komitea vastustamaan mokomaa laitosta. Toisaalta enemmistö talollisista ja pitäjän kartanoiden herrasväki oli koulun suosijoita, joten halikkolaisetkin saivat oman pedagogionsa jo samana vuonna. Oli jo vuotta aiemmin valtio luvannut avustusta tulevan koulun poikien opettajia varten 600 ja tyttöjen opettajia varten 400 markkaa. Halikossa oli  tosin jo päätetty tarjota opettajalle palkkaa seuraavasti;

*vapaat asuinhuoneet
*12 syltä ruotsinhalkoja koulun tarpeisiin per vuosi
*kahden tynnyrin ala viljelykseen sopivaa peltoa
*yhden lehmän suvilaidun
*170 leiviskää heiniä talvirehuksi
*vähintään kuusi tynnyriä rukiita


 Suurimpana esteenä kouluille oli ympäri maata levinnyt iskulause "mitä siitäkin tulee, jos kaikki herroiksi koulutetaan". Monilla talollisilla oli aito huoli siitä, että työvoima katoaa pelloilta ja navetoista, jos perilliset lähtevät koulunpenkkiä kuluttamaan.

Etenkin Varsinais-Suomessa tilanne oli lohduton. Kansakouluja oli vuonna 1871 koko maassa yhteensä 122, mutta vain kolmessa oman entisen Turun ja Porin läänin pitäjässä oli tämä sivistyslaitos. Pitäjiä kyseisellä alueella oli kuitenkin peräti 140! Lehdistössä todettiin hieman ivallisesti, että "kansa täällä jo olisi niin sivistynyt, ettei tarvitse koulua, ei voine kukaan väittää".

Tilastonikkareille

Vuoden kääntyessä viimeisille päiville, on aika tarjota tilastonikkareille hieman ihmeteltävää. Tässä blogissa vieraili tammi-marraskuun aikana 2010 noin reilut 51,000 suomalaista kävijää. Oheinen karttapiirros kertoo tarkemmin mistä päin Suomea nämä vierailijat olivat.

Tilasto perustuu kunkin lukijan internet-operaattorin antamiin verkkomäärityksiin eikä täten aivan mahdottoman tarkka. Joka tapauksessa ylivoimaisesti suurin osa eli 17,283 käyntiä tehtiin Helsingissä olevista koneista käsin. Seuraavina tulivat Turku, Salo ja Tampere.

Lukijat viipyivät blogissa keskimäärin 2,12 minuuttia ja lukivat hieman alle kaksi sivua. Kaksi lukijaa kolmesta poistui kuitenkin saman tien eli luultavasti heidät oli tuonut sivuille joku hakukone ja sen antama tietyllä tapaa turha linkki.

Baijarsin Smaleen

Bertill Hindrikinpoika esiintyi Porvoon henkikirjassa 1664-82 sekä Porvoon kaupungin tonttiluettelossa I/1696; jälkimmäisessä lisänimellä Smahl. Talon todellinen omistaja lienee jo silloin ollut hänen poikansa Henrik Bertilinpoika Smahl. Smahlit olivat mahdollisesti kauppiaita, joten nimi voi ehkä olla henkilökohtaisen ominaisuuden mukaan annettu lisänimi, kapea, hoikka, ruots. smal.

Henrik Bertilinpoika Smahl mainittiin Porvoon henkikirjassa 1691 yhdessä vaimonsa Kirstinin kanssa, samalla paikalla kuin isänsä vuosina 1664-82. Vuonna 1700 Henrik myi Porvoon talonsa kollegalleen Lars Gillstadiukselle, joka lienee ollut kauppias. Vähän sen jälkeen ilmestyi Pernajalle saman niminen henkilö; Pernajan henkikirjassa 1706 on arentilainen, vuokralainen, Henrik Smahl. Nyt on vaimon nimi Lisa; Kirstin lienee kuollut ja Henrik on solminnut uuden avioliiton. Vuonna 1708 oli vaimon nimi edelleen Lisa, mutta 1711-12 Anna Petman. Henkikirja ei sen jälkeen enää mainitse Henrikiä ja leski Anna meni 1724 uusiin naimisiin Anders Nessinin kanssa.

Vaikka asiakirjat puuttuvat, oli edellisen Henrikin poika melkoisella todennäköisyydellä Johan Smah, Pernajan nimismies Isovihan jälkeen vuosina 1721-39, mainittu myös henkikirjassa 1724. Pernajalla esiintyi samoihin aikoihin myös eräs siltavouti Aron Smahl (alkaen 1726, hän kuoli 50 vuoden iässä 5.9.1752, joten hän oli synt. noin 1702) Torsbyn Nallaksessa. Tämä Aron oli mahdollisesti Johanin veli, sillä Johan oli siltavouti Aronin tyttären kummi 27.5.1739.
Johan oli naimisissa Pernajan edellisen nimismiehen tyttären, Katarina Andersintytär Boxbergin kanssa. Myös vaimo Katarinan isä ja isoisä olivat olleet nimismiehiä. Isoisä Samuel Perinpoika pyysi talvikäräjillä 1701 eroa tehtävistään. Hän oli lähes 20 vuotta hoitanut virkaa ja halusi nyt poikansa Andersin nimittämistä seuraajakseen. Lautakunta ja yleisö olikin sitä mieltä, että Anders oli viime syksystä lähtien ollut isänsä hyvänä apuna pitäjän läpi kulkevien sotajoukkojen kyyditysten järjestämisessä sekä muissa nimismiehen tehtävissä ja hänet tunnettiin raittiina ja taitavana ihmisenä. Hän osasi vielä sekä lukea että kirjoittaa, joten häntä oli sopiva suositeltavaksi maaherralle nimismiehen tehtävään. Isoisä Samuelin vaimo oli henkikirjassa 1691-94 nimeltään Karin.

Nimismies Samuelin pojasta Anders Samuelinpojasta, Johan Smahlin apesta, tuli siis seuraava nimismies. Siihen aikaan nimismiehen virka oli enemmän luottamustoimi ja talonpojat valitsivat keskuudestaan siihen parhaiten sopivan henkilön. Useimmiten valituksi tuli sellainen isäntä, joka yleisen luottamuksen lisäksi myös omisti tarpeeksi ison talon, koska virkaan kuului myös matkustajien ja läpikulkevien sotilasjoukkojen majoitus ja kestitys. Juuri tämän vuoksi olikin Pernaja sen ajan vaativimpiin nimismiespiireihin koko Suomessa. Venäläisiä vastaan alkanut suuri Pohjan sota liikutteli suuria sotajoukkoja itään päin pitkin rannikkotietä ja nimismiehen tehtäviin kuului järjestää joukkojen muonitus ja sujuva eteneminen omalla alueellaan. Kirkonkylän Baijarsin nimismiehentila, joka samalla oli kestikievari, syötiin varmaan jo niihin aikoihin monta kertaa tyhjäksi, mutta vieläkin pahempaa oli vielä tulossa. Huonosti sujuneen sodan jälkeen vyöryivät vihollisen miehitysjoukot Pernajaan 1713, Baijars tuhottiin ja Anders perheineen joutui ainakin väliaikaisesti lähtemään pakoon. Vaikka vuosina 1716-17 olikin kirkonkylän Svarvarsin Isak Lindeman merkitty nimismieheksi, lienee kuitenkin Anders koko miehityksen muina aikoina edelleen ollut nimismiehenä.

Andersin vaimo oli nimeltään Maria Buller; leski Maria kuoli 61 vuoden iässä kirkonkylän Baijarsissa 15.5.1737, joten hän oli syntynyt n. 1676. Rauhan solmimisen jälkeen tuli vävystä Johan Smahlista uusi nimismies. Nimismiehen tehtäviin kuulunut kievarinpito jäi Andersin pojalle, Katarina veljelle Anders Andersinpojalle, joka oli alkanut käyttää nimeä Boxberg. Johan osti Gammelbyn Pungarsin ratsutilan, Hagabölen augmenttitilan sekä puolet Gislomin Baijarsista, johon hän myöhemmin liitti toisenkin puoliskon sekä 1734 lopuksi lunasti verotilaksi vaimonsa suvun ratsutilan kirkonkylässä. Omistajan luvalla hän vielä pystytti asuinrakennuksen Degerbyn talon kirkontupatontille, mikä herätti khra Serlachiuksen suuttumuksen. Pitäjänkäräjät piti kuitenkin aiheellisena, että nimismiehellä oli asunto kirkonkylässä.

Nimismiesajan loppupuolella Johania syytettiin mm. siitä, että hän oli huolimattomuudellaan päästänyt yhden vangin karkaamaan putkasta, erään toisen kerran valitti Lapinjärven varapastori ja kirkkolautakunta, että Johan ei ollut nostanut syytettä sellaisia henkilöitä vastaan, joita lautakunta oli pitänyt rikollisina. Muutoin ei kellään ollut mitään huomauttamista Johanin työstä, joten hän lienee ollut ahkera ja kyvykäs virkamies.
Nimismiehen tehtävistä Johan oli luopunut 1747 mennessä ja ilmeisesti jarkoi majatalon pitoa kirkonkylän Baijarsilla, sillä hänet mainittiin siinä tehtävässä eräässä aikalaistekstissä.
Tykistöupseeri Augustin Ehrensvärd, myöhemmin tunnettu Suomenlinnan ja Svartholman merilinnoitusten isänä, oli Suomessa kesällä 1747 suunnittelemassa uusia linnoituksia ja kirjoitti jälkeenpäin kirjassaan näin: ”Pernajassa olimme yötä Smal-nimisen rusthollarin luona, joka oli aiemmin ollut nimismies. Tämä vaikeroi raskaasti viime sotaa   ja meidän bancoseteleitämme. Hän ei olisi ollut mainitsemisen arvoinen, ellei hän olisi ollut Suomessa ensimmäinen, joka lauloi meidän korvillemme niin epämieluisaa viisua”.

Johan kuoli kirkonkylän Baijarsissa 15.2.1757, vaimo Karin samassa paikassa rintakipuun 12.9.1761, 56 vuoden iässä; hän oli siis syntynyt n. 1705. Luettelo heidän lapsista jää ehkä vajanaiseksi, mutta vuonna 1726 syntyneen pojan Samuelin, ks. alla, lisäksi heillä oli ainakin toinen poika, joka sai nimen Henrik Johan, ehkä isoisän mukaan, sekä tytär Eva, joka kuitenkin kuoli jo yhden vuoden 10 kuukauden ikäisenä 3. 5.1737.

Samuel Smaléen syntyi rippikirjan mukaan 1726. Hän asui yksin Helsingissä 1745-49 - ollen kenties opiskelemassa - mutta avioiduttuaan siellä noin 1749 Hedvig Acrinian kanssa asui Samuel vaimonsa Hedvigin ja tämän siskon Marian kanssa.
Nimismies Samuel anoi 1754 talvikäräjillä isänsä puolesta eräiden niittyjen isojakoa, sillä Baijarsin tila omisti verolukuunsa nähden liian vähän niittymaata ja niityt tallattiin vuosittain laiduntamisen seurauksena  . Isojakotoimitukset käynnistyivät varsinaisesti viisi vuotta myöhemmin. Smaléenit olivat ilmeisesti ensimmäiset isojakoa hakeneet Suomessa; ensimmäinen asetus sarkajaon purkamiseksi oli annettu vuonna 1749 .
Samuel oli myöhemmin kruununvouti, ruots. expeditionsbefallningsman, tarkalleen ottaen kruununvoudin apulainen, Pernajalla ja asui kirkonkylän Baijarsissa. Vuonna 1760 hänestä tuli kruununvouti Ylisen Hollolan kihlakunnassa.
Vaimo Hedvig kuoli 8.5.1783 kirkonkylässä vaikeaan kihtiin ja hengenahdistukseen 65 v. iässä, Samuel 72-vuotiaana vesipöhöön 27.4.1795. Kuolinmerkinnässä hänen tittelinsä oli "Herr asessoren o. kr", herra asessori ja kruununvouti. Heillä oli lapset:

1.    Johannes Smaléen, s. 1752 kirjonkylässä.
2.    Maria Katarina Smaléen, 1753 kirkonkylän Baijarsissa - 1754.
3.    Hedvig Sofia Smaléen, s. 17.10.1756 kirkonkylän Baijarsissa, pso. asessori  Johan Barck


Kiitos RR!

Kailan suvusta

Uusimmassa Tarvasjoen Kotiseutulehdessä on kakkososa Kailan suvusta kertovaan tarinaan. Sama teksti ilman kuvia ilmestyy nyt tässä blogissa.


 JOHANSSON  - KAILA SUKU

    

   Suomen nyt jo satojen sukuseurojen joukossa Kailan suku on kulttuurihistoriallisesti yksi merkittävimmistä.  Seuran selkeä rajaus kantavanhemmista aleneviin polviin tekee siitä helposti hahmotettavan ja hallittavan yksikön sukuseurojen kentässä. Kailan suvun historia liittyy kiinteästi Suomen historiaan ja maan kehitykseen viimeisen 200 vuoden aikana. Se kertoo kuinka nopeasti sääty-yhteiskunnan rajat murtuivat ja yhteiskunta demokratisoitui. Hämmästyttävintä tämän suvun historiassa on, kuinka kouluja käymättömästä agraaripolvesta noustiin jo kahdessa kolmessa sukupolvessa suomalaisen tieteen ja hengenkulttuurin huipulle.

     Suvun historian tekee nyt ajankohtaiseksi se, että suvun kantaisän Gustaf Johanssonin syntymästä tulee 13.12.2010 kuluneeksi 200 vuotta. SKS:n kansallisbiografiassa sanotaan: ”Johansson – Kailan suku on lähtöisin Varsinais-Suomesta Tarvasjoen pitäjän Tuorilan kylästä. Siellä olevan Rakkilan eli Vähäkankareen talossa oli 1600 - 1700-lukujen taitteessa Simo-niminen isäntä. Hänen pojanpojan poikansa Juho Simonpoika (1759 - 1843) lähetti nuorimman poikansa Kustaan opintielle. Hänestä tuli pappi Gustaf Johansson, joka kuoli Lempäälän kirkkoherrana 1872 ja oli naimisissa papintytär Johanna Emelie Schalinin kanssa. Lapsia oli paljon, ja heidän joukostaan tuli viisi pappia. Näin Gustaf ja Emelie Johanssonin jälkeläisistä kasvoi suku, jonka pappisjäsenissä on kolme arkkipiispaa, mutta myös merkittäviä tiedemiehiä erityisesti filosofiassa ja lääketieteessä sekä liikemiehiä, sotilaita, politiikkoja, diplomaatteja ja taiteilijoita.”

  

   Emelie ja Gustaf Johanssonilla oli 10 lasta, joista 9 eli aikuisiksi, ja 74 lastenlasta. Pian ilmestyvän sukukirjan mukaan heidän jälkeläisiään on noin 2000, joista elossa n. 1500. Parhaiten Kailan suvusta saakin kuvan näiden yhdeksän lapsen sukuhaarojen mukaan, joista voimme poimia eräitä kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ja tunnettuja henkilöitä.

                                         Kailan suvun sukuhaarat

1.     Johanna. s. 1839

 Lapsista vanhin Johanna oli naimisissa Ruovedellä tilanomistajan ja kauppiaan Gustaf Palmrothin kanssa. Heillä oli 11 lasta, joista 9 eli aikuisiksi.  Tästä hyvin monille aloille suuntautuneesta sukuhaarasta voisi mainita tunnetun Vanhan Testamentin tuntijan professori Kaarlo Ilmari Soisalon-Soinisen tai hänen poikansa Eljaksen, joka työskentelee Teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelytekniikan professorina.  Johannan pojan Ruoveden kirkkoherra Wilhelm Palmrothin musikaalisista pojista Yrjöstä, Toivosta ja Reinosta oli ehkä tunnetuin kamarineuvos, majuri ja sotamuseon intendentti Reino Hirviseppä eli Palle. Heidän serkkunsa suurlähettiläs Gunnar Palmroth oli aikanaan tunnettu diplomaatti. Eräs toinen serkusparvesta, Alli Kiianlinna oli naimisissa kenraali Jaakko Simeliuksen kanssa.

   Ehkä tällä hetkellä tunnetuimmat ovat Johannan pojan Hanneksen jälkeläiset liikemiesten, tehtailijoiden ja tuotetaiteilijoiden Palmrothit, joista kenkäsuunnittelija Pertti Palmroth on kansainvälisesti arvostetuin ja tunnetuin.

2.    Jonatan s. 1842

       Alajärven kirkkoherra, rovasti. Hänellä oli kaksi aikuiseksi elänyttä lasta Erkki ja Signe. Erkki otti sukunimeksi Kailan. Hän oli mm. 10 vuotta kokoomuksen kansanedustajana, Viipurin piispana vuosina 1925 - 1935 ja arkkipiispana 1935- 1944. Hänen arkkipiispan kaudelleen osuivat vaikeat sotavuodet. Hänelläkin oli 9 lasta. Vanhin poika Eino Kaila oli Suomen tunnetuin filosofi. Hän oli alansa ensimmäinen professori Turun yliopistossa, sitten Helsingin yliopistossa ja myös ensimmäinen akateemikko. Hänen vaimonsa oli taidemaalari Anna Snellman. Heillä oli vain yksi poika: suurlähettiläs ja pankinjohtaja Olli Kaila.

   Erkki Kailan toisista pojista Arno kuoli nuorena jääkäriluutnanttina ja Yrjö kaatui Talvisodan viimeisenä päivänä. Toisen myös jääkärinä olleen Kaarlon poika on Naantalissa asuva kirjailija Osmo Kaila. Pojista Martti Kaila oli tunnettu suomalainen psykiatri ja Lapinlahden sairaalanylilääkäri, mielitautiopin professori ja mm. A-klinikkasäätiön perustaja. Erkki Kailan tyttären Kertun puoliso oli kirjailija Alex Mattson.

3.     Gustaf s. 1844

  Oli suvun ensimmäinen arkkipiispa. Päästyään professoriksi 1877 hänestä tuli säätyvaltiopäivien pappissäädyn puhemies päivien viimeiseksi vuosikymmeneksi. Oli siksi säädyn edustaja Aleksanteri III hautajaisissa ja Nikolai II kruunajaisissa. Hän tuli Kuopion piispaksi vuonna 1884, Savonlinnan piispaksi 1896 ja oli arkkipiispana vuodet 1899 - 1930. Hän oli siis Suomen kirkon päänä sortovuosista eduskuntauudistukseen sekä edelleen maan itsenäistymisen ensimmäisten vuosikymmenien ajan.

    Hänen kuudesta tyttärestään kolme oli lastentarhan opettajia, yksi diakonissa ja yksi sokeainkoulun opettaja. Yksi tyttäristä, Alli, oli rovasti Frans Hannuksen vaimo.  Heidän poikansa Arno Hannus oli ministeri, hallintoneuvos ja kansliapäällikkö.

    Gustafin pojista Kustavi oli korkeimman oikeuden oikeusneuvos ja hänen poikansa Osmo Kaila oli se maailman kuulu shakkimies, jonka sanotaan ainoana maailmassa saaneen kolme kansainvälistä shakkiarvoa: kansainvälisen shakkimestarin, kansainvälisen shakkituomarin ja kansainvälisen tehtäväshakkimestarin. Hänen toinen vaimonsa oli näyttelijä Maj-Britt Heljo.

4.     Elieser  s. 1846

 Ainoa kantaisän pojista, joka ei ollut pappi vaan liikemies. Hän omisti monia sahoja ja oli perustamassa Jämsänkosken selluloosatehdasta, joka vei hänet konkurssiin. Jatkoi tehtaanisännöitsijänä ja liikemiehenä. Hänellä oli 4 lasta ensimmäisestä ja 14 toisesta avioliitosta. Siksi suku on erittäin laaja. Siitä löytyy monia elinkeinoelämän edustajia. Elieser Kailan pojista isänsä kaima oli oikeustieteen professori ja mm. oikeusministeri Kyösti Kallion kolmannessa hallituksessa. Hän oli myös Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja. Hänen veljenpoikansa, suvun päämiehenä pitkään toiminut Y.P.I. Kaila, oli tunnettu sotilas monilla Euroopan rintamilla, SS-mies ja majuri, jonka sodan jälkeen oli siirryttävä liike-elämään. Suvun tätä haaraa ovat kapellimestari Olli Lehtinen ja hänen vaimonsa pianotaiteilija Natalia Moisejeva.

5.     Vilhelm s.1848

 Rovasti. Kirkkoherrana viimeksi Jaakkimassa. Kuusi lasta, joista suku nykyään jatkuu vain tyttären Helmi Jalkion kautta. Hänen miehensä lähetysjohtaja Oskar Jalkio oli erikoinen persoona. He perustivat mustalaislähetyksen, pitivät orpokotia Särkisalossa ja kylpylää Kirvussa. He olivat vakauksellisia kasvissyöjiä, feministejä ja pasifisteja. Tästä syntyi ristiriita luterilaisen kirkon kanssa ja he muuttivat Dominikaaniseen tasavaltaan suomalaiskoloniaan, jonka elämänmuoto ei kuitenkaan vastannut heidän odotuksiaan. Osa suvusta on palannut Suomeen.

6.     Joosua s. 1850

Rovasti. Toimi viimeiseksi Juvan kirkkoherrana.  Hänellä oli 8 lasta. Heistä kaksi poikaa Lauri ja Hannes olivat pappeja. Hannes toimi isänsä jälkeen Juvan kirkkoherrana. Tässä sukuhaarassa on ollut erityisen paljon lääkäreitä. Heistä voisi poimia eläinlääkäreitä pitkään kouluttaneen professori Kai Kailan, jonka ex-puoliso Tiina Kaila-Krohn on tunnettu kirjailija ja runoilija.

7.      Lydia s. 1852

Lydia oli naimisissa kauppaneuvos Arthur Sommerin kanssa (myöh.) Somersalo. Hänen lapsistaan on ehkä tunnetuin kirjailija Aili Somersalo, jonka lastenkirjat ovat klassikkoja. Hänen veljensä Arne oli värikäs persoona. Oltuaan ensin upseerina Saksan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana, hän palasi Suomen armeijaan ollen mm. ilmavoimien komentajana luomassa maamme ilmavoimia. 1930-luvulla hän luopui armeijasta, ollen mm. IKL:n kansanedustaja. Talvisodan sytyttyä hän palasi armeijaan. Jatkosodan alussa hän ev.luutn. johti saksalaispataljoonaa Kiestingissä, jossa kaatui lähes samaan aikaan Jussi Turtolan kanssa. Myös Arne Somersalon vanhin poika Helmut oli kaatunut jatkosodan alussa.

8.     Ida s. 1857

        Ida Johansson oli naimisissa rovasti Wilhelm Ingmanin kanssa, joka kuoli Kristiinan kaupungin kirkkoherrana. Heidän kaksi poikaansa kuolivat naimattomina nuorena, jolloin tämä sukuhaara sammui jo varhain.

9.     Edvard  s.1859

    Myös nuorimmasta Gustaf Johanssonin pojasta Edvardista tuli pappi, joka oltuaan ensin Suomenniemen ja Jokioisten kirkkoherrana toimi pitkään Korsnäsin rovastina. Edvard oli vasta 13-vuotias kun isä kuoli. Kuitenkin hänen muistelmansa isästään ja hänen vaatimattomuudesta ja sosiaalisuudesta ovat kaikkein läheisimmät.

     Edvardin vanhin poika toht. Toivo Kaila oli todellinen monitoimimies, ulkoministeriön kansliapäällikkö, tilastotoimiston aktuaari, kirjailija, taiteilija, kielinero, yleisradion hallintoneuvoston jäsen, Teollisuusliiton asiantuntija ja asiamies, opetustoiminnan uudistuskomitean puheenjohtaja ja vieläpä sotasyyllisyysoikeuden jäsen. Hänen poikiaan olivat mm. Leo Kaila, joka oli eduskunnan pitkäaikainen pikakirjoittaja, Martti Kaila teollisen korkeakoulun professori ja opetusneuvos Sakari Kaila.

   Edvardin toinen poika Elmo Kaila oli jääkäriliikkeen organisoineen Uuden metsätoimiston johtaja, AKS:n perustaja ja puheenjohtaja, Ilmapuolustusliiton luoja, kirjailija, sota-arkiston johtaja ja ensimmäinen jääkäriliiton kunniajäsen.

   Tyttäristä Kaino oli Helsingin kirjastonhoitaja. Seuraava tytär Lempi oli professori Einari Juvan ensimmäinen vaimo. Heillä oli kaksi poikaa Ilmo ja Mikko. Ilmo kaatui 25-vuotiaana luutnanttina elokuussa 1941 Petsamon Kalastajasaarennolla. Mikko jäi äidistään orvoksi jo kuuden päivän vanhana. Hänestä kasvoi suvun kolmas arkkipiispa, historian ja teologian professori, yliopiston kansleri, poliitikkona kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja.

    Edvard Kailan pojista Auno meni jääkäriksi Saksaan ja teki vapaussodan jälkeen uran armeijassa. Hän toimi Talvisodan aikana ensin 4.divisioonan komentajana ja maaliskuun alusta 3. div. komentajana, joka joukko-osasto puolusti Viipuria ja piti sen sodan loppuun asti. Hänet määrättiin välirauhan aikana sotilasasiamieheksi Japaniin, josta ei päässyt palaamaan kotimaahan ennen rauhaa. Eversti Auno Kaila vapautettiin sodan jälkeen armeijasta yleisiin syihin vedoten ja tämä Mikko Juvan eno toimi sen jälkeen arvostettuna hammaslääkärinä ja kouluhammashuollon johtajana Turussa.

   Juvan enoista nuorin Viljo toimi tiepiirien ja monien kaupunkien johtavana insinöörinä. Hänen poikansa Panu tunnetaan arkkitehtina, kirjailijana ja talotohtorina.

Lopuksi

Varmaan suvun kantaisä olisi hämmästynyt jos hän olisi saanut tietää, että hänen pojastaan, pojanpojastaan ja pojantyttären pojasta tulee arkkipiispoja ja monista hänen jälkeläisistään Suomen tiede- ja kulttuurielämän lahjakkaita edustajia. Eräät tietolähteet puhuvat suvun neljästä arkkipiispasta, sillä Emelie Johanssonin sisarenpoika arkkipiispa Lauri Ingman oli Gustaf Johanssonin serkku, mutta ei näin kantavanhempien suoraan alenevasta polvesta.

 

Samoin hän olisi varmaan ollut iloinen, jos olisi saanut kuulla, että Turkuun oli perustettu yliopisto. Sieltä hänen oli koulupoikana tarvinnut paeta tulipaloa ja yliopisto oli sen jälkeen siirretty Helsinkiin. Siellä Turussa nyt hänen poikansa Gustaf pitää yliopiston vihkiäisissä juhlasaarnan ja pojanpoika tulee sen ensimmäiseksi professoriksi.

 

Vielä hän varmaan olisi ihmetellyt sitäkin, kun pojat ja monet hänen jälkeläisensä ovat sen Helsingin yliopiston professoreita, josta hän valmistui papiksi ja eräs heistä jopa toimii kanslerina. 

 

Kaikki suvun arkkipiispat ovat vierailleet Tarvasjoella ja käyneet myös kantaisän syntymäpaikalla. Gustaf Johansson tuli pian arkkipiispaksi tultuaan asettamaan kappalaista Edvin Schönbergiä virkaansa 1901. Erkki Kaila piti piispantarkastuksen kirkkoherra Otto Perkon tullessa vuonna 1935 Tarvasjoen seurakuntaan ja Mikko Juva vuonna 1980 kirkkoherra Jouko Kyyrön aikaan.

Oldenburgin prinssin pistäytyminen Loimaan rautatieasemalla

Tampereella ilmestynyt Tammerfors Aftonbladet julkaisi heinäkuussa 1888 pienen artikkelin Loimaan rautatieasemalla tapahtuneesta selkkauksesta. Tässä pienessä episodissa rauhaisa maalaispitäjä sai vieraakseen kerrassaan korkea-arvoisen henkilön, itsensä prinssi Alexander Petrovich of Oldenburgin. Kyseessä oli yksi Euroopan tärkeimmistä suvuista ja mm. nykyiset Tanskan kuningatar ja Norjan kuningas kuuluvat tämän 1400-luvulta lähtöisin olleen suvun jäseniin. Alexanderin oli järjestyksessä toinen isänsä, Peter Georgievich of Oldenburgin pojista. Sekä isänsä että äitinsä, suurherttuatar Catherine Pavlovna of Russian kautta hänellä oli sukulaisia suurin piirtein kaikissa itäisemmän Euroopan kuningashuoneissa.

Alexander itse toimi keisari Aleksanteri kolmannen, Venäjän tuolloisen tsaarin henkilökohtaisena adjutanttina. Aikalaiset muistivat tätä vuosina 1844-1932 elänyttä sotilasta suurena hyväntekijänä. Vaimonsa, prinsessa Eugenia of Leuchtenbergin kanssa hän perusti kouluja, sairaaloita ja orpokoteja pitkin Venäjää. Kaikenlaiset hyvätekeväisyysorganisaatiot olivat hänen suurensa harrastuksenaan. Ensimmäinen maailmansodan aikana prinssi sai kuuluisuutta kutsumalla haavoittuneita brittiläisiä ja ranskalaisia sotilaita ilmaiseksi Krimille olleeseen hoitolaan.

Venäjän vallankumouksen tiimellyksessä Alexanderin kerrottiin tulleen teloitetuksi yhdessä tsaariperheen kanssa, mutta tosiasiassa hän oli ehtinyt paeta maasta. Piileskeltyään sekä Suomessa että Ranskassa hän lopulta kuoli lähes 90 vuoden iässä Biarritzin rantakaupungissa Biskajanlahden rannalla. 

Tammerfors Aftonbladet kertoi saaneensa "varmaalta taholta tietää", että tätä prinssiä kuljettanut juna oli pysähtynyt Loimaalle heinäkuisena päivänä ja hänen korkea-arvoisuutensa oli rientänyt asema-ravintolaan saadakseen muutamia voileipiä. Lisäksi hän oli tilannut hieman olutta. Joku ravintolan naispuolisista työntekijöistä olikin sitten hetken päästä tuonut nämä herkut prinssille, joka halusi maksaa ne venäläisellä rahalla. Tiedonantajan mukaan työntekijä oli kieltäytynyt ottamasta vastaan vierasta rahaa ja oli näyttänyt suorastaan kiukustuneelta. Koska prinssillä ei ollut suomalaisia rahoja, vei tarjoilija sitten koko tarjottimen pois ja korkea-arvoinen vieras jäi ilman välipalaansa.

Aftonbladetilla ja sitä referoineella Turun Lehdellä oli huoli siitä, että asemapäälliköt jatkossa valitsisivat henkilökuntansa hieman paremmin. Ennen kaikkea työtä tuli tarjota ainoastaan kohteliaille ja muutoin soveliaille.

Vain paria päivää myöhemmin Turun Lehti joutui nöyrästi julkaisemaan liikennetirehtööri Hedman oikaisun Loimaan rautatieasemalla muutamia päiviä aikaisemmin sattuneista tapahtumista.

Kävi ilmi, että Oldenburgin prinssi ei ollut itse edes poistunut junastaan. Hän oli lähettänyt tummaihoisen palvelijansa tilaamaan mainittuja eväitä. Leivät saatuaan palvelija maksoi ne 20 kopeekalla venäläistä rahaa, jota vastaan ravintolan henkilökunnalla ei ollut mitään ongelmia. Hetken päästä mies kuitenkin palasi takaisin pyytäen leipien lisäksi lautasellisen kinkkua ja muuta leikkelettä sekä hieman olutta.

Tällä kertaa maksuksi tarjottiin jotain venäläistä seteliä, jota toimessa ollut aputyttö ei ennestään tuntenut. Tyttönen lähti kysymään neuvoa takahuoneesta, mutta sillä aikaa juna lähtikin jo jatkamaan matkaansa. Näin jouduttiin kiireesti antamaan kyseinen seteli takaisin prinssin palvelijalle, koska leikkeletarjotinta ei vielä ehditty saada valmiiksi.

 Näin yksinkertaisesta ongelmasta oli lopulta ollut kyse, joten tamperelaiset olivat joko saaneet väärää tietoa tai sitten he olivat tieten tahtoen halunneet nähdä tapahtumissa jotain ylimääräistä.

Kuvassa Alexander Petrovich of Oldenburg

Lisäys ja päivitys Palinin sukuun

Huhtikuussa 2008 esittelin lyhyesti Lohjan Laakspohjan kartanonseppänä ja Sammatin pitäjänseppänä toimineen Johan Palinin sukua. Sattumalta löysin tähän sukuun yhden uuden perheen, kun huomasin Kiskon vihittyjen luettelossa olleen virheen. Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1844 Kiskossa vihittiin Johan Ståhlström ja Anna Sofia Palin - näin siis seurakunnan vihittyjen luettelo väittää.

Kuitenkin tuo Viiarin kylän Sepän rusthollissa tuolloin piikana ollut nuori nainen oli Sammatin Myllykylässä asunut sepäntytär Ulrika Sofia Palin, joka oli muuttanut Kiskoon kolmisen vuotta aiemmin. Asian voi helposti tarkistaa rippikirjoista, mutta vihittyjen luetteloon on pitäjänpedagogi, sittemmin papillisen vihkimyksen saanut Gabriel Nesten onnistunut kirjoittamaan morsiamien etunimen väärin.

Itselleni tämä pieni löytö osoitti jälleen kerran HisKin nopean käytön vaarat; on katsottava jokaisen sellaisen tapauksen perään, jossa on edes minimaalinen mahdollisuus osua kaukaiseen sukulaiseen tai hänen puolisoonsa. Pieni kirjoitusvirhe saattaa viedä kadonneen jäljille, mutta välillä taas törmää aivan tuntemattomiin henkilöihin. Heistä voi toisaalta alkaa uusi löytöretki - sukututkimuksessa kun ei onneksi ole sääntöjä siitä, keitä pitäisi tutkia.

Palataksemme henkilöihin; Johan Ståhlström oli kolmannessa polvessa torpparina Viiarin kylän Sepän talon mailla sijainneessa Heimosin mökissä. Hänen vanhempansa olivat Johan Michelsson ja Maria Michelsdotter. Äiti Maria oli kotoisin Kurkelan kylästä, missä hänen vanhempansa, reservin rakuuna Michel Flinck ja vaimonsa Greta Johansdotter olivat tytön syntymän aikaan asuneet.


Taulu 1

I. Johan Palin. Syntynyt 1721 Lohja. Kuollut 30.05.1767 Sammatti,Myllykylä. Seppä. Lohjan Laakspohjan kartanonseppä, myöhemmin Sammatin pitäjänsepppä.

Asui Sammatin vuosinaan Myllykylässä.

Aulis Ojan Genos-artikkelissa Warelius-suvusta sanotaan syntymäuodeksi 1714, joka saattaisi olla mielekkäämpi vihki-ikää ajatellen. –Puoliso 29.11.1738 Lohja Kreetta Varola. Syntynyt 1720 Lohja. Kuollut 13.05.1767 Sammatti,Myllykylä. Kotoisin Lohjan Varolan yksinäistalosta. Mainitaan Sammatin rippikirjoissa Greta Nilsdotterina. ( i Niilo Varola. Syntynyt 1685 Lohja,Varola. Kuollut 1751 Lohja,Varola. Talollinen. Ä Priitta. Syntynyt 1686 Lohja. Kuollut 1743 Lohja.)

II Lapset
Gustaf Palin. Syntynyt 1740 Lohja. Kuollut 03.04.1811 Sammatti,Myllykylä. Pitäjänseppä. Taulu 2.
Maria Palin. Syntynyt 06.04.1742 Lohja,Laakspohja.
Johan Palin. Syntynyt 23.04.1745 Lohja,Laakspohja. Kuollut halvaus 07.04.1817 Vihti,Olkkala. Puuseppä,mylläri. Taulu 16.
Kreetta Palin. Syntynyt 23.08.1747 Lohja,Laakspohja.
Erik Palin. Syntynyt 15.09.1749 Lohja,Laakspohja. Kuollut 1750.
Henrik Palin. Syntynyt 15.09.1749 Lohja,Laakspohja. Kuollut 1750.
Katarina Palin. Syntynyt 12.09.1753 Lohja,Laakspohja.
Anna Sofia Palin. Syntynyt 1754 Lohja.
Beata Palin. Syntynyt 12.11.1755 Sammatti,Myllykylä. Kastettu 14.11.1755.
Christina Palin. Syntynyt 12.11.1755 Sammatti,Myllykylä. Kastettu 14.11.1755.
Erik Palin. Syntynyt 24.10.1761 Sammatti,Myllykylä. Kastettu 27.10.1761. Kuollut punatauti 22.12.1790 Lohja,Vaanila. Haudattu 09.01.1791 Lohja. Mylläri. Ilmeisesti se Erik Palin, jota kuollessaan mainitaan Laakspohjan ja Vaanilan mylläriksi.
Isaac Palin. Syntynyt 08.12.1764 Sammatti,Myllykylä. Kastettu 09.12.1764.

Taulu 2
(Taulusta 1)

II. Gustaf Palin. Syntynyt 1740 Lohja. Kuollut 03.04.1811 Sammatti,Myllykylä. Pitäjänseppä. Isänsä jälkeen Sammatin pitäjänseppänä. Asui perheineen Myllykylässä. Isä Taulu 1. –Puoliso Stina. Syntynyt 09.01.1736 Sammatti,Myllykylä. Kastettu 10.01.1736 Sammatti. Kuollut 17.04.1811 Sammatti,Myllykylä. Isä Sammatin Myllykylän Arvelan isäntä Mats Jakobsson. ( i Mats. Syntynyt 11.02.1702 Sammatti,Myllykylä. Talollinen. Ä Brita. Syntynyt 10.09.1704 Sammatti,Myllykylä.)
III Lapset
Petrus Palin. Syntynyt 27.06.1767 Sammatti, Myllykylä. Kuollut 1777 Sammatti, Myllykylä.
Maria Palin. Syntynyt 08.12.1769 Sammatti, Myllykylä. Kuollut 21.10.1845 Sammatti, Myllykylä. Mainitaan haudattujen luettelossa kirkonvaivaisena/köyhänä. Naimaton ja lapseton.
Gustaf Palin. Syntynyt 18.09.1772 Sammatti,Myllykylä. Seppä,torppari. Taulu 3.

Taulu 3
(Taulusta 2)

III. Gustaf Palin. Syntynyt 18.09.1772 Sammatti,Myllykylä. Seppä,torppari. Asui perheineen Sammatin Myllykylässä ja toimi seppänä. Isä Taulu 2. –Puoliso 02.07.1801 Karjalohja,Myllykylä Anna. Syntynyt 24.01.1774 Sammatti,Vanhatalo. Kuollut 25.05.1851 Sammatti,Vanhatalo. ( i Axel. Syntynyt 30.11.1726 Sammatti,Kiikala. Kuollut 11.10.1803 Sammatti,Vanhatalo. Rusthollari. Ä Anna. Syntynyt 11.04.1743 Karjalohja,Immula.)
IV Lapset
Anna Stina Palin. Syntynyt 06.08.1803 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 04.02.1809 Sammatti,Myllykylä.
Eva Sophia Palin. Syntynyt 29.02.1804 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 13.04.1804 Sammatti,Myllykylä.
Maria Lovisa Palin. Syntynyt 02.04.1805 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 29.04.1873. Taulu 4.
Gustafva Palin. Syntynyt 06.12.1807 Sammatti, Myllykylä. Kuollut Vesitauti 13.08.1857 Nummi, Sierla, Salmi. Taulu 8.
Stina Lisa Palin. Syntynyt 30.09.1810 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 02.04.1812 Sammatti,Myllykylä.
Eva Palin. Syntynyt 01.01.1813 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 10.03.1895 Sammatti,Myllykylä. Taulu 11.
Anna Christina Palin. Syntynyt 01.01.1816 Sammatti,Myllykylä. Taulu 14.
Ulrica Sophia Palin. Syntynyt 02.01.1819 Sammatti, Myllykylä. Piika välillä 1841 ja 1844 Kisko, Viiari, Seppä. Taulu 15.

Taulu 4
(Taulusta 3)

IV. Maria Lovisa Palin. Syntynyt 02.04.1805 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 29.04.1873. Isä Taulu 3. –Puoliso Henric Johan Forsman. Syntynyt 16.01.1801 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 16.07.1849 Karjalohja,Makkarjoki. Tilallinen. Isänsä jälkeen Karjalohjan Makkarjoen Vähätalon isäntä. ( i Johan. Syntynyt 08.06.1757 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut kihti 02.08.1831 Karjalohja,Makkarjoki. Talollinen. Ä Eva Ilmeen. Syntynyt 06.11.1772 Karjalohja,Ilmoniemi. Kuollut verensyöksy 01.01.1817 Karjalohja,Makkarjoki.)
V Lapset
Abraham Forsman. Syntynyt 09.03.1829 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 07.06.1829 Karjalohja,Makkarjoki.
Eva Gustava Forsman. Syntynyt 09.03.1829 Karjalohja,Makkarjoki. Taulu 5.
Gustaf Henric Forsman. Syntynyt 07.02.1831 Karjalohja,Makkarjoki. Tilallinen. Karjalohjan Makkarjoen Vähätalon isäntä isänsä jälkeen. –Puoliso 30.10.1860 Karjalohja Maria Vilhelmina Heerman. Syntynyt 20.09.1835 Karjalohja. Isä oli Sammatin Luskalan rusthollari Edvard Heerman. ( i Evert Heerman. Syntynyt 04.03.1809 Sammatti, Luskala. Kuollut Hukkunut 02.02.1846 Karjalohja, Mustlahti, Ylhäinen. Rusthollari. Ä Maja Greta Reuterholm. Syntynyt 31.03.1810 Salo,Yli-Äijälä.)
Engla Lovisa Forsman. Syntynyt 19.07.1833 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 25.04.1902 Sammatti. emäntä. Taulu 6.
August Forsman. Syntynyt 06.02.1836 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 30.12.1839 Karjalohja,Makkarjoki.
Evert Forsman. Syntynyt 04.05.1838 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 07.05.1838 Karjalohja,Makkarjoki.
Vilhelmina Forsman. Syntynyt 28.05.1839 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut keuhkotauti 15.09.1859 Karjalohja,Makkarjoki. Haudattu 09.10.1859 Karjalohja. Kuoli kotitalossaan naimattomana ja lapsettomana keuhkotautiin syksyllä 1859.
Matilda Forsman. Syntynyt 27.02.1842 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 01.03.1899 Karjalohja,Makkarjoki. Taulu 7.

Taulu 5
(Taulusta 4)

V. Eva Gustava Forsman. Syntynyt 09.03.1829 Karjalohja,Makkarjoki. Äiti Taulu 4. –Puoliso 14.11.1865 Karjalohja Carl Fredric Tamlander. Syntynyt 10.10.1841 Karjalohja,Lohjantaipale. Kastettu 10.10.1841 Karjalohja. Carl Fredric asui vihkimisen aikaan Karjalohjan Pellissä ja toimmi tilanvuokraajana. Isä Lohjantaipaleen Kattlan renki Johan Tamlander, äiti GustavaNilsdotter. Carl Fredrik oli Lohjan Karstun Hemmilän talon Suvisillan torppri.
VI Lapset
Wilhelmina Tamlander. Syntynyt 16.10.1869 Karjalohja. Kastettu Karjalohja. Kuollut 15.09.1871 Lohja,Karstu.
Matilda Tamlander. Syntynyt 05.02.1871 Lohja,Karstu. –Puoliso 1899 Karl Viktor Lahti.

Taulu 6
(Taulusta 4)

V. Engla Lovisa Forsman. Syntynyt 19.07.1833 Karjalohja,Makkarjoki. Kuollut 25.04.1902 Sammatti. Haudattu 1902 Sammatti. emäntä. Tuli Karjalohjalta Sammattiin syyskuussa 1858. Äiti Taulu 4. –Puoliso 09.12.1858 Sammatti,Lohilampi Johannes Bergman. Syntynyt 24.12.1819 Sammatt,Lohilampi. Kuollut 03.07.1899 Sammatti,Lohilampi. Haudattu Sammatti. Rusthollari. Sammatin Lohilammen Vanhatalon rusthollari. Vuonna 1873 otti holhottavakseen Karjalohjan Härjänvatsan kylän Tölmän talossa vuonna 1800 syntyneen Maja Greta Hjellmanin, jonka omasta halustaan toivoi tätä tapahtuvaksi. ( i Johan Bergman. Syntynyt 28.04.1780 Karjalohja, Makkarjoki. Rusthollari. Ä Christina Enqvist. Syntynyt 11.03.1780 Sammatti,Lohilampi.)
VI Lapset
Gustawa Josefina Bergman. Syntynyt 02.11.1859 Sammatti,Lohilampi. Kuollut 04.12.1859 Sammatti,Lohilampi.
Maria Josefa Bergman. Syntynyt 22.06.1861 Sammatti,Lohilampi. Kuollut 12.03.1862 Sammatti,Lohilampi.
Johan Bergman. Syntynyt 23.02.1863 Sammatti,Lohilampi. Kuollut 17.03.1863 Sammatti,Lohilampi.
Johannes Lohilampi. Syntynyt 16.12.1866 Sammatti,Lohilampi. Kuollut 18.04.1938 Sammatti,Lohilampi. Haudattu 30.04.1938 Sammatti. Maanviljelijä. Oli Sammatin Lohilammen Vanhatalon viimeinen isäntä. Hän perusti Vanhataloon Suomen ehkä vanhimman talonpoikaismuseon, jossa 1920-luvun lopulla oli esineitä noin 1000 numeroa.

Perikunta myi tilan päärakennuksen Sammatin kunnalle vuonna 1940.

Johannes omisti vuosina 1895-1908 Sammatin Kiikalassa sijaitsevat Junnin ja Bredan tilat. Suomensi sukunimensä vuonna 1906. Bergman. –Puoliso Wilhelmina Tammilinna. Syntynyt 07.07.1875 Karjalohja,Härjänvatsa. Kuollut 05.06.1954 Sammatti. Haudattu Sammatti. Ekqvist. ( i Carl Johan Ekqvist. Syntynyt 02.03.1852 Karjalohja,Härjänvatsa. Talollinen. Ä Ulrica Wilhelmina Soltin. Syntynyt 01.07.1839 Lohja,Muijala.) –Puoliso Maria Viktoria Aitokoski. Syntynyt 12.07.1886 Sammatti,Lohilampi. Kuollut 16.03.1964. Haudattu 21.03.1964 Sammatti. Alfors. ( i Karl Isak Ahlfors. Syntynyt 12.07.1856 Pohja. Kuollut 11.12.1917 Sammatti,Kiikala. Torppari. Ä Johanna Serafia Heerman. Syntynyt 22.04.1856 Sammatti,Haarjärvi. Kuollut 26.02.1935 Sammatti,Kiikala.)
Josefa Bergman. Syntynyt 23.12.1871 Sammatti,Lohilampi. Kuollut 21.01.1872 Sammatti,Lohilampi.
Kaarlo Vanamo. Syntynyt 13.05.1873 Sammatti, Lohilampi. Kuollut 10.03.1925 Sammatti. Puutarhuri,kirjailija. Asui Porissa, toimi puutarhurina ja kirjailijana.

Taulu 7
(Taulusta 4)

V. Matilda Forsman. Syntynyt 27.02.1842 Karjalohja,Makkarjoki. Kastettu 28.02.1842 Karjalohja. Kuollut 01.03.1899 Karjalohja,Makkarjoki. Äiti Taulu 4. –Puoliso 30.12.1874 Inkoo Johan Adolf Lagerström. Syntynyt 14.10.1844 Karjalohja,Sakkola. Kuollut 28.09.1911 Karjalohja,Puujärvi. Renki,torppari. Johan Adolf asui puolisonsa Matildan kanssa Inkoossa vihkimiseenaikaan, kun taas ensimmäisen lapsen syntyessä Johan Adolf oli Karjalohjan Mustlahden Ylhäisten renkinä. Myöhemmin hän oli Karjalohjan Puujärven Fräsän torppari. Johanin isä oli Sakkolan Juhantalon rusthollari ja kotoisin Halikosta.
VI Lapset
Sofia Wilhelmiina Lagerström. Syntynyt 04.06.1875 Karjalohja,Mustlahti.
Aleksandra Matilda Lagerström. Syntynyt 21.01.1877 Karjalohja,Puujärvi. Kuollut 09.05.1914 Karjalohja.
Hjalmar Johannes Lagerström. Syntynyt 19.11.1880 Karjalohja,Puujärvi. Kuollut 14.05.1882 Karjalohja,Puujärvi.
Alina Erica Lagerström. Syntynyt 30.07.1883 Karjalohja,Puujärvi. Kuollut 05.11.1883 Karjalohja,Puujärvi.

Taulu 8
(Taulusta 3)

IV. Gustafva Palin. Syntynyt 06.12.1807 Sammatti, Myllykylä. Kuollut Vesitauti 13.08.1857 Nummi, Sierla, Salmi. Gustafva muutti kotoaan Karjalohjan Makkarjoelle vuonna 1828. Isä Taulu 3. –Puoliso 13.12.1832 Nummi Eric Johan Malmstedt. Syntynyt 02.09.1804 Nummi. Kuollut 15.05.1882 Nummi, Sierla. Seppä,torppari. Nummen Sierlan kylän Salmin talon Sepän torppari. Toimi torpan nimen mukaisesti seppänä.

Puoliso Gustavan kuoltua nai 10.7.1860 torpparin leski Gustava Johansdotter Ekströmin.

Vanhemmat Nummen pitäjänsepää Johan M. ja vaimonsa Stina Johansdotter.

V Lapset
Johan Gustaf Malmstedt. Syntynyt 10.10.1833 Nummi,Sierla. Taulu 9.
Gustafva Serafia Malmstedt. Syntynyt 01.11.1835 Nummi,Sierla.
Karl August Malmstedt. Syntynyt 21.09.1838 Nummi, Sierla. Renki, muonatorppari. Taulu 10.
Christina Elisabeth Malmstedt. Syntynyt 11.09.1840 Nummi,Sierla.
Eva Lovisa Malmstedt. Syntynyt 22.01.1844 Nummi,Sierla.
Anders Felix Malmstedt. Syntynyt 05.10.1848 Nummi,Sierla.
Jakob Ferdinand Malmstedt. Syntynyt 24.07.1854 Nummi,Sierla.

Taulu 9
(Taulusta 8)

V. Johan Gustaf Malmstedt. Syntynyt 10.10.1833 Nummi,Sierla. Äiti Taulu 8. –Puoliso 19.12.1858 Nummi Anna Lovisa Helenius. Piika. Anna Lovisa oli vihittäessä piikana Pusulan Raduksen Rosoisessa.
VI Lapset
Henric Gustaf Malmstedt. Syntynyt 04.10.1860 Nummi,Sierla.

Taulu 10
(Taulusta 8)

V. Karl August Malmstedt. Syntynyt 21.09.1838 Nummi, Sierla. Carl August oli renkinä Nummen Sierlan kylän Pakkalan talon Hunsan torpassa vihkimisen aikaan. Renki, muonatorppari. Äiti Taulu 8. –Puoliso 1:o 17.04.1860 Nummi Anna Gustava. Syntynyt 1824. Kuollut Keuhkotauti 21.12.1874 Nummi, Sierla, Salmi. Asui vihittäessä Nummen Ylivilkin Atolassa. –Puoliso 2:o 12.10.1879 Nummi Ulrika Aurora. Ulrika Aurora asui vihkimisen aikaan Nummen Haarlassa. Samaan aikaan Carl August oli renkinä Sierlan Salmilla.
VI Lapset
1: Johan Gustaf Malmstedt. Syntynyt 01.05.1860 Nummi, Sierla.
1: Fredrika Carolina Malmstedt. Syntynyt 18.09.1862 Nummi, Sierla.

Taulu 11
(Taulusta 3)

IV. Eva Palin. Syntynyt 01.01.1813 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 10.03.1895 Sammatti,Myllykylä. Haudattu Sammatti. Isä Taulu 3. –Puoliso 08.07.1851 Sammatti Kustaa Bergman. Syntynyt 10.04.1824 Vihti. Kuollut 13.11.1897 Sammatti,Myllykylä. Haudattu 1897 Sammatti. Seppä,torppari. Toimi Sammatin Myllykylässä seppänä kuten vaimonsa isä ja isoisä sekä isoisän isä.

Myllykylän Arvelan torppari ainakin vuodesta 1860 lähtien kuolemaansa saakka.

Vanhemmat vihtiläinen torppari Daniel Bild ja vaimonsa Maria Johansdotter.

V Lapset
Heikki Gustaf Vuorimies. Syntynyt 17.07.1852 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 21.12.1940 Sammatti,Myllykylä. Itsellinen,muonamies. Taulu 12.
Matilda Gustava Bergman. Syntynyt 19.01.1854 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 04.02.1940 Sammatti,Iso-Pousu. Taulu 13.
August Alfred Bergman. Syntynyt 04.04.1857 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 06.10.1926 Sammatti,Myllykylä. Haudattu 1926 Sammatti. Itsellinen. Muuttanut 1876 ja palannut Arvelan torppaan 23.10.1882. Muutti 223.12.1898 Myllykylän Ylitaloon, jossa mainitaan itsellisenä.

Taulu 12
(Taulusta 11)

V. Heikki Gustaf Vuorimies. Syntynyt 17.07.1852 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 21.12.1940 Sammatti,Myllykylä. Haudattu 01.01.1941 Sammatti. Itsellinen,muonamies. Asui vuodet 1871-75 Lohjalle, tuli sitten Sammatin Arvelaan rengiksi, josta edelleen Myllykylän Naatuun 1876. Muutti Lohjalle 1878 ja sieltä vaimonsa kanssa Sammattiin viisi vuotta myöhemmin. Jälleen viiden vuoden päästä muuttivat muualle eli Pohjan pitäjäään 12.3.1888. uoli 88-vuotiaana ja on haudattu Sammattiin. Bergman. Äiti Taulu 11. –Puoliso ,Lohilampi Erika Gustava Jansson. Syntynyt 20.02.1859 Nummi. Kuollut keuhkokuume 11.04.1922 Sammatti. Haudattu 17.04.1922 Sammatti.
VI Lapset
Anna Vuorimies. Syntynyt Pohja.
Johan Gustaf Vuorimies. Syntynyt 19.06.1884 Lohja. Kuollut 27.03.1970 Helsinki. Haudattu 11.04.1970 Helsinki. –Puoliso Anna Sorni.
Vuorimies. Syntynyt 13.03.1886 Sammatti. Kuollut syntyi kuolleena 13.03.1886 Sammatti.
Hilda Vuorimies. Syntynyt 26.05.1887 Sammatti. Kuollut 14.01.1961 Sammatti. –Puoliso Hugo Nyström.
Jalmari Verneri Vuorimies. Syntynyt 17.08.1890 Pohja. Kuollut 18.12.1971 Helsingin pitäjä. Haudattu 04.01.1972 Helsingin pitäjä. –Puoliso Elin Maria Nederström. Syntynyt 25.03.1897 Lohja. Kuollut 29.12.1963 Helsinki.
Kaisa Sofia Vuorimies. Syntynyt 29.11.1895 Pohja. Kuollut 09.06.1973 Helsinki. Haudattu 30.06.1973 Helsinki.  –Puoliso Väinö Sireeni.
Lahja Maria Vuorimies. Syntynyt 17.02.1901 Pohja. Kuollut 08.10.1992 Sammatti. Haudattu Sammatti.

Taulu 13
(Taulusta 11)

V. Matilda Gustava Bergman. Syntynyt 19.01.1854 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 04.02.1940 Sammatti,Iso-Pousu. Haudattu 11.02.1940 Sammatti. Ripitettiin salavuoteudesta 29.10.1877 eli aviottoman tyttärensäsyntymän jälkeen. Oli naimisissa Lindebergin kanssa, heidät vihittiin 20.3.1892. Matilda muutti 24.3.1892 Suomusjärvelle ja tuli Sammattiin takaisin kauppiaan leskenä Somerniemeltä vuonna 1927. Äiti Taulu 11.
VI Lapset
Maria Josefina Bergman. Syntynyt 01.10.1877 Sammatti,Myllykylä. Kuollut 11.12.1881 Sammatti,Myllykylä.

Taulu 14
(Taulusta 3)

IV. Anna Christina Palin. Syntynyt 01.01.1816 Sammatti,Myllykylä. Isä Taulu 3.
V Lapset
Gabriel Palin. Syntynyt 25.04.1846 Sammatti,Myllykylä. Kastettu 26.04.1846 Sammatti.

Taulu 15
(Taulusta 3)

IV. Ulrica Sophia Palin. Syntynyt 02.01.1819 Sammatti, Myllykylä. Piika välillä 1841 ja 1844 Kisko, Viiari, Seppä. Ulrika Sofia muutti Kiskoon vuonna 1841.

Kiskon vihittyjen luettelossa etuniminä virheellisesti Anna Sofia. Isä Taulu 3. –Puoliso 01.10.1844 Kisko Johan Ståhlström. Syntynyt 05.06.1808 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa. Torppari. Kiskon Viiarin kylän Sepän talon Heimosin torppari isänsä jälkeen 1840-luvulta alkaen.

Perheeseen kuului omien lasten lisäksi kasvattitytär Fredrik Danielsdotter Grundström, joka oli syntynyt 10.10.1839 Tenholassa.

V Lapset
Sofia Carolina Ståhlström. Syntynyt 14.10.1845 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa.
Johan August Ståhlström. Syntynyt 18.12.1847 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa. –Puoliso 22.10.1874 Kisko Gustava Aurora Kavander. Syntynyt 10.01.1852 Kisko, Toija. Syntyi itsellisnainen Anna Lisa Hermansdotterin aviottomana lapsen Kiskon Toijan kylässä.

Oli kasvattilapsena Viiarin Sepän talon torpparilla, David Kavanderilla.
Eva Gustava Ståhlström. Syntynyt 20.03.1850 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa.
Mathilda Josefa Ståhlström. Syntynyt 21.08.1852 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa.
Carl Henrik Ståhlström. Syntynyt 12.01.1855 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa.
Helena Vilhelmina Ståhlström. Syntynyt 28.11.1857 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa.
Amanda Ulrika Ståhlström. Syntynyt 1860 Kisko, Viiari, Sepän talon Heimosin torppa.

Taulu 16
(Taulusta 1)

II. Johan Palin. Syntynyt 23.04.1745 Lohja,Laakspohja. Kuollut halvaus 07.04.1817 Vihti,Olkkala. Haudattu 20.04.1817 Vihti. Puuseppä,mylläri. Ainakin 1780-luvulla asui Lohjan Pullin kylässä.

Johan asui Vihdin Olkkalassa viimeistään vuodesta 1799 lähtien myllärinä. Isä Taulu 1. –Puoliso 19.09.1779 Lohja Fredrika Törnroos. Syntynyt 1761. Kuollut halvaus 04.04.1811 Vihti, Olkkala. Haudattu 14.04.1811 Vihti. Syntymäaika Lohjan rippikirjasta.

III Lapset
Carl Gustaf Palin. Syntynyt 24.08.1780 Lohja. Kuollut verensyöksy 03.03.1835 Nurmijärvi,Klaukkala. Pyöräntekijä,mylläri,muonatorppari. Taulu 17.
Anna Lovisa Palin. Syntynyt 24.03.1782 Lohja. Kastettu 25.03.1782 Lohja. Kuollut hinkuyskä 13.10.1783 Lohja. Haudattu 13.11.1783 Lohja.
Johan Reinhold Palin. Syntynyt 20.03.1784 Lohja. Kastettu 21.03.1784 Lohja. Kuollut tuntematon sairaus 1784 Lohja,Pulli. Haudattu 27.06.1784 Lohja,Kirkon lattian alle.
Otto Fredrik Palin. Syntynyt 30.01.1787 Lohja. Kastettu 31.01.1787 Lohja. Kuollut syöpä 29.11.1812 Vihti,Olkkala. Haudattu 13.12.1812 Vihti,Kirkko. Vaununtekijäkisälli. Asui kuollessaan kotitorpassaan ja oli vaununtekijän kisällinä.
Berndt Jonas Palin. Syntynyt 11.06.1791 Lohja. Kastettu 12.06.1791 Lohja.
Johan Joachim Palin. Syntynyt 08.07.1799 Vihti,Olkkala. Kastettu 09.07.1799 Vihti. Kuollut tuntematon sairaus 30.08.1799 Vihti,Olkkala. Haudattu 02.09.1799 Vihti.

Taulu 17
(Taulusta 16)

III. Carl Gustaf Palin. Syntynyt 24.08.1780 Lohja. Kastettu 26.08.1780 Lohja. Kuollut verensyöksy 03.03.1835 Nurmijärvi,Klaukkala. Haudattu 08.03.1835 Nurmijärvi. Pyöräntekijä,mylläri,muonatorppari. Asui perheineen Vihdin Olkkalan Stenbackalla ja työskenteli pyöräntekijänä sekä isänsä jalanjäljissä myllärinä. Muutti 16.9.1819 Tammelan pitäjään yhdessä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Ilmeisesti tällä tarkoitettiin muuttoa Jokioisten tehdasseurakuntaan, missä Carl Gustaf Palin työskenteli Muutti Jokioisilta Lohjalle 1822. 1830-luvulla Nurmijärven Klaukkalan kylässä muonatorpparina. Isä Taulu 16. –Puoliso 29.07.1804 Vihti Maria Helena. Syntynyt 17.11.1778 Vihti,Suksela. Kastettu 18.11.1778 Vihti. Kuollut hermokuume 14.03.1838 Nurmijärvi,Klaukkala. Haudattu 18.03.1838 Nurmijärvi. Piika. Vihkimisen aikaan vuonna 1804 Maja Lena oli piikana Vihdin Olkkaalassa. otoisin Sukselan kylän Laatan talon Kylmäjoen torpasta.
IV Lapset
Fredrika Johanna Palin. Syntynyt 08.09.1804 Vihti,Olkkala. Kastettu 12.09.1804 Vihti. Kuollut tuntematon sairaus 11.08.1800 Vihti,Olkkala. Haudattu 17.08.1800 Vihti.
Johan Fredrik Palin. Syntynyt 11.09.1805 Vihti,Olkkala. Satulamaakari. Taulu 18.
Carl Gustaf Palin. Syntynyt 28.05.1807 Vihti,Olkkala. Kastettu 01.06.1807 Vihti. Kuollut tuntematon sairaus 10.06.1807 Vihti,Olkkala. Haudattu 14.06.1807 Vihti.
Carl Gustaf Palin. Syntynyt 07.07.1808 Vihti,Olkkala. Kastettu 10.07.1808 Vihti. Kuollut tuntematon sairaus 31.07.1808 Vihti,Olkkala. Haudattu 07.08.1808 Vihti.
Carl Gustaf Palin. Syntynyt 11.11.1809 Vihti,Olkkala. Kastettu 13.11.1809 Vihti. Kuollut rintakuume 10.05.1810 Vihti,Olkkala. Haudattu 26.05.1810 Vihti.
Gustaf Adolf Palin. Syntynyt 02.04.1812 Vihti,Olkkala. Vaununtekijä. Taulu 19.
Maria Sophia Palin. Syntynyt 27.12.1813 Vihti,Olkkala. Kastettu 29.12.1813 Vihti. Piika. Nurmijärven sisäänmuuttaneiden luettelon mukaan tuli HelsingistäKlaukkalan Ristibackalle 23.10.1834 muuttokirjalla nro 55.
Christina Ulrika Palin. Syntynyt 10.08.1815 Vihti,Olkkala. Kastettu 13.08.1815 Vihti. Kuollut tuntematon sairaus 23.08.1815 Vihti,Olkkala. Haudattu 27.08.1815 Vihti.
Märtha Gustava Palin. Syntynyt 1816 Vihti,Olkkala. Kastettu Vihti. Kuollut 1817 Vihti,Olkkala.
Eva Ulrika Palin. Syntynyt 29.08.1818 Vihti,Olkkala. Kastettu 01.09.1818 Vihti.
Lovisa Palin. Syntynyt 20.11.1819 Jokioisten tehdas. Kastettu 24.11.1819 Jokioisten tehdas.

Taulu 18
(Taulusta 17)

IV. Johan Fredrik Palin. Syntynyt 11.09.1805 Vihti,Olkkala. Kastettu 13.09.1805 Vihti. Satulamaakari. Asui perheineen Nurmijärven Råskogissa ja työskenteli satulaseppänä. Viimeistään 1838 Tuusulan Tuomaankylässä samassa ammatissa. Isä Taulu 17. –Puoliso 26.02.1832 Nurmijärvi Stina Lisa Hamberg. Syntynyt 1800. Isä Nurmijärven Rådskogin Syvänojan torppari.
V Lapset
Carolina Palin. Syntynyt 23.05.1835 Nurmijärvi,Adlershof. Kastettu 28.05.1835 Nurmijärvi.
Carl Alexius Palin. Syntynyt 11.08.1838 Tuusula. Kastettu 12.08.1838 Tuusula.
Emilia Lovisa Palin. Syntynyt 24.09.1842 Tuusula,Träskända. Kastettu 02.10.1842 Tuusula. –Puoliso 21.05.1865 Tuusula Gustaf Adolf Nybäck. Syntynyt Tuusula,Thomasby. Kastettu Tuusula. Talollinen. Talollinen Tuusulan pitäjästä.

Taulu 19
(Taulusta 17)

IV. Gustaf Adolf Palin. Syntynyt 02.04.1812 Vihti,Olkkala. Kastettu 07.04.1812 Vihti. Vaununtekijä. Nurmijärven sisäänmuuttaneiden luettelon mukaan tuli Vihdistä Kllaukkalan Palinin taloon 19.3.1832. mmatiltaan pitäjän vaununtekijä. Asui 1840-luvulla muonatorpparina ja torpparina Kaharlan Kolarila ja Kaharlan Jaakkolan talon Grönkullan torpassa. Isä Taulu 17. –Puoliso 1:o 20.06.1841 Vihti Maja Greta. Syntynyt 1812. Piika. Vihkimisen aikaan vuonna 1841 Maja Greta oli piikana Vihdin Pakaselan kylän Tuiskun talossa.
V Lapset
Maria Lovisa. Syntynyt 05.07.1831 Vihti,Korpila. Kastettu 07.07.1831 Vihti. Äiti Anna Greta Dunder. Piika.
1: Johan Fredrik Palin. Syntynyt 26.06.1842 Vihti,Kaharla. Kastettu 26.06.1842 Vihti.
1: Carl August Palin. Syntynyt 06.09.1845 Vihti,Kaharla. Kastettu 07.09.1845 Vihti.
1: Claes Henrik Palin. Syntynyt 15.01.1849 Vihti,Kaharla. Kastettu 16.01.1849 Vihti.
1: Johanna Carolina Palin. Syntynyt 10.01.1852 Vihti,Kaharla. Kastettu 11.01.1852 Vihti.

Serafiian surkea kuolema

Syyskuisena aamupäivänä 1909 oli Yläneen Uudenkartanon väki elonkorjuussa lähellä Yläneenjokea sijaitsevilla pelloilla. Sattumalta joku huomasi joen pohjassa hevosen rattaineen. Yksissä tuumiin kuollut elikko ja kulkupeli nostettiin rannalle. Siellä niiden huomattiin kuuluneen torppari Kustaa Ylioja-Sarinille, jonka vaimon tiedettiin edellisenä päivänä käyneen Turussa mainitulla kyydillä.

Koska Yläneellä oltiin jo tuohon aikaan valveutuneita, pystyttiin torpparilta kysymään "telefoonilla" oliko tämän puoliso jo palannut matkaltaan. Vastaukseksi saatiin tietoa, että torpparin vaimo Serafiia oli kateissa. Nyt lähdettiin välittömästi naaraamaan Yläneenjokea hevospelin löytöpaikan kohdalta molempiin suuntiin. Pian etsijät tekivätkin pelätyn löydön; Serafiia makasi hukkuneena joen pohjassa.

Vainaja oli ollut edellisenä päivänä viemässä teurastaja Vihtori Eklöfin lihakuormaa Turun kaupunkiin. Paluumatkalla Serafiia oli nauttinut ns. miestä väkevämpää runsain mitoin ja Yläneelle tultuaan hänen oli nähty ajelevan kirkonkylän raitille "ristiin rastiin katuja ja kulmia". Kukaan ei ollut kuitenkaan nähnyt sitä, minkä takia nainen oli lopulta hurauttanut kärryillään pelloille ja suoraa päätä erään jyrkän äyrään kohdalta suoraan jokeen kohtalokkain seurauksin. Vainajaa jäivät suremaan puoliso, neljä lasta ja joukko lapsenlapsia.

Paikkakunnalla oltiin jo kauan puhuttu Eklöfin Vihtorin ja Sarin Fiian turmeluksen täyteisistä Turun reissuista, jotka nyt olivat johtaneet pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen.


Kuvassa Yläneen peltoja, joiden takana häämöttää Yläneenjoki.

Lapsenmurha

Marttilan Rekoisten kylän Isotalon mailla asui 1860-luvulta lähtien pitäjänsuutari Kustaa Adolf Nummelinin perhe. Hänen vaimonsa Karoliina Vilhelmiina Heikintytär oli kotoisin Rekoisten Kraappalasta, kun taas Kustaa Adolfin isä oli lautamies ja Laurilan kylän Vanhatalon rusthollari Kustaa Kustaanpoika. Viimeksi mainitusta, murhan uhrina kuolleesta isännästä olen kirjoitellut pari vuotta sitten.

Yksi pitäjänsuutari Nummelinin ja Karoliina Vilhelmiinan lapsista oli marraskuussa 1872 syntynyt tytär Vilhelmiina. Koska maaseutupitäjä Marttila ei pystynyt tarjoamaan työtä kaikille, lähti Vilhelmiina turkulaiseen tehtaaseen töihin.

Turussa hän myös sai aviottoman tyttären, joka syntyi marraskuussa 1900. Noin kuukautta myöhemmin Vilhelmiina pidätettiin epäiltynä tämän lapsen murhasta. Seuranneissa poliisikuulusteluissa Nummelin tunnusti synnyttäneensä lapsen aikaisin aamulla marraskuun 13. päivänä Samppalinnan mäellä yksinään. Heti tytön synnyttyä oli Vilhelmiina pitänyt kättään tämän suun edessä niin kauan, että lapsi tukehtui. Tämän jälkeen hän kääri ruumiin nenäliinaan kätkien sen sitten erääseen kivikasaan kyseisellä mäellä.

Tehtyään kammottavan surmatyönsä oli Nummelin mennyt Itäisellä Pitkäkadulla asuneen sukulaisensa luokse, jossa hän oleskeli omien sanojensa mukaan kello kuuteen asti iltasella. Pari tuntia myöhemmin oli Vilhelmina käynyt hakemassa murhaamansa lapsen em. kivikasan alta ja vienyt sen Heikkilänkadun varrella sijainneeseen taloon. Siellä hän kätki ruumiin maton alle rappukäytävässä. Kun tuo kätkö tuntui huonolta, vei hän surmatun lapsen vielä samana iltana kyseisen talon ullakolle.

Marraskuun 21. päivänä Vilhelmiina lähti käymään kotonaan Marttilassa ottaen kirstussa tuon aikaa maanneen ruumiin mukaansa. Matkalla oli niin kylmä, että lapsi oli perille tultaessa täysin jäässä. Kotitorpassaan Vilhelmiina piilotti surmaamansa lapsen hänelle käyttöön annetussa huoneessa olleeseen kirstuun. Sieltä isä Kustaa Adolf lopulta löysi ruumiin.

Vanhemmat olivat olleet täysin tietämättömiä tyttärensä raskaudesta tämän käydessä kotona aiemmin syksyllä. Vilhelmiina olikin yrittänyt parhaansa mukaan peittää "siunatun tilansa".

Viranomaisille murhaaja ei osannut selittää tekoaan, mutta sanoi sitä syvästi katuvansa. Tapaus oli siitäkin kummallinen, että synnytystuskien ilmaannuttua Vilhelmiina oli sanonut menevänsä synnytyslaitokselle, mutta hetken mielijohteesta hän päätti tukehduttaa vastasyntyneen tyttärensä. Vilhelmiina myönsi, että raskausajan loppupuolella hän oli väliin ajatellut ottavansa sikiön hengiltä heti sen synnyttyä.

Oikeuslaitos otti asian käsittelyyn Vilhelmiina Nummelinin oman todistuksen pohjalta ja helmikuun alkupuolella 1901 murhaaja sai viiden vuoden kuritushuonerangaistuksen tästä rikoksestaan.

Alftan-kronikka jatkuu

Nyt päästään vihdoin varmoihin tietoihin. Ericus Erici Alftanus, Erik Erikinpoika Alftanus, oli mahdollisesti sama kuin se Ericus Erici Helsingus, joka kirjattiin Upsalan yliopistoon 1599 ja mahdollisesti, keskeytettyään opinnot Upsalassa, oli teininä Turun katedraalikoulussa 1601, jolloin eräs Ericus Erici -niminen henkilö kuittasi Turun entisen linnankirjuri Henrik Hanssonin muonan.


Ericuksesta tuli vuonna 1609 Helsingin koulumestari. Nähtävästi siellä ollessaan hän avioitui n. 1609-12, morsian oli Helena Mårtenintytär, Uudenmaan Brenner-sukua. Päivämäärällä 15.5.1614 Ericus sai vahvistuksen koulumestarin virkaansa, kun itse kuningas vieraili Helsingissä.

Vuonna 1618 Ericus oli Turun katedraalikoulun teologian lehtori ja tuomiokapitulin jäsen. Vuodesta 1623 alkaen hän oli Taivassalon kirkkoherra. Ericus oli Turun papiston edustajana valtiopäivillä syksyllä 1635 Tukholmassa. Hän omisti taloja Turussa sekä sai 1627 vahvistuksen Huukasten ratsutilaan Taivassalossa. Ericuksen sinetissä oli tähti ja risti, joiden alla kirjaimet EE.

Itse Alftanus-nimi esiintyy ensimmäisen kerran 1621, jolloin kirkkoherra "Ericus Erici Aftanus, lector Th.Ab.” sepitti piispa Ericus Sorolaisen vuonna 1621 painettuun suomenkieliseen postillaan latinankielisen onnittelurunon, jossa hän ilmoitti olevansa "suomalainen, kansankielinen mystinen pappi" ("mi Finne, idiomate, mysta"). Vain Alftanus-nimi ja sukukronikka liittää Ericuksen Alftan pitäjään.

Ericus kuoli 1639. Vuonna 1664 hänen perillisensä kiistelivät oikeudessa isälle kuuluneesta 111 luodin hopeakannusta, joka perimätiedon mukaan oli kuninkaallinen lahja. Ericus Ericistä ja Helenasta alkoi suku, joka tultiin tuntemaan nimillä Alftan(us), Alfthan ja von Alfthan. Heidän lapsiaan olivat:

1. Henrik Erikinpoika, n. 1610-69(73).
2. Magdalena Alftana, n. 1611- 19.1.1647, jonka mies oli Pietarsaaren rovasti Ericus Fortelius.
3. Joakim Erikinpoika, n. 1612(16)-50.
4. Erik Alftanus, n. 1612(20)-58.
5. Hans Alftanus, n. 1612(28)-57(64).
6. Katarina Alftana, 1614-1700, puoliso Pusulan kappalainen Jacobus Clementii Stigelius.
7. Anna Alftana, s. 1614(29)
8. Isak Erikinpoika, 1620(30)-88, ratsuväen aliupseeri.
9. Abraham Alftanus, Hattulan khra 1676, rovasti, k. 1697, 1. vaimo. Emerentia Torsk.
10. Israel Erici, 1632-1712, Isokyrön khra.

 
Kuvassa Eriicus Ericin sinetti

Mitä sukututkimus on?

Kävin viime keväänä esitelmöimässä paikallisella koululla aiheesta "Mitä sukututkimus on?".

Mikäli haluat itse käydä levittämässä sukututkimuksen ilosanomaa paikkakuntasi koululla, löydät käyttämäni taustamateriaalin tästä.

Alftan-kronikan tiimoilta

Vaatimaton nettituttavani RR on tehnyt eri lähteistä mainion koosteen paljon keskustelua herättäneestä Alftan-suvusta ja ennen kaikkea sen alkuperästä. Julkaisen tekstin kahdessa osassa tänään ja huomenna. Kiitos RR!


1600-luvun alussa eläneet Ericus Erici Alftanus ja hänen vaimonsa Helena olivat vanhimmat varmasti tunnetut esivanhemmat niille suvuille, jotka myöhemmin kantoivat nimiä Alftan, Alfthan ja von Alfthan. Ericuksen esipolvista on kuitenkin esitetty monia teorioita.

Hattulan kirkkoherra Abraham Alftanuksen vuodelta 1695 kirjattujen muistiinpanojen perusteella julkaistiin Alftanien sukukronikka 1770-luvulla Samuel Loenbomin teoksessa Upplysningar i Svenska Historien. Suvun kantaisä oli kronikan mukaan Hans Erikinpoika, vahtimestari Tukholman linnassa (kuninkaan sihteeri) ja kuningatar Kaarina Maununtyttären veljen vävy. Mahdollista sukulaisuutta Kaarina Maununtyttäreen on kuitenkin mahdotonta todeta, sillä aikakauden asiakirjoista ei löydy tällaista Hans Erikinpoikaa ollenkaan, eikä Kaarina Maununtyttären omasta suvusta tiedetä mitään varmaa, ei hänen vanhempiensa eikä mahdollisen veljen nimeä.

Olav Rundtin teorian mukaan oli Alftan-suvun kantaisä kuitenkin Hans Olofinpoika, joka oli Sääksmäen vouti 1551-56. Hans Olofinpoika tuomittiin verokavalluksesta kuolemaan 1556, mutta armahdettiin mahdollisesti. Hän olisi myöhemmin nimellä Hans Olofinpoika Smed asunut verovapaassa Hans-Jons nimisessä talossa Näsbyssä, Ruotsin Helsinglannin Alftan pitäjässä. Hans kuoli n. 1567. Hänen sukujuurensa eivät ole selvillä, mutta paljon puhuu sen puolesta, että hän olisi ollut varsinais-suomalaista rälssisukua. Hänen vaimo oli Malin Henrikintytär, Kemiön Kalmusnäsin (Kalvnäs) rälssimiehen Henrik Östeninpojan ja Siuntion Sjundbyn Alissa Ragvaldintyttären tytär.

Antti Kolehmaisen arvion mukaan kantaisä oli Sjundbyn Malin Henrikintyttären ennen vuotta 1568 kuollut aviomies Hans (Olofinpoika), joka saattoi olla kotoisin Huukasista Taivassalossa, Alftanus-suvun myöhemmältä tilalta. Hans oli mahdollisesti drabanttina vuosina 1536-1541, jolloin Malinin veli Jakob Henrikinpoika oli hovipalveluksessa. Alftan pitäjän Hans-Jonsin tilan puumerkki ja Hansin poikien sinettien tähti-risti -aihe näyttävät liittävän Alftan pitäjän Alftanus-suvun varhaisvaiheisiin, mutta ehkä kuitenkin vain pari sukupolvea kestäneena välivaiheena alkuperäisen sukutaustan ollessa Suomessa, luultavasti Taivassalossa.

Perimätiedon mukaan olisi Alftanukset Ericus Ericin ostaessaan Taivassalon Huukasten tilan vuonna 1627 palannut sukutilalle, jonka perhe oli myynyt Ruotsiin muuton vuoksi. Ericus Ericin pojanpoika rovasti Johan Alftan mainitsi 1730 käyneensäkin esi-isiensä haudalla, joka sijaitsi Taivassalon kirkon kuorissa morsiuspenkin alla.

Jo vuonna 1524 mainittiin eräs Huukasten Olof yhtenä Pietari Särkilahden (vaakunassa tähti ja risti) testamentin todistajista Taivassalon pappilassa. Olof Michelinpoika oli Huukasten talollinen ainakin vuodesta 1540 vuoteen 1556. Hänen jälkeensa isäntänä oli parin vuoden ajan Michel Olofinpoika ja sitten Erich Olofinpoika vuoteen 1584. Vuodesta 1585 lähtien tilalla näyttää asuneen uusi omistajasuku.

Suvun kantaisä, olkoon hän sitten linnanvahtimestari Hans Erikinpoika, vouti Hans Olofinpoika tai Huukasten Hans Olofinpoika, oli ehkä ollut Kirves-nimistä rälssisukua, koska hänen jälkeläisillään ilmeisesti oli tähti ja risti vaakunassaan sekä yhdessä tapauksessa kirves. Jälkimmäinen sopii hyvin Kirves-sukuun ja edelliset Kirvessukuun naitettuun Särkilahti-sukuun. Hans oli ehkä 1458-76 mainitun rälssimies Olof Kirveen pojanpoika tai tyttärenpoika. Perimätiedon mukaan oli Hansilla kolme poikaa: Roland Hansinpoika, Henrik Hansinpoika ja Erik Hansinpoika.

Roland Hansinpoika oli kirjurina Klas Åkenpoika Tottin palveluksessa 1576-89 ja kirjuri Turun linnassa sekä palveli 1600-luvun alussa Räävelin linnassa. Vanhan sukutarinan mukaan hän oli Räävelin linnan päällikkö, mutta lienee siinä tapauksessa ollut vain väliaikainen vouti. Roland eli vielä 1611 ja oli naimaton. Toisessa sinetissä hänellä oli tähti, toisessa kirves.

Henrik Hansinpoika palveli Claes Åkesson Tottin kirjurina vuodesta 1673, oli kirjuri Turun linnassa ainakin 1590-1610. Hän oli myös laivuri ja oli mukana siinä seurueessa, joka saattoi Kaarina Maununtyttären Liuksialaan. Henrikin sinetissä oli risti ja kuusisakarainen tähti. Hän käytti erään tiedon mukaan puujalkaa, koska linnan piirityksessä oli kuula katkaissut hänen jalkansa. Henrikin lapset käyttivät nimeä Stodius ja hän saattoi olla sama henkilö, joka oli voutina Klas Flemingillä Siuntiossa 1595, Henrik Hansinpoika Kill.

Kolmas poika Erik Hansinpoika asui Näsbyn Hans-Jon -nimisessä talossa 1573-1620, ja oli sukukronikan mukaan varalaamanni ja nimismies Ruotsin Helsinglannin Alftan pitäjässä. Hänellä olisi ollut kaksi poikaa: Jon Eriksson, joka omisti Alftan tilan Erik Hanssonin jälkeen, sekä Ericus Erici Alftanus.

Chydenius katederin takana

Chydenius -nimeä käyttäneen pappissuvun varhaisin tunnettu esi-isä oli muuan Anders Chydenius, joka oli kotoisin Varsinais-Suomen eteläosasta. Sukunimen sanotaan tulleen Boreaaliseen osakuntaan kuuluneen Kalannin Kytämäen latinankielisestä muodosta. Andersin äiti oli Elin Henriksdotter, joka kuoli Rymättylssä vuonna 1725. Anders oli luultavasti ylioppilas jo 1690-luvun alussa.

Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Maria Flachsenius, joka menehtyi 1709. Seuraavana vuonna Anders Chynedius otti toiseksi puolisokseen Maria Fellbomin. Anders kuoltua Rymättylässä keväällä 1711 meni Maria naimisiin Euran kirkkoherrana kuolleen Olof Lauraeuksen kanssa.

Andersin ja Maria Flachseniuksen jälkeläisistä yksi oli siviilioikeuden professori Jakob Wilhelm Chydenius, joka eli vuosina 1863-1926. Hän tuli tunnetuksi erikoisista opetusmetodeistaan, joista on jäänyt jälkimaailmalle lukuisia humoristisia tarinoita. Eräs näitä kulkee otsikolla "Draamallista lakitiedettä".

"Chydeniuksella oli harvahko, mutta hyvin vaikuttava puhetapa. Kerran oli luennolla käsiteltävänä kysymys, miten käy sen, joka perittävänsä tappaa. Tätä ei suorastaan ruvettu selostamaan, vaan luento lähti yksinkertaisesti esimerkin pohjalta suoraan elävästä elämästä.

Kun nimittäin luentosalissa Chydeniuksen sisään astuessa vallinnut melu ja meteli oli hiljentynyt, niin Chydenius aloitti luennon sanoen; "Ajatelkaamme, että poika lyö isäänsä"

Pitkä paussi, jolloin Chydenius näytti ikään kuin omien ajatustensa valtaan joutuneelta.

Hän nousi sitten tuolilta, jolla oli istunut, nosti kättään ja jatkoi;
"Vanhaa isäänsä".

Käveli taas muutamia askelia ikkunan luo ja katseli ulos. Kääntyi sitten auditorioon päin lisäten; "Kirveellä". Muutaman askeleen jälkeen hän istuutui katederiin ja lopetti lauseen: "Päähän".

Kun luento tällä tavalla oli aloitettu, niin päästiin todella hyvin kysymyksen ytimeen ja varmaan jokainen sen jälkeen muisti, ettei tällaisen teon tehnyt henkilö mitään muuta peri kiun rangaistuksen.