Siirry pääsisältöön

Lapsenmurha

Marttilan Rekoisten kylän Isotalon mailla asui 1860-luvulta lähtien pitäjänsuutari Kustaa Adolf Nummelinin perhe. Hänen vaimonsa Karoliina Vilhelmiina Heikintytär oli kotoisin Rekoisten Kraappalasta, kun taas Kustaa Adolfin isä oli lautamies ja Laurilan kylän Vanhatalon rusthollari Kustaa Kustaanpoika. Viimeksi mainitusta, murhan uhrina kuolleesta isännästä olen kirjoitellut pari vuotta sitten.

Yksi pitäjänsuutari Nummelinin ja Karoliina Vilhelmiinan lapsista oli marraskuussa 1872 syntynyt tytär Vilhelmiina. Koska maaseutupitäjä Marttila ei pystynyt tarjoamaan työtä kaikille, lähti Vilhelmiina turkulaiseen tehtaaseen töihin.

Turussa hän myös sai aviottoman tyttären, joka syntyi marraskuussa 1900. Noin kuukautta myöhemmin Vilhelmiina pidätettiin epäiltynä tämän lapsen murhasta. Seuranneissa poliisikuulusteluissa Nummelin tunnusti synnyttäneensä lapsen aikaisin aamulla marraskuun 13. päivänä Samppalinnan mäellä yksinään. Heti tytön synnyttyä oli Vilhelmiina pitänyt kättään tämän suun edessä niin kauan, että lapsi tukehtui. Tämän jälkeen hän kääri ruumiin nenäliinaan kätkien sen sitten erääseen kivikasaan kyseisellä mäellä.

Tehtyään kammottavan surmatyönsä oli Nummelin mennyt Itäisellä Pitkäkadulla asuneen sukulaisensa luokse, jossa hän oleskeli omien sanojensa mukaan kello kuuteen asti iltasella. Pari tuntia myöhemmin oli Vilhelmina käynyt hakemassa murhaamansa lapsen em. kivikasan alta ja vienyt sen Heikkilänkadun varrella sijainneeseen taloon. Siellä hän kätki ruumiin maton alle rappukäytävässä. Kun tuo kätkö tuntui huonolta, vei hän surmatun lapsen vielä samana iltana kyseisen talon ullakolle.

Marraskuun 21. päivänä Vilhelmiina lähti käymään kotonaan Marttilassa ottaen kirstussa tuon aikaa maanneen ruumiin mukaansa. Matkalla oli niin kylmä, että lapsi oli perille tultaessa täysin jäässä. Kotitorpassaan Vilhelmiina piilotti surmaamansa lapsen hänelle käyttöön annetussa huoneessa olleeseen kirstuun. Sieltä isä Kustaa Adolf lopulta löysi ruumiin.

Vanhemmat olivat olleet täysin tietämättömiä tyttärensä raskaudesta tämän käydessä kotona aiemmin syksyllä. Vilhelmiina olikin yrittänyt parhaansa mukaan peittää "siunatun tilansa".

Viranomaisille murhaaja ei osannut selittää tekoaan, mutta sanoi sitä syvästi katuvansa. Tapaus oli siitäkin kummallinen, että synnytystuskien ilmaannuttua Vilhelmiina oli sanonut menevänsä synnytyslaitokselle, mutta hetken mielijohteesta hän päätti tukehduttaa vastasyntyneen tyttärensä. Vilhelmiina myönsi, että raskausajan loppupuolella hän oli väliin ajatellut ottavansa sikiön hengiltä heti sen synnyttyä.

Oikeuslaitos otti asian käsittelyyn Vilhelmiina Nummelinin oman todistuksen pohjalta ja helmikuun alkupuolella 1901 murhaaja sai viiden vuoden kuritushuonerangaistuksen tästä rikoksestaan.

Kommentit

  1. Olen Outi Stenroth ent.Kolsi.os Nummelin ja etsin sukujuuriani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Stubbet Inkoosta

Sinetti Inkoosta; Kansalliarkiston pergamenttikokoelmasta vuodelta 1447 Länsi-uusimaalainen Inkoon pitäjä (ruots. Ingå) mainittiin nimeltään ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1335. Nimen arvellaan tullen siitä, että joku Inge sai joen nimettyä itsensä mukaan, Inge å, Ingen joki. 1400-luvulla löydetään Inkoosta eräs suku, joka myöhemmin käytti samanlaista lenkistä roikkuvaa metsästys-torvivaakunaa, kun naantalilainen Jägerhorn af Storby –suku. Tapio Vähäkangas arvelee, että suvuilla voisi olla yhteinen esi-isä, sillä Jägerhorn af Storbyn kantaisä oli eräs Jowan (Jöns) Filpunpoika, rälssimies joka mainittiin Maskussa 1405, samoihin aikoihin, kun Inkoossa mainittiin eräs Olof Filpunpoika. Tämä Olof Filpunpoika osti Inkoossa 1400 1,5 veromarkan maat, jonka myyjä halusi takaisin 1409. Tutkintakäräjillä 1405 Olofilta peruutettiin (otettiin verolle) Inkoon Kullasta rälssimaata 3,5 veromarkan edestä. Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen Olof Andersinpoika (tai Andreaksenpoika) main

Skitinbäck - Nygård

Esimerkiksi Juha Sinivaaran nettisivuillaan esittelemä aateloitu Giös -suku oli kotoisin nykyisen Raaseporin kaupungin, entisen Pohjan pitäjän Nygårdin tilalta. Tilan alkuperäinen nimi oli Skitinbäck päärakennuksen takana virranneen pienen puropahasen mukaan. Luultavasti elokuussa 1444 aateloidun suvun myöhemmät herrat eivät katsoneet hyvällä tätä rahvaanomaista nimeä. Niinpä kartano sai uuden, täysin neutraalin nimen Nygård. Kun kuningas Kristoffer antoi Jösse Olofinpojalle rälssikirjeen Tukholmassa 1444, mainittiin samalla miehen omistukset. Näin tuo Skitinbäckin tilan voidaan sanoa olleen olemassa jo lähes 600 vuoden ajan. Nykyisen päärakennuksen etupuolen pihamaalla on kivirivi, joka luultavasti on jäänne jostain varhemmasta rakennuksesta. Kivien muoto ja koko viittavat tämän olleen rakennetun ennen 1700-lukua. Saman vuosisadan alussa katosivat Giös -sukuiset omistajat Skitinbäckiltä. Heidän jälkeensä talo oli lampuotien hallussa jaettuna useampaan eri osaan. Vasta vuosisadan lo

Kolmen suurmiehen sukulaisuus

Maassamme ilmestyi 1910-luvun lopulla hetken aikaa Genealogica -niminen aikakauslehti, johon alan asiantuntijat sekä harrastajat kirjoittivat sukuselvityksiä. Lisäksi mukaan mahtui paikallishistoriaa, yleistä Suomen historiaa sekä pohdiskelua sukututkimuksen tekemisestä arkistojen järjestelyä myöten. Näistä lehdistä voi pongata monta mielenkiintoista asiaa, joista tähän alle olen napsinut yhden - Osmo Durchmanin tekemän koosteen "kolmen ylipäällikö sekä entisen valtionhoitajamme keskinäinen sukulaisuus". Muistettakoon, että herra Durchmanilla ei luonnollisesti ollut mitään tietoa siitä, että ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimista sekä senaattori Per Evind Svinhufvudista tulisi vielä joku päivä tasavallan presidenttejä.