Henrik Bertilinpoika Smahl mainittiin Porvoon henkikirjassa 1691 yhdessä vaimonsa Kirstinin kanssa, samalla paikalla kuin isänsä vuosina 1664-82. Vuonna 1700 Henrik myi Porvoon talonsa kollegalleen Lars Gillstadiukselle, joka lienee ollut kauppias. Vähän sen jälkeen ilmestyi Pernajalle saman niminen henkilö; Pernajan henkikirjassa 1706 on arentilainen, vuokralainen, Henrik Smahl. Nyt on vaimon nimi Lisa; Kirstin lienee kuollut ja Henrik on solminnut uuden avioliiton. Vuonna 1708 oli vaimon nimi edelleen Lisa, mutta 1711-12 Anna Petman. Henkikirja ei sen jälkeen enää mainitse Henrikiä ja leski Anna meni 1724 uusiin naimisiin Anders Nessinin kanssa.
Vaikka asiakirjat puuttuvat, oli edellisen Henrikin poika melkoisella todennäköisyydellä Johan Smah, Pernajan nimismies Isovihan jälkeen vuosina 1721-39, mainittu myös henkikirjassa 1724. Pernajalla esiintyi samoihin aikoihin myös eräs siltavouti Aron Smahl (alkaen 1726, hän kuoli 50 vuoden iässä 5.9.1752, joten hän oli synt. noin 1702) Torsbyn Nallaksessa. Tämä Aron oli mahdollisesti Johanin veli, sillä Johan oli siltavouti Aronin tyttären kummi 27.5.1739.
Johan oli naimisissa Pernajan edellisen nimismiehen tyttären, Katarina Andersintytär Boxbergin kanssa. Myös vaimo Katarinan isä ja isoisä olivat olleet nimismiehiä. Isoisä Samuel Perinpoika pyysi talvikäräjillä 1701 eroa tehtävistään. Hän oli lähes 20 vuotta hoitanut virkaa ja halusi nyt poikansa Andersin nimittämistä seuraajakseen. Lautakunta ja yleisö olikin sitä mieltä, että Anders oli viime syksystä lähtien ollut isänsä hyvänä apuna pitäjän läpi kulkevien sotajoukkojen kyyditysten järjestämisessä sekä muissa nimismiehen tehtävissä ja hänet tunnettiin raittiina ja taitavana ihmisenä. Hän osasi vielä sekä lukea että kirjoittaa, joten häntä oli sopiva suositeltavaksi maaherralle nimismiehen tehtävään. Isoisä Samuelin vaimo oli henkikirjassa 1691-94 nimeltään Karin.
Nimismies Samuelin pojasta Anders Samuelinpojasta, Johan Smahlin apesta, tuli siis seuraava nimismies. Siihen aikaan nimismiehen virka oli enemmän luottamustoimi ja talonpojat valitsivat keskuudestaan siihen parhaiten sopivan henkilön. Useimmiten valituksi tuli sellainen isäntä, joka yleisen luottamuksen lisäksi myös omisti tarpeeksi ison talon, koska virkaan kuului myös matkustajien ja läpikulkevien sotilasjoukkojen majoitus ja kestitys. Juuri tämän vuoksi olikin Pernaja sen ajan vaativimpiin nimismiespiireihin koko Suomessa. Venäläisiä vastaan alkanut suuri Pohjan sota liikutteli suuria sotajoukkoja itään päin pitkin rannikkotietä ja nimismiehen tehtäviin kuului järjestää joukkojen muonitus ja sujuva eteneminen omalla alueellaan. Kirkonkylän Baijarsin nimismiehentila, joka samalla oli kestikievari, syötiin varmaan jo niihin aikoihin monta kertaa tyhjäksi, mutta vieläkin pahempaa oli vielä tulossa. Huonosti sujuneen sodan jälkeen vyöryivät vihollisen miehitysjoukot Pernajaan 1713, Baijars tuhottiin ja Anders perheineen joutui ainakin väliaikaisesti lähtemään pakoon. Vaikka vuosina 1716-17 olikin kirkonkylän Svarvarsin Isak Lindeman merkitty nimismieheksi, lienee kuitenkin Anders koko miehityksen muina aikoina edelleen ollut nimismiehenä.
Andersin vaimo oli nimeltään Maria Buller; leski Maria kuoli 61 vuoden iässä kirkonkylän Baijarsissa 15.5.1737, joten hän oli syntynyt n. 1676. Rauhan solmimisen jälkeen tuli vävystä Johan Smahlista uusi nimismies. Nimismiehen tehtäviin kuulunut kievarinpito jäi Andersin pojalle, Katarina veljelle Anders Andersinpojalle, joka oli alkanut käyttää nimeä Boxberg. Johan osti Gammelbyn Pungarsin ratsutilan, Hagabölen augmenttitilan sekä puolet Gislomin Baijarsista, johon hän myöhemmin liitti toisenkin puoliskon sekä 1734 lopuksi lunasti verotilaksi vaimonsa suvun ratsutilan kirkonkylässä. Omistajan luvalla hän vielä pystytti asuinrakennuksen Degerbyn talon kirkontupatontille, mikä herätti khra Serlachiuksen suuttumuksen. Pitäjänkäräjät piti kuitenkin aiheellisena, että nimismiehellä oli asunto kirkonkylässä.
Nimismiesajan loppupuolella Johania syytettiin mm. siitä, että hän oli huolimattomuudellaan päästänyt yhden vangin karkaamaan putkasta, erään toisen kerran valitti Lapinjärven varapastori ja kirkkolautakunta, että Johan ei ollut nostanut syytettä sellaisia henkilöitä vastaan, joita lautakunta oli pitänyt rikollisina. Muutoin ei kellään ollut mitään huomauttamista Johanin työstä, joten hän lienee ollut ahkera ja kyvykäs virkamies.
Nimismiehen tehtävistä Johan oli luopunut 1747 mennessä ja ilmeisesti jarkoi majatalon pitoa kirkonkylän Baijarsilla, sillä hänet mainittiin siinä tehtävässä eräässä aikalaistekstissä.
Tykistöupseeri Augustin Ehrensvärd, myöhemmin tunnettu Suomenlinnan ja Svartholman merilinnoitusten isänä, oli Suomessa kesällä 1747 suunnittelemassa uusia linnoituksia ja kirjoitti jälkeenpäin kirjassaan näin: ”Pernajassa olimme yötä Smal-nimisen rusthollarin luona, joka oli aiemmin ollut nimismies. Tämä vaikeroi raskaasti viime sotaa ja meidän bancoseteleitämme. Hän ei olisi ollut mainitsemisen arvoinen, ellei hän olisi ollut Suomessa ensimmäinen, joka lauloi meidän korvillemme niin epämieluisaa viisua”.
Johan kuoli kirkonkylän Baijarsissa 15.2.1757, vaimo Karin samassa paikassa rintakipuun 12.9.1761, 56 vuoden iässä; hän oli siis syntynyt n. 1705. Luettelo heidän lapsista jää ehkä vajanaiseksi, mutta vuonna 1726 syntyneen pojan Samuelin, ks. alla, lisäksi heillä oli ainakin toinen poika, joka sai nimen Henrik Johan, ehkä isoisän mukaan, sekä tytär Eva, joka kuitenkin kuoli jo yhden vuoden 10 kuukauden ikäisenä 3. 5.1737.
Samuel Smaléen syntyi rippikirjan mukaan 1726. Hän asui yksin Helsingissä 1745-49 - ollen kenties opiskelemassa - mutta avioiduttuaan siellä noin 1749 Hedvig Acrinian kanssa asui Samuel vaimonsa Hedvigin ja tämän siskon Marian kanssa.
Nimismies Samuel anoi 1754 talvikäräjillä isänsä puolesta eräiden niittyjen isojakoa, sillä Baijarsin tila omisti verolukuunsa nähden liian vähän niittymaata ja niityt tallattiin vuosittain laiduntamisen seurauksena . Isojakotoimitukset käynnistyivät varsinaisesti viisi vuotta myöhemmin. Smaléenit olivat ilmeisesti ensimmäiset isojakoa hakeneet Suomessa; ensimmäinen asetus sarkajaon purkamiseksi oli annettu vuonna 1749 .
Samuel oli myöhemmin kruununvouti, ruots. expeditionsbefallningsman, tarkalleen ottaen kruununvoudin apulainen, Pernajalla ja asui kirkonkylän Baijarsissa. Vuonna 1760 hänestä tuli kruununvouti Ylisen Hollolan kihlakunnassa.
Vaimo Hedvig kuoli 8.5.1783 kirkonkylässä vaikeaan kihtiin ja hengenahdistukseen 65 v. iässä, Samuel 72-vuotiaana vesipöhöön 27.4.1795. Kuolinmerkinnässä hänen tittelinsä oli "Herr asessoren o. kr", herra asessori ja kruununvouti. Heillä oli lapset:
1. Johannes Smaléen, s. 1752 kirjonkylässä.
2. Maria Katarina Smaléen, 1753 kirkonkylän Baijarsissa - 1754.
3. Hedvig Sofia Smaléen, s. 17.10.1756 kirkonkylän Baijarsissa, pso. asessori Johan Barck
Kiitos RR!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti